Jotkut naiset suhtautuvat maailmaan niin, että oma ihmisarvo tulee nimenomaan siitä, mitä saa muut tekemään. Ei voi viedä roskia, ajaa autoa jne. Sinänsä en lähtisi ap:tä asiasta moittimaan, koska kysymys voi olla persoonallisuushäiriön tasoisesta ongelmasta, mutta myös lähinnä perheen kulttuurista: on otettu malli omista vanhemmista. Pidetään siis ihanteellisena sitä, että ei jouduta sitä autoa itse ajamaan, ja miehen suostuminen kuvioon todistaa hänen rakkaudestaan.
Mutta varoitan siitä, mihin tuollaiseen työnjakoon takertuminen johtaa. Joko teistä tulee hauras yhteinäisrusina, jonka maailma pienenee ja jäykistyy, kunnes edessä on kolkko vanhuus. Tai sitten toisena vaihtoehtona mies heittäytyy pakoon, ja ap jää rimpuilemaan pysyvästi lapsilaumansa kanssa ja katkeroituu taakaksi lapsille. Kummassakin tapauksessa oma elämä jää todella kapeaksi ja ahdistuksen täyttämäksi.
Nuo hysteerisyydet voi laittaa kuriin niin että ei päästä niitä ainakaan pahenemaan, ja sitten etsii apua ja laajentaa vähitellen elinpiiriään. Hyväksyy sen, että miehelle yksin vastuuseen jääminen kokonaisuudesta on rankkaa, vaikka muuten työtaakastaan selviäisikin. Etenkin tunne, että vaimo ei pysy hetkeäkään pinnalla kannattelematta, syö miehen ehkä nopeastikin.
Ei ole varmastikaan reilua vaatia tämänsorttiselta ihmiseltä sankariäidin kykyjä, mutta ap tekisi valtavan palveluksen etenkin lapsilleen, jos ottaisi lusikan käteen ja lopettaisi raivokkaan puolustautumisen. Siskon kanssa voisi olla hyvä tosiaan nyt miettiä, miten sitä elinpiiriä pystyisi laajentamaan. Nyt on liian helppo verhoutua pettymykseen kuin huopaan, koska mies osoittaa haluja jotka poikkeavat ap:n omista.
Tottakai tekee kipeää tuossa tilanteessa kenelle tahansa, jos ensimmäinen reissu tulee noin puskan takaa. Pahemmin tottakai suututtaa, jos taustalla on ratkaisematon ristiriita miehen ja naisen näkemysten välillä. Eli sinänsä romahtaminen on ymmärrettävää ja oikeutettua. Mutta ei pidä jäädä lillumaan oikeutuksentunteen varassa loputtomiin. Tunnereaktioiden oikeutus on eri asia kuin ratkaisujen oikeutus. Ja toivottavasti ap ymmärtää olla siskolle sitten asianmukaisen kiitollinen ja valmis hyvittämään vuorollaan. Eikä ala olettaa, että siskon kuuluu voida tulla joka kerta.
