Olinko kohtuuton? Suutuin miehen työmatkasta!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Merja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Arvasin, että täällä tulee vaan sontaa niskaan. Te kun kaikki olette niin osaavia, jaksavia ja suvaitsevaisia. Minusta tämä vaan oli kohtuutonta. Perheellinen kuitenkin kyseessä. Ei lapsiperheestä niin vain lähdetä reissailemaan viikoksi. Saa tässä suunnitella koko ensi viikon uusiksi. Eskarilaisen kuskaamiset jne.

Mutta hyvä jos teillä kaikki onnistuu!

Mun mies oli vuoden pois. Mä kahden pienen lapsen kanssa, kahden koiran kanssa ja kolmas lapsi mahassa. Rakennutettiin sinä vuonna myös talo jonne sitten muutin lasten ja koirien kanssa sillä aikaa ja rakennutin myös autotallin ja teetin pihatyöt.

Että joo, viikko ei tunnu missään.
 
Mä kyllä ymmärrän, että harmittaa ja suututtaa. Mutta eihän se miehen vika ole, joten turha siihen on sitä suuttumusta purkaa. Voisit pyytää mieheltä apua sen ensi viikon suunnitteluun ja sitten kun mies tulee reissusta, otat omaa aikaa. Ja vaikka nyt viikonloppuna ennen miehen reissua. Sovit vaikka kyläilyyjä illoiksi, ei ole niin yksinäistä ja aika menee nopeammin. Tsemppiä! Kannattaa sopia sen miehen kanssa riita, on kurja olla viikko erossa, mutta vielä kurjempi jos eroatte riidoissa. :hug:
 
[QUOTE="vieras";25482134]Jos matkustusvelvollisuus kuuluu työhön niin sitten se kuuluu. Aika löysältä kyllä kuulostaa firman matkustuspolitiikka. Mun mies kun reissaa, niin on ihan normityöpäivät ja usein vielä illalla edustamista. Omaa aikaa on lähinnä yö ja aamupala hotellilla. Mutta kun rakentaa keikat fiksusti, ei tarvitse käkkiä kohdemaassa ylimääräistä ellei halua. Mä usein kannustan miestä olemaan mahdollisuuksien mukaan päivän tai pari ylimääräistä sellaisessa paikassa, missä ei ole aiemmin käynyt. Joku Tukholma on vähän eri, sinne on keikat hit and run -tyyppisiä.[/QUOTE]

Se niin riippuu töistä ja monesta muuta.
Mun mies on sellaisissa hommissa, että kun ulkomaille mennään neuvottelemaan jostain uudesta mahdollisesta projektista (monen miljoonan tai jopa miljardin projekteja), niin miestäni saatetaan tarvita mukana alussa (esim ma aamuna), sitten puhutaan yksityiskohtaisesti projektin eri osa-alueista ja miestäni tarvitaankin seuraavan kerran vasta ti illasta ja sitten taas yhteenveto vaiheessa eli esim to päivällä.
Mutta ei jostain eteläafrikasta tms tulla niin vain kotiin ja heti takaisin, vaan kyllä siellä ollaan kunnes neuvottelut on käyty läpi.
 
Ei ole kivaa ja ymmärrän ärsytyksen. Suuttuminen ja räyhääminen miehelle ei kuitenkaan auta. Mielestäni vastauksissa esiintynyt viisastelu "kyllä yksinhioltajatkin pärjää" on ihan turhaa. Jokainen tietää, että hankaluuksia voisi tulla, jos toinen huoltaja on yhtäkkiä ja lyhyellä varoitusajalla pois pikkulapsiperheessä. On eri asia toimia yksinhuoltajana kuukauden kuin muutaman päivän varoitusajalla.

Voisiko mies ottaa töissä asian puheeksi? Hakea toista työpaikkaa, jossa olisi matkustusta vähemmän?
 
Arvasin, että täällä tulee vaan sontaa niskaan. Te kun kaikki olette niin osaavia, jaksavia ja suvaitsevaisia. Minusta tämä vaan oli kohtuutonta. Perheellinen kuitenkin kyseessä. Ei lapsiperheestä niin vain lähdetä reissailemaan viikoksi. Saa tässä suunnitella koko ensi viikon uusiksi. Eskarilaisen kuskaamiset jne.

Mutta hyvä jos teillä kaikki onnistuu!

Kyllä lapsiperheissäkin tehdään töitä, joskus joutuu reissaamaankin. Vai meinaatko, että lapsiperheet saisi työnantajalta jotain erityisvapauksia, ettei töitä tarvii tehdä? Itse et selvästikään ole palkkatyössä.

Ja kyllähän nyt herranjestas aikuinen nainen kykenee viikon omista lapsistaan huolehtimaan, ja jos ei kykene, on aika korkea aika opetella.
 
  • Tykkää
Reactions: TrueBlood
[QUOTE="hmm";25482207]AP, voitko selventää miten et pärjää viikkoa lasten kanssa? Montako lasta teillä on?[/QUOTE]

3 lasta

eskarilainen, 5v ja vauva 5kk

en vaan jaksa yksin tätä rumbaa vuorokauden ympäri.
 
Arvasin, että täällä tulee vaan sontaa niskaan. Te kun kaikki olette niin osaavia, jaksavia ja suvaitsevaisia. Minusta tämä vaan oli kohtuutonta. Perheellinen kuitenkin kyseessä. Ei lapsiperheestä niin vain lähdetä reissailemaan viikoksi. Saa tässä suunnitella koko ensi viikon uusiksi. Eskarilaisen kuskaamiset jne.

Mutta hyvä jos teillä kaikki onnistuu!

Odotit ilmeisesti myötäileviä vastauksia? Melkein kaikki vastaukset ovat nätisti kirjoitettu, eikä sontaa ole tullut niskaasi. Olet jo päättänyt että sulla on oikeus olla vihainen. Koita nyt hyvä ihminen aikuistua ja pärjätä yksi viikko. Ei se voi olla vaikeaa. Ellet sitten ole tottunut käskyttämään miestäsi tekemään yhtä sun toista samalla kun lepuutat ahteriasi. Okei, nyt tuli sontaa niskaan.
 
Olit kohtuuton. Monissa tössä reissuja tulee lyhyelläkin varoitusajalla. Meillä kaikki tällaiset reissut ovat ok, jos toinen kotona. Sitten jos toisella jo työreissu sovittuna samaan aikaan, niin täytyy sanoa työnantajalle, että ei onnistu.

Oletko ihan tosissasi, että miehen olisi pitänyt jättää työreissu väliin vain koska et halua olla yksin kotona?
 
Mitä sä ap teet jos miehesi sairastuukin ja joudut vastaamaan perheestäsi ehkä pitkiäkin aikoja.

Ei pidä oikeesti ottaa ristikseen niin paljoa asioita etteikö niitä pysty tarpeen tullen yksin hoitamaan, vaan tarvitsee aina siihen sen toisen ihmisen. Se on silkkaa ajattelemattomuutta.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
[QUOTE="vieras";25482245]juu niin sanois, ei tuollaisella varoitusajalla perheellinen ihminen lähtis minnekkään..[/QUOTE]

Millaisellas varoitusajalla perheellinen saa sairastua ja joutua vaikka sairaalaan potemaan??
 
miksi tehdä vielä vauva jos ei jaksa?

ja miehen työ reissaamista. Nyt tuli sontaa niskaan! isommat lapset jo niin isoja, että nehän auttelee kotihommissa ja vauvankin kanssa. Nyt kyllä suutuit ihan turhasta, jos sinulla ei ole synnytyksen jälkeistä masennusta tai jotain.
 
Ihmisiä on joka junaan :O
ei tulis miehelle mieleenkään alkaa määkimään sen työmenoista tuli ne kuinka lyhyellä ajalla tahansa.nyt ollut 3kuukautta töissä 200km päässä ja lähtee su ja palaa pe iltana pariksi päiväksi meidän luo.
minulla on 10,8,6,5,3 ja 8kk kotona.
Mies tuo elannon nyt kun olen vielä 4kk kotona joten olen hiljaa ja itse olen suostunut lapsia tekemään tietäen että mies joutuu tekemään töitä muualla.
 
3 lasta

eskarilainen, 5v ja vauva 5kk

en vaan jaksa yksin tätä rumbaa vuorokauden ympäri.

On ihan ymmärrettävää, että viikko yksinään on rankkaa, kun siihen ei ole tottunut.

Pienen vauvan kanssa voi olla tosi väsynytkin, että sekin vaikuttaa kyllä.

Eskarilaisen ei ole pakko ensi viikolla mennä eskariin, jos sulla ei ole esim. ajokorttia tai tässä on joku muu este.

Keksit vain kivaa tekemistä koko porukalle, isommat pulkkamäkeen, hiihtämään ja mukaan kaakaota ja vauva vaunuihin jne. Tai menette vaikka uimahalliin koko sakki ja sitten pitsalle jne. Kutsut kylään kavereita tai menet itse kylään. Voit myös iltaisin tehdä "tyttöjen juttuja" eli katsoa niitä leffoja, joita miehesi ei halua katsoa tai lakata varpaankynsiä jne. hommia, joita harvemmin tulee tehtyä kun ei muka ole aikaa. Ja onhan aina mahdollista lähteä koko viikoksi vaikka omien vanhempien luo sinne 600 km päähän. Teette talviloman sinne, niin ei ole yksinäistä ja saat hoitoapuakin. Kiva tekeminen pitää mielen virkeänä ja aika kuluu nopeammin.
 
Mun mies oli vuoden pois. Mä kahden pienen lapsen kanssa, kahden koiran kanssa ja kolmas lapsi mahassa. Rakennutettiin sinä vuonna myös talo jonne sitten muutin lasten ja koirien kanssa sillä aikaa ja rakennutin myös autotallin ja teetin pihatyöt.

Että joo, viikko ei tunnu missään.

Tämä on taas tätä. Jollain asiat on aina huonommin. Ei saisi valittaa huonosta ruoasta, kun Afrikassa nähdään nälkää.

Mieheni on ollut viimeisen kolmen kuukauden aikana yli puolet ajasta ulkomailla. Kyllä, olen pärjännyt hyvin lasten kanssa kotona. Mutta ei se tarkoita sitä, etteikö ärsyttäisi, jos nyt ilmoitettaisiinkin, että seuraava viikon työreissu alkaa ensi maanantaina. Ärsytys ja pärjäämättömyys on kaksi eri asiaa. Ja siihen, kuinka hyvin joku pärjää vaikuttaa hirveä määrä eri asioita, perheitä ja elämäntilanteita on niin erilaisia.
 
Kohtuuton ehkä, mutta ymmärrettävä reaktio. Meidän perheessä minä joudun tekemään aika usein työmatkoja ja voin kertoa ettei se kotoa poissa oleminen mitään mukavaa ole. Meillä tosin tyttö päivähoidossa, mutta työmatkojeni aikaan mies joutuu neuvottelemaan omat työaikansa uudestaan. Ole ennemmin vihainen miehesi työnantajalle kuin miehellesin. Hänen on varmaan tarpeeksi ikävä olla reisussa muutenkin ja vielä tuplasti ikävempi olla pahalla mielellä.
 
[QUOTE="äiti";25482280]Mä ymmärrän sua. Ei näiltä täydellisiltä mammoilta saa sympatiaa.[/QUOTE]

Jokainen normaalijärjellä varustettu ihminen varmasti ymmärtää, ettei tarvitse olla "täydellinen mamma" hoitaakseen yksin yhtä viikkoa lapsiaan.

Tän alotuksen on pakko olla provo. Jos ei ole, sääliksi käy lapsia ja miestä.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Kannattaa tosiaan selvittää, mistä saisit apua viikon ajaksi. Ja eskari ei ole pakollinen eikä lapsi jää mistään oleellisesta paitsi, vaikka ei ensi viikolla menisikään eskariin. Tulevaisuutta silmällä pitäen kannattaa miettiä, miten jatkossa miehesi työreissujen ajan pärjäät ja jos pärjääminen tuntuu mahdottomalta, niin miehen on syytä miettiä työpaikkaansa uudestaan.
 
  • Tykkää
Reactions: TrueBlood
[QUOTE="Mira";25482294]Minäkin ymmärrän ap:tä. Kyllä perhe tulee aina ensin. Typerä mies ja typerä työnantaja![/QUOTE]

Aivan, miehen ois pitäny haukkua työnantaja paskaksi ja lähteä ovet paukkuen. Ai,mutta niin, milläs sitä ruokaa sitten ja vuokrakin pitäis maksaa.

Täsmälleen samaa mieltä, perhe tulee ensin. Ja ihan eka juttu on varmistaa, että perheellä on asunto ja ruokaa...
 
Arvasin, että täällä tulee vaan sontaa niskaan. Te kun kaikki olette niin osaavia, jaksavia ja suvaitsevaisia. Minusta tämä vaan oli kohtuutonta. Perheellinen kuitenkin kyseessä. Ei lapsiperheestä niin vain lähdetä reissailemaan viikoksi. Saa tässä suunnitella koko ensi viikon uusiksi. Eskarilaisen kuskaamiset jne.



Mutta hyvä jos teillä kaikki onnistuu!



Työmatka on työmatka ja sinne mennään jos niin osoitetaan. Hupimatka on asia erikseen.

Ja sit jos et pärjää viikkoo lasten kanssa yksin niin sit voi ruveta opettelemaan. Jos sä oot viel himas niin sulla o päivät aikaa ja jos se helpottaa niin eskarilainen voi sen viikon olla vaikka kotona niin ei tartte viiä mihinkään.


EI noin riippuvainen voi olla kenestäkään.
 
On minulla kortti, mutta en todellakaan tykkää ajaa kun lapset on kyydissä. En edes sinne eskariin. Ja mummolaan en ainakaan lähde ajamaan noiden kolmen kanssa. Junalla pääsisi, mutta on sekin todella raskasta yksin.
 

Yhteistyössä