Olin prostituoitu ennen kuin tapasin nykyisen mieheni...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ilolintusi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ilolintusi

Vieras
Lopetin tietenkin hommat kun sovimme viikko ensitapaamisen jälkeen alkavamme seurustelemaan, mutta sitä ennen ehdin myymään itseäni kolmisen vuotta melkein päivittäin. Mulla oli hurjan hyvät tulot opiskelijaksi, ja onneksi jotain olin älynnyt säästääkin niin mies ei ihmetellyt elintasoni laskua kun aloimme seurustelemaan. En siis kertonut miehelleni mitään menneisyydestäni huorana, kaiken muun kylläkin itsestäni. Olen myös ollut ehdottoman uskollinen koko suhteemme ajan.

Nyt olemme seurustelleet reilu neljä vuotta, ja muutaman sattumuksen kautta mies sai tietää että olen myynyt itseäni. Mä en varmaan koskaan ole tuntenut itseäni yhtä ahdistuneeksi kuin sinä päivänä kun mieheni yllättäen kysyi pitääkö tämä paikkansa. Olin varma että eroamme eikä hän tahdo nähdä mua enää koskaan. Yllättäen mieheni kommentti olikin että hän melkein oli arvannut asian ihan alunperinkin, mutta ei ollut halunnut asiasta puhua kun ei tiennyt ihan sata prosenttista totuutta.

Se mitä "kiinnijäämiseni" jälkeen tapahtui, on musta edelleen aika utopistista. Mies nimittäin seuraavana päivänä ihan oma-aloitteisesti kysyi pystyisinkö jatkamaan seksin myymistä vaikka seurustelisin. Vastasin että en ainakaan selän takana, jolloin mies hymyili että nythän minä tiedän... Puhuttiin viikon verran tästä alasta, sen riskeistä ja hyödyistä, ja päädyimme lopputulokseen jossa minä käyn kerran viikossa tarjoamassa muutamalle miehelle seksiä rahaa vastaan. Tätä "uutta" ammattiani olen nyt harjoittanut kuukauden verran, ja kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Mies ei ole yhtään mustasukkainen, hän tietää että kyse on mulle vain rahasta. Häntä ainoastaan hieman huolettaa mun turvallisuus, mutta soitan hänelle aina ennen ja jälkeen asiakkaan jotta hän pystyy olemaan mahdollisimman rauhassa.

Pystyn vihdoin tarjoamaan meille sen elintason jonka oikeasti haluaisimme. Tuntuu hullulta ettei taas tarvitsekaan moneen vuoteen laskea jokaista euroa kaupassa, rahaa saa nimittäin nyt lisää jos se loppuu kesken. :) Se että mieheni hyväksyy "ammattini" on helpottanut mun ja meidän elämää ihan mielettömästi. Toki minäkin pelkään että tämä lopulta kaataa meidän suhteen, muuttaa miehen asennetta muhun, tai saa mun miehen pettämään mua, mutta tällä hetkellä tilanne tuntuu erittäin hyvältä.
 
Apua ei tunnu hyvältä..En halua todellakaan arvostella enkä tuomita, mutta silti tuntuu pahalta. Mutta voihan olla että en vain tajua. Mietin sitä että rakastaako miesystäväsi sinua oikeasti? Teetkö näin aidosti vapaasti tahdosta ja onko se todella sen arvoista? Et varmaankaan haaveile perhe-elämästä tms.?
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.
Min elintaso ei lähde materiasta vaan siitä, että voin elää tavalla, joka tekee minut onnelliseksi. Minusta ois aivan kamalaa, jos mies pyytäisi minua myymään itseäni.

Toivon, että teidän tapanne on teille tie onneen. Mistäs mie tiijän, voihan se onnistua noinkin.

En näe että mun mies olis pyytänyt mua myymään itseäni, vaan lähinnä hyyväksyi mun ammattini. Munkaan elintaso ei lähde materiasta, mutta on musta kivempaa olla hyvätulooinen kuin köyhä. Itseni myyminen ei tee mua millään tavalla onnetomaksi, en tee sitä mitenkään väkisin, nautin kovasti seksistä ja musta on mielenkiintoista tavata erilaisia ihmisiä sekä reissata ympäri suomen maan. Mulla on oikeasti todella vaihteleva, kiva ja mielenkiintoinen työ, ja sekin parantaa mun elämänlaatua huomattavasti että nykyään mulla on edes yksi ihminen jolle voin tästä työstäni puhua avoimesti eikä hän tuomitse mua, päin vastoin kuulemma kunnioittaa entistä enemmän. Pitää kuulemma olla todella vahva ihminen että tällaiseen pystyy. :)
 
[QUOTE="what";26323415]Apua ei tunnu hyvältä..En halua todellakaan arvostella enkä tuomita, mutta silti tuntuu pahalta. Mutta voihan olla että en vain tajua. Mietin sitä että rakastaako miesystäväsi sinua oikeasti? Teetkö näin aidosti vapaasti tahdosta ja onko se todella sen arvoista? Et varmaankaan haaveile perhe-elämästä tms.?[/QUOTE]

Rakastaa, ainakin omasta mielestään, ja mä haluan myös uskoa siihen. Menemme vuoden päästä naimisiin, aloitimme juuri häävalmistelut. :) Teen työtäni vain ja ainoastaan omasta tahdostani, eikä se ainakaan vielä ole musta pahalta tuntunut. Ja meillä itseasiassa on jo perhe, mulla itselläni on kaksi lasta joista toinen on tämän nykyisen mieheni.
 
[QUOTE="vieras";26323447]Perustele sinä ensin, että miten niin kuulema pitää olla vahva itseään myydäkseen. Miten niin kuulema? Kuka sellaista sanoo?[/QUOTE]

Mun mies, etkö osaa lukea? En ole missään vaiheessa sanonut että tuo olisi joku fakta tai edes yleinen mielipide, mieheni vaan sanoi mulle niin. Hänen mielipiteensä perustuu siihen että kovin säikky, ujo, arka, stressiä kestämätön ja asiota märehtivä ihminen ei tällaiseen ryhtyisi, kun taas vahva itsetuntoinen, rohkea, riskejä kavahtamaton hyväluonteinen ihminen pystyy myymään itseään ilman sen kummempia traumoja.
 
Mun mies, etkö osaa lukea? En ole missään vaiheessa sanonut että tuo olisi joku fakta tai edes yleinen mielipide, mieheni vaan sanoi mulle niin. Hänen mielipiteensä perustuu siihen että kovin säikky, ujo, arka, stressiä kestämätön ja asiota märehtivä ihminen ei tällaiseen ryhtyisi, kun taas vahva itsetuntoinen, rohkea, riskejä kavahtamaton hyväluonteinen ihminen pystyy myymään itseään ilman sen kummempia traumoja.

:D tämä on melkein yhtä hauska juttu kuin tuo missä yksi ostaa pussi päässä vakuutuksen ja nyt tuli mieleen, että miten se menikään, kun pitäisi korvata kaikki.
 
[QUOTE="vieras";26323469]:D tämä on melkein yhtä hauska juttu kuin tuo missä yksi ostaa pussi päässä vakuutuksen ja nyt tuli mieleen, että miten se menikään, kun pitäisi korvata kaikki.[/QUOTE]

Anteeks mut nyt mä en kyllä tajuu mitään mitä sä yrität sanoa.
 
Mistä miehesi oli aikoinaan arvellut "ammattisi"? Mun mielestä toi on totta, että pitää olla "vahva", mutta en tiedä onko se "hyvällä" tavalla kuitenkaan...Ei tosiaan voi märehtiä muiden mielipiteitä, mutta entä oma mielipide, onko sekin pitänyt kovettaa sopimaan tuohon..? Tavallaan toi mun näkökulmasta tuntuu henkiseltä väkivallalta itseä kohtaan.
Mut olenpa utelias kuitenkin, enkä halua oikeasti tuomita. Millaisia sun asiakkaat ovat? Entäs jos olisi todella todella kuvottava asiakas?
 
[QUOTE="what";26323490]Mistä miehesi oli aikoinaan arvellut "ammattisi"? Mun mielestä toi on totta, että pitää olla "vahva", mutta en tiedä onko se "hyvällä" tavalla kuitenkaan...Ei tosiaan voi märehtiä muiden mielipiteitä, mutta entä oma mielipide, onko sekin pitänyt kovettaa sopimaan tuohon..? Tavallaan toi mun näkökulmasta tuntuu henkiseltä väkivallalta itseä kohtaan.
Mut olenpa utelias kuitenkin, enkä halua oikeasti tuomita. Millaisia sun asiakkaat ovat? Entäs jos olisi todella todella kuvottava asiakas?[/QUOTE]

Mäkin yritin kysyä tuota että mistä on osannut arvella, mutta ei mieheni osannut nimetä mitään erillistä asiaa, se vaan on kuulemma joskus tullut mieleen jostain mitä oon kertonut menneisyydestäni. En osaa sanoa olenko jotenkin erilainen ihminen tämän ammatin takia, tai onko se muuttanut luonnettani kovemmaksi tai muutenkaan. Olen "töitä" tehdessäni mielestäni ihan samanlainen kuin siviilissäkin, kerron vaan taustani erilaiseksi, esim. asiakkaani eivät tiedä että mulla on mies ja lapsia, vaan luulevat mun olevan sinkku opiskelija. Puhun yhtä paljon, ja olen yhtä välitön ja huumorintajuinen asiakkailleni kuin ystävilleni ja läheisillenikin. En koe tekeväni edes itselleni henkistä väkivaltaa, mulla ei ole koskaan tullut paha mieli tai "saastainen" olo asiakkaan takia, päin vastoin. Mulla oli kauan sitten tosi heikko itsetunto, ja siten varmaan alunperin alalle päädyinkin, mutta kyllä se nostaa itseluottamusta oikein kohisten että monet ihmiset ovat valmiita maksamaan saadakseen maata mun kanssa.

Mun asiakkaat ovat keskimäärin 30-60 vuotiaita miehiä. n. 80% on varattuja, ja heistä n. puolet kertoo sen itse, neljänneksellä on sormus sormessa mutteivät erikseen mainitse asiasta, ja lopuilla näkyy sormuksen jälki sormessa. Viikonloppuisin asiakkaat ovat pääsääntöisesti sinkkumiehiä. 98% kanssa en harrastaisi esim. baari-illan jälkeen seksiä ilmaiseksi, mutta eivät he silti vastenmielisiä ole. Lähes kaikki ovat todella mukavia, kunnioittavat minua ainakin jollain tasolla, ja pysyvät annetuissa rajoissa. Suurin osa ei saa seksiä kotona (tai sinkut muuten vaan) tarpeeksi, mutta eivät halua/voi myöskään aloittaa salasuhdetta. Huora on hyvä vaihtoehto, me emme soittele asiakkaidemme perään. Kivoin asiakas on tietenkin sellainen joka ulkonäöllisesti kelpaisi mulle ilmaiseksikin, ja jonka kanssa seksi on oikeasti nautinnollista. tällaisia asiakkaita tosin on todella harvoin, mutta onneksi ne perusasiakkaatkin on tosi kivoja. :)
 
Hyvin tavallisesta poikkeava tilanne, mutta jos tuo teidän kohdallanne toimii, mikäs siinä :) Läheisen ihmisen hyväksyntä ja tuki on sinulle varmasti kullanarvoinen asia, monella prostituoidulla ei ole edes vertaistukea saati läheisten antamaa tukea.
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.
[QUOTE="HHH";26323524]Mitä sä tässä välissä sitten olet tehnyt? Irtisanoitko itses työstä ja palasit vanhaan "ammattiin"?[/QUOTE]

Mä olen tässä välissä ollut vajaa pari vuotta kotona lasten kanssa. Mulla on aina ollut myös siviiliammatti tässä rinnalla, jätin vaan huoraamisen pois kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa. Nyt en ollut ehtinyt palata hoitovapaalta töihin, enkä välttämättä ihan heti palaakaan.
 
[QUOTE="vieras";26323544]Tavallaan sun miehes on sitten sun parittaja.[/QUOTE]

Itseasiassa ei kyllä ole, edes lain silmissä, millään tavalla. Mun mies ei hanki mulle asiakkaita, ei vie multa mitään rahaa välistä, ei ole missään kontaktissa mun asiakkaiden kanssa, eli ei esim. vastaa sähköposteihin mun puolesta. Hän ei ole sen enempää parittaja kuin esim. joku mun kaveri olisi jos päättäisin jollekin tästä "työstäni" puhua, koska se että tietää jonkun tekemisistä, ei ole parittamista. Seksin myyminen ei ole suomessa laitonta, eli ei syyllisty edes mihinkään peittelyyn.
 
Kyllä maailmassa on ihmisiä joille seksi on työ. Pornotähtiäkin maalima pullollaan, seurusteleecat ja ovat naimisissa,lapsiakin ja arki rullaa kuin kellä tahansa. Kestäskö sun pärstä kameraa? Vaihtasit alalle jossa palvelun tarjoaminen on laillista ja sulla ois jotain turvaa työssäsi??
 
  • Tykkää
Reactions: lissukka.
Hyvin tavallisesta poikkeava tilanne, mutta jos tuo teidän kohdallanne toimii, mikäs siinä :) Läheisen ihmisen hyväksyntä ja tuki on sinulle varmasti kullanarvoinen asia, monella prostituoidulla ei ole edes vertaistukea saati läheisten antamaa tukea.

Tämä on muuten ihan totta, mutta itseasiassa mun tuntemilla suomalaisilla maksullisilla naisilla (helsingissä) on melkein kaikilla poikaystävä, avopuoliso tai aviomies joka tietää heidän työstään. Mutta ihan totta on, että rankinta tästä työstä tekee se jatkuva kaksoiselämän eläminen, ja on tää mulle ainakin ihan mielettömästi helpompaa nyt kun on joku jolle voin asiasta puhua. Ennen miestäni huoratessani en kertonut kellekään, ja koin itse sen raskaimmaksi ammatissani.
 
Tämä on muuten ihan totta, mutta itseasiassa mun tuntemilla suomalaisilla maksullisilla naisilla (helsingissä) on melkein kaikilla poikaystävä, avopuoliso tai aviomies joka tietää heidän työstään. Mutta ihan totta on, että rankinta tästä työstä tekee se jatkuva kaksoiselämän eläminen, ja on tää mulle ainakin ihan mielettömästi helpompaa nyt kun on joku jolle voin asiasta puhua. Ennen miestäni huoratessani en kertonut kellekään, ja koin itse sen raskaimmaksi ammatissani.

Todella hienoa jos näin on useammallakin tuntemallasi ko. ammatin harjoittajalla :)
 

Yhteistyössä