Oletteko toivoneet juuri tyttövauvoja/tyttölapsia?

Olen toivonut tyttöä ja petyin kyllä kun ultrassa paljastui pojaksi. Toki tulen lasta rakastamaan ja ilolla sekä onnella otan pojan vastaan, etten mä väärän sukupuolen takia hylkää vauvaa mitenkään. Mutta ehkäpä seuraava lapsi olisi sitten tyttö, ainakin olen suunnitellut käyttäväni silloin kaikki "konstit" että saisi tytön Oon niin tyttömäinen itse että poikien jutut ovat hieman vieraita.

 

:heart: sinulla onkin ihana nollasta-sataan kiihtyvä elinvoimainen elohopea. Aito, teeskentelemätön, valloittava.

Ja sinulla on aivan ihanat tyttäret :heart:. Isoimman heistä voisin adoptoida, vaikka he taisivat sopia että pienin muuttaa meille ja te saatte on/off-poikani vaihdossa

isointa saa kyllä lainata.

 

Samaa mieltä olen. En myöskään näe nyt oman poikani maailmaa väkivaltaisena tms. alkuunkaan. Ja tosiaan tytöt ne vasta pahoja osaavat olla, sivusta montaakin tilannetta seuranneena voin sanoa.

Pojat on niitä, jotka saa syyt aina niskoilleen, koska heidän tuhmat tekonsa näkyvät ja kuuluvat.
Tytöt ovat ovelampia, osaavat kieroilla ja ilkeillä siten, etteivät jää kiinni, tai jopa näyttävät itse viattomilta uhreilta...

Näin yleistettynä.

 

:heart: sinulla onkin ihana nollasta-sataan kiihtyvä elinvoimainen elohopea. Aito, teeskentelemätön, valloittava.

Ja sinulla on aivan ihanat tyttäret :heart:. Isoimman heistä voisin adoptoida, vaikka he taisivat sopia että pienin muuttaa meille ja te saatte on/off-poikani vaihdossa

isointa saa kyllä lainata.

Tulen hakemaan joku päivä

 

Sulla on sellanen kiltti poika varmaan sitten.
Mun kokemukset pojista on just ton tapasia kun NinaTT kuvaili. Ja paljon pahempiakin. Mutta mä oon varttunut itä-helsingissä missä kukaan ei varmaan edes katsonut poikiensa perään ja mielikuvat on sieltä syöpynyt päähäni. Pojat on niitä, jotka lyö turhautuessaan ja repii lukeilta jalkoja ja on sadistisia pienestä pitäen..

Ei tuo pahakaan ole, muttei todellakaan mikään liian kiltti tai hissukka-nössykkä. Minusta aivan tavallinen ihana poikalapsi, samanlainen kuin suurin osa ystävistään - ne Spiderman-paidat on vain kuorta.

Enkä mä tiedä onko niissä spiderman paidoissa tai vastaavissa nyt oikeastaan edes mitään vikaa. Mun siskopuoleni ovat esim leikkineet ihan hulluna pienenä prätkähiirillä, isommalle heistä oli pitänyt ostaa polkutraktori kun naapurin pojallakin sellanen oli ja tottakai piti tytön päästä kans traktori hommiin!

Eikä kaikki poikalapset nyt varmaan mitään enkeleitä ole, kuten ei tytötkään. ainakin mulla ja mun siskolla lapsena oli aika verisiä tappeluita. Suurinpiirtein puukkojen kanssa heiluttu, kyräilty ja revitty toisten tukkaa jne. Sellasta oikeen akkamaista touhua mitä nyt voi vaan kuvitella.
Mies ja hänen veli ovat tottakai kans tapelleet, nyrkit pystyssä niin että veri on lentänyt ja huonekaluja mennyt rikki. Mutta mies ja hänen veli ovat olleet heti perään taas parhaat kaverit. me siskon kanssa on jatkettu kyräilyä aika pitkään riidan jälkeenkin.
ja olipa meidän yläaseella niitä "kovis tyttöjä" jotka pisti turpaan toisia mennen tulle jos joku ei mennyt niin kun he olisi halunneet. ja ihan pikku kaupungissa nuoruuteni vietin.

 

mä toivoin poikaa, ja sen sain. en tiedä kumpaa tästä kakkosesta toivon.

esikoisesta toivoin poikaa ihan siksi kun eräänä kesäisenä päivänä istuin ostarilla ja söin jäätelöä ja katselin tyttöjä "leikkimässä". ikää ehkä 9-11-v, eikä niissä vaatteissa ja hepeneissä olisi kyllä voinut edes leikkiä... ajattelin että tyttöjen elämä ja maailma on liian kovaa..ulkonäköpaineet jne..

 

Onkohan poikien rehellisyys ja avoimuus sitten vain toisille pojille tarkoitettua? Muistan itse ala-asteelta ja eskaristakin miten varsinkin pojat mua kiusas. Tyttöihin en saanu kauheasti kontaktia ja mut jätettiin jonkun verran ulkopuolelle, mutta pojat ne sanoi ne ilkeimmät sanat ja kävivät ihan käsiksikin...

En mä siis todellakaan väitä, että kaikki pojat on kauheita ja ilkeitä ja vaikka mitä vaan tarkotin sitä, että siltä ne mielikuvat näyttää. Kun haaveilee vauvasta ja katselee ihana vauvan vaatteita - niin pojille on tarjolla paljon vähemmän kun tytöille. Kun lelukaupassa katselee leluja, niin pojille markkinoidaan väkivaltaa ja riehumista, tytöille poneja ja vauvoja. Kun puhutaan koulunkäynnistä niin jotenkin tyttöjen oletetaan olevan hyvin sopeutuvia ja saavan hyviä numeroita, poikia hurrataan jos yltävät samoihin tavoitteisiin. Pojat on asetettu ikäänkuin sellaiseen muottiin, ettei heidän edes oleteta pärjäävän yhtä hyvin kuin tyttöjen. Aivan samoin kuten ennen tytöt kasvatettiin sillä ajatuksella, ettei heistä ole päättämään omasta elämästään tai ottamaan vastuuta perheestään, toisin kuin miehet.

Ja ennen kun se oma vauva on sylissä, ei lapsesta ole muita kuin mielikuvia tarjolla. Siksi ehkä useampi nykyään kallistuu tytön puolelle - mielikuvat tyttöjen maailmasta ovat positiivisempia.

 

Onkohan poikien rehellisyys ja avoimuus sitten vain toisille pojille tarkoitettua? Muistan itse ala-asteelta ja eskaristakin miten varsinkin pojat mua kiusas. Tyttöihin en saanu kauheasti kontaktia ja mut jätettiin jonkun verran ulkopuolelle, mutta pojat ne sanoi ne ilkeimmät sanat ja kävivät ihan käsiksikin...

Joo mä muistan semmosenkin kun ala-asteelta lähdettiin ja annettiin opettajalle semmonen t-paita, johon kaikki kirjotti oman nimen, niin yks poika sano mulle jotenkin, että pitää kirjottaa isolla se nimi siihen. Ja mä tyhmä kirjotin, vaikka se halus vaan asettaa mut naurunalaseks (muut kirjotti nimet pienellä). Mutta tästä varmaan ajatellaan, että se oli pojilta vaan hauska pikku jäynä. Jos tytöt olis tehnyt, niin ajateltais että oli ilkeetä tyttöjen kieroilua. Tosin ala-asteella ei meidän luokan tytöt ainakaan ois tollasta tehnyt muutenkaan.. vasta yläasteella alkoi tytöt tehdä tuon tapasia juttuja toisilleen joiden kautta saadaan joku näyttämään typerältä.

 

Onkohan poikien rehellisyys ja avoimuus sitten vain toisille pojille tarkoitettua? Muistan itse ala-asteelta ja eskaristakin miten varsinkin pojat mua kiusas. Tyttöihin en saanu kauheasti kontaktia ja mut jätettiin jonkun verran ulkopuolelle, mutta pojat ne sanoi ne ilkeimmät sanat ja kävivät ihan käsiksikin...

Tuohan on sitä kiusaamista myös, meinaan ulkopuolelle jättäminen... Pojat on usein tuossa asiassa ns.suorempia, eli turpaan vaan jne. Vaikkakin osaavat pojatkin jättää porukasta jne. Usein se tyttöjen kiusaaminen on vaikeampaa saada selville.

 

Mä toivoin tosi kovasti esikoisesta tyttöä, tytön sain. varmasti olisin poikaakin rakastanut ihan yhtälailla.
Olen huomannut taas omassa kaveripiirissäni monen toivovan poikaa, ainakin esikoisestaan.

 

Samaa mieltä olen. En myöskään näe nyt oman poikani maailmaa väkivaltaisena tms. alkuunkaan. Ja tosiaan tytöt ne vasta pahoja osaavat olla, sivusta montaakin tilannetta seuranneena voin sanoa.

Pojat on niitä, jotka saa syyt aina niskoilleen, koska heidän tuhmat tekonsa näkyvät ja kuuluvat.
Tytöt ovat ovelampia, osaavat kieroilla ja ilkeillä siten, etteivät jää kiinni, tai jopa näyttävät itse viattomilta uhreilta...

Näin yleistettynä.

Pojatkin osaa ilkeilyn ja kieroilun kyllä todella mainiosti... Maailman ärsyttävin sanonta: Pojat on poikia :x

 

Tämä tyttöjen suosiminen on peräisin amerikan maalta, ihan kaupallinen asia ja parin viime vuosikymmenen aikana kehittynyt. Tyttövauvoille on tarjolla paljon enemmän kaiken maailman tarvikkeita ja söpöstelyvaatteita jne. joten sitten tässä kerskakulutuksen maailmassa äidit on päätyneet toivomaan tyttöjä kun niille voi OSTAA kaikkea ihanaa romanttisra krääsää. Luin tästä jostakin, en enää muista mikä tutkimus oli kyseessä. Uskokaa tai älkää.

 

Kyllähän minäki tyttöä toivon, enempi ku poikaa. Eihän se poikakaan tietenkään pettymys ole, mutta se olis pettymys jos en koskaan saa tyttöä.

 

En, mulle oli ihan sama kumpi tulee. Mies tosin toivoi ensimmäisestä tyttöä.

 

Onkohan poikien rehellisyys ja avoimuus sitten vain toisille pojille tarkoitettua? Muistan itse ala-asteelta ja eskaristakin miten varsinkin pojat mua kiusas. Tyttöihin en saanu kauheasti kontaktia ja mut jätettiin jonkun verran ulkopuolelle, mutta pojat ne sanoi ne ilkeimmät sanat ja kävivät ihan käsiksikin...

Tuohan on sitä kiusaamista myös, meinaan ulkopuolelle jättäminen... Pojat on usein tuossa asiassa ns.suorempia, eli turpaan vaan jne. Vaikkakin osaavat pojatkin jättää porukasta jne. Usein se tyttöjen kiusaaminen on vaikeampaa saada selville.

Kumpi pahempi: Se, ettei vedetä mukaan leikkeihin vai se, että haukutaan, vedetään turpaan, eikä vieläkään oteta mukaan leikkeihin?

Ei tytöt mua hirveesti kiusannu, eivät vaa halunnu leikkiä mun kanssa. Eikä mua niitten jutut ees kauheesti kiinnostanu Pojat sen sijaan ihan yläasteellakin osasivat nimitellä ja vaikka mitä, tytöt olivat lopettaneet sellasen jo aikoja sitten.

Mutta siis mun henkkoht kokemuksella en tässä yrittäny kumpaakaan sukupuolta mustamaalata vaa enemmänkin puhuin tuosta mielikuvista ja miten ne voi vaikuttaa siihen, kumpaa enemmän toivoo.

 

Minä taas olen törmännyt tyttöjen (ja naisten) osalta sen tyylisiin juttuihin, etten itsekään saata uskoa niitä. Mutta siis tosiaan pahoja juttuja. Ja ei, en ole kyllä tavannut poikien tai miesten kieroilevan, kyllä se on ollut tyttöjen ja naisten juttu minun piireissäni, eivätkä ne ole ihan pienet.

Ja mitä taas tulee omaan pikkupoikaani, hänestä on kasvamassa aivan valioyksilö (anteeksi kehuni, mutta se on totta), sen näkee jo silmistä ja aistii.

Ne on pahimpia ne hiljaiset ja kiltit tytöt (ja pojatkin), mitä ne miettiikään....

 

Kumpi pahempi: Se, ettei vedetä mukaan leikkeihin vai se, että haukutaan, vedetään turpaan, eikä vieläkään oteta mukaan leikkeihin?

Ei tytöt mua hirveesti kiusannu, eivät vaa halunnu leikkiä mun kanssa. Eikä mua niitten jutut ees kauheesti kiinnostanu Pojat sen sijaan ihan yläasteellakin osasivat nimitellä ja vaikka mitä, tytöt olivat lopettaneet sellasen jo aikoja sitten.

Mutta siis mun henkkoht kokemuksella en tässä yrittäny kumpaakaan sukupuolta mustamaalata vaa enemmänkin puhuin tuosta mielikuvista ja miten ne voi vaikuttaa siihen, kumpaa enemmän toivoo.

Kyllä mä itse ainakin koin se ulkopuolelle jäämisen erittäin raskaasti.

Aina näistä ketjuista tulee loppujen lopuksi vääntö siitä kumpi on kauheampi

 

Minä taas olen törmännyt tyttöjen (ja naisten) osalta sen tyylisiin juttuihin, etten itsekään saata uskoa niitä. Mutta siis tosiaan pahoja juttuja. Ja ei, en ole kyllä tavannut poikien tai miesten kieroilevan, kyllä se on ollut tyttöjen ja naisten juttu minun piireissäni, eivätkä ne ole ihan pienet.

Ja mitä taas tulee omaan pikkupoikaani, hänestä on kasvamassa aivan valioyksilö (anteeksi kehuni, mutta se on totta), sen näkee jo silmistä ja aistii.

Ne on pahimpia ne hiljaiset ja kiltit tytöt (ja pojatkin), mitä ne miettiikään....

Mä olin just sellanen hiljainen ja kiltti tyttö (ainakin yläasteelle asti ) enkä mä koskaan ketään kiusannu tai suunnitellu mitään pahoja =) Kunhan viihdyin omissa oloissani. En oikein ymmärrä miten jonkun mielestä just hiljaset ja kiltit olis niitä pahimpia

 

Kumpi pahempi: Se, ettei vedetä mukaan leikkeihin vai se, että haukutaan, vedetään turpaan, eikä vieläkään oteta mukaan leikkeihin?

Ei tytöt mua hirveesti kiusannu, eivät vaa halunnu leikkiä mun kanssa. Eikä mua niitten jutut ees kauheesti kiinnostanu Pojat sen sijaan ihan yläasteellakin osasivat nimitellä ja vaikka mitä, tytöt olivat lopettaneet sellasen jo aikoja sitten.

Mutta siis mun henkkoht kokemuksella en tässä yrittäny kumpaakaan sukupuolta mustamaalata vaa enemmänkin puhuin tuosta mielikuvista ja miten ne voi vaikuttaa siihen, kumpaa enemmän toivoo.

Kyllä mä itse ainakin koin se ulkopuolelle jäämisen erittäin raskaasti.

Aina näistä ketjuista tulee loppujen lopuksi vääntö siitä kumpi on kauheampi

Joo mun alkuperäinen pointti lähti pakoon aika nopee :xmas: Mä kun en puhunut niinkään siitä, minkälaisia pojat oikeasti ovat vaa ihan siitä, minkälaisina heidän maailmaansa "markkinoidaan" ja mitä taas tytöille on tarjolla. Mielikuvia, stereotypioita ja sen sellasta.

 

Molemmat toivottiin tyttöä ja sehän sieltä pullahti ja ihana onkin.
Ja tietty pääasia oli terve lapsi, mutta tyttö enempi toiveissa juuuu.

 

No minä ainakin toivoin ehdottomasti poikaa Yleensä sukulaiset myös on paljon ilosempia pojista.

 

Joo mun alkuperäinen pointti lähti pakoon aika nopee :xmas: Mä kun en puhunut niinkään siitä, minkälaisia pojat oikeasti ovat vaa ihan siitä, minkälaisina heidän maailmaansa "markkinoidaan" ja mitä taas tytöille on tarjolla. Mielikuvia, stereotypioita ja sen sellasta.

Niin. Ja se on kyllä ihan totta että pojille on tarjolla jos minkälaista "tappovälinettä" ja monsteria, vaikea on löytää omille pojille mukavia vaatteita kun ne on kaikki mustia ja pääkalloilla varustettuja.
Meillä esikoinen on melko lailla kiinnostunut hevosista ja sitä kiinnostusta yritän ainakin tukea.

 

Olen toivonut tyttöä ja petyin kyllä kun ultrassa paljastui pojaksi. Toki tulen lasta rakastamaan ja ilolla sekä onnella otan pojan vastaan, etten mä väärän sukupuolen takia hylkää vauvaa mitenkään. Mutta ehkäpä seuraava lapsi olisi sitten tyttö, ainakin olen suunnitellut käyttäväni silloin kaikki "konstit" että saisi tytön Oon niin tyttömäinen itse että poikien jutut ovat hieman vieraita.

Oot kauhea... Et ansaitsis noilla puheilla sitä poikaakaan :/

 

Minä taas olen törmännyt tyttöjen (ja naisten) osalta sen tyylisiin juttuihin, etten itsekään saata uskoa niitä. Mutta siis tosiaan pahoja juttuja. Ja ei, en ole kyllä tavannut poikien tai miesten kieroilevan, kyllä se on ollut tyttöjen ja naisten juttu minun piireissäni, eivätkä ne ole ihan pienet.

Ja mitä taas tulee omaan pikkupoikaani, hänestä on kasvamassa aivan valioyksilö (anteeksi kehuni, mutta se on totta), sen näkee jo silmistä ja aistii.

Ne on pahimpia ne hiljaiset ja kiltit tytöt (ja pojatkin), mitä ne miettiikään....

Mä olin just sellanen hiljainen ja kiltti tyttö (ainakin yläasteelle asti ) enkä mä koskaan ketään kiusannu tai suunnitellu mitään pahoja =) Kunhan viihdyin omissa oloissani. En oikein ymmärrä miten jonkun mielestä just hiljaset ja kiltit olis niitä pahimpia

No kun on kokemusta tai olen siis seurannut muutamaa tilannetta vierestä. Kyse nyt oli siis tavallisesta tytöstä. Ei voi yleistää tietenkään, minäkin olen ollut varsin kiltti ja hiljainen. Mutta tarkoitin vaan, että ne mielikuvat voi olla todella todella väärin, siis, että ne eivät vastaa ollenkaan todellisuutta

Kiltti ja hiljainen saattaa hautoa sisällän ties mitä, kun taas äänekkäämpi häirikön leiman saanut huutaa kaikki asiat kuuluville

 

Olen toivonut tyttöä ja petyin kyllä kun ultrassa paljastui pojaksi. Toki tulen lasta rakastamaan ja ilolla sekä onnella otan pojan vastaan, etten mä väärän sukupuolen takia hylkää vauvaa mitenkään. Mutta ehkäpä seuraava lapsi olisi sitten tyttö, ainakin olen suunnitellut käyttäväni silloin kaikki "konstit" että saisi tytön Oon niin tyttömäinen itse että poikien jutut ovat hieman vieraita.

Oot kauhea... Et ansaitsis noilla puheilla sitä poikaakaan :/

Ai miks? Kyllä mä ihan onnessani olen tästä pojasta, rakkaudella odotan :heart: