Oletteko toivoneet juuri tyttövauvoja/tyttölapsia?

oikeasti lapsen sukupuolella ei oo mitään väliä. mutta jos sais valita ottaisin mielelläni vielä toisenkin pojan. Mulla yks tyttö ja hankala sellainen... Poika ollu täys unelma...

 

Olen toivonut tyttöä ja petyin kyllä kun ultrassa paljastui pojaksi. Toki tulen lasta rakastamaan ja ilolla sekä onnella otan pojan vastaan, etten mä väärän sukupuolen takia hylkää vauvaa mitenkään. Mutta ehkäpä seuraava lapsi olisi sitten tyttö, ainakin olen suunnitellut käyttäväni silloin kaikki "konstit" että saisi tytön Oon niin tyttömäinen itse että poikien jutut ovat hieman vieraita.

Oot kauhea... Et ansaitsis noilla puheilla sitä poikaakaan :/

Ai miks? Kyllä mä ihan onnessani olen tästä pojasta, rakkaudella odotan :heart:

Että ihan petyit! Kuinka paha ihminen pitää olla että PETTYY lapseensa jo ennen syntymää :/
Aika kamalan kuulosta. No hyvää jatkoo vaan. Moi.

 

No minä ainakin toivoin ehdottomasti poikaa Yleensä sukulaiset myös on paljon ilosempia pojista.

No meillä ei ole suvun mielipidettä näissä asioissa koskaan kysytty.

 

Minä taas olen törmännyt tyttöjen (ja naisten) osalta sen tyylisiin juttuihin, etten itsekään saata uskoa niitä. Mutta siis tosiaan pahoja juttuja. Ja ei, en ole kyllä tavannut poikien tai miesten kieroilevan, kyllä se on ollut tyttöjen ja naisten juttu minun piireissäni, eivätkä ne ole ihan pienet.

Ja mitä taas tulee omaan pikkupoikaani, hänestä on kasvamassa aivan valioyksilö (anteeksi kehuni, mutta se on totta), sen näkee jo silmistä ja aistii.

Ne on pahimpia ne hiljaiset ja kiltit tytöt (ja pojatkin), mitä ne miettiikään....

Mä olin just sellanen hiljainen ja kiltti tyttö (ainakin yläasteelle asti ) enkä mä koskaan ketään kiusannu tai suunnitellu mitään pahoja =) Kunhan viihdyin omissa oloissani. En oikein ymmärrä miten jonkun mielestä just hiljaset ja kiltit olis niitä pahimpia

No kun on kokemusta tai olen siis seurannut muutamaa tilannetta vierestä. Kyse nyt oli siis tavallisesta tytöstä. Ei voi yleistää tietenkään, minäkin olen ollut varsin kiltti ja hiljainen. Mutta tarkoitin vaan, että ne mielikuvat voi olla todella todella väärin, siis, että ne eivät vastaa ollenkaan todellisuutta

Kiltti ja hiljainen saattaa hautoa sisällän ties mitä, kun taas äänekkäämpi häirikön leiman saanut huutaa kaikki asiat kuuluville

Onks siinä sit jotain hienoa, että huutelee kaiken kuuluville? Eikö ole hyvä edes yrittää hillitä itteään? Mä en ole ihan ymmärtäny tätä (usein poikien kuvailuun tarkoitettua) ilmaisua, että ollaan niin "suoria" ja "avoimia". Ainakin aikuisten välisissä suhteissa suoruus on suoraa vittuilua ja helposti suojaudutaan sen taakse, että ainakin puhutaan suoraan eikä kierrellä ja kaarrella. No mutta haluaako kukaan kuulla suoraa vittuilua vai olisko parempi pitää ne supinat yksityisinä tai oman pään sisäsinä? Voidaan sitä silti olla kohteliaita ja asiallisia toisia kohtaan vaikkei tykättäis, oli kyse sitten tarhaikäisistä, koululaisista tai aikuisista...

 

Toivoin ensin poikia ja sitten tyttären ja kerta kiellon päälle vielä poika.

 

Noita Odotuspuolen-ketjuja selaillessa tämä ilmiö tulee myös vastaan. Eräässäkin ketjussa tänään joku kirjoitti että ultrassa luvattiin heille kolmatta poikaa, kirjoitti että oli todella pettynyt, sillä oli aina toivonut vain tyttöjä, eikä koskaan poikaa..Tsiisus!!!

Onhan sitä aina pettynyt kun samaa sukupuolta vain pukkaa. Jokainen haluaa kumpiakin, turha muuta väittää.

 

Noita Odotuspuolen-ketjuja selaillessa tämä ilmiö tulee myös vastaan. Eräässäkin ketjussa tänään joku kirjoitti että ultrassa luvattiin heille kolmatta poikaa, kirjoitti että oli todella pettynyt, sillä oli aina toivonut vain tyttöjä, eikä koskaan poikaa..Tsiisus!!!

Onhan sitä aina pettynyt kun samaa sukupuolta vain pukkaa. Jokainen haluaa kumpiakin, turha muuta väittää.

mutta jos se sukupuoli on ensiijainen asia lapsen 'hankkimisessa' niin kannattaisi ehkä jättää tekemättä... ensisijaisesti täytyy haluta lapsi, sen nyt vaan on niin että 50% mahdollisuus on kumpaankin ja sillä siisti.

 

Esikoisesta ei ollut toiveita, tuli tyttö.
Toisesta toivoin poikaa, tuli tyttö
Kolmannesta toivoin tyttöä, näillä näkymin poika olis tulossa =)

Jaa

 

oikeasti lapsen sukupuolella ei oo mitään väliä. mutta jos sais valita ottaisin mielelläni vielä toisenkin pojan. Mulla yks tyttö ja hankala sellainen... Poika ollu täys unelma...

Mä ajattelin raskausaikana ja ajattelen taas että poika olis helpompi, tytöt osaa olla niin julmia riidellessään. Silti en tiedä että kumpaa sukupuolta haluaisin tulevan lapsen olevan.

 

Noita Odotuspuolen-ketjuja selaillessa tämä ilmiö tulee myös vastaan. Eräässäkin ketjussa tänään joku kirjoitti että ultrassa luvattiin heille kolmatta poikaa, kirjoitti että oli todella pettynyt, sillä oli aina toivonut vain tyttöjä, eikä koskaan poikaa..Tsiisus!!!

Onhan sitä aina pettynyt kun samaa sukupuolta vain pukkaa. Jokainen haluaa kumpiakin, turha muuta väittää.

mutta jos se sukupuoli on ensiijainen asia lapsen 'hankkimisessa' niin kannattaisi ehkä jättää tekemättä... ensisijaisesti täytyy haluta lapsi, sen nyt vaan on niin että 50% mahdollisuus on kumpaankin ja sillä siisti.

Niinpä. Turha kenenkään toivoa vain tyttöjä tai poikia, mahis on 50%. Onnistuin vain saamaan sen yhden tyttärenkin josta olen tosi onnellinen kuten pojistani.

 

ekasta toivoin poikaa tokastakin poikaa, tulikin kaksoset tyttö ja poika, neljännestäkin poikaa ja myös viidennestä poikaa. viides on tyttö ja hyvä niin olen todella onnellinen tytöistäni vaikka koin itseni paremmin poikien äidiksi soveltuvaksi. ekä tyttöni on myös ollut aina todella hankala tapaus ja toivon todella että nuoremmasta (nyt 1v) ei tulisi yhtä hankalaa =)

 

Olen lapsesta asti toivonut saavani tytön. Esikoiseni on poika ja kieltämättä tunsin hetken pettymystä kun sukupuoli ultrassa paljastui. Esikoisen synnyttyä en enää edes miettinyt koko asiaa ja hyvin rakas on poika meille. Toisen kohdalla toivoin taas tyttöä ja sille kertaa toiveeni toteutui. Molemmat lapset ovat aivan yhtä rakkaita minulle.

Ei ihminen mitään tunteilleen voi ja itse arvostan sitä, että toinen pystyy tunteistaan rehelisesti puhumaan. Ymmärrän hyvin toiveet liittyen lapsen sukupuoleen, mutta sen väärän sukupuolen syntyminen ei saisi vaikuttaa lapsen elämään.

Eräs ystäväni piti tyttöäni sylissään ja totesi, että mitenköhän heillekin sellainen suotaisiin (heillä kaksi poikaa). En tietenkään osannut siihen mitään järkevää kommentoida, mutta ymmärsin hyvin sen tuntee sillä olihan itsekin miettinyt ihan samaa vielä vuosi takaperin.

 

En tosiaan tajua miten joku voi olla pettynyt lapsen sukupuoleen. Minulla molempia, koskaan en ole muuta toivonut kuin tervettä lasta ja ne minulle suotiin. Hyvä ystäväni käy läpi vuosien lapsettomuushoitoja ja varmasti ottaisi kiitollisena vastaan kumpaa sukupuolta tahansa jos vain olisi mahdollista.

Tunteilleen ei voi mitään, mutta jonkinlainen nöyryys olisi paikallaan.

 

Mulla on molemmat, esikoista kun odotin olin satavarma että tulee poika, no ei tullut eikä sillä siis merkitystä, kuopuksen kohdalla sama tunne, mutta silloin todella toivoin että on poika ja kolme kertaa se ultrassa katsottiinkin. Makasin sairaalassa ja kun oli sanottu et nää nyt tais olla tässä sit. Nyt toivon vain että molemmat on ja pysyy terveinä!!

 

Tää oli ihan hyvä ketju kyllä Sai mut miettimään näitä sukupuolijuttuja enemmän. Kyllä meille poikakin mahtuisi oikein hyvin :heart:

 

Nää ketjut aina paljastaa sen karun tosiasian, että naiset ovat vieraantuneet miehistä ja pojista ja heidän maailmastaan.

Aika järkkyä on, että äidit haluavat vain tyttölapsia. Ja yhä enenevä määrä ei halua edes hankkia niitä lapsia miehen, vaan naisen kanssa...

 

mä oon joka kerta toivonu tyttöä, yhden kerran kolmesta onnistanu. tytöt on helpompia ja ihanampia mutta kyllä toki noi omat pojat on rakkaita enkä enää vaihtais tyttöihin.

 

Olen toivonut. Tausta siihen on varsin mielenkiintoinen. Mieheni suku on sovinistisuuden huipentuma. He ovat ehkäpä sisäsiittoisia sukunsa kanssa, pitkän aikaa samassa kylässä vain parempiaosasiten kesken lisääntyneet ja tulos oli se, että sukuun ei enää syntynytkään terveitä tyttölapsia ollenkaan. Keskenmenoja oli valtavasti, kuolleita tyttölapsia syntyi sekä kaksi vammaista tyttölasta, joista vain toinen on ehtinyt aikuisikään. Tämä ilmiö aiheutti sen, että kaikki naiset oli aina sukuun tulleita ja suvussa käyttäydyttiin hyvin patriarkaalisesti. Tästä syystä halausin ehdottomasti tytön mieluummin kuin pojan. Anoppini olisi ominut pojan täysin. Onneksi sainkin yhden terveen tytön. Muita lapsia emme ole saaneet, siittiöt ovat vialliset miehellänikin. Toivottavasti lapseni sai minulta parempia geenejä ja säästyy lisääntymisongelmilta jotka isänsä sukua ovat vainonneet.

 

Että ihan petyit! Kuinka paha ihminen pitää olla että PETTYY lapseensa jo ennen syntymää :/
Aika kamalan kuulosta. No hyvää jatkoo vaan. Moi.

No en mä lapseen pettynyt vaan siihen tunteeseen, että olen aina haaveillut tyttölapsesta ja varsinkin että esikoinen olisi tyttö, kun itsekin olen tyttöesikoinen ja koen sen merkittäväksi rooliksi. Ultran jälkeen olin kyllä ihan sydänrakkaus :heart: fiiliksissä, että siellä on elävä poika ja innokkaana lähdin ostamaan pojalle vaatteita koko päivän kestävä kestohymy naamalla, eli ei se mikään järisyttävä pettymys ollut, mutta pienoinen pettymys kuitenkin oli kun ei tyttöä näkynyt tulevan. Onhan tässä kuukauden verran totuteltu pojan tuloon ja ihanalta se tuntuu että ylipäätänsä on lapsen saamassa jos loppuraskaus menee vielä hyvin, ei sillä sukupuolella niin kauheasti ole väliä. Poikakin on ihana saada ja aivan varmasti on toivottu ja rakastettu lapsi :heart:

 

Niin. Ja se on kyllä ihan totta että pojille on tarjolla jos minkälaista "tappovälinettä" ja monsteria, vaikea on löytää omille pojille mukavia vaatteita kun ne on kaikki mustia ja pääkalloilla varustettuja.

Mulla ei oo ollut tuota ongelmaa. Kokoon 122 asti on ainakin löytynyt todella mukavasti värikästä ja pääkallotonta pojan vaatetta

 

Esikoisesta toivoin poikaa, sain tytön. Kuopuksesta toivoin tyttöä ja sainkin sellaisen.

Jos vielä kolmas lapsi tähän perheeseen tulee, niin sukupuolella ei ole väliä. Olisi kiva olla myös pojan äiti, mutta toisaalta 3 tyttöäkin olisi kyllä kauhean kiva

 

mä oon joka kerta toivonu tyttöä, yhden kerran kolmesta onnistanu. tytöt on helpompia ja ihanampia mutta kyllä toki noi omat pojat on rakkaita enkä enää vaihtais tyttöihin.

"helpompia ja ihanampia", mutta sentään rakastat poikiasi - aika hurjaa tekstiä äidiltä. Odotas kun tulevat murrosikään, niin näet miten helppoja ja ihania tytöt ovat..

 

En oikein osannut toivoa kumpaakaan kun raskaana olin, poika tuli ja on rakas kuin mikä :heart: Toinen on tilauksessa ja huomaan ajattelevani että kaksi poikaa olisi aika kiva juttu.

 

juu, joka kerta olen tyttöä toivonut. koen vaan olevani sopivampi tyttöjen äidiks.

 

Olen toivonut juurikin tyttöä ja tytön saan.
Seuraavan sukupuoli on ihan sama, mutta välttämättä olen itselleni halunnut tytön. Johtuneeko siitä että itsellä on aivan mahtava äiti-tytär-suhde.