Oletteko toivoneet juuri tyttövauvoja/tyttölapsia?

Tunnustan, toivoin tytärtä ja tytön sain :heart: En sitten tiiä miten olisin reagoinut jos pojan olisin saanut. Seuraavastakin toivon tyttöä :ashamed:

 

Odottaessani esikoista olin varma, että odotan poikaa. Tai oikeastaan olin varma, että odotan jalkapallojoukkuetta tai ainakin viitosia (poikia) mutta tätä ei vaan huomattu ultrassa.
Ajattelin etten saisi toivoa sukupuolta, vaikka salaa sisimmässäni tyttöä toivoinkin. Vasta raskauden loppumetreillä alkoi tuntua, että tyttö sieltä tuleekin ja tuli :heart: .
Oikeastaan toisestakin sitten toivoin vähäsen tyttöä ja tyttö tuli :heart:
Kolmannen kohdalla ajattelin, että nyt kai kuuluisi toivoa poikaa- toivoin vauvaa. Sain tytön.
Olin onnellinen. :heart:

 

Mä toivoin esikoisesta ehdottomasti poikaa!

Olisi kiva jos kuopus olisi tyttö, kun nyt yksi poika on, mutta saa poikakin tulla jos on tullakseen

 

Ekasta ei ollut väliä, tokasta toivoin todella paljon tyttöä.

 

Noita Odotuspuolen-ketjuja selaillessa tämä ilmiö tulee myös vastaan. Eräässäkin ketjussa tänään joku kirjoitti että ultrassa luvattiin heille kolmatta poikaa, kirjoitti että oli todella pettynyt, sillä oli aina toivonut vain tyttöjä, eikä koskaan poikaa..Tsiisus!!!

Mun ystävä itki pettymyksestä kun ultrassa kerrottiin että tulee kolmas poika...Hänen miehensä oli myös hyvin pettynyt. Pettymystä lisäsi se, että suht samaan aikaan mä olin saanut tietää odottavani tyttöä.

Ei tunteilleen mitään oikein voi. Ja moni sitten pitää nämä tunteet salaisuutena sisällään, koska kanssaihmisten reaktio on nimenomaan "Tsiisus!!!".

Kovasti tuokin pariskunta kolmatta poikaansa rakastaa, eikä se pettymys kestänyt kauaa.

Ja heillä on nyt myös se tyttö

Tulee vaan sellainen kuva, että niitä lapsia väännetään sen takia lisää jotta tulis se tyttökin. Mm. eräs tuttavani, tuli neljä poikaa ja viidentenä "prinsessa", joka on aivan uskomattoman lellitty pentu. Perheen pienimmät pojat ovat kärsineet tästä todella paljon, mielestäni yhden kehitys on jopa hieman häiriintynyt, kummakos tuo jos vanhemmat hullaantuvat pikkusiskosta..

 

Tulee vaan sellainen kuva, että niitä lapsia väännetään sen takia lisää jotta tulis se tyttökin. Mm. eräs tuttavani, tuli neljä poikaa ja viidentenä "prinsessa", joka on aivan uskomattoman lellitty pentu. Perheen pienimmät pojat ovat kärsineet tästä todella paljon, mielestäni yhden kehitys on jopa hieman häiriintynyt, kummakos tuo jos vanhemmat hullaantuvat pikkusiskosta..

No höh...tuo on kyllä väärin.

Jos ei kykene olemaan tasapuolinen vanhempi kaikille lapsilleen, niin kannattaisi tehdä vain yksi lapsi

 

Mä pysähdyin ajattelemaan tätä vielä hetkeksi vaikka vastasin jo... Ja tuli mieleen ainakin joitakin syitä nyt miks mä ite haluan tyttöjä.

Kaikki "poikamainen" nykyaikana tuntuu olevan kovin väkivaltaista ja suoraansanottuna rumaa. En pidä tyttöjen äklöpinkkivillityksestä mutta silti tyttöjen "maailma" tuntuu seesteisemmältä, rauhallisemmalta ja suloisemmalta. Poikien vaatteetkin alkavat hirveän pienistä koosta olla sellasia äxönmän-printtipaitoja, on spider mania, batmania ja vaikka mitä hirviöitä ja sankareita. Eikä poikien tunnu olevan yhtä sallittua "vierailla" tyttöjen maailmassa, leikkiä kotia ja laittaa ruokaa, hoitaa nukkeja jne kun mitä tyttöjen taas on tehdä poikien juttuja. Siskonpoikien ja 5v pikkuveljen kautta saan nähdä miltä pienten poikien maailma näyttää. Onneksi siskon pojat ovat kotihoidossa (ts mulla hoidossa ) , pikkuveli on saanut päiväkodissa aivan kauheita vaikutteita.

Siinä missä ennen vanhaan tytöt ja naiset olivat avuttomia, elätettäviä ja tavallaan lapsen asemassa, ja siksi epätoivottuja, ovat mielikuvat pojista nykyään huonommat; pojat nähdään vastuuttomampina, impulsiivisina ja lapsellisina verrattuna tyttöihin. Eihän sen näin tarvitse todellisuudessa olla, mutta sellasia mielikuvia tulee mieleen. Nykyään kiltit tytöt ja vahvat naiset ovat ne vastuunkantajat jne.

 

Toivoin tyttöä. Kaikki, jopa kätilö synnytyksen aikana povasi meille poikaa. Saimme tytön.
Poika olisi ollut aivan yhtä rakastettu, kaikki vaatteet oli "poika-värisiä" ja nimiä oli pojalle mietittynä enemmän..

 

Mä en toisaalta toivo tyttöä, meillä on siis kaksi poikaa. Pelkään että en osaa olla tytölle äiti..meillä on suvussa hieman tälläinen "poika on parempi"-ajattelutyyli, pelkään että itse toteutan samaa. Kaverini kyllä vakuutti että en tekisi sitä ja en tokikaan niin ajattele, mutta jos se tuleekin jostain alitajunnasta..opittuna asiana?

 

Mä pysähdyin ajattelemaan tätä vielä hetkeksi vaikka vastasin jo... Ja tuli mieleen ainakin joitakin syitä nyt miks mä ite haluan tyttöjä.

Kaikki "poikamainen" nykyaikana tuntuu olevan kovin väkivaltaista ja suoraansanottuna rumaa. En pidä tyttöjen äklöpinkkivillityksestä mutta silti tyttöjen "maailma" tuntuu seesteisemmältä, rauhallisemmalta ja suloisemmalta. Poikien vaatteetkin alkavat hirveän pienistä koosta olla sellasia äxönmän-printtipaitoja, on spider mania, batmania ja vaikka mitä hirviöitä ja sankareita. Eikä poikien tunnu olevan yhtä sallittua "vierailla" tyttöjen maailmassa, leikkiä kotia ja laittaa ruokaa, hoitaa nukkeja jne kun mitä tyttöjen taas on tehdä poikien juttuja. Siskonpoikien ja 5v pikkuveljen kautta saan nähdä miltä pienten poikien maailma näyttää. Onneksi siskon pojat ovat kotihoidossa (ts mulla hoidossa ) , pikkuveli on saanut päiväkodissa aivan kauheita vaikutteita.

Siinä missä ennen vanhaan tytöt ja naiset olivat avuttomia, elätettäviä ja tavallaan lapsen asemassa, ja siksi epätoivottuja, ovat mielikuvat pojista nykyään huonommat; pojat nähdään vastuuttomampina, impulsiivisina ja lapsellisina verrattuna tyttöihin. Eihän sen näin tarvitse todellisuudessa olla, mutta sellasia mielikuvia tulee mieleen. Nykyään kiltit tytöt ja vahvat naiset ovat ne vastuunkantajat jne.

Anteeksi, ei voi mitään, mutta tästä sun tekstistä tulee mieleen että sulla taitaa olla aikamoinen mieskompleksi...

 

Mä pysähdyin ajattelemaan tätä vielä hetkeksi vaikka vastasin jo... Ja tuli mieleen ainakin joitakin syitä nyt miks mä ite haluan tyttöjä.

Kaikki "poikamainen" nykyaikana tuntuu olevan kovin väkivaltaista ja suoraansanottuna rumaa. En pidä tyttöjen äklöpinkkivillityksestä mutta silti tyttöjen "maailma" tuntuu seesteisemmältä, rauhallisemmalta ja suloisemmalta. Poikien vaatteetkin alkavat hirveän pienistä koosta olla sellasia äxönmän-printtipaitoja, on spider mania, batmania ja vaikka mitä hirviöitä ja sankareita. Eikä poikien tunnu olevan yhtä sallittua "vierailla" tyttöjen maailmassa, leikkiä kotia ja laittaa ruokaa, hoitaa nukkeja jne kun mitä tyttöjen taas on tehdä poikien juttuja.

Voi...minusta pienen pojan maailma ei ole lainkaan tuollainen

Se on jalkapalloa, ötököiden ihmettelemistä, kotitöissä auttamista, uimista, kokkaamista, piiloleikkiä, rakennuspalikoilla väsäämistä, piirtämistä, muovailua, askartelua, sisään eksyneen heinäsirkan pelastamista vaikka hieman pelottaakin ( "Äiti...minä en pelkää mitään! Paitsi vähän heinäsirkkoja. Ja lukkeja." ), haleja ja suukkoja, syliin pyytämistä, sadun kuuntelua, siskon kanssa kirjainten opettelua, suunnitelmia siitä mitä tekee kun on iso.

Se on toki myös ritarina olemista, valomiekkailua, maailman pelastamista pahiksilta, prinsessojen suojelua.

Se on tunteiden rehellistä ja avointa näyttämistä, nollasta sataan sekunnissa kiihtymistä ja yhtä nopeasti leppymistä - siitä puuttuu tyystin tyttöjen selän takana supattelu ja kieroilu.

 

Mä pysähdyin ajattelemaan tätä vielä hetkeksi vaikka vastasin jo... Ja tuli mieleen ainakin joitakin syitä nyt miks mä ite haluan tyttöjä.

Kaikki "poikamainen" nykyaikana tuntuu olevan kovin väkivaltaista ja suoraansanottuna rumaa. En pidä tyttöjen äklöpinkkivillityksestä mutta silti tyttöjen "maailma" tuntuu seesteisemmältä, rauhallisemmalta ja suloisemmalta. Poikien vaatteetkin alkavat hirveän pienistä koosta olla sellasia äxönmän-printtipaitoja, on spider mania, batmania ja vaikka mitä hirviöitä ja sankareita. Eikä poikien tunnu olevan yhtä sallittua "vierailla" tyttöjen maailmassa, leikkiä kotia ja laittaa ruokaa, hoitaa nukkeja jne kun mitä tyttöjen taas on tehdä poikien juttuja. Siskonpoikien ja 5v pikkuveljen kautta saan nähdä miltä pienten poikien maailma näyttää. Onneksi siskon pojat ovat kotihoidossa (ts mulla hoidossa ) , pikkuveli on saanut päiväkodissa aivan kauheita vaikutteita.


No mulla on molempia. Ja esikoisesta toivoin kyllä tyttöä, en sanonut sitä ääneen kylläkään. Toinen lapseni oli/on vaikeavammainen ja sen jälkeen toivoin vain tervettä lasta....

Tuo mitä kerroit, on tavallaan totta. Mutta toisaalta, juuri se tyttöjen maailma on aika julma kaikkine kiemuroineen, varsinkin koulussa, pojat ehkä suorempia, rehellisempiä, jollain tavalla.

Mutta kai se on niin, että sukupuolella ei loppujen lopuksi ole paljoakaan merkitystä siinä, miten ihmise ja yksilön elämä tulee menemään.

Siinä missä ennen vanhaan tytöt ja naiset olivat avuttomia, elätettäviä ja tavallaan lapsen asemassa, ja siksi epätoivottuja, ovat mielikuvat pojista nykyään huonommat; pojat nähdään vastuuttomampina, impulsiivisina ja lapsellisina verrattuna tyttöihin. Eihän sen näin tarvitse todellisuudessa olla, mutta sellasia mielikuvia tulee mieleen. Nykyään kiltit tytöt ja vahvat naiset ovat ne vastuunkantajat jne.

 

Noita Odotuspuolen-ketjuja selaillessa tämä ilmiö tulee myös vastaan. Eräässäkin ketjussa tänään joku kirjoitti että ultrassa luvattiin heille kolmatta poikaa, kirjoitti että oli todella pettynyt, sillä oli aina toivonut vain tyttöjä, eikä koskaan poikaa..Tsiisus!!!

Mun ystävä itki pettymyksestä kun ultrassa kerrottiin että tulee kolmas poika...Hänen miehensä oli myös hyvin pettynyt. Pettymystä lisäsi se, että suht samaan aikaan mä olin saanut tietää odottavani tyttöä.

Ei tunteilleen mitään oikein voi. Ja moni sitten pitää nämä tunteet salaisuutena sisällään, koska kanssaihmisten reaktio on nimenomaan "Tsiisus!!!".

Kovasti tuokin pariskunta kolmatta poikaansa rakastaa, eikä se pettymys kestänyt kauaa.

Ja heillä on nyt myös se tyttö

Tulee vaan sellainen kuva, että niitä lapsia väännetään sen takia lisää jotta tulis se tyttökin. Mm. eräs tuttavani, tuli neljä poikaa ja viidentenä "prinsessa", joka on aivan uskomattoman lellitty pentu. Perheen pienimmät pojat ovat kärsineet tästä todella paljon, mielestäni yhden kehitys on jopa hieman häiriintynyt, kummakos tuo jos vanhemmat hullaantuvat pikkusiskosta..

Missä päin Suomea tämä oli?

 

Mulla meni nuo lainaukset pieleen näköjään, mutta toivottavasti saitte selvää

 

Mä pysähdyin ajattelemaan tätä vielä hetkeksi vaikka vastasin jo... Ja tuli mieleen ainakin joitakin syitä nyt miks mä ite haluan tyttöjä.

Kaikki "poikamainen" nykyaikana tuntuu olevan kovin väkivaltaista ja suoraansanottuna rumaa. En pidä tyttöjen äklöpinkkivillityksestä mutta silti tyttöjen "maailma" tuntuu seesteisemmältä, rauhallisemmalta ja suloisemmalta. Poikien vaatteetkin alkavat hirveän pienistä koosta olla sellasia äxönmän-printtipaitoja, on spider mania, batmania ja vaikka mitä hirviöitä ja sankareita. Eikä poikien tunnu olevan yhtä sallittua "vierailla" tyttöjen maailmassa, leikkiä kotia ja laittaa ruokaa, hoitaa nukkeja jne kun mitä tyttöjen taas on tehdä poikien juttuja. Siskonpoikien ja 5v pikkuveljen kautta saan nähdä miltä pienten poikien maailma näyttää. Onneksi siskon pojat ovat kotihoidossa (ts mulla hoidossa ) , pikkuveli on saanut päiväkodissa aivan kauheita vaikutteita.

Siinä missä ennen vanhaan tytöt ja naiset olivat avuttomia, elätettäviä ja tavallaan lapsen asemassa, ja siksi epätoivottuja, ovat mielikuvat pojista nykyään huonommat; pojat nähdään vastuuttomampina, impulsiivisina ja lapsellisina verrattuna tyttöihin. Eihän sen näin tarvitse todellisuudessa olla, mutta sellasia mielikuvia tulee mieleen. Nykyään kiltit tytöt ja vahvat naiset ovat ne vastuunkantajat jne.

Anteeksi, ei voi mitään, mutta tästä sun tekstistä tulee mieleen että sulla taitaa olla aikamoinen mieskompleksi...

Miksi siitä tulee sellasta mieleen? Etkö allekirjoita väitettä, että nykyään tuntuu liikkuvan stereotypioita siitä, että tytöt ovat helppoja ja vastuunkantajia vrt pojat impulsiivisia ja myöhemmin kypsyviä? Mitä teorioita sulla on siitä, että miksi tytöt tuntuvat olevan toivotumpia ku pojat nykyään kun pari sukupolvea sitten oli toistepäin?

 

Mä pysähdyin ajattelemaan tätä vielä hetkeksi vaikka vastasin jo... Ja tuli mieleen ainakin joitakin syitä nyt miks mä ite haluan tyttöjä.

Kaikki "poikamainen" nykyaikana tuntuu olevan kovin väkivaltaista ja suoraansanottuna rumaa. En pidä tyttöjen äklöpinkkivillityksestä mutta silti tyttöjen "maailma" tuntuu seesteisemmältä, rauhallisemmalta ja suloisemmalta. Poikien vaatteetkin alkavat hirveän pienistä koosta olla sellasia äxönmän-printtipaitoja, on spider mania, batmania ja vaikka mitä hirviöitä ja sankareita. Eikä poikien tunnu olevan yhtä sallittua "vierailla" tyttöjen maailmassa, leikkiä kotia ja laittaa ruokaa, hoitaa nukkeja jne kun mitä tyttöjen taas on tehdä poikien juttuja. Siskonpoikien ja 5v pikkuveljen kautta saan nähdä miltä pienten poikien maailma näyttää. Onneksi siskon pojat ovat kotihoidossa (ts mulla hoidossa ) , pikkuveli on saanut päiväkodissa aivan kauheita vaikutteita.

Siinä missä ennen vanhaan tytöt ja naiset olivat avuttomia, elätettäviä ja tavallaan lapsen asemassa, ja siksi epätoivottuja, ovat mielikuvat pojista nykyään huonommat; pojat nähdään vastuuttomampina, impulsiivisina ja lapsellisina verrattuna tyttöihin. Eihän sen näin tarvitse todellisuudessa olla, mutta sellasia mielikuvia tulee mieleen. Nykyään kiltit tytöt ja vahvat naiset ovat ne vastuunkantajat jne.

Anteeksi, ei voi mitään, mutta tästä sun tekstistä tulee mieleen että sulla taitaa olla aikamoinen mieskompleksi...

Miten niin kompleksi, mä ymmärsin lähinnä niin että hän ei pidä siitä, millaiseen rooliin pojat usein kasvatetaan.

 

Mä pysähdyin ajattelemaan tätä vielä hetkeksi vaikka vastasin jo... Ja tuli mieleen ainakin joitakin syitä nyt miks mä ite haluan tyttöjä.

Kaikki "poikamainen" nykyaikana tuntuu olevan kovin väkivaltaista ja suoraansanottuna rumaa. En pidä tyttöjen äklöpinkkivillityksestä mutta silti tyttöjen "maailma" tuntuu seesteisemmältä, rauhallisemmalta ja suloisemmalta. Poikien vaatteetkin alkavat hirveän pienistä koosta olla sellasia äxönmän-printtipaitoja, on spider mania, batmania ja vaikka mitä hirviöitä ja sankareita. Eikä poikien tunnu olevan yhtä sallittua "vierailla" tyttöjen maailmassa, leikkiä kotia ja laittaa ruokaa, hoitaa nukkeja jne kun mitä tyttöjen taas on tehdä poikien juttuja. Siskonpoikien ja 5v pikkuveljen kautta saan nähdä miltä pienten poikien maailma näyttää. Onneksi siskon pojat ovat kotihoidossa (ts mulla hoidossa ) , pikkuveli on saanut päiväkodissa aivan kauheita vaikutteita.

Siinä missä ennen vanhaan tytöt ja naiset olivat avuttomia, elätettäviä ja tavallaan lapsen asemassa, ja siksi epätoivottuja, ovat mielikuvat pojista nykyään huonommat; pojat nähdään vastuuttomampina, impulsiivisina ja lapsellisina verrattuna tyttöihin. Eihän sen näin tarvitse todellisuudessa olla, mutta sellasia mielikuvia tulee mieleen. Nykyään kiltit tytöt ja vahvat naiset ovat ne vastuunkantajat jne.

No meillä ainakin pojat saavat "vierailla tyttöjen maailmassaa" vaikka itse kyllä miellän sen ihan poikien maailmaksi. Pojilla on nukke jota varsinkin esikoinen tykkää hoitaa kovasti. puistossa leikivät tyttöjen ja poikien kanssa "koti leikkiä" tai sitten jotain "poikien pyssy leikkejä", kaikki sulassa sovussa.
Meillä pojilla on myös esim ruoanlaitto välineitä leikeissä, teen heille leikkiruokaa ja annetaan purkkeja ja purnukoita leikkeihin. Tosin miellän tämän taas ihan poikien maailmaksi missä leikkivät menevänsä retkelle olohuoneeseen leikkiruoat ja astiat pahvisalkussa =)

ja kyllä mun mielikuvani ihan pojista ja tytöistä kummistakin on positiiviset. omat mielikuvani pohjautuu enempi yksilötasolle kun että sukupuoli määrittäisi mitä olen mieltä jostakin henkilöstä.

 

Mä pysähdyin ajattelemaan tätä vielä hetkeksi vaikka vastasin jo... Ja tuli mieleen ainakin joitakin syitä nyt miks mä ite haluan tyttöjä.

Kaikki "poikamainen" nykyaikana tuntuu olevan kovin väkivaltaista ja suoraansanottuna rumaa. En pidä tyttöjen äklöpinkkivillityksestä mutta silti tyttöjen "maailma" tuntuu seesteisemmältä, rauhallisemmalta ja suloisemmalta. Poikien vaatteetkin alkavat hirveän pienistä koosta olla sellasia äxönmän-printtipaitoja, on spider mania, batmania ja vaikka mitä hirviöitä ja sankareita. Eikä poikien tunnu olevan yhtä sallittua "vierailla" tyttöjen maailmassa, leikkiä kotia ja laittaa ruokaa, hoitaa nukkeja jne kun mitä tyttöjen taas on tehdä poikien juttuja.

Voi...minusta pienen pojan maailma ei ole lainkaan tuollainen

Se on jalkapalloa, ötököiden ihmettelemistä, kotitöissä auttamista, uimista, kokkaamista, piiloleikkiä, rakennuspalikoilla väsäämistä, piirtämistä, muovailua, askartelua, sisään eksyneen heinäsirkan pelastamista vaikka hieman pelottaakin ( "Äiti...minä en pelkää mitään! Paitsi vähän heinäsirkkoja. Ja lukkeja." ), haleja ja suukkoja, syliin pyytämistä, sadun kuuntelua, siskon kanssa kirjainten opettelua, suunnitelmia siitä mitä tekee kun on iso.

Se on toki myös ritarina olemista, valomiekkailua, maailman pelastamista pahiksilta, prinsessojen suojelua.

Se on tunteiden rehellistä ja avointa näyttämistä, nollasta sataan sekunnissa kiihtymistä ja yhtä nopeasti leppymistä - siitä puuttuu tyystin tyttöjen selän takana supattelu ja kieroilu.

:heart: sinulla onkin ihana nollasta-sataan kiihtyvä elinvoimainen elohopea. Aito, teeskentelemätön, valloittava.

 

Mä pysähdyin ajattelemaan tätä vielä hetkeksi vaikka vastasin jo... Ja tuli mieleen ainakin joitakin syitä nyt miks mä ite haluan tyttöjä.

Kaikki "poikamainen" nykyaikana tuntuu olevan kovin väkivaltaista ja suoraansanottuna rumaa. En pidä tyttöjen äklöpinkkivillityksestä mutta silti tyttöjen "maailma" tuntuu seesteisemmältä, rauhallisemmalta ja suloisemmalta. Poikien vaatteetkin alkavat hirveän pienistä koosta olla sellasia äxönmän-printtipaitoja, on spider mania, batmania ja vaikka mitä hirviöitä ja sankareita. Eikä poikien tunnu olevan yhtä sallittua "vierailla" tyttöjen maailmassa, leikkiä kotia ja laittaa ruokaa, hoitaa nukkeja jne kun mitä tyttöjen taas on tehdä poikien juttuja.

Voi...minusta pienen pojan maailma ei ole lainkaan tuollainen

Se on jalkapalloa, ötököiden ihmettelemistä, kotitöissä auttamista, uimista, kokkaamista, piiloleikkiä, rakennuspalikoilla väsäämistä, piirtämistä, muovailua, askartelua, sisään eksyneen heinäsirkan pelastamista vaikka hieman pelottaakin ( "Äiti...minä en pelkää mitään! Paitsi vähän heinäsirkkoja. Ja lukkeja." ), haleja ja suukkoja, syliin pyytämistä, sadun kuuntelua, siskon kanssa kirjainten opettelua, suunnitelmia siitä mitä tekee kun on iso.

Se on toki myös ritarina olemista, valomiekkailua, maailman pelastamista pahiksilta, prinsessojen suojelua.

Se on tunteiden rehellistä ja avointa näyttämistä - siitä puuttuu tyystin tyttöjen selän takana supattelu ja kieroilu.

Sulla on sellanen kiltti poika varmaan sitten.
Mun kokemukset pojista on just ton tapasia kun NinaTT kuvaili. Ja paljon pahempiakin. Mutta mä oon varttunut itä-helsingissä missä kukaan ei varmaan edes katsonut poikiensa perään ja mielikuvat on sieltä syöpynyt päähäni. Pojat on niitä, jotka lyö turhautuessaan ja repii lukeilta jalkoja ja on sadistisia pienestä pitäen..

 

Mä pysähdyin ajattelemaan tätä vielä hetkeksi vaikka vastasin jo... Ja tuli mieleen ainakin joitakin syitä nyt miks mä ite haluan tyttöjä.

Kaikki "poikamainen" nykyaikana tuntuu olevan kovin väkivaltaista ja suoraansanottuna rumaa. En pidä tyttöjen äklöpinkkivillityksestä mutta silti tyttöjen "maailma" tuntuu seesteisemmältä, rauhallisemmalta ja suloisemmalta. Poikien vaatteetkin alkavat hirveän pienistä koosta olla sellasia äxönmän-printtipaitoja, on spider mania, batmania ja vaikka mitä hirviöitä ja sankareita. Eikä poikien tunnu olevan yhtä sallittua "vierailla" tyttöjen maailmassa, leikkiä kotia ja laittaa ruokaa, hoitaa nukkeja jne kun mitä tyttöjen taas on tehdä poikien juttuja.

Voi...minusta pienen pojan maailma ei ole lainkaan tuollainen

Se on jalkapalloa, ötököiden ihmettelemistä, kotitöissä auttamista, uimista, kokkaamista, piiloleikkiä, rakennuspalikoilla väsäämistä, piirtämistä, muovailua, askartelua, sisään eksyneen heinäsirkan pelastamista vaikka hieman pelottaakin ( "Äiti...minä en pelkää mitään! Paitsi vähän heinäsirkkoja. Ja lukkeja." ), haleja ja suukkoja, syliin pyytämistä, sadun kuuntelua, siskon kanssa kirjainten opettelua, suunnitelmia siitä mitä tekee kun on iso.

Se on toki myös ritarina olemista, valomiekkailua, maailman pelastamista pahiksilta, prinsessojen suojelua.

Se on tunteiden rehellistä ja avointa näyttämistä, nollasta sataan sekunnissa kiihtymistä ja yhtä nopeasti leppymistä - siitä puuttuu tyystin tyttöjen selän takana supattelu ja kieroilu.

Samaa mieltä olen. En myöskään näe nyt oman poikani maailmaa väkivaltaisena tms. alkuunkaan. Ja tosiaan tytöt ne vasta pahoja osaavat olla, sivusta montaakin tilannetta seuranneena voin sanoa.

 

Toivoin ainokaisestani poikaa ja poika tuli!Olen hänestä onnellinen todellakin ja hän on se "ainoa" minulle<3

 

:heart: sinulla onkin ihana nollasta-sataan kiihtyvä elinvoimainen elohopea. Aito, teeskentelemätön, valloittava.

Ja sinulla on aivan ihanat tyttäret :heart:. Isoimman heistä voisin adoptoida, vaikka he taisivat sopia että pienin muuttaa meille ja te saatte on/off-poikani vaihdossa

 

Voi...minusta pienen pojan maailma ei ole lainkaan tuollainen

Se on jalkapalloa, ötököiden ihmettelemistä, kotitöissä auttamista, uimista, kokkaamista, piiloleikkiä, rakennuspalikoilla väsäämistä, piirtämistä, muovailua, askartelua, sisään eksyneen heinäsirkan pelastamista vaikka hieman pelottaakin ( "Äiti...minä en pelkää mitään! Paitsi vähän heinäsirkkoja. Ja lukkeja." ), haleja ja suukkoja, syliin pyytämistä, sadun kuuntelua, siskon kanssa kirjainten opettelua, suunnitelmia siitä mitä tekee kun on iso.

Se on toki myös ritarina olemista, valomiekkailua, maailman pelastamista pahiksilta, prinsessojen suojelua.

Se on tunteiden rehellistä ja avointa näyttämistä, nollasta sataan sekunnissa kiihtymistä ja yhtä nopeasti leppymistä - siitä puuttuu tyystin tyttöjen selän takana supattelu ja kieroilu.

Siskonpojilla musta on ihan hallussa rauhallisempikin poikien maailma mutta esim tuon vaatehomman huomaan ihan konkreettisesti ku etsin heille lahjoja Ja monesta 4-5 v päiväkodissa hoidetusta pojasta oon löytäny vähän liikaa sellasia aggressiivisia piirteitä, liikaa tappelua ja voimasanojen käyttöä ja väkivallan ihannointia. Tapaan nykyään työni kautta paaaaljon lapsia ja siellä se näkyy aika selvästi.

Tottakai tekstissäni kärjistin ja sanoin, että nää on mielikuvia - eivät välttämättä vastaa todellisuutta lainkaan, mutta lasta odottaessa mielikuvat on ainoat mitä lapsesta on olemassa.

 

Esikoisesta ei ollut toiveita, tuli tyttö.
Toisesta toivoin poikaa, tuli tyttö
Kolmannesta toivoin tyttöä, näillä näkymin poika olis tulossa =)

 

Sulla on sellanen kiltti poika varmaan sitten.
Mun kokemukset pojista on just ton tapasia kun NinaTT kuvaili. Ja paljon pahempiakin. Mutta mä oon varttunut itä-helsingissä missä kukaan ei varmaan edes katsonut poikiensa perään ja mielikuvat on sieltä syöpynyt päähäni. Pojat on niitä, jotka lyö turhautuessaan ja repii lukeilta jalkoja ja on sadistisia pienestä pitäen..

Ei tuo pahakaan ole, muttei todellakaan mikään liian kiltti tai hissukka-nössykkä. Minusta aivan tavallinen ihana poikalapsi, samanlainen kuin suurin osa ystävistään - ne Spiderman-paidat on vain kuorta.