Oletko koskaan pettänyt?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tytsi-89
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 40plusplus:
Alkuperäinen kirjoittaja Alma Puunaula:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 40plusplus:
Alkuperäinen kirjoittaja tytsi-89:
Alma Puunaula puhui kuin mun suusta! :D Siitä voitte lukea ajatukseni. mun ei siis tarvitse seurustella, ennen kuin tiedän, etten pettäisi, koska munkaan kohdallani se pettäminen ei liittyisi kokemuksiin ym. vaan siihen, että en halua itse olla sellainen ihminen, en kestäisi pitää itseäni pettäjänä.

no otetaan nyt ihan teorettinen juttu. eli vaikka joskus 10 v kuluttua tapaisit nuoruudenrakkautesi josta tiesi erosivat joskus.Olisitte vaikka luokkakokouksessa tai jossakin missä teidän kumppaninne eivät olsisi. Ottaisitte pikkuisen viinaa (sekin toki on ihan teoreettinen juttu, eiks niin) ja sitten löytäisit itsesi halailemasta kiihkeästi tätä nuoruuden rakkauttasi.
Jos et kestäisi itseäsi sellaisena mitä sitten tekisit. Tämähän oli ihan vaan teorettiinen juttu mutta kysyn nyt kuitenkin

Vaikea vastata tallaisiin teoreettisiin kysymyksiin, koska naen itseni niin kaukana tallaisiista mahdollisuuksista.

Ma en hakeutuisi tuollaisiin tilanteisiin. Ma tiedan rajani ja tiedan missa vaiheessa lopettaa. Ma en asettaisi itseani tilanteisiin, missa pettaisin.

Totta tuo, etten kestaisi itseani ihmisena. Ma tarvitsisin varmasti pitkaa terapiaa paastaksen omasta pettamisestani ylitse, saatika luottaakseni itseeni enaa. Oma pettamiseni olisi mulle vaikeampi asia kasitella, kuin kumppanin mahdollinen pettaminen.


sorry! kysymys ei ollut sinulle enkä epäillyt että pettäisit koska oletettavasti olet omilla aivoilla realistisesti ajatteleva tapaus.


Kiusaus vastata muille osoitettuihin kysymyksiin oli liian suuri..
:D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alma Puunaula:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 40plusplus:
Alkuperäinen kirjoittaja Alma Puunaula:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 40plusplus:
Alkuperäinen kirjoittaja tytsi-89:
Alma Puunaula puhui kuin mun suusta! :D Siitä voitte lukea ajatukseni. mun ei siis tarvitse seurustella, ennen kuin tiedän, etten pettäisi, koska munkaan kohdallani se pettäminen ei liittyisi kokemuksiin ym. vaan siihen, että en halua itse olla sellainen ihminen, en kestäisi pitää itseäni pettäjänä.

no otetaan nyt ihan teorettinen juttu. eli vaikka joskus 10 v kuluttua tapaisit nuoruudenrakkautesi josta tiesi erosivat joskus.Olisitte vaikka luokkakokouksessa tai jossakin missä teidän kumppaninne eivät olsisi. Ottaisitte pikkuisen viinaa (sekin toki on ihan teoreettinen juttu, eiks niin) ja sitten löytäisit itsesi halailemasta kiihkeästi tätä nuoruuden rakkauttasi.
Jos et kestäisi itseäsi sellaisena mitä sitten tekisit. Tämähän oli ihan vaan teorettiinen juttu mutta kysyn nyt kuitenkin

Vaikea vastata tallaisiin teoreettisiin kysymyksiin, koska naen itseni niin kaukana tallaisiista mahdollisuuksista.

Ma en hakeutuisi tuollaisiin tilanteisiin. Ma tiedan rajani ja tiedan missa vaiheessa lopettaa. Ma en asettaisi itseani tilanteisiin, missa pettaisin.

Totta tuo, etten kestaisi itseani ihmisena. Ma tarvitsisin varmasti pitkaa terapiaa paastaksen omasta pettamisestani ylitse, saatika luottaakseni itseeni enaa. Oma pettamiseni olisi mulle vaikeampi asia kasitella, kuin kumppanin mahdollinen pettaminen.


sorry! kysymys ei ollut sinulle enkä epäillyt että pettäisit koska oletettavasti olet omilla aivoilla realistisesti ajatteleva tapaus.


Kiusaus vastata muille osoitettuihin kysymyksiin oli liian suuri..
:D


hyvä jos et ottanut sitä kuitenkaan henkilökohtaisena hyökkäyksenä omaa itseäsi kohtaan :)
 
Ihmettelen, miksi uskotte, että Alma Puunaula voi tietää, ettei koskaan petä, mutta minä en? :o elämäähän hänelläkin on vielä jäljellä. Koska ajattelen asiasta, kuten hän, en minäkään tarvitse seurustelukokemuksia varmistuakseni, että halveksiin itseäni liikaa, jos pettäisin.
 
antakaa tytsin aikuistua ensin rauhassa ennen kun edes sänkyhommia suunnittelee. olkaa äidit kiitollisia että on vielä nuoria jotka ajattelevat näin! toiset hyppäävät sänkyyn jo alta 15vuotiaina! mieluummin toivon että oma tyttärenikin aikanaa odottaa suosiolla pidempään. mutta toivon myös ettei oma tyttäreni koe tarpeelliseksi tapella asiasta keskustelupalstoilla...

 
Alkuperäinen kirjoittaja tytsi-89:
Ihmettelen, miksi uskotte, että Alma Puunaula voi tietää, ettei koskaan petä, mutta minä en? :o elämäähän hänelläkin on vielä jäljellä. Koska ajattelen asiasta, kuten hän, en minäkään tarvitse seurustelukokemuksia varmistuakseni, että halveksiin itseäni liikaa, jos pettäisin.

älä nyt loukkaannu mutta mistä tiedät mitä "seurustelu" on ennenkuin olet seurustellut. voihan olla ettet tule koskaan elämässä seksiä edes harrastamaan, voit olla vaikka seksuaalisesti täysin kylmä tai et koskaan tule ketään houkuttelemaan edes puolitiehen matkalla sänkyyn. nämä nyt oli ihan vaan ajatuksia asioista joista ei tiedä ennenkuin asian oikeasti kokee. ei kukaan voi olla varma mistään, kuten totesin jo aikaisemmin.
 
Tytsi, jos olet asiasta näin ehdoton ja varma, miksi sinun tulee sitä todistella jokaiselle näin paljon?
Itse jos mielipiteeni täällä sanon,sanon sen kerran,eikä minulla ole tarvetta sen kummemmin kantaani toisille vakuutella,olivatpa he mitä mieltä tahansa.
Kasvun paikka (monelle) sanoisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tytsi-89:
Ihmettelen, miksi uskotte, että Alma Puunaula voi tietää, ettei koskaan petä, mutta minä en? :o elämäähän hänelläkin on vielä jäljellä. Koska ajattelen asiasta, kuten hän, en minäkään tarvitse seurustelukokemuksia varmistuakseni, että halveksiin itseäni liikaa, jos pettäisin.

Se on ne rypyt naamalla, jotka vakuuttaa..
:laugh:

Ei vaiskaan, ihmiset tuppaavat muuttamaan periaatteitaan elamankokemuksen myota, mutta monet periaatteet ovat kylla sellaisia, jotka pysyvat, ja oma arvomaailma usein pysyy lapsuudesta/nuoruudesta opitun kaltaisena.

Usein muuten se ika ei tosiaan tuo mukanaan viisautta ja vastuullisuutta, vaan ihan painvastoin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Alma Puunaula:
Alkuperäinen kirjoittaja tytsi-89:
Ihmettelen, miksi uskotte, että Alma Puunaula voi tietää, ettei koskaan petä, mutta minä en? :o elämäähän hänelläkin on vielä jäljellä. Koska ajattelen asiasta, kuten hän, en minäkään tarvitse seurustelukokemuksia varmistuakseni, että halveksiin itseäni liikaa, jos pettäisin.

Se on ne rypyt naamalla, jotka vakuuttaa..
:laugh:

Ei vaiskaan, ihmiset tuppaavat muuttamaan periaatteitaan elamankokemuksen myota, mutta monet periaatteet ovat kylla sellaisia, jotka pysyvat, ja oma arvomaailma usein pysyy lapsuudesta/nuoruudesta opitun kaltaisena.

Usein muuten se ika ei tosiaan tuo mukanaan viisautta ja vastuullisuutta, vaan ihan painvastoin.

Olen samaa mieltä, mun mielestä ei aina tarvitse olla sitä elämänkokemusta niin paljon tietääkseen pystyvänsä pitämään jonkin periaatteen, mutta tämä on vain mun mielipide.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 40plusplus:
Alkuperäinen kirjoittaja tytsi-89:
Ihmettelen, miksi uskotte, että Alma Puunaula voi tietää, ettei koskaan petä, mutta minä en? :o elämäähän hänelläkin on vielä jäljellä. Koska ajattelen asiasta, kuten hän, en minäkään tarvitse seurustelukokemuksia varmistuakseni, että halveksiin itseäni liikaa, jos pettäisin.

älä nyt loukkaannu mutta mistä tiedät mitä "seurustelu" on ennenkuin olet seurustellut. voihan olla ettet tule koskaan elämässä seksiä edes harrastamaan, voit olla vaikka seksuaalisesti täysin kylmä tai et koskaan tule ketään houkuttelemaan edes puolitiehen matkalla sänkyyn. nämä nyt oli ihan vaan ajatuksia asioista joista ei tiedä ennenkuin asian oikeasti kokee. ei kukaan voi olla varma mistään, kuten totesin jo aikaisemmin.

No, jos en koskaan harrastaisi seksiä niin pettäminen olisi mun kohdalla vieläkin epätodennäköisempää.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
antakaa tytsin aikuistua ensin rauhassa ennen kun edes sänkyhommia suunnittelee. olkaa äidit kiitollisia että on vielä nuoria jotka ajattelevat näin! toiset hyppäävät sänkyyn jo alta 15vuotiaina! mieluummin toivon että oma tyttärenikin aikanaa odottaa suosiolla pidempään. mutta toivon myös ettei oma tyttäreni koe tarpeelliseksi tapella asiasta keskustelupalstoilla...


Tottakai se on hyvä asia ettei hyppää sänkyyn liian nuorena.
Mutta kun pitääkö asiaa toitottaa sivukaupalla, johan se on selväksi tullut.
:)
Vai onko jollekin vielä asia jäänyt epäselväksi, käsi ylös?
Kuka lyö nuijan pöytään? Please, somebody.. ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mulla:
En jaksanna kahlata koko ketjua läpi..Mutta asiaan..
Olen pettänyt, jokaisessa suhteessa (olen ollut myös kerran aviossa) ennen tätä nykyistä. Ja ikää mulla 30v.
:)


Ei millään pahalla, mutta etkö pidä pettämistä vääränä? Luulisi, että siitä jo ottaisi opikseen, jos on joka suhteessa pettänyt.
 
Tytsi on nyt hyvä ja lakkaa jankkaamasta tuosta onnettomuuden muuttamasta persoonallisuudesta :headwall: Tajuatko yhtään, että niin voi saatana oikeasti käydä ihmisille!? Mietipäs sitäkin, millainen onnettomuus se voi olla ja millaiset traumat ja painajaiset se voi jättää jälkeensä |O
Joten kiitos, nyt pää kiinni tuosta aiheesta tai mä kilahdan.

Ja anteeksi, ajatelkaa mitä vaan mutta mä en kestä tollasta. Tekeekö se sitten musta huonomman ihmisen, jos mun persoonallisuuteni on muuttunut auto-onnettomuudessa saatujen vammojen takia?? Vaikka en ole sen jälkeen pettänyt miestä enkä rikkonut moraaliani millään tavalla. Sen persoonallisuudenkaan kun ei ole pakko muuttua huonompaan suuntaan sellaisen "onnettomuuden" takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja CotHai:
Tytsi on nyt hyvä ja lakkaa jankkaamasta tuosta onnettomuuden muuttamasta persoonallisuudesta :headwall: Tajuatko yhtään, että niin voi saatana oikeasti käydä ihmisille!? Mietipäs sitäkin, millainen onnettomuus se voi olla ja millaiset traumat ja painajaiset se voi jättää jälkeensä |O
Joten kiitos, nyt pää kiinni tuosta aiheesta tai mä kilahdan.

Ja anteeksi, ajatelkaa mitä vaan mutta mä en kestä tollasta. Tekeekö se sitten musta huonomman ihmisen, jos mun persoonallisuuteni on muuttunut auto-onnettomuudessa saatujen vammojen takia?? Vaikka en ole sen jälkeen pettänyt miestä enkä rikkonut moraaliani millään tavalla. Sen persoonallisuudenkaan kun ei ole pakko muuttua huonompaan suuntaan sellaisen "onnettomuuden" takia.

CotHai, relaa :hug: En ole sua halunnut loukata millään asialla, en tällä enkä raiskaukseen liittyvillä jutuilla.

Tarkoitin, että tiedän, etten petä ellei tapahdu jotain niin ihmeellistä, että onnettomuus tai jokin muu harvinainen tilanne muuttaisi mun persoonallisuutta huonompaan suuntaan, jolloin koko persoonallisuuteni muuttuisi..silloin nykyinen minäni ei voisi olla vastuussa sen uuden minän touhuista, onnettomuus voi nimittäin myös tehdä ihmisestä ns. "pahan ihmisen". Enkä tarkoita, että sä olet muuttunut huonoon suuntaan, eihän se persoonallisuus nyt aina huonoksi muutu.

Ja raiskauksia halveksin miljoona kertaa enemmän kuin pettämistä! En koskaan voisi sanoa mitään, mikä loukkaisi jotain raiskattua. Olen sanonut, että sen PITÄISI olla jokaisen oma päätös, koska menettää neitsyytensä..mutta valitettavasti jotkut kusipäät raiskaavat ja vievät uhrilta päätösvallan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Mulla:
Onhan se väärin, mutta aiemmin en osannut hallita halujani ja himojani, mutta nykyään osaan. Nyt jo neljä vuotta olen ollut yhden miehen nainen.

Lisään vielä, että olin 18v. kun neitsyyteni menetin. Olin ajatellut olevani neitsyt avioliittoon asti, mutta toisin kävi.. Ja kun pääsin seksin "makuun" niin se oli menoa sitten..Ehkä olin jollain lailla addiktoitunut, näin jälkeenpäin seksikäyttäytymistäni ajateltuani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tytsi-89:
Alkuperäinen kirjoittaja reppana:
Alkuperäinen kirjoittaja Gloria:
Ymmärrätkö sä sen että varmasti aika harva suunnittelee pettävänsä? Mä olen käsittänyt sen tapahtuvan aika spontaanisti?


juurikin näin. Siksi vannomatta paras. Aika ahdistava elämä jos joka asiaa tarvitsee miettiä etukäteen. Voi moni kiva jäädä kokematta, jos alkaa hermoilla että verkkosukat vai pitsihousut ennen h-hetkeä. Relaa tytsi ja nauti nuoruudestasi. Toivottavasti löydät jonkun kivan pojan pian, ennenkuin turrut totaalisesti.

Oletpas tarkkanäköinen :) Mun suuri heikkous on täydellisyyden tavoittelu ja liiallinen elämäni suunnittelu..se jo kertoo sen, etten esim. ole koskaan suudellut, vaikka olisi ollut mahdollisuuksia. Tämä liiallinen pohdiskelu/suunnitelmallisuus myös estää mua pettämästä ja tekemästä muita tyhmyyksiä. Jotenkin vain tiedän sen, etten tule pettämään...sille en voi mitään, jos te ette sitä ymmärrä.

Sama heikkous on tääläkin. Ja todellakaan en pidä siitä, koska se tuottaa vaan kärsimystä kun asiat ei etenekään niinkuin suunnittelee. Ei edes ne, mitä ajattelee omalle kohdalle omasta tahdostaan tapahtuvan (joihin voi oikeesti itse vaikuttaa).

Uskotko jumalaan? Tai mihinkään "kohtaloon", että jonkun ihmisen on tehtävä tiettyjä asioita/virheitä elämässään?

 
Se "entinen minä" ja "nykyinen minä" voi hyvinkin olla yks ja sama asia, vaikka se persoonallisuus muuttuisikin. Mutta jätä nyt toi onnettomuus-paska, koska persoonallisuuden muuttumisesta sellaisen jälkeen sulla on yhtä vähän kokemusta ku parisuhteista ja seksistä, joskin mä voin lahjoittaa kaikki traumani ja (nyt jo tosin edesmenneet) estoni sulle että voit "vierestä" ottaa oppia.
 
Olen pettänyt ja olen tullut petetyksi. Molempien asioiden kanssa oli aikoinaan vaikea elää. Onneksi niistä on kauan ja olen kipuiluni niistä kipuillut.
Ja tapahtuneitten perusteella en osaa asettaa niskaani mitään "pettäjän"manttelia tai profiloida itseäni "pettäväksi tyypiksi".

Tässä nykyisessä suhteessani en ole pettänyt ja en usko pettäväni, enkä halua pettää, tuskin se kenekään lähtökohta suhteelle onkaan. Mutta mitään 100 % vakuutteluita en voi asiasta antaa, edes itselleni.
Ihminen on vastuussa teoistaan ja pettämistä ei mielestäni voi koskaan selittää sillä, että "niin vain kävi" ja vapauttaa itsensä täysin tapahtuneesta.
Sillä itselleen on täytynyt jossain vaiheessa antaa lupa sille, että sallii asioitten edetä sille- niin vaan kävi asteelle.

Pettäminen on väärin sinällään ja sotii omaa arvomaailmaani vastaan. Ja on vaikea sanoa, mikä olisi se ns. hyvä syy sille.
Mutta jokin syy pettämiselle aina on, ja ne syyt eivät ole ehkä aina ihan niin mustavalkoisia, niin kuin ei koko elämäkään. Vaikka olemme vastuussa tekemisistämme, emme tässä hetkessä voi täysin tietää mihin elämä meitä kuljettaa ja miksi se muuttaa meidät itsemme ja kenties sen ihmisen, jonka kanssa elämme?
 
anteeksi tytsi mut elämä opettaa viel suokin. ajatukses on oikeita mut kun ne näyttää siltä että neon sulle ehdottomia mut kun elämä ei koskaan mene niinkuin suunnittelee valitettavasti. Olen itse tullut äidiksi 17 vuotiaana. Ja nuorin sisareni täyttää syyskuussa 18v. Eli tiedän kyl aikapaljon tei nuorten ajatuksista!
 

Yhteistyössä