Olen 43-vuotias nainen. Olemme päätyneet mieheni kanssa eroon monien mutkien kautta. Asia on aivan tuore. Tunteet seilaavat laidasta laitaan. Haluaisin keskustella jonkun kanssa, jolla on eroaminen käynnissä. Minulla on paljon ystäviä, mutta koen, että olisi hyvä keskustella myös jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa. Miten hyväksyä se tosiasia, että menettää toisen ja yhteisen elämän? Että pystyisi kaikesta huolimatta jatkamaan omaa elämää, ilman vihaa ja katkeruutta? Miten hyväksyä se, että rakkaus loppui?
Oletko eroamassa?
- Viestiketjun aloittaja Ilo43
- Ensimmäinen viesti
Itellä auttoi kun aikansa miettii ja pyörittää mielessä, lopulta löysin syyt miksi tähän pisteeseen oli tultu. Ja siten löysin mielen rauhan ja hyvän olon tunteen. Toki alkuun mieli vaihteli paljon. Ei voinut uskoa todeksi. Toinen mikä itsellä aiheutti alkuun ongelmia, oli se seikka että en halunnut yksinkertaisesti hyväksyä tilannetta, vaikken sille mitään voinut.
Mutta jokainen kokee eron eritavalla ja jokainen ero on erilainen.
Tavallaan tilanne pitää vaan hyväksyä siten että itsellä on hyvä olla. Muutoin tulee katkeraksi ja siitä ei seuraa mitään hyvää.
Mutta jokainen kokee eron eritavalla ja jokainen ero on erilainen.
Tavallaan tilanne pitää vaan hyväksyä siten että itsellä on hyvä olla. Muutoin tulee katkeraksi ja siitä ei seuraa mitään hyvää.
Mikäs on tilanne nyt? Itse löysin nykyisen (uuden) vaimoni jo ennen kuin ero oli selvä, paperit oli kyllä jo allekirjoitettu. Hyvin se menee, usko pois. Sanontakin sanoo: alku aina hankalaa lopussa kiitos seisoo.
Paljonhan sitä on tapahtunut. Mieli parantunut. Molemmat iloisempia kuin pitkään aikaan. Ja olen huomannut kuinka huonosti asiat oikeasti olivat. Niin ja erotaan. Muutto ensiviikolla omaan kotiin 
