paskamaisin ja niin yksin
Tämä on aika karmeaa.
Mitä enemmän juttelee äiti-ihmisten kanssa, sitä vakuuttuneemmaksi tulee siitä, että olen kaikista huonoin ja paskamaisin ja laiskin äiti!
Aina sanotaan, että samassa elämäntilanteessa elävä ymmärtää sinua varmaan parhaiten...en usko enää tätäkään. Paskat.
Meillä on monta pientä ja olen aika väsynyt, toisinaan hyvinkin väsynyt.
Minulla on useampi sisko, joilla jokaisella on vielä isommat perheet kuin minulla/meillä. Kuvittelin joskus, että he, jos joku, ymmärtävät minua.
Kuvittelin, että hekin ovat tämän saman läpikäyneet.
Kuvittelin, että heilläkin on joskus tiskit ja pyykit kasaantuneet silkasta väsymyksestä ja hekään eivät ole aina jaksaneet syödä monipuolisesti, terveellisesti, eivät ole aina jaksaneet harrastaa liikuntaa ja ulkoilua...siis että heilläkin olisi ollut tällaisia kausia, jolloin ei mene ihan putkeen tämä homma.
Vaan mitä vielä!
He kaikki antavat ymmärtää, ettei heillä koskaan ole ollut moisia ongelmia, ei he koskaan ole olleet edes ihan puhkiväsyneitä...pah!! Itse muistan vielä oikein hyvin sen, kun olin itse vielä perheetön, kuinka heillä takkusi ja oli elämä melkoista kaaostakin...miten se kaikki on voinut unohtua noin täydellisesti?
Vai muistanko minä ihan väärin?
Täytyykö minun vain hyväksyä se tosi asia, että olen maailmankaikkeuden paskamaisin äiti?
(lisään vielä, että paskamaisin olen kai siksi, kun en ole viime aikoina jaksanut huolehtia täydellisesti kaikesta, siis olemme syöneet vähemmän terveellisiäkin ruokia, tosin ruoka-ajat ovat olleet aina säännölliset...lisäksi minulla on pyykit ja tiskit välillä kasaantuneet, tosin tällä hetkellä niitä kasoja ei ole...lisäksi ulkoilen liian vähän lasten kanssa, enkä ole jaksanut urheilla itse...*niin paska, niin paska*)
Mitä enemmän juttelee äiti-ihmisten kanssa, sitä vakuuttuneemmaksi tulee siitä, että olen kaikista huonoin ja paskamaisin ja laiskin äiti!
Aina sanotaan, että samassa elämäntilanteessa elävä ymmärtää sinua varmaan parhaiten...en usko enää tätäkään. Paskat.
Meillä on monta pientä ja olen aika väsynyt, toisinaan hyvinkin väsynyt.
Minulla on useampi sisko, joilla jokaisella on vielä isommat perheet kuin minulla/meillä. Kuvittelin joskus, että he, jos joku, ymmärtävät minua.
Kuvittelin, että hekin ovat tämän saman läpikäyneet.
Kuvittelin, että heilläkin on joskus tiskit ja pyykit kasaantuneet silkasta väsymyksestä ja hekään eivät ole aina jaksaneet syödä monipuolisesti, terveellisesti, eivät ole aina jaksaneet harrastaa liikuntaa ja ulkoilua...siis että heilläkin olisi ollut tällaisia kausia, jolloin ei mene ihan putkeen tämä homma.
Vaan mitä vielä!
He kaikki antavat ymmärtää, ettei heillä koskaan ole ollut moisia ongelmia, ei he koskaan ole olleet edes ihan puhkiväsyneitä...pah!! Itse muistan vielä oikein hyvin sen, kun olin itse vielä perheetön, kuinka heillä takkusi ja oli elämä melkoista kaaostakin...miten se kaikki on voinut unohtua noin täydellisesti?
Vai muistanko minä ihan väärin?
Täytyykö minun vain hyväksyä se tosi asia, että olen maailmankaikkeuden paskamaisin äiti?
(lisään vielä, että paskamaisin olen kai siksi, kun en ole viime aikoina jaksanut huolehtia täydellisesti kaikesta, siis olemme syöneet vähemmän terveellisiäkin ruokia, tosin ruoka-ajat ovat olleet aina säännölliset...lisäksi minulla on pyykit ja tiskit välillä kasaantuneet, tosin tällä hetkellä niitä kasoja ei ole...lisäksi ulkoilen liian vähän lasten kanssa, enkä ole jaksanut urheilla itse...*niin paska, niin paska*)