Olenko oikeasti ainoa ei-niin-täydellinen-äiti??

:wave: Täällä ilmottautuu yks ei todellakaan täydellinen, ja eikö sitä niin sanota että kukaan ei ole täydellinen

 

Tämä on aika karmeaa.
Mitä enemmän juttelee äiti-ihmisten kanssa, sitä vakuuttuneemmaksi tulee siitä, että olen kaikista huonoin ja paskamaisin ja laiskin äiti!
Aina sanotaan, että samassa elämäntilanteessa elävä ymmärtää sinua varmaan parhaiten...en usko enää tätäkään. Paskat.
Meillä on monta pientä ja olen aika väsynyt, toisinaan hyvinkin väsynyt.
Minulla on useampi sisko, joilla jokaisella on vielä isommat perheet kuin minulla/meillä. Kuvittelin joskus, että he, jos joku, ymmärtävät minua.
Kuvittelin, että hekin ovat tämän saman läpikäyneet.
Kuvittelin, että heilläkin on joskus tiskit ja pyykit kasaantuneet silkasta väsymyksestä ja hekään eivät ole aina jaksaneet syödä monipuolisesti, terveellisesti, eivät ole aina jaksaneet harrastaa liikuntaa ja ulkoilua...siis että heilläkin olisi ollut tällaisia kausia, jolloin ei mene ihan putkeen tämä homma.
Vaan mitä vielä!
He kaikki antavat ymmärtää, ettei heillä koskaan ole ollut moisia ongelmia, ei he koskaan ole olleet edes ihan puhkiväsyneitä...pah!! Itse muistan vielä oikein hyvin sen, kun olin itse vielä perheetön, kuinka heillä takkusi ja oli elämä melkoista kaaostakin...miten se kaikki on voinut unohtua noin täydellisesti?
Vai muistanko minä ihan väärin?
Täytyykö minun vain hyväksyä se tosi asia, että olen maailmankaikkeuden paskamaisin äiti?

(lisään vielä, että paskamaisin olen kai siksi, kun en ole viime aikoina jaksanut huolehtia täydellisesti kaikesta, siis olemme syöneet vähemmän terveellisiäkin ruokia, tosin ruoka-ajat ovat olleet aina säännölliset...lisäksi minulla on pyykit ja tiskit välillä kasaantuneet, tosin tällä hetkellä niitä kasoja ei ole...lisäksi ulkoilen liian vähän lasten kanssa, enkä ole jaksanut urheilla itse...*niin paska, niin paska*)

Ei se äitiys ole suorittamista vaan elämistä

Nuo luettelemasi asiat saa jotenkin aikaan tunteen, että yrität suorittaa kovasti sitä äitiyttä. Unohda sellainen.

 

Ei äitiys ole kiinni siitä miten hyvin teet kotityöt . Ja täydellistä äitiä ei ole olemassakaan jos sitä yrittää niin varmaan on raskasta.

 

Jos nuo on täydellisen äidin määritelmät, niin mä olen niin epätäydellinen kun olla ja osaa! Meillä on pyykkiä välillä koko kylppäri puolillaan, imuroin kun jaksan, joskus 3 x viikossa, joskus kerran kuussa. :ashamed: Tiskivuori senkun kasaantuu, on meillä tiskikone, mutta ei aina jaksa mättää niitä kamoja koneeseen.

Kyllä musta ÄIDIN tärkein tehtävä on pitää lapsena hengissä, terveinä ja kasvattaa niistä kunnon kansalaisia ja jos pyykit tai tiskit kasaantuu, miten se on äitiydestä pois?

 

Eräs lastenhoitaja, jonka lastenhoitotaitoja en erityisemmin arvosta sanoi eräästä lapsesta, että kyllä näkyy kuinka hyvin kotona on asiat ja lapsesta välitetään kun on hoitoreppu aina niin siisti, vaatteet pestyinä ja silittettyinä ja viikattuina..

Jos se on hyvän hoidon ja välittämisen ja kasvatuksen perusta niin meidän viisi lasta on vissiin sitten ihan heitteillä.. ..mutta kukin tyylillään..

 

:wave:

 

Hei, mulla on vaan kaks lasta, meillä välillä tiuskit ja pykit (ja siivous ) on retuperällä kun en vaan jaksa... :hug:

Meillä on ihan samoin! Ei mulla kyllä ollut kovin siistiä silloinkaan kun asuin yksin. (Ja tyttöni näyttää tulevan äitiinsä.) Joku muu saa kodin pidettyä siistmpänä, mutta takuulla löytyy silti joku asia missä minä olen parempi.

Näin on. Schrödingerin yhtälöitä ratkon paremmin kuin 99,9 % noista siisteistä ja vaatteensa silittävistä äideistä, ja saavat minusta lapset olla ihan tyytyväisiä siitä, että ovat saaneet äidikseen juuri minut.

Minusta henkisesti vireä ja lukenut äiti on lapsille arvokkaampaa kuin puhdas koti, ja muut äidit saavat olla ihan vapaasti vastakkaista mieltä. Erilaisuus on rikkautta.

Minäkin ratkaisen sen Schrödingerin.

Ja nykyisin tunnen itseni myös ihan riittävän hyväksi äidiksi. Esikoisen kanssa en tuntenut. Mutta ihana 10 v. tyttö siitä on tullut.

En missään nimessä ole henkisesti vireä enkä muutenkaan vireä. Että sekin vielä.

Mutta alan oppia ymmärtämään että olen mikä olen ja se saa riittää ja useimmiten riittääkin.

 

Täällä yksi samassa veneessä :wave: nim. kahden päivän tiskit lojuu tiskipöydällä, kun en oo jaksanut heittää koneeseen ja imurikin on viimeks tarttunut käteen melkeen 1,5vko sitten :ashamed:

 

Sä nyt vaan olet harvinaisen fiksu. Sanoisinko, että omena on pudonnut kauas puusta (onneksi ).Muuten mielenkiintoista, ettei miehillä ole yleensä noin kovia vaatimuksia itselleen. Meillä iskä on ihan tyytyväinen itseensä, vaikka unohtais kokonaan ruokkia ja ulkoiluttaa tenavaa. Leikkii ja pelaa vaan onnessaan pojan kanssa.

 

:wave: Epätäydellinen äiti olen. Silitän tosi harvoin. Puhtaat pyykit odottavat useimmiten kopassa kaappiin pääsyä. Tiskit kasaantuvat. Imuroin melkosen harvoin ja vielä harvemmin pyyhin pölyjä. :ashamed:

 

Eräs lastenhoitaja, jonka lastenhoitotaitoja en erityisemmin arvosta sanoi eräästä lapsesta, että kyllä näkyy kuinka hyvin kotona on asiat ja lapsesta välitetään kun on hoitoreppu aina niin siisti, vaatteet pestyinä ja silittettyinä ja viikattuina..

Jos se on hyvän hoidon ja välittämisen ja kasvatuksen perusta niin meidän viisi lasta on vissiin sitten ihan heitteillä.. ..mutta kukin tyylillään..

Tässäpä se!
Syyllistäminen. Kamalaa on ku kasvatuksen ammattilaiset mittaavat kotioloja
silitettyjen vaatteiden ym toisarvoisen kannalta.

 

Äidinkös tehtävä se on siivota? Meillä on välillä kamala kaaos, pyykit ja tiskit levällään, kun on ollut niin kiire tehdä majaa tai kikatella muuten lasten kanssa.. Minusta äiti on silloin onnistunut "tehtävässään" kun lapset ovat onnellisia (ja sillä ei ole mitään tekemistä kiiltävän kodin kanssa). Eikä ole mitään järkeä vertailla muihin perheisiin, jokaisessa perheessä on ne hyvät ja huonot jutut, toiset ovat vain sellaisia ihmisiä että puhuvat vain niistä asioista mitkä on hyvin ja kaunistelevat huonoja..

 

Mää oon tosi epätäydellinen. Mun lapseton sisko sen on mulle kaikista selvimmin ilmoittanut. Kuinka pahaa teen lapsilleni, kaikki suorastaan kärsimään joutuvat, kenestäkään ei terveeseen elämään ole yms.....

No, osa mun laspsista on jo aikuisia, ja jopa kiittelevät mua, että hyvin oon heidät hoitanut. Kai oon ne sit niin sairaiks saanu et noin on ajattelu vääristyny.

Mut yhä jatkan tyylilläni. En edes yritä täydellisyyteen, nautin vaan elämästäni lasteni kanssa. Ja pierasen päin pahanpuhujia!!!

 

Äidinkös tehtävä se on siivota? Meillä on välillä kamala kaaos, pyykit ja tiskit levällään, kun on ollut niin kiire tehdä majaa tai kikatella muuten lasten kanssa.. Minusta äiti on silloin onnistunut "tehtävässään" kun lapset ovat onnellisia (ja sillä ei ole mitään tekemistä kiiltävän kodin kanssa).

Hyvin harvoin jotain vaatteiden puhtautta tai kodin siisteyttä kukaan ammattilainen arvioi sillä perusteella että äiti on huono jos tiskipöydällä on muutama astia tai paidanrinnuksissa jugurttitahra tai vaatetta ei ole silitetty. Mutta jos asunto on samassa kunnossa kuin sillä siisti-ohjelman törkykämpät ja lapsi on edelliset kuusi viikkoa kulkenut samoissa likaisissa vaatteissa, hiukset on takussa ja niin likaiset että sen haistaa kauas ja kynnet kasrvaa kiinni varpaankärkiin koska niitä ei ole muistettu leikata niin silloin voisi olettaa että kaikki ei ole ihan kunnossa. Sellaiseen kuntoon ei asunto tai lapsi mene muutamassa päivässä tai edes viikossa vaikka vähän leikittäisiinkin majaleikkejä.

 

Muuten mielenkiintoista, ettei miehillä ole yleensä noin kovia vaatimuksia itselleen. Meillä iskä on ihan tyytyväinen itseensä, vaikka unohtais kokonaan ruokkia ja ulkoiluttaa tenavaa. Leikkii ja pelaa vaan onnessaan pojan kanssa.

Ihana!! Tämä on niin totta. Meillä mies on ihan samallainen, eikä epäile hetkeäkään, etteikö olisi maailman paras iskä!
Monesti ihailen miehissä juuri tuota.

Tippa tuli silmään kun luin näitä teidän (kaikkien) juttuja! Olette ihania. Tällaista en saa oikeastaan ikinä kuulla tosielämässä...olen törmännyt vain siihen jatkuvaan vertailuun ja kilpailuun, en mihinkään muuhun...kuluttavaa.
Olen iloinen, että omena on pudonnut kauas puusta (niinkuin joku sanoi)...en ikinä haluaisi olla sellainen äiti niinkuin omani, en ikinä! Minut vain on kasvatettu siihen, että äitiyskin on suorittamista ja koko ihmisarvo täysin kiinni tekemisistäsi ja aikaansaannoksistasi! Jos et tee hiki päässä, niska limassa kokoajan, kaikenaikaa kaikenlaista -olet paska, huono, kurja, kelvoton! Näin meillä. Ihan totta. Siksi en olekaan koskaan ollut mitään vanhempieni silmissä, enkä juuri sisarustenikaan silmissä. Suurin osa sisaruksistani on lähtenyt tähän vanhempieni suoritus-kelkkaan ja sieltä on sitten kiva sättiä tällaisia paskoja...:saint:

Juu, aijon jatkossakin pysyä tässä nollien kelkassa ja olla onnellinen! Kiitos, että sain purkaa ajatuksiani. :hug:
Olen

 

Minä olen epätäydellisyydessäni täydellinen Meillä on kamala sotku melkein koko ajan, mutta pidän kuitenkin ruoka-ajoista kiinni, vaikka välillä syömmekin ei niin terveellisesti.. Puhtaita vaatteita löytyy aina kaapista, tosin likapyykkiäkin löytyy aina.. Mutta rakastan lapsiamme, ja haluan mieluummin viettää aikaa heidän kanssaan, kuin siivoamalla.. Joskus on tietenkin pakko hoitaa kotiakin, mutta mahdollisimman harvoin kuitenkin

 

Äidinkös tehtävä se on siivota? Meillä on välillä kamala kaaos, pyykit ja tiskit levällään, kun on ollut niin kiire tehdä majaa tai kikatella muuten lasten kanssa.. Minusta äiti on silloin onnistunut "tehtävässään" kun lapset ovat onnellisia (ja sillä ei ole mitään tekemistä kiiltävän kodin kanssa).

Hyvin harvoin jotain vaatteiden puhtautta tai kodin siisteyttä kukaan ammattilainen arvioi sillä perusteella että äiti on huono jos tiskipöydällä on muutama astia tai paidanrinnuksissa jugurttitahra tai vaatetta ei ole silitetty. Mutta jos asunto on samassa kunnossa kuin sillä siisti-ohjelman törkykämpät ja lapsi on edelliset kuusi viikkoa kulkenut samoissa likaisissa vaatteissa, hiukset on takussa ja niin likaiset että sen haistaa kauas ja kynnet kasrvaa kiinni varpaankärkiin koska niitä ei ole muistettu leikata niin silloin voisi olettaa että kaikki ei ole ihan kunnossa. Sellaiseen kuntoon ei asunto tai lapsi mene muutamassa päivässä tai edes viikossa vaikka vähän leikittäisiinkin majaleikkejä.

Lähinnä tarkoitin että meillä ainakin asuu myös isä, joka myös osallistuu kodinhoitoon.. että sinänsä turhaa syyllistää äitejä pelkästään kodin sotkuista. Jos ei minulla päivällä ole aikaa siivoilla, niin sitten järjestän/järjestetään koti illalla. Eli mitään törkykämppää ei meidän kodista saa, vaikka välillä kaaos onkin..

 

Mä olen erittäin epätäydellinen äiti. Lapset vaikuttaa silti onnellisilta, sehän se on pääasia.

 

Noh, meillä on aina siistiä, siis ihan aina. Moppaan päivittäin, pyyhin, hinkkaan, pesen, pyykkään, kokkaan, leivon ym ym kokoaika. Töissä käyn tietty välissä. Mutta voi sanoa, etten todellakaan ole täydellinen äiti, päinvastoin! Mä oon vaan pirun hyvä siivoaja! :/ Ja koen huonoa omaatuntoa, kun en ehdi lasten kanssa touhuta tarpeeksi. Ja muuten, meidän pojalla on huonepöly-allergia! Että totta jotkut turisseet tässä ketjussa....

 

Noh, meillä on aina siistiä, siis ihan aina. Moppaan päivittäin, pyyhin, hinkkaan, pesen, pyykkään, kokkaan, leivon ym ym kokoaika. Töissä käyn tietty välissä. Mutta voi sanoa, etten todellakaan ole täydellinen äiti, päinvastoin! Mä oon vaan pirun hyvä siivoaja! :/ Ja koen huonoa omaatuntoa, kun en ehdi lasten kanssa touhuta tarpeeksi. Ja muuten, meidän pojalla on huonepöly-allergia! Että totta jotkut turisseet tässä ketjussa....

Olisit unelmaminiä äidilleni! :saint: