T
tämmöstä täällä
Vieras
Että minuu ottaa aivoon! Mikä? No hemmetti, tuo min mies. Juu, kyllä minun pitäis ymmärtää, että se tekee pitkiä päiviä ja on väsynyt, todella väsynyt illalla. Mutta kuinka paljon vaivaa maksais yks suukko? Kuinka paljon vaivaa veisi halaus? Kaljapullon toistuva nosto suulle vie varmasti enemmän voimia kuin pieni pusu minulle. Olen kuin sohva tai pöytä, joka hiljaa nököttää omalla paikallaan.
Telkkari ja sen olemassa olo on ihan OK.
Voisiko hän silti edes yhden illan katsoa minua telkkarin sijasta. Yhteistä aikaa kun ei oikein ole muuten kuin parituntia illassa. Jos huomautan asiasta, tulee riita. Alkaa hirveä huuto, kuinka hän 'sitten voi myydä telkkarin tai heittää roskikseen kun ei kerta koskaan saa kattoo telkkaria'. Kerran hän heitti telkkarin lattialle. En vittuvieköön pyydä, ettei hän muuta tekisikään kuin kiinnittäisi 110% huomionsa minuun, mutta jos yhden illan viikosta vois 'uhrata' mulle. (Olen tässä kuulemma sairaaloisen mustasukkainen. Olenko?)
Hänellä ei ole voimia lähteä kanssani retkelle. Pyysin piknikille kanssani. Pitkästä aikaa olisin halunnut todella toteuttaa oman ehdotukseni. Minun ideat jyrätään aina. Sellainen tunne minulla on. Milloinkahan ollaan tehty jotain mitä minä olen halunnut? Öö.. eipä tule nyt justiisa mieleen. No käytiin me kaupungilla kävelees... Juu mut mä oisin edes kerran tahtonu rannalle, no vaikka vähän kylmää vielä onkin, mutta vain taivastelemaan. Olemaan ihan kaksistaan retkellä.
Ryyppäämiseen hänellä kuitenkin on voimia! No, viime viikonloppuna en enää jaksanut kattoo sen ryyppäämistä vaan läksin ulos pitkästä aikaa yhen likkakaverin kanssa. Kyllä mä varmaan saan kuulla tästä. Sain viimeksikin. Käyn ulkona ystävien kanssa ehkä kerran vuodessa. Joka kerran jälkeen asiasta on täytynyt heittää 'kommenttia' kavereiden kuullen. Joo, kyllä hänellä on varaa mennä kavereitten kanssa. Hänellä on siihen ihan täysi vapaus ja oikeus.
Tämä tilanne ei nyt ole ihan vaan yks kaks tullu tähän. Tai se ei ole ihan vaan mun 'tyttömäinen' tarve saada huomiota tai mielenoikku. Olen välillä niin raivoa täynnä!
Telkkari ja sen olemassa olo on ihan OK.
Voisiko hän silti edes yhden illan katsoa minua telkkarin sijasta. Yhteistä aikaa kun ei oikein ole muuten kuin parituntia illassa. Jos huomautan asiasta, tulee riita. Alkaa hirveä huuto, kuinka hän 'sitten voi myydä telkkarin tai heittää roskikseen kun ei kerta koskaan saa kattoo telkkaria'. Kerran hän heitti telkkarin lattialle. En vittuvieköön pyydä, ettei hän muuta tekisikään kuin kiinnittäisi 110% huomionsa minuun, mutta jos yhden illan viikosta vois 'uhrata' mulle. (Olen tässä kuulemma sairaaloisen mustasukkainen. Olenko?)
Hänellä ei ole voimia lähteä kanssani retkelle. Pyysin piknikille kanssani. Pitkästä aikaa olisin halunnut todella toteuttaa oman ehdotukseni. Minun ideat jyrätään aina. Sellainen tunne minulla on. Milloinkahan ollaan tehty jotain mitä minä olen halunnut? Öö.. eipä tule nyt justiisa mieleen. No käytiin me kaupungilla kävelees... Juu mut mä oisin edes kerran tahtonu rannalle, no vaikka vähän kylmää vielä onkin, mutta vain taivastelemaan. Olemaan ihan kaksistaan retkellä.
Ryyppäämiseen hänellä kuitenkin on voimia! No, viime viikonloppuna en enää jaksanut kattoo sen ryyppäämistä vaan läksin ulos pitkästä aikaa yhen likkakaverin kanssa. Kyllä mä varmaan saan kuulla tästä. Sain viimeksikin. Käyn ulkona ystävien kanssa ehkä kerran vuodessa. Joka kerran jälkeen asiasta on täytynyt heittää 'kommenttia' kavereiden kuullen. Joo, kyllä hänellä on varaa mennä kavereitten kanssa. Hänellä on siihen ihan täysi vapaus ja oikeus.
Tämä tilanne ei nyt ole ihan vaan yks kaks tullu tähän. Tai se ei ole ihan vaan mun 'tyttömäinen' tarve saada huomiota tai mielenoikku. Olen välillä niin raivoa täynnä!