Olenko ainoa jota iäkkäät äidit suorastaan inhottavat?

Eipä inhota tms. Yksi perheystävä tuli äidiksi 40 pintaan eikä inhota tippaakaan. Hän on *ihan yhtä äiti kun nuorempikin* ja jaksanut hoitaa lapsensa.

Sain esikoisemme 39 vuotiaana ja toisen lapsen 42 vuotiaana. Olen erittäin tyytyväinen elämääni, olemme miehen kanssa molemmat akateemisia, meillä on velaton talo ja auto. Meillä on aikaa lapsillemme, koska emme harrasta mitään muuta kuin leikimme kotia.

Eli töitä, rakkautta, aikaa ja rahaa on. Ja olemme kaikki terveitä. En voisi pyytää enempää. Lapsilisiä ei tarvitse odottaa joka kuukausi tai ostaa mitään velaksi. Ei myöskään tarvitse kysyä palstalta, että mitä halpaa syötän lapsillemme taas pari viikkoa parilla kympillä.

Että ap on hyvä vaan ja inhoaa minua, kyllä se minulle sopii.

 

Mulle on ihan sama kuinka vanha äiti/isä on. Kunhan lapsi saa rakkautta ja hänet/heidät hoidetaan hyvin.

 

lapset pitää tehdä ennen kolmenkympinkriisiä? Ja mitäs sitten tapahtuu? Kriisi iskee ja lapset jää hoitamatta.

Tuossa on ihan väärä olettamus. Kolmenkympin kriisi ei vaikuta järjestelmällisesti lasten hoitoon. Mieluummin ne lapset kannattaa hankkia sitä ennen, eikä sen kriisin seurauksena jonain höyrypäisen päähänpiston takia!

On nuorten helpompi sopeutua lasten tulemiseen kuin urautuneiden ja vähän jo väsähtäneiden yli kolmevitosten. Ainakin ensimmäinen on hyvä hankkia reilusti sitä ennen, että lapsiparka ei kärsi äidin uuden tilanteen tuomasta väsymyksestä ja sopeutumattomuudesta.

 

Sain esikoisemme 39 vuotiaana ja toisen lapsen 42 vuotiaana. Olen erittäin tyytyväinen elämääni, olemme miehen kanssa molemmat akateemisia, meillä on velaton talo ja auto. Meillä on aikaa lapsillemme, koska emme harrasta mitään muuta kuin leikimme kotia.

Eli töitä, rakkautta, aikaa ja rahaa on. Ja olemme kaikki terveitä. En voisi pyytää enempää. Lapsilisiä ei tarvitse odottaa joka kuukausi tai ostaa mitään velaksi. Ei myöskään tarvitse kysyä palstalta, että mitä halpaa syötän lapsillemme taas pari viikkoa parilla kympillä.

Että ap on hyvä vaan ja inhoaa minua, kyllä se minulle sopii.

Ja lapsenne ovat vähän luonnottomassa tilanteessa, kun heistä on tullut sellaisia keskipisteitä, joka ei ole hyväksi lapsen kehitykselle!

 

Heh, heh. On niin huono aloitus ettei viitsi ees kommentoida. Mutta pitäähän se puumerkki jättää ketjuun joten :stick:

 

Ja lapsenne ovat vähän luonnottomassa tilanteessa, kun heistä on tullut sellaisia keskipisteitä, joka ei ole hyväksi lapsen kehitykselle!

Missä puhutaan, että nuo lapset olisi keskipisteitä? Vaiko tarkoitatko tällä sitä, että lasten pitäisi olla jotenkin puutteessa, muuten he kasvavat jotenkin kieroon? Että vanhemmilla ei saisi olla asiat hyvin? Vai mitä oikein ajat takaa tällä kommentilla?

 

Mä olen huomannut, että monet ns. vanhempana äidiksi tulleet pitää itseään muita parempana. Voi tietty olla vaan sitä, että ovat ylpeitä itsestään kun ovat edenneet elämässään niinkuin siinä heidän mielestään kuuluisi edetä. Mutta jotenkin ovat niin olevinaan.. Toisaalta monet hyvin nuoret äidit ovat jotenkin kapinallisia ja hyökkääviä mitä tulee heidän ikäänsä.

 

Molemmat valittavat joka asiasta, aina on lasten kanssa kauhean raskasta ja mitään ei jaksa tehdä. Lisäksi se hössötys on joskus sanoinkuvaamatonta. Eivätkä minua pidä missään arvossa, nenänvartta pitkin katselevat ja aina ovat arvostelemassa. Tämä oma sukulaiseni kysyi minulta viime viikolla että eikö minua kaduta ja harmita kun jää NUORUUS nyt elämättä? kyllä katsoin jonkun aikaa huuli pyöreänä. Mikä nuoruus?? Ikää on jo 29 v! Hän vissiin piti itseään ihan teininä vielä kolmekymppisenäkin...

Etköhän nyt hauku hieman väärää puuta. Tuskin tässä on kyse siitä, minkä ikäisenä he lapsensa ovat saaneet, vaan siitä, että nämä kyseiset rouvat ovat rasittavia tapauksia ja ovat sinua loukanneet kommenteillaan. Ethän oikeasti voi heistä päätellä, että kaikki "kypsällä iällä" lapsen saaneet ovat samanlaisia?

Itse olen saanut lapsen sekä 19- että 31-vuotiaana. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Vastauksena kysymykseesi: Tuskin olet ainoa, itselleni ei ikä yksistään kerro äidin inhottavuudesta mitään

 

Niin... Siinäpä se kysymys lyhykäisyydessään tulikin. Olenkohan jotenkin ahdasmielinen tai muuta, kun minua suorastaan ahdistaa ja ärsyttää jo pelkkä ajatus ihmisistä, jotka alkavat tehdä lapsia vasta siinä neljänkympin tienoilla? Tuttavapiiristäni löytyy äiti, joka sai esikoisensa puolitoista vuotta sitten 39 vuotiaana. Koskaan en ole ko ihmisestä erityisemmin pitänyt, mutta nyt lapsen syntymän jälkeen olen alkanut häntä suorastaan inhoamaan.. Tuntuu että koko homma on aivan luonnotonta. Naimissa tämä äiti on ollut lapsen isän kanssa jo 23 vuotiaasta asti, ei ole vaan ollut "valmis" siihen vanhemmuuteen kuin vasta nyt.

Olen itsekin jo 29 vuotias, ja odotan nyt kolmatta lastani. Esikoinen täyttää kesällä 5v, kakkonen on 2 v ja 8 kk. En siis itsekään mitenkään kovin nuori ollut kun esikkoa aloin odottamaan, mutta joku roti sentään! kyllä se lapsenteko pitää ennen kolmenkympinkriisiä aloittaa jos niitä meinaa kerran tehdä.

Kasvahan itsekin vielä aikuiseksi!

Ei tuo ole aikuisen ihmisen puhetta ollenkaan. Vaan varsin suvaitsematonta ja epäkypsää sekä järin itsekästä puhetta.

 

Mikä siinä ap on luonnotonta, tarkentaisitko? Kautta aikojen naiset ovat saaneet lapsia pitkälti yli nelikymppisinäkin.

Näin on. Tokihan se on luonnollista kun luonto kerran näin toimii että raskaaksi voi tulla. Toiset on viriilejä ja hyväkuntoisia vielä siinä iässä kun toisilla jo vaihdevuodet pukkaa..

 

Tuli ihan entinen anoppi mieleen... Sillä oli kanssa "ura ja lapset sekä talo hankittuina reilusti alle kolmekymppisenä", ja viisikymppisenä ei vissiin kai mitään muuta tekemistä kuin katkerana valittaa miten muut elävät elämäänsä väärin.

 

Ei millään pahalla mutta tosi huonosti on asiat jos ko. asia jotain inhottaa. Etkö ole koskaan tullut ajatelleeksi että kaikki eivät saa lapsia silloin kun haluavat? Minä esim. jätin pillerit pois 21-vuotiaana, ja olin kuukautta vailla 37 kun vihdoin sain lapsen -hedelmöityshoidoilla. Olisin toki halunnut aiemmin, en vaan voinut itse siihen vaikuttaa. Jos tulet minua vastaan ja sinua inhottaa katsoa kun liikun puolitoistavuotiaani kanssa, katso muualle.. :headwall:

 

Mä olen huomannut, että monet ns. vanhempana äidiksi tulleet pitää itseään muita parempana. Voi tietty olla vaan sitä, että ovat ylpeitä itsestään kun ovat edenneet elämässään niinkuin siinä heidän mielestään kuuluisi edetä. Mutta jotenkin ovat niin olevinaan.. Toisaalta monet hyvin nuoret äidit ovat jotenkin kapinallisia ja hyökkääviä mitä tulee heidän ikäänsä.

Tällaiset ketjut saa minut lähinnä surulliseksi -sylissäni istuu pieni iltatähtemme, itse nyt 40v, vanhemmat lapset 12v ja 10v -täyssisaruksia kaikki. En tunne itseäni vanhaksi, en tietävämmäksi tai paremmaksi -joskus toki esikoisten äitien mustavalkoisuus tai tietynlainen vouhkaaminen ihmetyttää, Usein ovat nuorempia, toiset vanhemmat taas ehkä epävarmempia äitiydessään. Sen verran erilaisia on meillä kaikki kolme ollut, että jos jotakin olen oppinut, niin sen että lapset ovat persoonia jo ensiparkaisun akoihin...

Toivottavasti ap ja kaltaisensa eivät katsele minua inhoten kadulla ja neuvoloissa, enkä usko ja ainakaan toivo, että tämä pieni auringonpaisteemme joskus häpeää että hänet vielä teimme... Tosin tänään etnisen ravintolan täti kyseli onko esikoinen - kun kerroin tilanteen, oli hämmästyneen oloinen ja totesi, että luuli kun näytän niin nuorelta. Omasta mielestäni en nyt niin nuorelta, mutten harmaalta ja ryppyiseltäkään - tuo meidän kymppivuotias tiimas, että näytät hänestä kolmikymppiseltä...

 

Kiva tietää että joku inhoaa mua sen takia että sain kuopuksen samana vuonna kun täytin 40

Niin minäkin. olin vielä hyvänikäinen ja jaqksan tämän murkkuni kanssa. Onneksi hänet sain. Nyt alan opetella yksinoloon kuun hän muuttaa nuorena pois.

 

mun mielestä jo tällänen ajatuskin, että joku voi kirjoittaa jotain tällästä viestittää että siellä näpyttimen edessä on nyt jollain jotakin pahasti vialla ja sairasta ajatusmaailmaa vihata toisia ihmisiä.