Olenko ainoa jota iäkkäät äidit suorastaan inhottavat?

Mikä siinä ap on luonnotonta, tarkentaisitko? Kautta aikojen naiset ovat saaneet lapsia pitkälti yli nelikymppisinäkin.

 

Aika monella se ammatti on jo 23 vuotiaana.. Itse menin suoraan peruskoulun jälkeen lukioon, kävin lukion kolmessa vuodessa ja siitä sitten suoraan ammattikorkeaan. Puolivuotta ehdin oman alan töissä olla ennen esikon syntymää. Samoissa hommissa edelleen, joskin kohta jään taas äitiyslomalle.

Eläkeiässäkö ne lapset sitten kannattaisi tehdä, että aikaa varmasti on?

Ja saattaahan se olla, että minulla ongelmia on, vaan olkoot. En kuitenkaan millään usko että ainoa olen jostä tältä tuntuu... Luonnotonta puuhaa alkaa lapsia vääntämään kun vaihdevuodetkin jo uhkaavasti edessä häämöttää. Ja suurin syy tähän asennoitumiseeni varmaan ovat omat kokemukseni näistä 40+ äideistä. Tuon esimerkkini lisäksi myös omasta suvusta löytyy tällainen rouva, joka ensimmäisensä teki siinä neljänkympin tienoilla. Molemmat valittavat joka asiasta, aina on lasten kanssa kauhean raskasta ja mitään ei jaksa tehdä. Lisäksi se hössötys on joskus sanoinkuvaamatonta. Eivätkä minua pidä missään arvossa, nenänvartta pitkin katselevat ja aina ovat arvostelemassa. Tämä oma sukulaiseni kysyi minulta viime viikolla että eikö minua kaduta ja harmita kun jää NUORUUS nyt elämättä? kyllä katsoin jonkun aikaa huuli pyöreänä. Mikä nuoruus?? Ikää on jo 29 v! Hän vissiin piti itseään ihan teininä vielä kolmekymppisenäkin...

 

Kenenkähän kanssa olisin lapsia tehnyt nuorena kun löysin sopivan kumppanin vasta kolmekymppisenä?

 

ja vielä tuohon, että ku niitä lapsia ei edes niinvaan tehdä vaan niitä saadaan jos saadaan!!!! Voihan se olla,että tämä kyseinen äiti ei ole aijemmin saanut lapsia. Tai voi olla joissain tapauksissa niinkin, että se pysyvä elämänkumppani löytyy vasta lähempänä 40 . Mutta sä taidat ollakkin niin nuori ja naivi ettet tajua tälläsistä asioista mitään!!!!

 

jotenkin tulee aina mieleen, että ihminen jota toisen erilaiset valinnat elämässä inhottaa ja hirveesti ärsyttää, ei ole jotenkin varma omista valinnoistaan.

Mä sanoisin tähän, että monesti ne ihmiset, jotka ajattelee näin, niin ovat jotenkin "yhden putken" ihmisiä, jotka ovat myös paljon riippuvaisia siitä, mitä heistä ulkopuolelta ajatellaan. Erilaisuus kavahduttaa, kun se ei ole ns. keskivertonormaalia.

Mä olen kanssa näillä linjoilla. Se mitä itse elämällään tekee ei ole se ainoa oikea tapa elää. Tapoja elää lienee liki yhtä monta kuin on perhettäkin. Se että toinen haluaa perheen parikymppisenä ei ole sen kummempi kuin se että toinen haluaa äidiksi vasta kypsemmällä iällä.

Tärkeintä on se että tunnistaa sen mitä itse haluaa ja miten haluaa elää. JA tietää ettei jää jossittelemaan asioita. Toinen haluaa elää vapaasti sen aikuisiän alun toinen haluaa viettää sen perheelle omistautuen ja nauttia vapaudesta sitten kun toinen vasta opettelee vaipan vaihtoa.

Miksi tälläistä on niin vaikea hyväksyä?

 

Aika monella se ammatti on jo 23 vuotiaana.. Itse menin suoraan peruskoulun jälkeen lukioon, kävin lukion kolmessa vuodessa ja siitä sitten suoraan ammattikorkeaan. Puolivuotta ehdin oman alan töissä olla ennen esikon syntymää. Samoissa hommissa edelleen, joskin kohta jään taas äitiyslomalle.

Eläkeiässäkö ne lapset sitten kannattaisi tehdä, että aikaa varmasti on?

Ja saattaahan se olla, että minulla ongelmia on, vaan olkoot. En kuitenkaan millään usko että ainoa olen jostä tältä tuntuu... Luonnotonta puuhaa alkaa lapsia vääntämään kun vaihdevuodetkin jo uhkaavasti edessä häämöttää. Ja suurin syy tähän asennoitumiseeni varmaan ovat omat kokemukseni näistä 40+ äideistä. Tuon esimerkkini lisäksi myös omasta suvusta löytyy tällainen rouva, joka ensimmäisensä teki siinä neljänkympin tienoilla. Molemmat valittavat joka asiasta, aina on lasten kanssa kauhean raskasta ja mitään ei jaksa tehdä. Lisäksi se hössötys on joskus sanoinkuvaamatonta. Eivätkä minua pidä missään arvossa, nenänvartta pitkin katselevat ja aina ovat arvostelemassa. Tämä oma sukulaiseni kysyi minulta viime viikolla että eikö minua kaduta ja harmita kun jää NUORUUS nyt elämättä? kyllä katsoin jonkun aikaa huuli pyöreänä. Mikä nuoruus?? Ikää on jo 29 v! Hän vissiin piti itseään ihan teininä vielä kolmekymppisenäkin...

No tämä tekstisihän selittää sitten sen inhon. Älä kuitenkaan kuvittele, että kaikki nelikymppiset lapsen saaneet ovat lähellekään samanlaisia ja yleistä inhoa ikään. Siis ajattele aikuismaisesti, vaikka nämä tuntemasi rouvat eivät siihen nähtävästi olekaan pystyneet.

 

Ap, avaa tätä ajatusta nyt vähän enemmän. Osaatko sanoa mikä siinä inhottaa? Osaatko eritellä asiaa? Ihan oikeasti mua kiinnostaa.

Inhottaako sua samoin jos vauvan isä on nelikymppinen?

 

BÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ!
Tässä yksi räähkä joka sai nuorimmaisensa 40 vuotiaana!
Tekeekö pahaa???

mitähän noi numerot ym tuolla böön seassa tekee...palstan kummallisuuksia taas

 

Aika monella se ammatti on jo 23 vuotiaana.. Itse menin suoraan peruskoulun jälkeen lukioon, kävin lukion kolmessa vuodessa ja siitä sitten suoraan ammattikorkeaan. Puolivuotta ehdin oman alan töissä olla ennen esikon syntymää. Samoissa hommissa edelleen, joskin kohta jään taas äitiyslomalle.

Eläkeiässäkö ne lapset sitten kannattaisi tehdä, että aikaa varmasti on?

Ja saattaahan se olla, että minulla ongelmia on, vaan olkoot. En kuitenkaan millään usko että ainoa olen jostä tältä tuntuu... Luonnotonta puuhaa alkaa lapsia vääntämään kun vaihdevuodetkin jo uhkaavasti edessä häämöttää. Ja suurin syy tähän asennoitumiseeni varmaan ovat omat kokemukseni näistä 40+ äideistä. Tuon esimerkkini lisäksi myös omasta suvusta löytyy tällainen rouva, joka ensimmäisensä teki siinä neljänkympin tienoilla. Molemmat valittavat joka asiasta, aina on lasten kanssa kauhean raskasta ja mitään ei jaksa tehdä. Lisäksi se hössötys on joskus sanoinkuvaamatonta. Eivätkä minua pidä missään arvossa, nenänvartta pitkin katselevat ja aina ovat arvostelemassa. Tämä oma sukulaiseni kysyi minulta viime viikolla että eikö minua kaduta ja harmita kun jää NUORUUS nyt elämättä? kyllä katsoin jonkun aikaa huuli pyöreänä. Mikä nuoruus?? Ikää on jo 29 v! Hän vissiin piti itseään ihan teininä vielä kolmekymppisenäkin...

Mietippä lausetta: Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa...

 

Ei ole ällöä, tiedän naisen joka odottaa iltatähteään, ikää 47-vuotta Ihanaa pelkästään :heart: Jokaisen oma asia.

 

jotenkin tulee aina mieleen, että ihminen jota toisen erilaiset valinnat elämässä inhottaa ja hirveesti ärsyttää, ei ole jotenkin varma omista valinnoistaan.

Minä olen sama mieltä.
Itse olen samanikäinen kun ap, mulla on samanikäiset lapset ja kolmatta odotan. Ei tulisi mielekään alkaa ketään inhomaan hänen äidiksi tulemisen iän takia. Se kun jokaisen oma valinta, jos hyvin käy.

 

Millä tavalla se inhottaminen ilmenee? Kuulostaa vähän oudolta sanavalinnalta.

 

Olen itsekin jo 29 vuotias, ja odotan nyt kolmatta lastani. Esikoinen täyttää kesällä 5v, kakkonen on 2 v ja 8 kk. En siis itsekään mitenkään kovin nuori ollut kun esikkoa aloin odottamaan,

Tähän voisi jatkaa, että minusta taas 23-vuotias on aivan liian nuori lapsentekoon. Ainakin jos meinaa opiskella ja tehdä muutakin kuin viettää aikaansa kotiäitinä.

Ei siinä muuten mitään, mutta itse sain esikoisen 19 vuotiaana ja siihen mennessä oli jo yhden ammatin paperit taskussa. 23-vuotiaana sain toisen lapseni ja hetkeä myöhemmin amk-paperit. Nyt, 26-vuotiaana odotan kolmatta ja olen ollut vakituisessa työpaikassa kohta kaksi vuotta. Ja HUOM: tunnen ainakin viisi ihmistä lähipiiristäni, jotka ovat samassa "jamassa" kuin minä. Että ei se aina ikää katso nuo lapset ja koulutus.

Jos haluaa tehdä asiat ns. vaikeamman kautta, mikään ei estä tekemästä niin. Itse olen kokenut luontevammaksi ja helpommaksi vaihtoehdoksi hankkia kunnon koulutuksen ja työpaikan ennen lasten hankkimista. Opiskelin nimittäin 9 vuotta, osin ulkomailla, eikä sitä olisi ollut mahdollista tehdä perheellisenä.

Kirjoitin tuon kommentin oikeastaan ap:lle. Minua ei haittaa se, että joku haluaa tulla äidiksi 23-vuotiaana, mutta en myöskään ymmärrä sitä, että miksi se haittaa jotakuta noin paljon, jos tekee muunlaiset valinnat.

 

voe tokkiisa, minä olen synnyttänyt 20v,24v,27v ja 45 vuotiaana....

 

Aika monella se ammatti on jo 23 vuotiaana.. Itse menin suoraan peruskoulun jälkeen lukioon, kävin lukion kolmessa vuodessa ja siitä sitten suoraan ammattikorkeaan. Puolivuotta ehdin oman alan töissä olla ennen esikon syntymää. Samoissa hommissa edelleen, joskin kohta jään taas äitiyslomalle.

Jokaisen työantajan unelmatyöntekijä siis...
Puoli vuotta töissä ennen kuin esikoinen syntyi, siitä sitten vuosi pari taas töissä ja taas ollaan jäämässä äitiyslomalle.

 

Minunpas nuoruus jatkuikin yli 30...Ja onnellinen olen siitä. Nyt voin olla jo vähän niin kuin aikuinen ja äiti. Hankalampi nuorta olisi leikkiä siellä 40+ iällä. Mutta toisille se nuoruus ei ole tärkeä. Mulle se oli, halusin tehdä paljon eri asioita ja sainkin suurimmat nuoruuden haaveet tehtyä ja lopullinen silaus oli sitten se oman ihanan miehen löytäminen ja lasten syntymä. Nyt voi viettää seesteisempää lapsiarkea kun rilluttelun lisäks tuli rahaakin tehtyä niin että nyt ollaan varsin vakaavaraisia. Töihin palaan sitten joskus kun lapset lähtee kouluun. Kiitos velattoman asunnon.

Nämä on valintoja ja ymmärrän kyllä että toisilla se vauva kuume iskee jo aiemmin. Mulla ei. Olenko siis huono kun en tehnyt lapsiani nuorena, vasten omaa tahtoani? Ja olen myös miettinyt että mihin ihmeeseen olisin joutunut niiden haaveideni kanssa jos mut olis jumitettu kotiin lasten kanssa. Vaikkapa nyt moottoripyöräily, se ei nyt oikeasti vaan onnistu ihan pienten lasten kanssa, varsinkaan pitkät Euroopan reissut, telttamajoituksineen jne.

 

Täällä kanssa 24 vee, kolme tutkintoa (yo, amis ja ammattikorkea) ja yrittäjänä ollut yli kaksi vuotta. Nyt sitten pukkaa ensimmäistä lasta. Kaksi vuotta kun olisi jaksanut vielä odottaa, niin olisi ollut velaton omakotitalo ja uus auto Että kyllä nuorena voi olla jo kaikkea.

 

...jokaisen mielipidettä, ja ymmärrän etteivät kaikki saa lapsia silloin kun haluaisi. Mutta se, että vasta nelikymppisenä on mielestään valmis äidiksi, tuntuu vähän oudolle. En tarkoita sitä, että esim. kuopuksensa saa vanhempanakin, mutta että eka lapsi... Itse en jaksaisi, tai ainakaan enempää kuin sen yhden. Mutta jokaisella on onneksi valta päättää asioistaan!

Ymmärrän kuitenkin ap!

 

Täällä kanssa 24 vee, kolme tutkintoa (yo, amis ja ammattikorkea) ja yrittäjänä ollut yli kaksi vuotta. Nyt sitten pukkaa ensimmäistä lasta. Kaksi vuotta kun olisi jaksanut vielä odottaa, niin olisi ollut velaton omakotitalo ja uus auto Että kyllä nuorena voi olla jo kaikkea.

Mikä oli pointtisi? Inhottavatko sinuakin toisella tavalla elävät ihmiset?

 

Kun itse sain kaksi ensimmäistäni lastani reilusti alle 30-vuotiaana, niin paras äitikaverini lapsiemme varttuessa oli yli nelikymppisenä synnyttänyt. Ihan tasavertaisina toisiamme äiteinä kunnioitimme ja itse asiassa en koskaan edes miettinyt hänen ikäänsä, tuskin hänkään minun. Toivottavasti ap:lle vielä sattuu eteen iäkkäämpiä mukavia äitejä, jotka antavat niitä positiivisiakin mielikuvia.

 

Ja mun muutama tuttuni sai ensimmäiset lapsensa lähenpänä 40, ja hoitavat kakaransa paremmin kuin toiset 18 vee tuttuni. Totta on, että nuoruus pitää elää ensin, ettei lasta tarvitse sitten kuskata joka viikonloppu isovanhemmille sun muille, jotta itse pääsee baariin humputtelemaan.

 

Mun mielestä alle kolmikymppisenä ei paljon kannata lapsia hankkia.

 

Täällä kanssa 24 vee, kolme tutkintoa (yo, amis ja ammattikorkea) ja yrittäjänä ollut yli kaksi vuotta. Nyt sitten pukkaa ensimmäistä lasta. Kaksi vuotta kun olisi jaksanut vielä odottaa, niin olisi ollut velaton omakotitalo ja uus auto Että kyllä nuorena voi olla jo kaikkea.

Onnittelut sulle. Yrittäjyys on kovaa, mut siinä voi tienatakin hyvin. Onko oma yritys vai jatko vanhempien jalanjäljillä? Ota nyt kuitenkin sit jossain kohdassa hieman ittelleskin aikaa. Mun yrittäjä sisko, kolmen lapsen äiti, on nyt totaallisessa burn-outissa. Tosin hän on jo 34. Mutta siis tehnyt hommia kuin hullu viimeiset liki 15 vuotta. Mä kadehdin häntä kun hänellä on kaikki muuten reilassa, raha-asiat ja ihana perhe. Hän taas kadehtii mun vapautta mennä oman mielen mukaan. Mut mä olenkin tälläinen ikiliikkuja 28 v, enkä vielä halua sitoutuakaan, jollen sitten sais samaa idylliä kuin siskolla yhdellä sormen napautuksella

 

Mun mielestä alle kolmikymppisenä ei paljon kannata lapsia hankkia.

Miksi? Vai oliko tää vaan provo...?

 

Ennen lapset tehtiin 20 v tienoilla, silloin töitä sai miltei kuka vaan, ilman koulutustakin. Tukijärjestelmiä ei sen kummemmin ollut, isovanhemmat hoitivat lapsia kun isät (ja äidit) hommasivat perheelle elantoa. Ihmiset menivät nuorina naimisiin ja siinä liitossa pysyttiin. ns. kiusaukset olivat aika pieniä, mitä tansseissa käytiin ja ehkä naapurin miestä kurkittiin. Toki mahtuu sinnekin petos-tarinoita...

Nyt eletään maailmassa joka pursuaa erillaisia kiusauksia ja virikkeitä. Harrastuksia, juhlinta mahiksia jne. on jos jonkinlaisia. Elämäkin on kiireisempää. Juuri uutisoitiin FB aiheuttamista parisuhde ongelmista, ei tartte enää edes baariin lähteä etsimään seuraa, kun flirttikavereita löytyy jo kotisohvalta... Silti edelleen ihannoidan jollain muotoa tuota nuorta äitiyttä ja nuorta liittoa...ja avioerot kasvaa. Voin olla hakoteillä, mutta voisiko nuo tilastot kasvaa juuri siksi että ei eletä ennen niitä lapsia? Maailman houkutukset on niin valtavat ja kaikki on niin lähellä...helposti ajautuu väärälle polulla. Ja miehet on jotenkin vielä helpommin menossa noihin kiusauksiin (itse oon miesvaltaisella alalla, jonkin verran "kenttäkokemusta"), varsinkin tuollaisina 25 vuoden iän tienoilla.