Olenko ainoa jota iäkkäät äidit suorastaan inhottavat?

  • Viestiketjun aloittaja nyt ahdistaapi
  • Ensimmäinen viesti
nyt ahdistaapi
Niin... Siinäpä se kysymys lyhykäisyydessään tulikin. Olenkohan jotenkin ahdasmielinen tai muuta, kun minua suorastaan ahdistaa ja ärsyttää jo pelkkä ajatus ihmisistä, jotka alkavat tehdä lapsia vasta siinä neljänkympin tienoilla? Tuttavapiiristäni löytyy äiti, joka sai esikoisensa puolitoista vuotta sitten 39 vuotiaana. Koskaan en ole ko ihmisestä erityisemmin pitänyt, mutta nyt lapsen syntymän jälkeen olen alkanut häntä suorastaan inhoamaan.. Tuntuu että koko homma on aivan luonnotonta. Naimissa tämä äiti on ollut lapsen isän kanssa jo 23 vuotiaasta asti, ei ole vaan ollut "valmis" siihen vanhemmuuteen kuin vasta nyt.

Olen itsekin jo 29 vuotias, ja odotan nyt kolmatta lastani. Esikoinen täyttää kesällä 5v, kakkonen on 2 v ja 8 kk. En siis itsekään mitenkään kovin nuori ollut kun esikkoa aloin odottamaan, mutta joku roti sentään! kyllä se lapsenteko pitää ennen kolmenkympinkriisiä aloittaa jos niitä meinaa kerran tehdä.
 
Huom
Alkuperäinen kirjoittaja nyt ahdistaapi:
Olen itsekin jo 29 vuotias, ja odotan nyt kolmatta lastani. Esikoinen täyttää kesällä 5v, kakkonen on 2 v ja 8 kk. En siis itsekään mitenkään kovin nuori ollut kun esikkoa aloin odottamaan,
Tähän voisi jatkaa, että minusta taas 23-vuotias on aivan liian nuori lapsentekoon. Ainakin jos meinaa opiskella ja tehdä muutakin kuin viettää aikaansa kotiäitinä.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja nyt ahdistaapi:
Niin... Siinäpä se kysymys lyhykäisyydessään tulikin. Olenkohan jotenkin ahdasmielinen tai muuta, kun minua suorastaan ahdistaa ja ärsyttää jo pelkkä ajatus ihmisistä, jotka alkavat tehdä lapsia vasta siinä neljänkympin tienoilla? Tuttavapiiristäni löytyy äiti, joka sai esikoisensa puolitoista vuotta sitten 39 vuotiaana. Koskaan en ole ko ihmisestä erityisemmin pitänyt, mutta nyt lapsen syntymän jälkeen olen alkanut häntä suorastaan inhoamaan.. Tuntuu että koko homma on aivan luonnotonta. Naimissa tämä äiti on ollut lapsen isän kanssa jo 23 vuotiaasta asti, ei ole vaan ollut "valmis" siihen vanhemmuuteen kuin vasta nyt.

Olen itsekin jo 29 vuotias, ja odotan nyt kolmatta lastani. Esikoinen täyttää kesällä 5v, kakkonen on 2 v ja 8 kk. En siis itsekään mitenkään kovin nuori ollut kun esikkoa aloin odottamaan, mutta joku roti sentään! kyllä se lapsenteko pitää ennen kolmenkympinkriisiä aloittaa jos niitä meinaa kerran tehdä.
Voi hyvä luoja:(
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja nyt ahdistaapi:
Niin... Siinäpä se kysymys lyhykäisyydessään tulikin. Olenkohan jotenkin ahdasmielinen tai muuta, kun minua suorastaan ahdistaa ja ärsyttää jo pelkkä ajatus ihmisistä, jotka alkavat tehdä lapsia vasta siinä neljänkympin tienoilla? Tuttavapiiristäni löytyy äiti, joka sai esikoisensa puolitoista vuotta sitten 39 vuotiaana. Koskaan en ole ko ihmisestä erityisemmin pitänyt, mutta nyt lapsen syntymän jälkeen olen alkanut häntä suorastaan inhoamaan.. Tuntuu että koko homma on aivan luonnotonta. Naimissa tämä äiti on ollut lapsen isän kanssa jo 23 vuotiaasta asti, ei ole vaan ollut "valmis" siihen vanhemmuuteen kuin vasta nyt.

Olen itsekin jo 29 vuotias, ja odotan nyt kolmatta lastani. Esikoinen täyttää kesällä 5v, kakkonen on 2 v ja 8 kk. En siis itsekään mitenkään kovin nuori ollut kun esikkoa aloin odottamaan, mutta joku roti sentään! kyllä se lapsenteko pitää ennen kolmenkympinkriisiä aloittaa jos niitä meinaa kerran tehdä.
Kiva tietää että joku inhoaa mua sen takia että sain kuopuksen samana vuonna kun täytin 40:(
 
No eihän sun oo pakko olla sen kanssa missään tekemisissä jos noin inhottaa.
On jokaisen ihan oma asia, missä iässä ne lapsensa tekee ja on äidiksi valmis. Ja mistä tiedät, ettei taustalla ole esimerkiksi lapsettomuutta vuosikausia? Kaikki ei niistä asioista kailota joka paikassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huom:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt ahdistaapi:
Olen itsekin jo 29 vuotias, ja odotan nyt kolmatta lastani. Esikoinen täyttää kesällä 5v, kakkonen on 2 v ja 8 kk. En siis itsekään mitenkään kovin nuori ollut kun esikkoa aloin odottamaan,
Tähän voisi jatkaa, että minusta taas 23-vuotias on aivan liian nuori lapsentekoon. Ainakin jos meinaa opiskella ja tehdä muutakin kuin viettää aikaansa kotiäitinä.
OMG mä olen 23 enkä ole kotiäiti. Opiskelen ja käyn töissä..niin ja lapsi on 1v. Takana on jo yksi ammattitutkinto ja toista pukkaa. Toivottavasti en rikkonut illuusiotasi.

Oma äitini on 43 eli lapseni mummo. Jos hän työntää kaupungilla rattaita niin häntä luullaan äidiksi eikä minua. Eipä tuo vissiin kovin tavatonta ole ruveta tossa iässä äidiksi. Tosin oma äitini sanoo ettei pystyisi/ jaksaisi enää omaa pientä lasta ja nauttii mummoudesta. Vissiin ihan tapauskohtaista..
 
sdfg
Kyllä mä olen hyvin ehtinyt opiskella itselleni korkeakoulututkinno ja hankkia työkokemusta ja tulla raskaaksi 23-vuotiaana. Eikä se elämänä tähän äitiyteen ole loppunut.

Ja aloittajalle sanoisin, että en minäkään ymmärrä miksi lapsia tarvii enää 40 vuotiaana tehdä, jos ei kerran aikaisemminkaan ole halunnut, mutta ei minua silti ne äidit inhota. Mietippä, että mikä sinua tarkalleen siinä inhottaa...? Ettei juontaisi jostain omasta ongelmasta, epävarmuudesta, tyytymättömyydestä, kateudesta tms. tämä inho?
 
he
Minäkin arvelisin, että ap:lla on jotakin henkilökohtaista ongelmaa takana, jota hän ei tiedosta. Toivottavasti tämän tyyppiset äidit eivät välitä inhojaan sitten lapsille tai ainakaan missään tapauksessa hakeudu lasten ja nuorten kanssa työskentelemään. Niitä mielipiteitään siirtää turhankin herkästi jälkikasvulle.

 
nella
ahdistaako sinua siinä ehkä kenties se että nämä vanhemmat ovat tästä pienestä ihmeestä niin onnellisia...eli oletko kateellinen heille???? Minusta tuo kuullostaa ihan kateudelta! He tietysti ovat niin onnellisia ja rakastuneita toisiinsa ja vauvaansa,että sinua se etoo! Ja liekkö heillä varallisuuttakin jo hankittu ja voivat nyt ostaa tälle pikkuselle kaikkea ja tehdä reissuja ym. ja sinä olet vaan niiiiin kateeellinen!!!!
 
muori
Eiköhän se ole jokaisen oma asia milloin sen lapsen maailmaan haluaa. Sinä olet tahtonut sen 23- vuotiaana, minä 30-vuotiaana ja hän 39-vuotiaana. Jos et ihmisestä ole muutenkaan pitänyt, niin siitähän kysymys on. Ja tuskin siis edes tarkkaan tiedät hänen motiivejaan. Ehkä hän on vasta nyt valmis luopumaan itsenäisyydestään ja omista vapauksistaan. Paljon paremipi sellainen ihminen joka tuo "omanapaisuuden" kykenee tunnustamaan ja sanomaan/tekemään rehellisesti niin kuin sisällään tuntee.
 
miuku
Alkuperäinen kirjoittaja Huom:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt ahdistaapi:
Olen itsekin jo 29 vuotias, ja odotan nyt kolmatta lastani. Esikoinen täyttää kesällä 5v, kakkonen on 2 v ja 8 kk. En siis itsekään mitenkään kovin nuori ollut kun esikkoa aloin odottamaan,
Tähän voisi jatkaa, että minusta taas 23-vuotias on aivan liian nuori lapsentekoon. Ainakin jos meinaa opiskella ja tehdä muutakin kuin viettää aikaansa kotiäitinä.
Ei siinä muuten mitään, mutta itse sain esikoisen 19 vuotiaana ja siihen mennessä oli jo yhden ammatin paperit taskussa. 23-vuotiaana sain toisen lapseni ja hetkeä myöhemmin amk-paperit. Nyt, 26-vuotiaana odotan kolmatta ja olen ollut vakituisessa työpaikassa kohta kaksi vuotta. Ja HUOM: tunnen ainakin viisi ihmistä lähipiiristäni, jotka ovat samassa "jamassa" kuin minä. Että ei se aina ikää katso nuo lapset ja koulutus.
 
Tiina
Alkuperäinen kirjoittaja nyt ahdistaapi:
Niin... Siinäpä se kysymys lyhykäisyydessään tulikin. Olenkohan jotenkin ahdasmielinen tai muuta, kun minua suorastaan ahdistaa ja ärsyttää jo pelkkä ajatus ihmisistä, jotka alkavat tehdä lapsia vasta siinä neljänkympin tienoilla? Tuttavapiiristäni löytyy äiti, joka sai esikoisensa puolitoista vuotta sitten 39 vuotiaana. Koskaan en ole ko ihmisestä erityisemmin pitänyt, mutta nyt lapsen syntymän jälkeen olen alkanut häntä suorastaan inhoamaan.. Tuntuu että koko homma on aivan luonnotonta. Naimissa tämä äiti on ollut lapsen isän kanssa jo 23 vuotiaasta asti, ei ole vaan ollut "valmis" siihen vanhemmuuteen kuin vasta nyt.

Olen itsekin jo 29 vuotias, ja odotan nyt kolmatta lastani. Esikoinen täyttää kesällä 5v, kakkonen on 2 v ja 8 kk. En siis itsekään mitenkään kovin nuori ollut kun esikkoa aloin odottamaan, mutta joku roti sentään! kyllä se lapsenteko pitää ennen kolmenkympinkriisiä aloittaa jos niitä meinaa kerran tehdä.
Kunnioitan mielipidettäsi. Omasta mielestäni on kuitenkin parempi, että saa lapset silloin kun on elämäntilanne ja oma nuppi valmis vastuuseen, puhumattakaan parisuhteesta.

Ja jos jotain ei voi sietää, ei hänen kanssaan tarvi olla tekemisissä :D.
 
he
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
jotenkin tulee aina mieleen, että ihminen jota toisen erilaiset valinnat elämässä inhottaa ja hirveesti ärsyttää, ei ole jotenkin varma omista valinnoistaan.
Mä sanoisin tähän, että monesti ne ihmiset, jotka ajattelee näin, niin ovat jotenkin "yhden putken" ihmisiä, jotka ovat myös paljon riippuvaisia siitä, mitä heistä ulkopuolelta ajatellaan. Erilaisuus kavahduttaa, kun se ei ole ns. keskivertonormaalia.
 
Mikäs siinä niin ällöttää? Harmittaako se, että hän on mahdollisesti saanut matkustella, luotua vähän uraa, ja asunto lainakin on ehkä maksettu, ja nyt voi sitten rauhassa hyvillä mielin nauttia siitä vauvasta.
 
jaa
lapset pitää tehdä ennen kolmenkympinkriisiä? Ja mitäs sitten tapahtuu? Kriisi iskee ja lapset jää hoitamatta. Kunnioita toisia ja toisten erilaisuutta. Kaikki ei halua lapsia lapsena ja ehkäpä toisilla ei tärppää ja aikaa kuluu ennekuin lapsi saadaan! Kasva aikuiseksi!!!
 

Yhteistyössä