Olen sekaisin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pihlajanmarja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Pihlajanmarja

Vieras
Hei kaikki Ellit!

Olen viime aikoina ollut kovinkin sekaisin, kun olen ajattelut parisuhdettani.
Voin sanoa rakastavani avomiestäni mielettömän paljon, mutta.. välillä tökkii todella paljon muutamat seikat.

Suurin ongelma parisuhteessamme on se, etten mielestäni saa tarpeeksi huomiota ja hellyyttä.Esimerkiksi jos yritän keskustella jostain yms. toinen sanoo; ei nyt ole aikaa tyhjänpäiväisille. Yleensäkin hän on todella kiireinen ja minulle ei ole(muka) aikaa..kylläkin jos kaverit soittavat, niin aina voi mennä katsoon peliä tai rannalle, vaikka olisi minulle sanonut puoli tuntia aikaisemmin ettei ole aikaa halailla tai jutella tai syödä mun kans.

Toinen minua häiritsevä seikka on myös se, että nyt neljän vuoden seurustelun jälkeen, josta olemme asuneet 1,5 vuotta yhdessä hän on vain kerran siivonut kaverina(hirveän huudon kanssa), vaihtanut kissanhiekat pari kertaa ja tiskanut ehkä kaksi kertaa. Todellakin tympii, kun toinen ei paljon perusta siivouksesta ja itse en halua elää kaaoksessa..sanoo, ettei arki ole mulle tärkeää ja ei mulla oo aikaa siivoilla ja täällähän on aivan siistiä jne. MInusta olisi vain niin mukava laittaa yhteistä kotia, mutta yksin olen saanut kaikki laittaa ja tehdä. dvd-laitteen on asentanut..

Lisäksi mieltäni vaivaa toisinaan kovastikkin se, että hänen on saatava päättää kaikki asiat. Tuntuu ettei ole enää itsellä päätösvaltaa edes itseä koskevissa asioissa. Minulle se on tosi vaikeaa, kun olin ennen tätä suhdetta useamman vuoden sinkku ja opin ja tykkäsin hoitaa asiani itse.Tiedän kyllä, että hän on paljon fiksunpi ja järjestelykykyinen, mutta joskus olisi kiva, jos tehtäisiin niinkun minä haluaisin. Vaikkakin edes pienissä asioissa, kuten mitä katsotaan telkkarista tai mitä tehdään viikonloppuna. Enää jotenki en jaksa vänkkätä asioista, kun niistä tulee kuitenkin riita ja loppujen lopuksi kärsin siitä itse, kun alan itkemään ja pahoitan mieleni ja toinen lähtee ovet paukkuen jonnekin.

Tuli hieman purnausta, mutta ajatukset pyörivät niin päässä ettei niistä ota selkoa.
 
hmm..kuulostaa jollain lailla tutulta tuo sinun kirjoituksesi. Olen itse seurustellut puoli ja asumme erillämme. Miehelleni on tosiaan tärkeää urheilu kaikissa muodoissa ja olen huomannut sen päihittäneen minut moneen kertaan. Jos hiukan kerron omasta jutustani niin saat ehkä jotain kuvaa siitä mitä minä olen huomannut. Tosin sinä olet ollut kauemmin suhteessa kuin minä.

Tosiaan se olen ollut ensimmäisen kahden kuukauden jälkeen aina minä, kuka kysyy milloin nähdään ja tulenko teille vai sinä meille jne. Olen ottanu hänen kanssaan tämän asian useasti esille, viimeksi reilu parisen viikkoa sitten jonka jälkeen hän kaksi kertaa on ehdottanut. Nyt ollaan jo kovaa vauhtia menossa vanhaan.

Olen kertonut hänelle että haluaisin hellyttää ja huomionosoituksia yms. mitä naiset yleensä haluavat. En aina mutta silloin tällöin olisi kiva saada tuntea itsensä halutuksi. Näin ei ole tapahtunut.

Alussa vietimme paljon aikaa suudellessa, mutta nyt se on hänelle jotenkin aina vastentahtoinen juttu. Kun lähden hänen luotaan ja haluan sen suudelman niin hän on aina hiukka että on niin vaikeeta kun ei voi ilman pusua lähteä. Minulle se on tärkeää ja kyllä sen saan jos haluan. Samoin tykkään makoilla sängyssä ja hipelöidä yms. Hän sitä vähän välillä estelee mutta kun muutin sen hieronnaksi, ei hän ole vastaan sanonut. Taitaa hieronta kelvata miehille.

MM-jalkapallo on hänelle melkeinpä henki ja elämä. Niinpä olen senkin huomioinut. Katson yleensä etukäteen mitä pelejä on tulossa ja pelaako hänen lempijoukkueensa. Olen useasti hänen kanssaan otteluita katsonut ja enkä häiritse kun hän haluaa jonkun matsin katsoa. Se on hänelle tärkeää ja osa häntä niin hyväksyn sen. Mielummin katson hänen kassaan matsin kuin vedän herneet nenään ja ole yksin kotona.

Kaverit ovat myös tärkeitä ja heille löytyy aina aikaa. Tosin olen useasti ollut mukana näillä kaverireissuilla ja se on ihan ok. Olen myös tarjoutunut kuskiksi jos mies haluaa ottaa ja bilettää. En tietenkään roiku hihassa koko baarireissun ajan vaan välillä käyn omien kavereiden kanssa juttelemassa.

Tosin minusta on tuntunut että vedän yksin tätä juttua eteenpäin, ja se on raskasta. Olen senkin asian hänelle sanonut, mutta en tiedä ottiko hän asiaa tosissaan. Hän ei myöskään ole sanonut mitään olenko hänelle tärkeä tai välittääkö hän minusta. Itse olen nämä asiat tuonut ilmi ja hän sen tietää. Tosin pienillä vihjekysymyksillä, kuten ohimennen leikkimielellä enkö mä olekin ihana, niin saa kyllä asioita ilmi. Se vaan on niin ettei kaikille miehille tunteiden esiin tuominen ole niin helppoa. Olen itsekin usein itkenyt ja syyttänyt itseäni siitä ettei olla nähty, mutta aina ei vaan jaksa olla niin ymmärtäväinen etenkin kun on väsynyt työpäivä jälkeen ja haluaisin käpertyä jonkun kainaloon ja viettää aikaa. Mies vaan haluaa saunaan ja pelaamaan ja kuntosalille. Eihän se tunnu kivalta kun kaikki muut vie kaiken ajan, mutta kun ei aina motkota ja antaa miehella omaa aikaa, myös itse tulee saamaan sitä aikaa ja arvostusta.

En tiedä mitä sinun tulisi tehdä, jos kerta olette noinkin kauan olleet yhdessä. Asiat ei aina muutu siihen parempaan suuntaan ja jos kerta olet puhunut asiasta tai yrittänyt. Mutta älä aina pahoita mieltäsi, kun vain sinä siitä kärsit. Sinä koet sen yksin. Joillekin vaan sen toisenkin huomioiminen on niin vaikeaa. Ei enää voi mennä niinkuin itse haluaa ja on tottunut, vaan pitää luopua jostain. Omalla miehelläni on sama ongelma. Yritän vaivihkaa siitä sanoa että voisit sinäkin joskus jostain pelaamisesta luopua. Jos sinusta todella tuntuu noin pahalta kun mitä kirjotuksesi tuo ilmi, niin kannattaako sitä jatkaa. Ero voi tuntua vieläkin tuskaisemmalta ja vaikeammalta päätökseltä. Mutta jos se toisi sinulle paremman olon niin eikö se olisi kannattavampaa.

Tai sitten sinun pitää vain istuttaa avomiehesi ja sanoa että nyt kuuntelet mitä haluan sanoa. Älä sano sitä mitenkään vihaisen kuuloisena vaan yritä ystävälliseen ja normaaliin sävyyn sanoa miltä sinusta tuntuu ja kuinka pahalta sinusta tuntuu. Että on ihan okei, kun käyt ulkona ystävien kanssa, mutta jos ottaisit minut mukaan ja jättäisit välillä yhden reissun väliin.
 
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että kannattaa kyllä nostaa kissa pöydälle ja jos ei muutosta tapahdu niin sitten vain nostat kytkintä.
Mies ehkä pitää sinua ja siistiä kotiaan niin itsestäänselvyytenä, että hänet herättäisi se, ettei löytäisi sinua kotoa.
Itse en kyllä kestäisi montaakaan kuukautta miestä, joka ei hoida omaa osuuttaan kotitöistä tai ei tykkää hellyydestä. Minä olen löytänyt miehen, joka jopa pitää siistimmästä kodistä enemmän kuin minä eikä kammoa vessan siivoamisat eikä tiskausta ja ruuanlaittokin sujuu. Molemmat vielä ollaan tosi hellyydenkipeitä. Kun noi kaksi asiaa ovat kunnossa niin ei haittaa vaikka niitä sählytreenejä ja futistreenejä ja kerhokokouksia on vähän väliä. Kuitenkin kotona kun ollaan yhdessä niin sitten vietetään laatuaikaa.
Tällä vaan nyt halusin tuoda esiin, että kyllä niitä löytyy miehiä, jotka ottavat kodinhoitoon osaa ja haluavat hellyyttä ja osaavat kertoa tunteistaan, joten turhaan ei kannata huonoon suhteeseen jäädä. Ei se mies parane iän myötä.
 
Hei, nuorilla miehillä on aika yleistä, että eivät halua vielä täysillä sitoutua. Miettikää, mitä elämältä haluatte. Mielestäni parisuhteeseen kuuluu se, että vietetään yhteistä aikaa ja harrastetaan yhdessä jotain. Toki täytyy olla omiakin kavereitä, mutta tuntuu, että teidän suhteissa ei ole kaikki kunnossa. Kuulostaa siltä, että kundista on kiva kun on joku tyttöystävä, mutta sitä ei olla valmiita priorisoimaan kovin korkealle. Liian monta kertaa on käynyt niin, että tuollaisessa suhteessa nainen alkaa painostaa naimisiin ja lapsia ja sitten pienten lasten kanssa ihmetellään, kun isi ei ole koskaan kotona. En tiedä, miten "vakavasti" seurustelette, mutta miettikää tarkoin, mitä haluatte. Turha jäädä odottamaan, että mies muuttuu. Sitä ei yleensä tapahdu.
 
Itse en kestäisi suhteessa, jossa toinen ei "hoida osuuttaan".

Meillä minä kokkaan joka päivä ½-1h ja ukkoni siivoaa lähes aina, en edes muista, koska viimeksi imuroin tai siivosin kissanhiekan ;)

Okei, mulla menee ruuanlaittoon viikossa enemmän aikaa, kun ukolla siivoukseen, mut toisaalta tykkään laittaa ruokaa.

MM-fudista seurataan molemmat, onneksi molempien suosikki-joukkue on Saksa. Itselläni jo 12 v.:sta saakka! Kiva istua ukon viereen ja siemailla olutta, röyhtäistä päälle, jolloin ukkoni vilkaisee halveksuvasti sanoen: "tosi naisellista".

Ulkona käydään yhdessä ja erikseen. Ukon menothan ei mua rajoita! Jos sil on saunailta poikien kaa perjantaina, nii menen leffaan ja pizzalle yksin ja sitte lauantaina vaik likkakaverin kaa baariin.

Ennen oli ongelmana se, että vaikka mitä tekemistä ehdotin, nii ei viittiny tai jaksanu mihkään lähtä. Nykyään vaan ilmoitan että nyt meen shoppailee tai vaikka puistoon siideriä hörppäämään ja aurinkoa ottamaan. Jos haluu tulla mege nii tulkoon...ja yleensähän ukko tulee mege...ei siis kandee liikoja kysellä ;)

Yksissä ollaa oltu 10 vuotta. Ja sitä mieltä, että ei ne vastakohtaisuudet toisiaan täydennä vaan vakka kantensa valitsee!
 
Todella löytyy niitäkin miehiä ketkä puhuvat ja näyttävät tunteensa. Parhaan ystäväni poikaystävä on juuri sellainen. Välillä ihan kateellisena katselen miten he yhdessä käyvät sukujuhlissa ja molempien ystävien luona. Miehet ovat ikäväkyllä niin yksinkertaisia etteivät he kyllä muutu. Tai jos muuttuvat niin se muutos kestää vain hetken, minkä jälkeen palataan vanhaan tuttuun kaavaan.
 
Tsorgen, mutta purskahdin nauruun tuossa kohtaa: välillä ihan kateellisena katselen, miten he yhdessä käyvät sukujuhlissa. Taidan olla miesmäinen, sillä minuahan ei sukujuhliin raahata. Avokumppanini (mies) käy sukujuhlissa (ei kehtaa olla menemättä) muta minä (nainen) jään aina pois. Muutoin sanoisin ihan yleisellä tasolla, että suhde muuttuu. Jos alussa on "käytetty paljon aikaa suudellessa" sekin tuppaa muuttumaan. Ei se sitä tarkoita, ettei enää tykkäisi - alkuhuuma jää vain pois.

 
Parisuhde ei tarkoita sitä, että pitää kulkea kuin paita ja peppu - se kaatuisi lyhyeen. Yhdessä on oltu kohta 15 vee, eikä ole tullut tuosta asiasta ongelmia, eikä edes sen alkua.
 
Parisuhteessa tätytyy antaa toiselle tilaa olla oma itsensä ja tehdä asioita joista nauttii. Parisuhde kaatuu jos yrittää muovata toisen omaksi orjakseen. Kumppani pitää valita niin, että se kelpaa sellaisenaan, omana itsenään. Me olemme kuitenkin jokainen yksilöitä. Mulla on mies, jolla on vikansa niin kuin jokaisella. Parasta hänessä on kuitenkin se, että hän rakastaa minua vikoineni kaikkineni, eikä minunkaan tarvitse mtenkään mielistellä häntä. Me ollaan oltu nyt yhdessä 10 vuotta, onnellisesti.
 

Yhteistyössä