Olen niin yksin

[Minä]

Yhdessä mutta silti niin yksin. Tai ainakin vielä yhdessä. Sitä näköjään vasta silloin tajuaa miten paljon rakastaa, kun on menettämässä rakkaansa. Olemme nyt tavallaan aikalisällä, molemmat miettii tahoillaan, että mitä elämältä haluaa ja haluaako olla toisen kanssa. Minä olen itkenyt melkein silmät päästäni. On niin ikävä miehen viereen ja kaikkea sitä meillä on ollut. Mitäs te muut olette tehneet, jos suhteessa alkanut ahdistaan niin paljon, että on päästävä toisen luota pois miettimään? Tuntuu hirveän vaikealta, kun toinen ei halua edes keskustella asiasta.. Ainakaan vielä ei ole valmis puhumaan. Kai se on annettava toiselle miettimis aikaa ihan rauhassa. Tämä hiljaisuus on pelottavaa. Olen itsekin miettinyt ja miettinyt. Rakkautta on ainakin minulla jäljellä vaikka kuinka paljon. Miten tästä kaikesta selviää? Onko jollakin ollut sama tilanne ja jos on niin neuvot olisi nyt tarpeeseen. Kiitos, jos joku viitsii vastata.

 

[ontuva eriksson]

Minä olen siinä tilanteessa että ensimmäinen lauseesi sopii hyvin.
En tiedä onko minussa rakkautta hänelle.. kai sen sinun tilanteessasi vasta todella tajuaa.
Ehkä se on suurtakin rakkautta, koska toivoisin hänen löytävän arvoisensa kumppanin.
Minä olen aina hapuillut sinne tänne. Rauhaton sielu kun olen.
Meillä on pitkä yhteinen taival kuljettuna, ja tiedän että olen ainakin ollut hänen suuri rakkautensa, ja luulen että edelleenkin.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja selkeyttä elämääsi.
Tämä oli ehkä turha vastaus, mutta vastaus kumminkin..

 

[Yksi monesta]

Onhan meitä muitakin, jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Sanoit kuitenkin, että sinulla on vielä rakkautta jäljellä. Se on paljon se. Koeta saada tämä ajatus miehesi ymmärrykseen. Jos sinulla on rakkautta ja halua jatkaa vielä jäljellä, se on paljon se. Sen varaan voi rakentaa. Älä luovuta, vaan taistele sen puolesta, minkä haluat säilyttää. Jos on unohdavia asioita, ne voi jättää taaksen, niistä voi päästä yli, vaikka ne eivät kokonaan unohtuisi. Anteeksikin voi antaa ja rakentaa luottamuksen uudestaan, jos on rakkautta.

Älä luovuta, mutta anna miehellesi aikaa ja anna sitä myös itsellesikin.

 

[Inhorealisti]

No mika sita miesta niin paljon ahdistaa?

 

[x]

Takki on aivan tyhjä.Aion ehdottaa omalle miehelleni vakavasti,että pidämme koe-eroajan.En tiedä mitä tunnen häntä kohtaan.En tiedä mitä haluan..

 

[jätin]

Voisin sinua vähän halata, jos saisin enemmän anteeksi, mitä jätin taakseni. Ylpeyteni ei sulanut, vaikka kuulin sanat ""ei sinun tarvitse lähteä, vaikka sanoin"". Suljin oven ja jätin taakse pelokkaat kasvot.

 

[Kaino]

Koe-eroaika on hyvä ajatus. Antaa kummallekin osapiuolelle aikalisän ja voi rauhassa perata ympäriltään kaiken arkipäivän hälinän ja miettiä aivan rauhassa. Miettiä, mitä on vielä jäljellä, minkalaisia tunteita ja riittävätkö ne kantamaan jatkoon. Avioeron I-vaihe on harkinta-aika, mutta kun ne paperit on kirjoitettu, niin on otettu jo iso askel tietyyn suuntaan. Suosittelen lämpimästi koe-eroa, eli asutaan erossa kumpikin tahollaan jonkin aikaa. Jotain siitä on hyvä sopiva, tietynlaiset reunaehdot. Onnea yrityksellesi.

 

[Inhorealisti]

Koe-eroaika on riskaabeli ajatus. Siina kay tavallisimmin niin, etta toinen miettii suhdetta yksinaan ja toinen paneskelee ympariinsa. Ja vaikkei paneskelisikaan, niin eiko ongelmista pitaisi puhua vai unohtuvatko ne itsestaan kun ei tapaa toista?

Yksinaisyys, muutoksen pelko ja pikaisesti ajan kultaamat muistot ajavat tehokkaasti paria takaisin yhteen. Mutta minne ne ongelmat olisivat kadonneet? Sinne kuuluisan maton alleko kenties?

 

[Minä]

Rakkautta on minulla jäljellä ja halu vielä jatkaa suhdetta. Muutoksia tarvitaan molemmin puolin, jos mieskin päätyy samaan tulokseen että yhdessä jatketaan. Minä olen miettinyt pääni puhki, että missä vaiheessa meillä meni tähän ettei enää mitään kivaa tapahtunut. Kaikki se riitely tuntuu nyt aivan turhalta. Mutta aika näyttää mihin päädymme. Ikävä toisen viereen on valtava ja itku on herkässä. Välillä tuntuu ettei tästä tokene ollenkaan. Aion taistella viimeiseen asti, en halua luopua siitä mitä eniten rakastan. Kun tulee aika alkaa puhumaan asiat selväksi, niin ne käydään pohja mutia myöten läpi. Toivon sydämeni pohjasta, että saisimme välimme selvitettyä.

 

[Ellen]

Asioista pitää puhua, ne täytyy selvittää eikä jättää roikkumaan. Miten pitkään sitä ns. aikalisää tarvii? Ehkä jokainen tietää omalla kohdalla mikä on riittävä aika. Oletteko aikalisän aikana täysin erossa toisista, niin ettei edes kuulumisia kysellä? En tiedä pystyisinkö itse tuohon. Niin se hiljaisuus on varmasti pelottavaa. Tsemppiä kaikille ja toivon että saatte elämänne järjestykseen.

 

[ymmärrys]

toivon että ajattelette samoin asioistanne, mutta mutta. Niin kuin inhorealistikin jo sanoi jos toinen ei enää halua keskustella on parempi tajuta jo luovuttaa. Yksipuolisella yrittämisellä ei mikään suhde toimi vaikka kuinka toinen niin taistelisi ja tappelisi asioita vastaan...
Ole ap. minä, miettimättä asioitasi yksin.
Tapaa muitakin ihmisiä ja kun on aika keskustella ja toinenkin haluaa sitä sitten puhumaan muutoin se menee juuri noin toinen keskustelee ja toinen riitelee.. Jos toisella ei tule ikävä sinun luo ""minä"" luulen että satutat vain itseäsi jos yrität puhaltaa henkiin jotain mitä ei vain enää ole.
Yksin älä silti suostu olemaan vaikka miehen kanssa ero olisikin päällä. Ystävät ja muut ihmissuhteet nyt kaivele esiin ja panosta niihin.
Ero huonosta suhteesta voi olla loppuelämäsi ensimmäinen parempi päivä !

 

[Sari]

Jos tuntuu siltä että on pienikin mahdollisuus jäljellä niin sitä kannattaa kokeilla. Tietenkin jos toinenkin osapuoli tuntee että ehkä siihen olisi edes pieni mahdollisuus.

Jätin mieheni vajaa vuosi sitten.... Suhteemme ei ollut vaan enää onnellinen,,, tai ainakaan niin onnellinen mitä olisi voinut olla. Mies aneli mahdollisuutta näyttää miten voi muuttua. No kului pari kolme viikkoa ja minua rupesi kaduttamaan niin paljon ettei henkeä saanut. Otin yhteyttä mieheeni ja sovimme että yritämme uudestaan puhtaalta pöydältä.. Nyt on melkein vuosi kulunut ja olen onnellisempi kuin ikinä. Suhteemme toimii todella hyvin ja teemme kaikkea yhdessä mitä emme silloin tehnyt. Ja kaikkein parasta on ollut huomata miten miehenikin on siitä innoissaan miten suhteemme on muuttunut Ja sanoo että oli todella hyvä että näin kävi ja hänelläkin on niin parempi nyt olla.

Eli todellakin kannattaa yrittää jos miehesi sitä haluaisi. Liian pitkään ei varmaan kannata kumminkaan odottaa että pyydät että yritätte vielä koska ikinä ei tiedä mitä elämä tuo eteen...

 

[juupasejuu]

Et sinä mitään rakasta, haluat vain päästä sanomaan viimeisen sanan.
Ihminen on sillätavalla pieni.
Mutta: kun palaatte yhteen tai ette, niin muista, että itse olet soppasi keittänyt riitelemällä.
Miksi riidellä turhasta jos kerran niin kovasti rakastaa? Syy on varmaan se, että ei oikeasti rakasta, haluaa vaan huutaa ja ""purkaa mieltä"", helpottaa itseään, ja kukapa muu siinä vieressä on kuin oma ""RAKAS"".

 

[Minä]

Me ei olla koskaan huudettu toisille, vaikka riitoja on ollutkin. Minulla ei ole mitään tarvetta sanoa sitä viimeistä sanaa. Haluan vain selvittää meidän välimme, että pystymmekö vielä jatkamaan yhdessä vaiko sitten erikseen. Rakastan miestä ja toivon todella että hänelläkin olisi vielä tunteita minua kohtaan.

 

[justjasejuu]

Elämänoppeja on monia. Omaani ei kuulu haudata riidanaiheita syvälle sisimpään, kunnes niitä on niin paljon, että räjähdys on väistämätön ja asiat on jo liian pitkällä, että niitä voisi korjata. Erimielisyydet pitää selvittää ja viisaassa riitelyssä ei ole mitään pahaa.

 

[mallu]

Aikalisiä ja koe-eroja.. Kauanko meinaatte erillänne miettiä tunteitanne? Mikä on sopiva aika miettiä omillaan? Elämästähän ei koskaan tiiä mitä se eteen tuo. Onnea tulevaan.

 

[Hmph]

< Mitäs te muut olette tehneet, jos suhteessa alkanut
< ahdistaan niin paljon, että on päästävä toisen luota pois
< miettimään?


Minusta ei ole olemassa mitään määritettä ""suhde"", jossa alkaa ahdistaa toisen seura. Se suhde muodostuu siitä, että kaksi ihmistä haluaa olla yhdessä. Suhdetta ei siis nähdäkseni ole, jos haluaa pois.

Eikä ""suhde"" voi ikinä huonosti tai hyvin - kyllä ne on ne ihmiset, jotka huonosti tai hyvin voivat.

 

[Höh]

Edellisen kirjoittajan kans olen osittain samaa mieltä. Nykyään erotaan kyllä aika helposti mutta auttaako nämä erillään olot? Vai onko se vaan sen tosiasian pakoilua että suhde on ohi. Itsestä ei olis erillään oloon. Sitä joko ollaan yhdessä tai ei. Tietenkin monet voi ja saa olla ihan eri mieltä. Kun kerran rakastetaan niin miksei silloin olla yhdessä ja yhdessä selvitä elämästä.

 

[tyhmät]

ihmiset ovat kokoajan toistensa perseessä kiinni. Kyllä erossaolo auttaa, se vain pitää tapahtua silloin kun se ei johdu riidasta. Miksi parisuhteessa pitäisi lakata viettämästä omaa aikaa?

 

[Lapsenmielinen]

Siksi, että Ellejen mielestä on aikuisuuden merkki, kun ei ole enää omia menoja, harrastuksia eikä ystäviä. On vain symbioottinen parisuhde.

 

[Minä]

Tässä nyt pikkuhiljaa ihan ajan kans selvitelty asioita. Ei kaikkea vielä. Mies kyllä sanoi et rakastaa vielä ja on ollut ikävä. Silti haluaa edelleenkin miettiä,et haluaako olla mun kans vai lopullisesti erillään. Itsellä alkaa jo ajatukset olemaan niin hukassa ettei tässä uskalla edes toivoa et mihin suuntaan menemme. Vaikka rakastaa,niin oiskohan helpompi antaa periksi ja luovuttaa. Myöntää ettei rakkaus riitä pitämään meitä yhdessä. Antaa toiselle se vapaus vaikka rakastaa.

 

[nopps]

Hankkikaa lapsi. Eikös se olekin se duunariperheen yleisin temppu. kun kaikki on mahdollisimman päin persettä niin hankitaan lapsi.

 

[***]

Hei!
Saman olen aikoinani läpikäynyt - uskoisin tietäväni tuskasi määrän juuri nyt.
Mitä voisit tehdä? Siihen en osaa vastata. Minä tukeuduin ystäviini, puhuin, puhuin, puhuin ja puhuin, sekä itkin... yritin ymmärtää, missä mennään. Toinen ei halunnut / osannut jutella. Loppujen lopuksi ymmärsin että toista ei voi pakottaa rakastamaan - annoin hänen mennä. Hiljalleen kokosin itseni kasaan ja pääsin erosta yli. Tänään olen iloinen että erosimme, nyt on kaikki paremmin
Jaksamista sinulle, halauksin minä

 

[haluan erota]

Olen ollut pitkään yhdessä mieheni kanssa lähinnä lasten takia. Mies on halunnut jättää kaiken useaan otteeseen, mutta minä en ole halunnut luovuttaa, vaan yrittää.. lasten takia..Ja mies on jäänyt..pitkin hampain.. no, arki on sujunut omalla painollaan, lapset on hoidettu, asiat kunnossa, mutta jotain tärkeää puuttuu: Rakkaus
Sitä ei ole...
Olen niin surullinen tästä kylmyydestä, että voin huonosti. Enää en jaksa jatkaa vaa HALUAN erota, siis oikeasti erota.. kauan se otti:. ennenkuin myönsin sen. mutta näin siis on.
Katselen miestäni enkä tunne mitään, ...en mitään.. vain lähinnä ajatuksíin nousee yksi ainoa ajatus mitä haluan tehdä: erota tuosta.
En olisi ikinä uskonut että haluasin tätä, vaikka meillä on ollut hirvittävän vaikeitakin kausia niin KOSKAAN en ole halunnut erota ja luovuttaa. Se on ollut mielestäni heikkouden merkki. Mutta minunkin on myönnettävä, että ihminen on vain ihminen, myös heikko joskus..pakko hyväksyä se tosiasia.

Kaikki on nyt siitä kiinni että kerään rohkeutta ja aion ilmoittaa miten asiat on, mutta pelottaa... mutta kun se on tehty niin varmasti myös helpottaa...

 

[Kohtalotoveri]

Olet tasan samassa tilanteessa kuin minäkin ! Asutaan yhdessä vielä, enkä tiedä miten tässä käy. Aloite tuli mieheltä, sain myös sellaista vinkkiä että hänellä olis toinen... joten mun ukkoni se miettii meidän kahden välillä.
Sanoin hänelle, että lähtee kävelemään sitten kun ei ole onnellinen kanssani ja että hänhän on valinnan tehnyt jo. Minä en jaa miestäni toisen kanssa.
Siinähän tuo kotona vielä on, käyttäytyy kuin mitään ei olis. Se vituttaa sairaasti, että miten toinen voi tehdä toiselle näin. Eikä suostu edes puhumaan ! Yrittää tulla lähelle, aivan kuin hakis vielä lohtua minusta sillä kyllä hänellä tunteita vielä on mua kohtaan. Taitaa uusi suhde pelottaa..
Olen minäkin itkenyt, raivonnut ja taas rauhoittunut. Kyllä se niin on, että toista ei voi väkisin pitää ja jos rakkaus loppuu, niin se vaan loppuu. Ikävää, jos siihen pitää se kolmas osapuoli hankkia.

Tsemppiä sinulle !