eron ottaisin jos pystyisin

eilen alkoi sit aivan lopullisesti tympäisee tuo mies. mä olen niin yksin tässä suhteessa ,hoidan KAIKEN yksin. olen aina sit ollut tyytyväinen siihen vähään mitä mulle liikenee aikaa juomiselta ja kavereilta.kun se ehdottaa et lähdetään kaupoille ,niin olen tosi onnellinen ollut kun mennään yhdessä. nyt tuntuu etten jaksa ja eron ottaisin ,mutta,mutta(aina johonkin vetoan-ensin lapsien takia). ollaan nyt asuttu pari vuotta omassa talossa ja aika kaukana entisestä paikasta jossa lähes kaikki ystävät ja en halua luopua tästä kämpästä(niin itseskästä kuin onkin).pakkohan eron tullessa olisi. mies juo tosi paljon,tissuttelee autotallissa yksinään joka päivä vähintään sixarin ja viikonloppuna ainakin mäyriksen.olen miettinyt sitäkin jos ehdottaisin miehelle lähinnä tälläista kämppäkaveri-suhdetta (ja juomisensa hoitaisi muualla),mutta sekin on aika rasittavaa.

 

Auts...! :'(

Mä tiedän miltä susta tuntuu. Mun mies oli ennen samalainen, jos ei pahempikin. Joi jatkuvasti, ei käynyt töissä, avarista sain vähäväliä, kavereiden luona oli enemmän kuin kotona, baarit veti puoleensa ja saattopa sillä retaleella olla toisia naisiakin... Olin masentunut... itkin illat yksin kotona, kun en osannut enään muuta. Hoidin pojan, kodin sunmuut yksin. Olin aivan toivoton, minulla ei ollut edes ketään kenelle puhua. Elämässäni ei ollut muuta kuin poika, jonka kans touhusin kahden aina päivät. Aloin jo tottua siihen elämään, kunnes yksi kaunis päivä mies teki muutoksen. Enään ei käy kavereilla, touhuaa poikansa kanssa, juo harvoin ja vähän(entiseen aikaan nähden) En ymmärrä mikä sille tuli... Se alkoi jopa viihtymään minun ja pojan kanssa paremmin kuin omien kavereidensa.

Nyt olen onnellinen. Ennen yritin lähteä pojan kanssa vähäväliä pois, mutta en pystynyt. Monet kerrat oli laukutkin jo eteisessä pakattuna, mutta löin jarrua viimetingassa. Onneksi. Tällä hetkellä en voisi paljo parempaa elämää toivoa.

Voimia ihan tosissaan sinulle. Tiedän kun puhuminen ei auta. Lähteminen on hankalaa. Minä kestin ssen kaiken paskan parin vuoden ajan.


Laita mulle mailia jos haluat keskustella jatkossakin

kati_lehtonen3@msn.com

 

Hei! Meilläkin oli parisuhdeongelmia miehen juomisen takia, ja se juominen oli tosi ällöttävää. Tuli kotiin ihan tuiterissa, hyvä kun tajus missä on. Minä laitoin miehen seinäävasten, minä en halunnut lapselleni sellaista miehen mallia. Selitin miehelleni asian itseni ja lapsen näkökulmasta sekä vetosin hänen omaan terveyteen ja ilmoitin, että lapsellani on kohtuullisesti alkoholia käyttävä isä tai sitten jos se ei käy mieheni saa etsiä uuden osoitteen. Ja olin siis tosissani! Ja se on toiminut, nyt meillä ostetaan 2 kertaa viikossa saunakaljat 2-4 plo:a keskiolutta ja olemme kaikki tyytyväisiä.

 

Ota ero!

 

Joskus se parannus onnistuu, mutta uskon, että harvemmin. Alkoholilla ja kavereilla on niin suuri valta. Meilläkin oli aikaisemmin
sellaista etten voinut lähteä mieheni kanssa kylään juhlimaan, jos lapset olivat mukana, koska hän veti siellä räkäkännit ja minä yksin huolehdin lapsista. Eli emme enää käy kyläilemässä alkoholin merkeissä. Kyllä se oli rasittavaa aikaa.

 

tuntuu niin tutulle..toi ilahtuminen siitä et pääsee edes yhteiselle kauppareissulle...toivottavasti tilanteesi paranee..miehes tuntuu kyllä juovan aika paljon, eikö tuo jo käy kukkaronkin päälle..

 

Eron ottaisin..
jaksamista sulle :hug: