Tsemppiä ja voimia! Älä välitä näistä urpoista, jotka käyvät täällä pätemässä vaikka elämässä ei ole koskaan ollut mitään ratikkavuoron missaamista traumaattisempaa. Itse kitkuttelin aikani samalla lailla ja olin jumissa töissä, joka aiheutti burnoutin sekä masennuksen mutta en voinut sanoa itseäni irti juuri siksi että se olisi ollut taloudellinen katastrofi. Äitiyslomasta muistan vain kuinka itkin laskuja ja sitä, etteivät rahat riittäneet mihinkään. Mutta sain tutkintoni tehtyä ja pääsin pois siitä helvetistä. Älä siis vielä anna periksi. Mene lääkäriin, hanki tarvittaessa masennusdiagnoosi, sillä se sinulla kaikesta päätellen on. Ainakin on tarvittaessa mahdollisuus sairaspäivärahaan.
Lohduttaudu sillä, että vaikka nyt on tiukkaa ja helvettiä, niin asiat pakostakin kääntyvät paremmiksi. Anna itsellesi lupa hengähtää ja todellakin käy siellä pankissa katsomassa, josko ne osamaksut voisi ottaa jollekin kulutuslainalle, josta on helpompi maksaa korkoja pankille (plus että ovat pienempiä). Jos se pankkihenkilö on yhtään sympaattisen oloinen, niin kerro koko tilanne ja katsokaa, miten asiat voisi järjestellä niin että pärjäätte. Se on pankinkin etu että selviydyt ja pääset jaloillesi. Nyt tärkeintä on juuri vain selvitä. Päivä kerrallaan, viikko kerrallaan. Tutkintoa hitaasti, voimien mukaan eteenpäin. Talouden kanssa sama juttu. Ja lapsillesikin sinä olet kaikkein kallein omaisuus. Masentuneena, väsyneenä, köyhänä ja murtuneenakin sinua ei voi korvata kukaan koskaan lapsillesi ja miehellesi. Se antoi itselleni voimaa jaksaa pahimman yli.
Lohduttaudu sillä, että kun lopulta valmistut ja saat hyviä töitä niin voit katsoa taaksepäin ja tietää että selviät kaiken tuon jälkeen ihan mistä tahansa. Lämmin halaus täältä ja toivon, että asiasi järjestyvät mahdollisimman nopeasti, helposti ja kivuttomasti. Meitä on kuitenkin useampia, joten et ole yksin. Voimia!