Olen niin hirveän turhautunut ja kateellinen!!

[tea]

Minulla on erittäin turhautunut olo, tältä kuvittelisin tuntuvan villinä eläneestä eläimestä joka on suljettu häkkiin. Tahtoisin tehdä jotain ihan vain itselleni, ajatellen vain itseäni. Minulla ei ole pitkään aikaan ollut mitään omaa, sellaista omaa missä ei tarvitse samalla miettiä lapsia, sitä mitä lapset tekee jne.

Olen hirveän kateellinen miehelle joka voi huoletta lähteä harrastuksiin, töihin, kavereille ihan minne vain ilman että tarvitsee miettiä onko lapsilta vaipat vaihdettu, tarpeeksi vaatetta päällä ja onko varavaipat matkassa. Olen niin riippuvainen miehestä omien menojeni suhteen, riippuvainen siitä jaksaako/haluaako hän olla lasten kanssa, että pääsen halutessani lähtemään.

Nyt on ensimmäinen hetki vuoteen, etten jaksaisi yhtään vaippaa, yhtään "ÄITIIIII"-huutoa, yhtään ruuanlaittoa, leluja tai siivouksia. Mutta kun ei auta muu kuin jaksaa. Olen vain niin turhautunut, että itkettää!!

Tiedän, että huomenna on taas asiat toisin, mahdollisesti jo illalla, mutta ei se nyt yhtään lohduta...

 

[Sheepy]

Mikä estää sua lähtemästä omiin menoihin? Siis IHAN OIKEASTI estää? Muu kuin sinä itse?

 

[Sanna80]

OTA sitä omaa aikaa. Lähdet vaan. Sanot vaikka huomenna miehelle, että pärjäilkää, ja poistut. Olet tunnin poissa, tai kaksi. Käyt rauhassa kahvilla ja vaikka alennusmyynneillä tai kävelyllä, salilla tai mikä nyt sinusta tuntuu kivalle.

 

[voisua]

mää ymmärrän sua ihan täysin ja fiilikset ihan samat olleet koko joulun.toivon että menis ohi, mut toisaalta toivon että mie olis vähän huomioon ottavaisempi asian suhteen.

 

[tea]

Saan kyllä omaa aikaa, jahka sovin siitä vähintään kaksi viikkoa etukäteen ja muistutan miestä joka toinen päivä. Nyt on siis lähinnä kysymys TÄSTÄ hetkestä, tämän hetken turhautumisesta joka menee ohitse kyllä, mahdollisesti nopeastikin. Juuri nyt olen kateellinen siitä, etten voi lähteä kun niin kovasti haluaisin. Huomenna todennäköisesti ei teekään mieli lähteä minneen yksin, vaan voin ottaa lapset mukaan ja onnellisena esitellä traktoreita ja rekkoja.

Tämä oli siis purkaus pienestä hetkestä jolloin haluaisin samat oikeudet kuin tuolla minun armaallani on...

 

[Sheepy]

Tämä oli siis purkaus pienestä hetkestä jolloin haluaisin samat oikeudet kuin tuolla minun armaallani on...

Kyllä sulla on samat oikeudet kun miehelläsikin. Pitäis vaan itse pitää niistä kiinni.

 

[vieras]

Mä en oikeesti ymmärrä miksi pitää isältä varata 2 vko etukäteen, että pääsee omille menoille. Meillä on itsestään selvää, että se jolla on menoja menee ja ainoa mikä sanelee lasten kanssa oloa on palkkatyö. Lapset on yhdessä hankitt, vastuu molempien

 

[tea]

Tämä oli siis purkaus pienestä hetkestä jolloin haluaisin samat oikeudet kuin tuolla minun armaallani on...

Kyllä sulla on samat oikeudet kun miehelläsikin. Pitäis vaan itse pitää niistä kiinni.

En tiedä osasinko selittää tätä jotenkin järjellisesti... Tämä ahdistus iski tuossa kolmisen tuntia sitten. Olin juuri siivoamisen päätteeksi istunut sohvalle katsomaan sivu silmällä Mr Darcya ja otin käsityöni esiin. Ehdin viisi minuuttia siinä istua kun esikoiseni päätti herätä päikkäreiltä n. 45 minuuttia nukuttuaan. Herätti itkemisellään samalla kuopukseni. Hakiessani lapsia makkarista, mies veti kelkkahaalarit päälle ja pinkas ovesta ulos. Kelkkailemaan lähti. Kaksi väsymysitkua itkevää lasta kainalossa tunsin suurta halua tehdä samoin ja samalla suurta kateutta etten voinut tehdä samoin. Ja se ahdistus jäi päälle.

Nyt lapset katsovat lastenohjelmia dvd:ltä. Minun pitäisi laittaa ruokaa, jotta olisi jotain tarjottavaa tuossa noin puolen tunnin päästä, mutta kun en halua!

Olen ollut täysin tyytyväinen tilanteeseen, onnellinen mahdollisuudesta hoitaa lapseni kotona. Olen saanut sitä omaa aikaakin, itse asiassa suht vastakin, mutta enemmän kuin mitään tarvitsisin sitä JUURI NYT... Ja se turhauttaa ja kadehdituttaa...

 

[Sheepy]

:hug: Mä tiedän sun tunteen. Sitä elää vain lapsilleen ja miehelleen. Itse olen nyt oivaltanut, ettei kukaan tuu mulle sitä omaa aikaa tarjoomaan vaan se pitää ottaa "väkisin". Jos oisin sä niin häipyisin samalla ovenavauksella kun mies tulee. Jos se alkaa jotain marisemaan niin sanot vaan, että nyt on sun vuoro ja menet vaan. Kyllä ne pärjää. Itse aion hankkia nyt ihan ikioman harrastuksen eikä miehellä ole siihen mitään sanomista. Aloitan ihan uuden elämän nyt.

 

[tea]

:hug: Mä tiedän sun tunteen. Sitä elää vain lapsilleen ja miehelleen. Itse olen nyt oivaltanut, ettei kukaan tuu mulle sitä omaa aikaa tarjoomaan vaan se pitää ottaa "väkisin". Jos oisin sä niin häipyisin samalla ovenavauksella kun mies tulee. Jos se alkaa jotain marisemaan niin sanot vaan, että nyt on sun vuoro ja menet vaan. Kyllä ne pärjää. Itse aion hankkia nyt ihan ikioman harrastuksen eikä miehellä ole siihen mitään sanomista. Aloitan ihan uuden elämän nyt.

Luultavasti mies palaa vasta muutaman tunnin päästä niin minun tuuriani...

Olen myös ajatellu aloittaa uuden harrastuksen tässä kun kerhot yms. taas alkaa pyöriä. Tähän asti minun menoni on olleet semmoisia, mitkä saa sovitettua johonkin väliin mikä mieheltä jää. Oma säännöllinen meno tekee varmasti hyvää minullekin.

Ja siis ei saa käsittää väärin, minä saan kyllä mennä, mutta se vaatii niin paljon suunnittelua ja järjestelyjä. Mies taas menee milloin haluaa, pitää vähän itsestäänselvyytenä sitä, että voi lähteä milloin vain, mutta sitten odottaa minulta sopimisia ja järjestelyjä.

Pahin ahdistus katosi kun sain purkaa mieltäni tänne Ei itketä enää ja vähän jo hymyilyttääkin. Jopa niin paljon, että ruokaakin vois mennä laittamaan

 

[laiskimus]

joo, kyllä minäkin tarvin säännöllisen breikin, vaikkakin olen vain yhden lapsen (1v3kk) äiti.. Muuten ei kyllä meinaa aina jaksaa.
Minä vain ilmotan/sovin miehen kanssa jos olen johonkin menossa ja sillä siisti. Ei se meillä ainakaan ole ongelma.

 

[Sabira]

Tämä oli siis purkaus pienestä hetkestä jolloin haluaisin samat oikeudet kuin tuolla minun armaallani on...

Kyllä sulla on samat oikeudet kun miehelläsikin. Pitäis vaan itse pitää niistä kiinni.

Juu, ja mietit ja suunnittelet jo etukäteen että kerran viikossa on se sun oma hetki ja teet silloin ihan sellasta mikä sua rentouttaa ja virkistää. Panosta itseesi, muuten et jaksa!