Minulla on ollut oma koira nyt 2 ja puoli vuotta. Ensikosketukseni koiriin sain, kun asuin poikaystäväni poruikoilla 2 vuotta, juurikin rotikan kanssa. Rakastuin rotuun täysin, mutta ei sitä voi tajuta kuinka koiran kouluttaminen oikeesti vaatii hermoja, taitoa ja kärsivällisyyttä, ennen kuin oma on.
Minulla on ollut todella rankka työ saada toi koira kuosiin, koska oli minulle tullessaan aikuinen ongelmakoira, mutta helpompaa siitä syystä kun on saanut "syyttää" ongelmista edellistä kotia. Kun tuo tuosta kupsahtaa, ei meille uutta koiraa todellakaan heti tule.
Me ollaan miehen kanssa asuttu yhdessä nyt puoli vuotta, muutettiin siis juuri silloin yhteen kun olin saanut koiran koulutuksen siihen kuntoon, ettei ongelmia enää ollut. Nyt se sitten joka päivä vinkuu multa, että otettaisiin koiranpentu, eikä mikään muu rotu käy kuin rotikka. Minä en halua, koska tiedän minkälaisen koulutuksen koira vaatii ja tiedän, etä rotikka ei ole rotuna niitä helpoimpia. Mies ei ymmärrä koulutuksen vaativaisuutta ja vetoaa vain siihen, että hänellä on ollut aina koiria lapsuudenkodissaan, myös yksi rotikka. Mitä sitten, se rotikka oli valmiiksi koulutettu kun tuli heille..
Olen hiukan neuvoton ja kohta laitan miehen tutun kasvattajan puhutteluun, joka voisi vähän selventää, että jonkin toinen rotu olisi näin alkuun parempi. Ollaan kuitenkin nuoria ihmisiä ja ehditään monta koiraa ottaa..
Itse asiasta, hienoa ettei ap myynyt koiraa tuollaiselle ihmiselle!!