Olen huolissani kaverini lapsista:(

Kaverini asuu maalla ja hänellä on 5 lasta.Teini-ikäiset tytöt,12v tyttö,10 ja 8v pojat.Tytöt käyvät kerran viikossa harrastuksissa ja kouluun sekä kylälle on matkaa 7km.Kaverit käyvät tosi harvoin koska matka on niin pitkä että lapset näkevät kavereitaan ainoastaan koulussa,ja viikonloppuna(tosi harvoin)joku kaveri käy tai joku lapsista menee jonkun luokse.Matka on niin pitkä ettei voi muka pyöräilläkkään kun matkaa tulee yhteensä 14km.Nuorin tytöistä virkkaa,askartelee,ja piirtää jatkuvasti koska ei ole muuta tekemistä mutta jotenkin olen huolissani että he ovat kavereidensa kans harvoin muuta kuin koulussa.Mielipiteitä otetaan vastaan.Edes naapurissa ei ole lapsiaolenko turhaan huolissani

 

No tuossa ei ole kyllä mitään syytä olla huolissaan lapsista! Varsinkin kun lapsia on paljon, heillähän on todella paljon seuraa ja tekemistä jo toistensa kanssa. Kyllä maalla nimenomaan on tekemistä eikä kaupungissa. Pitäisikö lasten päästä ostarille hengaamaan? Hei haloo. Saisiko lapset olla ihan lapsia vaan?

 

no ei nyt hengaamaan,mutta jotenkin koen,kun muiden kavereiden lapset ovat jatkuvasti kavereillaan,että nuo maalla asuvat ovat.ns.sulkeutuneita kun eivät pääse pitkän matkan takia kavereilleen viikolla.

 

Ei tommonen matka ole mikään este, jos nuori ite haluaa kavereitten luo mennä käymään. Ite pyöräilin 8-vuotiaasta alkaen 5km uimarannalle kavereitten kanssa ja uinnin jälkeen takasin kotiin. 12-vuotiaana tein kaverin kanssa pyörälenkkejä, joille kertyi kerrallaan pituutta 20-30km. Kuumana päivänä pysähdyttiin välillä uimaan ja jatkettiin sitten taas matkaa. Silloin asuin taajamassa, mutta kouluiässä kuljin pyörällä toisellla puolella kaupunkin asuvienkin kavereiden luokse koulun jälkeen ja illemmalla kotiin. Tottumusta ja liikkumiseen motivoitumista se vaan on. 7km pyöräilee alle puolessa tunnissa.

Ihan turhaan oot huolissas. Maalla riittää kyllä puuhaa ja tuon matkan päästä pääsee halutessaan "ihmisten ilmoille". Sisaruksista on toisilleen seuraa ja kavereita näkee sitten koulussa. Parempi vain keskittyä olennaiseen sen sijaan, että luuhaa kylillä tai tehosuorittaa lukuisissa harrastuksissa.

 

Itse asuin lapsena 6km:n päästä taajamasta enkä koe jääneeni mistään paitsi vaikkei vanhemmat meitä kuljettanutkaan kavereille joka päivä. Kesällä oma pyörä oli kullan arvoinen jolla pääsi sitten itse kavereiden luo silloin kun halusi, pieni vesisadekkaan ei estänyt Lisäksi miulla oli 1,5vuotta nuorempi sisko jonka kanssa viihdyttiin hyvin yhdessä. Ei oikeastaan edes tarvittu siihen muita häiritsemään tekemisiämme...

 

Ei ongelmaa. Perheessä on paljon lapsiseuraa ja koulussa kavereita.

 

Mitenköhän maalaislapset pärjäsivät ennenmuinoin, eivät päässeet "mihinkään". Ennemmin minua huolestuttaisi ostarilla notkuvat meikatut nykylapset, kun maalla "tervehenkisten" asioiden äärellä elävät.

 

Jokainen valitkoon elämäntapansa itse, maalla asuessa voi käydä niin ettei kaverieta ole yhtä hyvin saatavilla. Tuskin vähäinen kaverimäärä nyt traumatisoi ketään jos sisaruksia kuitenkin on Ja halutessaan varmaan pääsee liikkeelle.

 

No ei niin mitään murehtimista. Teet kärpäsestä härkäsen.

 

ei ole syytä olla huolissaan. itse olen maalta kotoisin (7,5km keskustaan) eikä nähty tosiaankaan kavereita kuin silloin tällöin ja ihan normaaleita minusta ja sisaruksistani tuli. siskoni pyöräili kylille harrastuksiin, itse viihdyin enemmän kotona lukien ja puuhastellen omiani.
Kyllä sinne kylille sitten pääsi menemään jos oikeasti halusi, minäkin pyöräilin tai rullaluistelin monen monta kertaa. Tai odottelin pari tuntia bussia tai porukoitten kyytiä. Jokusen kerran on käveltykin ja hengissä on selvitty.

 

Itse maalla kasvaneena sanon suoraan: höpöhöpö. Koulussa näkee kavereita ihan riittämiin, kunnes on tarpeeksi iso liikkumaan pyörällä nuo 7km matkat. 13-16 vuotias kipaisee jo ihan näppärästi pyörällä sen 15km suuntaansa, jos haluaa.