Olen niin pettynyt, surullinen, raivostunut - viime yö oli oikea äidin painajainen :(

[Huspati Huta]

Olisko mitään jos koittais säilyttää välit lapseen sen verran luottamuksellisina, ettei tietoja tarttis urkkia salaa ja laittomin keinoin, vaan niitä saisi ihan lapselta itseltään? Tiedän, että kysymys on kinkkinen, mutta fakta on, että teinilläkin on oikeus yksityisyyrteen.

Jos vaikka olisi tämmöinen tilanne: nuori sanoo menevänsä ystävän perheen kanssa mökille rauhalliseen paikkaan ja back up storyt on varmistettu. Oikeasti nuori meneekin festareille, tulee siellä raiskatuksi tai pahempaa. Vanhempi on aavistellut jotain, kysellyt ja koittanut tarkistaa asioita, mutta yksityisyyteen vedoten ei sittenkään vilkaise puhelinta, jossa on viestejä, joista suunnitelma paljastuu.... Miltä tuntuu, jos olisi voinut estää tapahtumat, muttei tehnyt sitä? On luottanut nuoreen ja näin kävi.

 

[Jaana]

Meillä lapset saivat aikoinaan puhelimet sillä puheella, että minä voin ne välillä tarkastaa. Sittemmin olemme muuttaneet sopimusta niin, että pyytäessäni olen niitä vilkaissut. Esim muutamaan puhelimitse tapahtuneeseen kiusaamisjuttuun olen päässyt varhain puuttumaan tällä keinoin. Nyt ovat niin isoja jo, etten sanomatta mene puhelimiin koskemaan, saatan vastata heidän puolestaan, jos eivät ole saapuvilla, mutta en lue viestejä enkä katso lokitietoja.

Tämä on ainoa oikea tapa lukea lapsen tekstiviestit. Kertoa, että näin voi tapahtua ja lukea ne lapsen läsnäollessa. Ei salaa. Edelleen, vanhemmat, joiden lapsi ei heihin luota, voivat katsahtaa peiliin.

 

[k]

itse olen aina ollut kiltti ja luotettava enkä ole sekoillut... Mutta kerran kertaa kokeiluvaiheessa meni pikkasen "yli" ja todentotta jos isäni ois silloin tiennyt niin...

Voi hyvin olla, että tyttösi on edelleen luotettava ja kaikki on hyvin, että tämä nyt vaan oli se yksi kerta, josta oppii. Niin mulle kävi. Kyllä lähtökohtaisesti nyt vaan kyselemään ja keskustelemaan, ei mitään raivoamista ja vuoden kotiarestia.

 

[vieras]

Oletko sä Sörhis o-i-k-e-a-s-t-i sitä mieltä että missään tilanteessa ei ole oikein lukea? Ei edes siinä tilanteessa, että näät nuoren ahdistuvan kun hän lukee viestejä joltain? Ei edes jos nuori katoaa, ja känny jäänyt kotiin? Tilanteita on muitaki. Mutta millanen vanhempi sinä silloin olet? Välinpitämätön?

 

[TriplaIsä]

Väännän rautalangasta: Sinun lapsesi ei luota sinuun ikinä, jos saa selville, että luet hänen kännykkäänsä/päiväkirjaans (mitä hyvänsä yksityistä asiaa). Niitä ei kerta kaikkiaan ole lupaa tutkia ilman lupaa. Mutta ilmeisestikään et ole tätä oivaltanut, kun sanot, että tulet lukemaan [matkapuhelinta]. Niin, että ei sitten tarvitse ihmetellä, jos lapsesi ei sinuun luota. Ethän ole sen arvoinen.

Mee vääntää rautalangasta vaikka kilojas; ei sun lässytyksiäs jaksa oikeasti kuunnella

Onpa taas asiallista käytöstä.

Päiväkirjat ja tekstarit ovat sen verran yksityisiä ettei niitä pidä kenenkään mennä ilman lupaa lukemaan. Lapsi todellakin menettää luottamuksen vanhempaansa joka lukee hänen päiväkirjansa. Pikkusiskoni yllätti joskus teininä äitini lukemassa päiväkirjaansa tällaisessa vähän vastaavanlaisessa tapauksessa kuin ap:lla. Siskoni on nyt 40v mutta arvaatkaapas onko asia unohtunut?

 

[ap.]

Koitin tuossa välillä vähän nukkua mutta ei se uni tullut silmään.
Tyttö nukkuu edelleen, ei ole enää oksennullut mutta aika kalpea on.
Jos olisivat eilen pysyneet "ihmisten ilmoilla" eivätkä olisi menneen kaverin luo (vanhemmat poissa) niin ei varmaan olisi voinut ainakaan tuommoisia lärvejä vetää. Nyt tyttö kyllä arvioi oman "viinankestonsa" pahasti metsään ...

Tosiaan, onneksi koulu kohta alkaa ja kun asutaan täällä maalla niin kaupungille ei niin vain voi lähteä. Olemme tytön kanssa jutelleet tosi avoimesti lähes kaikista jutuista, kaverien töppäilyistä, pojista, jne jne joten tämä asioiden yhtäkkinen salailu tuntuu niin oudolta tai selän takana toisin tekeminen ...

Nyt on pakko yrittää syödä jotain ja kun tuo tuosta herää niin katsotaan ...

 

[mikä se yksityisyys on?]

Väännän rautalangasta: Sinun lapsesi ei luota sinuun ikinä, jos saa selville, että luet hänen kännykkäänsä/päiväkirjaans (mitä hyvänsä yksityistä asiaa). Niitä ei kerta kaikkiaan ole lupaa tutkia ilman lupaa. Mutta ilmeisestikään et ole tätä oivaltanut, kun sanot, että tulet lukemaan [matkapuhelinta]. Niin, että ei sitten tarvitse ihmetellä, jos lapsesi ei sinuun luota. Ethän ole sen arvoinen.

Mee vääntää rautalangasta vaikka kilojas; ei sun lässytyksiäs jaksa oikeasti kuunnella

Onpa taas asiallista käytöstä.

Päiväkirjat ja tekstarit ovat sen verran yksityisiä ettei niitä pidä kenenkään mennä ilman lupaa lukemaan. Lapsi todellakin menettää luottamuksen vanhempaansa joka lukee hänen päiväkirjansa. Pikkusiskoni yllätti joskus teininä äitini lukemassa päiväkirjaansa tällaisessa vähän vastaavanlaisessa tapauksessa kuin ap:lla. Siskoni on nyt 40v mutta arvaatkaapas onko asia unohtunut?

Päiväkirjaa ei saa siis lukea; vaikka nuori olis ahdistunut, yrittäs itsaria, liikkus väärissä porukoissa, tekis katoamistemppuja ym?

 

[Kohtalotovereitahan löytyy]

Kantapään kautta täytyy moni asia oppia.
Et voi loputtomiin pitää tyttöäsi pumpulissa. Elämän säännöt oppii vain kokeilemalla, ja ikävä kyllä tämä sisältää myös niitä ikäviä asioita.
Voimme vain toivoa, että lapsillamme olisi terve itsesuojeluvaisto, sen avulla pärjää yllättävän pitkälle.

Ole tuki ja turva tytöllesi nyt, älä huuda ja raivoa. Miettisin myös sitä kotiarestia... Vaarana on se, että uhma vain kasvaa. Näytä, että luotat tyttöön edelleen, huolimatta siitä että hän on tehnyt virheitä.

 

[mai]

Tämä ei sua varmasti helpota yhtään, mutta lapset tekee hölmöyksiä,kokeilevat nuo jutut juuri tuossa iässä. Olet varmasti pettynyt mutta kuuntele lastasi äläkä huuda.
Ehkäpä tyttö huomasi että lärvien vetäminen ei ole mitenkään cool juttu eilisestä päätellen..

no ei kyllä minusta ole normaalia, jos on fiksu! en minä ainakaan lähtenyt tollasiin kokeiluihin mukaan! kyllä nyt senverran älliä päässä oli että ymmärsi mikä on hyödytöntä ja typerää.

 

[ap.]

Niin ja tyttö tietää että katsoin kännykkää, itseasiassa katsoimme yhdessäkin niitä viestejä kun kotiiinpäin ajelimme illalla.

 

[Rieputarallaa]

Oletko sä Sörhis o-i-k-e-a-s-t-i sitä mieltä että missään tilanteessa ei ole oikein lukea? Ei edes siinä tilanteessa, että näät nuoren ahdistuvan kun hän lukee viestejä joltain? Ei edes jos nuori katoaa, ja känny jäänyt kotiin? Tilanteita on muitaki. Mutta millanen vanhempi sinä silloin olet? Välinpitämätön?

Mähän sanoin, että kysymys on kinkkinen. Periaatteessa ilman lupaa toisen kännyä EI saa tutkia, ihan vilpittömästi mä olen sitä mieltä. Mutta. Vaikkapa noissa esimerkitapauksissa - ihan varmasti mä lukisin nuoreni kännykän, jos hää olis esim. kadonnut ja känny kotona; sen sijaan tuohon nuoren ahdistumiseen... musta se tilanne pitäisi selvittää puhumalla. Ei salaa urkkimalla. Mutta niin kuin sanoit, tilaneet on erilaisia ja joskus hätä ei lue lakia. Periaatteellista keskustelua käytäessä sen sijaan on turhaa lähteä ruotimaan kaikkia mahdollisia tilanteita.

 

[TriplaIsä]

Päiväkirjaa ei saa siis lukea; vaikka nuori olis ahdistunut, yrittäs itsaria, liikkus väärissä porukoissa, tekis katoamistemppuja ym?

Raja on kieltämättä aika vaikea vetää sillä on toki tilanteita joissa yksityisten tietojen lukeminen saattaa olla välttämätöntä. Jos lapsen toiminta selvästi on vaaraksi hänelle itselleen, on asiaan syytä puuttua tavalla tai toisella mutta tällainen lähes "henkiseen kehitykseen" kuuluva alkoholikokeilu ei mielestäni ole vielä riittävä peruste.

No, vannomatta kuitenkin paras. Eihän sitä tiedä miten itse tällaiseen tilanteeseen suhtautuu kun se aikanaan tulee eteen.

 

[vieras]

Oletko sä Sörhis o-i-k-e-a-s-t-i sitä mieltä että missään tilanteessa ei ole oikein lukea? Ei edes siinä tilanteessa, että näät nuoren ahdistuvan kun hän lukee viestejä joltain? Ei edes jos nuori katoaa, ja känny jäänyt kotiin? Tilanteita on muitaki. Mutta millanen vanhempi sinä silloin olet? Välinpitämätön?

Mähän sanoin, että kysymys on kinkkinen. Periaatteessa ilman lupaa toisen kännyä EI saa tutkia, ihan vilpittömästi mä olen sitä mieltä. Mutta. Vaikkapa noissa esimerkitapauksissa - ihan varmasti mä lukisin nuoreni kännykän, jos hää olis esim. kadonnut ja känny kotona; sen sijaan tuohon nuoren ahdistumiseen... musta se tilanne pitäisi selvittää puhumalla. Ei salaa urkkimalla. Mutta niin kuin sanoit, tilaneet on erilaisia ja joskus hätä ei lue lakia. Periaatteellista keskustelua käytäessä sen sijaan on turhaa lähteä ruotimaan kaikkia mahdollisia tilanteita.

Miksi ihmeessä se on turhaa? Jos joku sanoo että nuoren kännykkää ei saa lukea, niin hyvä on tuodakkin esille erilaisia näkökulmia; Ja niinkun ei moni muukaan, niin tämäkään asia ei ole mustavalkonen

 

[KivaTäti]

Voi että... Ihan tulee oma nuoruus mieleen. Minun vanhempani olivat aika "tiukkiksia", tuollaiset kokeilut olivat tosi iso juttu ja niitä paheksuttiin kovasti. Itse olisin eniten kaivannut aikuista kaveria, joka olisi lohduttanut ilman saarnoja ja kotiaresteja. Koska... itse H Ä P E S I N niin niin paljon ettei sen häpeän määrää voi kukaan kuvitella. Kuukausia, jopa vuosia pakoilin tiettyjä ihmisiä (joille olin kännissä avautunut jotain älykästä :snotty: )

Vanhempieni suhtautumisen takia en ole ikinä pystynyt puhumaan heille, vaikka muuten hyvät vanhemmat ovatkin olleet. Yritä kahden kesken jutella tytön kanssa ilman syyllistämistä ja huutamista. Kerro, mitä oikeasti voi tapahtua kun haahuilee tuossa kunnossa kaupungilla, ja kerro kuinka huolissasi olit. Yritä muistella omaa nuoruuttasi, kyllä sielläkin varmaan jotain kokeiluja ja rajojen rikkomista löytyy... koska ne kuitenkin kuuluvat aikuistumiseen.

 

[TuttuaJuttua]

*halaus ap:lle* Mä olin itte just tossa iässä samanlainen, äidin mielestä muutuin varmaan just yhdessä hetkessä helposta ja kiltistä tytöstä valehtelijaksi ja ties miksi. Vanhempani näyttivät ERITTÄIN selvästi sen, kuinka kamalan pettyneitä he minuun ovat, suorastaan halveksivat eivätkä luottaneet mihinkään sanomisiini vuosikausiin. Mulla on siitä lähtien (oon nyt 33v äiti) ollut varautuneet ja huonot välit varsinkin äitiini

Sanoisin ohjeeksi, että keskustelette RAUHALLISESTI huutamatta asiasta.
Sovitte rangaisuksesta, josta myös pidetään kiinni (kohtuullinen mutta tuntuva).
Sanot tyttärellesi, että kotiin voi aina tulla ja että häntä rakastetaan. (Tätä oisin itse ainakin kipeimmin kaivannut, ehkä mun äitisuhde ois tänään erilainen, jos oisin sillon jotain anteeksiantamusta ja hyväksyntää saanut tekemisistäni huolimatta... who knows...) Nuori pitäis saada tajuamaan, että hänkin on vastuussa lapsen ja vanhempien välisen suhteen sujuvuudesta mutta silti rakastettu perheenjäsen virheineen... tää on helpommin sanottu kun tehty

 

[Huspati Huta]

No, vannomatta kuitenkin paras. Eihän sitä tiedä miten itse tällaiseen tilanteeseen suhtautuu kun se aikanaan tulee eteen.

Meillä nyt molemmat lapset teini-iässä, pitää kyllä sanoa, että olen mieltäni muuttanut monessakin asiassa, kun tilanteita on tullut eteen, enkä tiedä yhtäkään periaatetta, josta ei mahdollisesti joudu joskus tinkimään. No, siitä en toivottavasti ikinä luovu, että käsiksi ei käydä lapseen. Mutta luottamuksen menettäminen on pienempi paha kuin lapsen menettäminen, luulisin.

 

[Rieputarallaa]

Oletko sä Sörhis o-i-k-e-a-s-t-i sitä mieltä että missään tilanteessa ei ole oikein lukea? Ei edes siinä tilanteessa, että näät nuoren ahdistuvan kun hän lukee viestejä joltain? Ei edes jos nuori katoaa, ja känny jäänyt kotiin? Tilanteita on muitaki. Mutta millanen vanhempi sinä silloin olet? Välinpitämätön?

Mähän sanoin, että kysymys on kinkkinen. Periaatteessa ilman lupaa toisen kännyä EI saa tutkia, ihan vilpittömästi mä olen sitä mieltä. Mutta. Vaikkapa noissa esimerkitapauksissa - ihan varmasti mä lukisin nuoreni kännykän, jos hää olis esim. kadonnut ja känny kotona; sen sijaan tuohon nuoren ahdistumiseen... musta se tilanne pitäisi selvittää puhumalla. Ei salaa urkkimalla. Mutta niin kuin sanoit, tilaneet on erilaisia ja joskus hätä ei lue lakia. Periaatteellista keskustelua käytäessä sen sijaan on turhaa lähteä ruotimaan kaikkia mahdollisia tilanteita.

Miksi ihmeessä se on turhaa? Jos joku sanoo että nuoren kännykkää ei saa lukea, niin hyvä on tuodakkin esille erilaisia näkökulmia; Ja niinkun ei moni muukaan, niin tämäkään asia ei ole mustavalkonen

Kun ei me tässä voida varmaankaan kaikkia eteentulevia tilanteita miljoonine variaatioineen käydä läpi. Kai jokainen osaa soveltaa tilanteittain periaatteitaan ilman, että niistä jokainen kirjoitetaan auki täällä?

 

[hpm]

Tämä ei sua varmasti helpota yhtään, mutta lapset tekee hölmöyksiä,kokeilevat nuo jutut juuri tuossa iässä. Olet varmasti pettynyt mutta kuuntele lastasi äläkä huuda.
Ehkäpä tyttö huomasi että lärvien vetäminen ei ole mitenkään cool juttu eilisestä päätellen..

no ei kyllä minusta ole normaalia, jos on fiksu! en minä ainakaan lähtenyt tollasiin kokeiluihin mukaan! kyllä nyt senverran älliä päässä oli että ymmärsi mikä on hyödytöntä ja typerää.

Jotenkin tuntuu, että kiltti ja koulussa pärjäävä saa kovemmat tuomiot. Yksikin virhe johtaa vuoden kotiarestiin. Miksei voi ymmärtää, että tällainen lapsi voi kovasti kaivata ikäistensä huomiota ja hyväksyntää? Jos nyt lähtee liian tiukkislinjalle, voi lapsen menettää kokonaan.

 

[Huspati Huta]

Kyllä minäkin ehdottomasti olen jonkun rangaistuksen kannalla. Nuori yleensä ymmärtää itsekin asian. Meillä on nuorempi arvellut mokattuaan, että varmaan meni muutama kk-raha ja tietokonekieltoakin taisi räpsähtää :saint:

 

[vieras]

Oletko sä Sörhis o-i-k-e-a-s-t-i sitä mieltä että missään tilanteessa ei ole oikein lukea? Ei edes siinä tilanteessa, että näät nuoren ahdistuvan kun hän lukee viestejä joltain? Ei edes jos nuori katoaa, ja känny jäänyt kotiin? Tilanteita on muitaki. Mutta millanen vanhempi sinä silloin olet? Välinpitämätön?

Mähän sanoin, että kysymys on kinkkinen. Periaatteessa ilman lupaa toisen kännyä EI saa tutkia, ihan vilpittömästi mä olen sitä mieltä. Mutta. Vaikkapa noissa esimerkitapauksissa - ihan varmasti mä lukisin nuoreni kännykän, jos hää olis esim. kadonnut ja känny kotona; sen sijaan tuohon nuoren ahdistumiseen... musta se tilanne pitäisi selvittää puhumalla. Ei salaa urkkimalla. Mutta niin kuin sanoit, tilaneet on erilaisia ja joskus hätä ei lue lakia. Periaatteellista keskustelua käytäessä sen sijaan on turhaa lähteä ruotimaan kaikkia mahdollisia tilanteita.

Miksi ihmeessä se on turhaa? Jos joku sanoo että nuoren kännykkää ei saa lukea, niin hyvä on tuodakkin esille erilaisia näkökulmia; Ja niinkun ei moni muukaan, niin tämäkään asia ei ole mustavalkonen

Kun ei me tässä voida varmaankaan kaikkia eteentulevia tilanteita miljoonine variaatioineen käydä läpi. Kai jokainen osaa soveltaa tilanteittain periaatteitaan ilman, että niistä jokainen kirjoitetaan auki täällä?

Eli sun mielestä voi sivukaupalla jauhaa uskosta, abortista ( josta saa näköjään miljoona esimerkkiä )mutta ei tästä? Ja eikös tämä ole palsta missä keskustellaan?

 

[vieras]

Minulle vanhemmat aina toitottivat, että tapahtui mitä tahansa ja olinpa missä kunnossa tahansa, heille voi soittaa. He eivät halunneet, että nukun jossain katuojassa sen vuoksi, etten voi mennä humalassa kotiin. En ollut aivan noin nuori kun aloin juoda, mutta alaikäinen kuitenkin. Ja ne kerrat kun vanhemmat piti soittaa hakemaan, olin joko selvin päin tai jo täysi-ikäinen. Mutta minulle se oli helpottavaa, että tiesin voivani soittaa vanhemmille, jos minä tai ystäväni apua tarvitsivat.

 

[Maine Coon/]

Kuinkahan moni ketjussa kirjoittava oikeasti on joutunut vastaavaan tilanteeseen kuin ap?Itse olen ja kyllä siinä silloin miettii tarkasti, että mikä on oikea tapa...esim tutkiako kännykkä vai ei. Kun / jos tilanne joskus tulee eteen, niin voi toimiakin päinvastoin kuin mitä nyt kirjoittaa.

 

[TriplaIsä]

No, vannomatta kuitenkin paras. Eihän sitä tiedä miten itse tällaiseen tilanteeseen suhtautuu kun se aikanaan tulee eteen.

Meillä nyt molemmat lapset teini-iässä, pitää kyllä sanoa, että olen mieltäni muuttanut monessakin asiassa, kun tilanteita on tullut eteen, enkä tiedä yhtäkään periaatetta, josta ei mahdollisesti joudu joskus tinkimään.

Jep, meilläkin oli jo ennen lasten syntymiä kovin kauaskantoisia ja yleviä periaatteita sekä valmiiksi sovittuja sääntöjä. No, kaikki ovat lentäneet romukoppaan ja ollaan jalostettu uudet säännöt tilanteseen sopiviksi.

OT: Veljelläni on vielä pieni lapsi mutta heillä ei kulemma koskaan tulla tekemään sitä tai tätä eikä heidän lapselleen muuten tule koskaan uhmaa. Päätösten murtumista odotellessa

 

[Huspati Huta]

Jep, meilläkin oli jo ennen lasten syntymiä kovin kauaskantoisia ja yleviä periaatteita sekä valmiiksi sovittuja sääntöjä. No, kaikki ovat lentäneet romukoppaan ja ollaan jalostettu uudet säännöt tilanteseen sopiviksi.

OT: Veljelläni on vielä pieni lapsi mutta heillä ei kulemma koskaan tulla tekemään sitä tai tätä eikä heidän lapselleen muuten tule koskaan uhmaa. Päätösten murtumista odotellessa

Ainoa täysin pitänyt periaatteeni elämässä on ollut; päätös pitää, kunnes se muuttuu

 

[TriplaIsä]

Ainoa täysin pitänyt periaatteeni elämässä on ollut; päätös pitää, kunnes se muuttuu

Aivan, muutos on pysyvä olotila.