Odottajat Turku + lähialueet!
- Viestiketjun aloittaja Epa_88
- Ensimmäinen viesti
Nyt on sovittu maisapaisan ja leeniliinin kanssa treffeistä: Paikka Hansan Cafe Brahe, päivä torstaina 13.10, kellonaika 13:00. Kaikki muutkin sinne!
Ën tiedä tarkemmin, mutta kuullostaisi siltä, että joudut mittaamaan verensokeriasi itse kotona, ja seurannan tulosten perusteella sitten päätellään mitä hoitoa tarvitset.
Minulle sanottiin, että menen päivän 1 aamuna ja olen siellä sen ensimmäisen päivän. Sitten saan jonkun kapistuksen ja saan olla sen toisen päivän kotona paitsi, että menen illalla takaisin ja sitten katsotaan kokonaan ne arvot.
Esikoinen paino 3200 syntyessään (51 cm) ja epäilen vahvasti että nyt on tällä typerällä ikuisuuden kestäneellä mykoplasmalla jotain tekemistä arvojen kanssa koska musta ruokavaliot eivät ole oikeastaan poikenneet ensimmäisestä raskaudesta, murr...!
Esikoinen paino 3200 syntyessään (51 cm) ja epäilen vahvasti että nyt on tällä typerällä ikuisuuden kestäneellä mykoplasmalla jotain tekemistä arvojen kanssa koska musta ruokavaliot eivät ole oikeastaan poikenneet ensimmäisestä raskaudesta, murr...!
Oli mukava tavata Sudenmarjaa ja Maisapaisaa 
Ensi kerralla vaan kaikki kynnellekykenevät mukaan!
Täällä poksahtaa huomenna 38+0. Aika hurjaa. Mitään kummempia merkkejä ei ole näkynyt, joten en taida ihan lähipäivinä olla laitokselle lähdössä. Tosi väsynyt olen ollut, nukkunut tyyliin 14h vuorokaudesta. Luulin että loppuraskaudesta kärsisi unettomuudesta, mutta mitä vielä, voisin nukkua koko ajan! Onneksi meillä on koira hoidossa niin on pakko vaivautua edes sen verran ulos että sitä käyttää vähän kävelyllä..
Mukavaa syysviikkoa kaikille mammoille ja tuleville sellaisille <3
Leeniliini 37+6.
Ensi kerralla vaan kaikki kynnellekykenevät mukaan!Täällä poksahtaa huomenna 38+0. Aika hurjaa. Mitään kummempia merkkejä ei ole näkynyt, joten en taida ihan lähipäivinä olla laitokselle lähdössä. Tosi väsynyt olen ollut, nukkunut tyyliin 14h vuorokaudesta. Luulin että loppuraskaudesta kärsisi unettomuudesta, mutta mitä vielä, voisin nukkua koko ajan! Onneksi meillä on koira hoidossa niin on pakko vaivautua edes sen verran ulos että sitä käyttää vähän kävelyllä..
Mukavaa syysviikkoa kaikille mammoille ja tuleville sellaisille <3
Leeniliini 37+6.
iiris mä olin vastavassa tarkkailussa kesällä. Ekana päivänä laitetaan käsivarteen sellainen anturi, joka mittaa verensokerin viiden minuutin välein. Lisäksi saat sellaisen mukana kannettavan (pitää kantaa koko ajan mukana, myös vessaan ja suihkuun) laitteen, johon sitten lisäilet ateriat ja itse mittaamasi sokeriarvot. Kolmantena päivänä laite kytketään tietokoneeseen ja tulostetaan käyrät sokeriarvoista. Sitten lääkäri päättää, että miten hoito jatkuu, joko ruokavalio, tabletti tai insuliini.
Mä kärähdin edellisessä raskaudessa sokereista. Ekaks tyksiin, laitettiin tosiaan se anturi. Mulla kokeiltiin ensiks ruokavalio+tablettihoito, ei auttanut, sit sain insuliinin siihen kylkeen vielä. Sit juostiinkin tyksis parin viikon välein loppuun asti. Nyt tästä kolmosesta arvot vielä (kop,kop) pysyneet kurissa. Marraskuun alussa seuraava rasitus, silloin viikkoja joku 25...
Me voitais koittaa ens kerralla päästä mukaan tapaamiseen
Me voitais koittaa ens kerralla päästä mukaan tapaamiseen
Tervetuloa joukkoon Senni80!
Mun puolesta voidaan sopia tapaaminen vaikka ensi viikolle? Tulen sitten mukaan jos en ole synnärillä
Tänään oli neuvola ja kaikki kunnossa, viikon päästä uudelleen. Selkää on särkenyt lähes jatkuvasti jo viikon verran ja varsinkin öisin tuntuu menkkamaista jomotusta alamahalla, siinä ainoat oireet jotka voisi synnytystä enteillä.
Leeniliini 38+1.
Mun puolesta voidaan sopia tapaaminen vaikka ensi viikolle? Tulen sitten mukaan jos en ole synnärillä
Tänään oli neuvola ja kaikki kunnossa, viikon päästä uudelleen. Selkää on särkenyt lähes jatkuvasti jo viikon verran ja varsinkin öisin tuntuu menkkamaista jomotusta alamahalla, siinä ainoat oireet jotka voisi synnytystä enteillä.
Leeniliini 38+1.
Mulle voisi päivittää listaan... tyttö syntyi 12.10. 2885 grammaa ja 49 cm <3 ihana pikkuinen nyytti, tuli imukupin avustuksella maailmaan eikä syntyessä hengittänyt mutta saatiin onneksi elvytettyä ja nyt ei neidistä osais arvatakkaan että on saanut vain 4 pistettä
Tulen myös mielellään tapaamisiin kunhan uskallan lähteä liikkeelle pikkuisen kanssa =)
tyttö syntyi 12.10. 2885 grammaa ja 49 cm <3 ihana pikkuinen nyytti, tuli imukupin avustuksella maailmaan eikä syntyessä hengittänyt mutta saatiin onneksi elvytettyä ja nyt ei neidistä osais arvatakkaan että on saanut vain 4 pistettä Tulen myös mielellään tapaamisiin kunhan uskallan lähteä liikkeelle pikkuisen kanssa =)
Paljon onnea Mama19 <3
Jutskattiin Maisapaisan kanssa että tavattaisiin maanantaina klo 14 Hansan Cafe Brahessa. Pääseekö muita mukaan? Ilmoittelettehan täällä jos olette tulossa niin tiedetään katsella sillä silmällä ympärillemme Kellonaikaa voidaan kyllä vielä siirtää jos tarpeen!
Leeniliini 38+2.
Jutskattiin Maisapaisan kanssa että tavattaisiin maanantaina klo 14 Hansan Cafe Brahessa. Pääseekö muita mukaan? Ilmoittelettehan täällä jos olette tulossa niin tiedetään katsella sillä silmällä ympärillemme
Kellonaikaa voidaan kyllä vielä siirtää jos tarpeen!Leeniliini 38+2.
Tottakai saa uusiakin tulla Nyt kävi vaan niin että osalle tulikin muuta menoa ja sairastelua Siirretään tapaamista ja katotaan joku sopiva aika taas.
Nyt kävi vaan niin että osalle tulikin muuta menoa ja sairastelua Siirretään tapaamista ja katotaan joku sopiva aika taas.Joo, voitais katsoa uutta tapaamisaikaa. Itse pääsen melkein koska tahansa. Ehdotuksia?
Hei kaikki! Täältä tulee superpitkä synnytyskertomus, lukee ken jaksaa
Pitäisikö tavata vaikka ensi viikolla? Tulen pienen kanssa jos uskallan ja jos en uskalla, niin yksinkin saattaisin jo päästä poikkeamaan kun pieni juo yhtä mielellään pullosta kuin rinnasta.
Viikonloppuna 22.-23.10. alkoi olla kovia selkäkipuja oikealla keskiselässä. Kivut säteilivät välillä myös kylkeen ja alaselkään. Soittelin asiasta maanantaina aamulla huonosti nukutun yön jälkeen neuvolaan, josta hetken pohdinnan jälkeen pyydettiin näytille. Hiukan kohonneen lämmön ja verenpaineen sekä virtanäytelöydösten vuoksi lähetettiin äitipolille tutkimuksiin. Siellä istuin iltapäivään odottamassa tuloksia. Ultraäänitutkimuksessa todettiin munuaisaltaan näyttävän laajentuneelta. Vauva voi hyvin, kohdunkaulaa jäljellä 3cm ja kohdunsuu täysin kiinni. Tulehdusarvot näyttivät kohonneen, joten osastolle määrättiin.
Osastolla aloitettiin antibiootit suoneen. Vointi oli ihan hyvä ja kipulääkkeet auttoivat. Yöllä heräsin tunteeseen, että valkovuotoa tuli runsaammin housuun, mutta yritin vaan jatkaa unia. Kun tämä toistui, lähdin vessareissulle ja pönttöön tuli lotisten kirkasta nestettä. Lähdin kätilöä hätyyttelemään ja hän totesi että lapsivesi on mennyt. Vettä tuli välillä runsaammin ja välillä vähemmän koko yön ajan. Pienet supistukset alkoivat melkein heti, mutta tulivat yön ajan epäsäännöllisinä ja lyhyinä.
Mies saapui sairaalalle seuraksi klo 11. Päivä meni mukavasti, kivut olivat vielä ihan hallinnassa. Illalla kun mies lähti, alkoi supistusten väli tihetä ja kesto oli koko ajan minuutin. Vauvasta otettiin käyrää ja selällään ollessa kivut tuntuivat jo tosi pahoilta. Kahdeksan maissa alatutkimuksessa todettiin että kohdunsuu kahdelle sormelle auki ja kaula lähes kadonnut, mutta vielä takana. Jäin odottelemaan lääkäriä tekemään päätöstä, joudutetaanko synnytystä vai hidastetaanko omien tulehdusarvojeni vuoksi. Seuraavat reilu pari tuntia olivat jo todella tuskaisia. Viimein lääkäri tuli ja sanoi että siirrytään synnytyssaliin. Kivut kesti kun oli istuma-asennossa, makuuasento oli silkkaa kidutusta kyljellä makaamisesta puhumattakaan.
Pääsin käyrien oton jälkeen hetkeksi suihkuun, jossa pärjäsin vielä ihan hyvin vaikka kivut olivat kovat. En saanut kuitenkaan olla suihkussa kuin 15min ennen kuin tultiin hätyyttelemään seuraavaan lääkärintarkastukseen. Selällään makaaminen oli jo todellista tuskaa ja auki olin vain reilun 3cm. Vauvan vointia alettiin tarkkailla pinnillä, joten en saanut enää nousta makuuasennosta. Kivut olivat kamalat ja kokeilin ilokaasua, mutten tuntenut saavani siitä mitään apua. Parinkymmenen minuutin kitumisen jälkeen pyysin epiduraalin (uusi annos noin 2h välein), jonka avulla nukuin 6h ja avauduin melkein 10 cm:iin. En voi kuvitellakaan että olisin kestänyt makuuasennossa ilman epiduraalia. Varsinkin ennen kuin supistuksia avustettiin oksitosiinilla ja avautumista oli 2h aikana tapahtunut vaivaiset 0,5cm.. Olisi hiukan syönyt miestä ellen olisi saanut suht tuskattomasti nukkua. Epiduraalin laitossa sattui ainoastaan se, että sitä laitettaessa joutui pahimmissa tuskissaan olemaan pahimmassa mahdollisessa asennossa eli kyljellään.
Kun olin auki hiukan vajaa 10cm, sain luvan alkaa ponnistella pikkuhiljaa vaikka suurempaa tarvetta en tuntenutkaan. Kivut olivat melko voimakkaat tässä vaiheessa kun epiduraalin vaikutus lakkaili, mutta ponnistaminen tuntui auttavan. Kamalinta oli se, että kesken ponnistusten minusta tultiin ottamaan verikokeita (!!). Mukana kandipoika, jolle ei varmasti oltu infottu että tulee synnytykseen pistämään Ponnistaminen tuntui luontevalta ja helpolta, vaikka välillä sai vähän arpoa supistuksen alkua, jotta ehti ne kolme pitkää ponnistusta tekemään. Onnistuin hyvin kuuntelemaan kätilön neuvoja ja jarruttelemaan kun tarvitsi ja alle puolessa tunnissa pieni esikoistyttömme oli maailmassa <3 Minä selvisin muutamalla tikillä, nekin nirhaumiin. Toipuminen on ollut nopeaa, niin tulehduksesta kuin synnytyksestäkin.
Pieni prinsessamme syntyi 26.10. klo 08.00 mitoin 53cm, 3270g.
Pitäisikö tavata vaikka ensi viikolla? Tulen pienen kanssa jos uskallan ja jos en uskalla, niin yksinkin saattaisin jo päästä poikkeamaan kun pieni juo yhtä mielellään pullosta kuin rinnasta.
Viikonloppuna 22.-23.10. alkoi olla kovia selkäkipuja oikealla keskiselässä. Kivut säteilivät välillä myös kylkeen ja alaselkään. Soittelin asiasta maanantaina aamulla huonosti nukutun yön jälkeen neuvolaan, josta hetken pohdinnan jälkeen pyydettiin näytille. Hiukan kohonneen lämmön ja verenpaineen sekä virtanäytelöydösten vuoksi lähetettiin äitipolille tutkimuksiin. Siellä istuin iltapäivään odottamassa tuloksia. Ultraäänitutkimuksessa todettiin munuaisaltaan näyttävän laajentuneelta. Vauva voi hyvin, kohdunkaulaa jäljellä 3cm ja kohdunsuu täysin kiinni. Tulehdusarvot näyttivät kohonneen, joten osastolle määrättiin.
Osastolla aloitettiin antibiootit suoneen. Vointi oli ihan hyvä ja kipulääkkeet auttoivat. Yöllä heräsin tunteeseen, että valkovuotoa tuli runsaammin housuun, mutta yritin vaan jatkaa unia. Kun tämä toistui, lähdin vessareissulle ja pönttöön tuli lotisten kirkasta nestettä. Lähdin kätilöä hätyyttelemään ja hän totesi että lapsivesi on mennyt. Vettä tuli välillä runsaammin ja välillä vähemmän koko yön ajan. Pienet supistukset alkoivat melkein heti, mutta tulivat yön ajan epäsäännöllisinä ja lyhyinä.
Mies saapui sairaalalle seuraksi klo 11. Päivä meni mukavasti, kivut olivat vielä ihan hallinnassa. Illalla kun mies lähti, alkoi supistusten väli tihetä ja kesto oli koko ajan minuutin. Vauvasta otettiin käyrää ja selällään ollessa kivut tuntuivat jo tosi pahoilta. Kahdeksan maissa alatutkimuksessa todettiin että kohdunsuu kahdelle sormelle auki ja kaula lähes kadonnut, mutta vielä takana. Jäin odottelemaan lääkäriä tekemään päätöstä, joudutetaanko synnytystä vai hidastetaanko omien tulehdusarvojeni vuoksi. Seuraavat reilu pari tuntia olivat jo todella tuskaisia. Viimein lääkäri tuli ja sanoi että siirrytään synnytyssaliin. Kivut kesti kun oli istuma-asennossa, makuuasento oli silkkaa kidutusta kyljellä makaamisesta puhumattakaan.
Pääsin käyrien oton jälkeen hetkeksi suihkuun, jossa pärjäsin vielä ihan hyvin vaikka kivut olivat kovat. En saanut kuitenkaan olla suihkussa kuin 15min ennen kuin tultiin hätyyttelemään seuraavaan lääkärintarkastukseen. Selällään makaaminen oli jo todellista tuskaa ja auki olin vain reilun 3cm. Vauvan vointia alettiin tarkkailla pinnillä, joten en saanut enää nousta makuuasennosta. Kivut olivat kamalat ja kokeilin ilokaasua, mutten tuntenut saavani siitä mitään apua. Parinkymmenen minuutin kitumisen jälkeen pyysin epiduraalin (uusi annos noin 2h välein), jonka avulla nukuin 6h ja avauduin melkein 10 cm:iin. En voi kuvitellakaan että olisin kestänyt makuuasennossa ilman epiduraalia. Varsinkin ennen kuin supistuksia avustettiin oksitosiinilla ja avautumista oli 2h aikana tapahtunut vaivaiset 0,5cm.. Olisi hiukan syönyt miestä ellen olisi saanut suht tuskattomasti nukkua. Epiduraalin laitossa sattui ainoastaan se, että sitä laitettaessa joutui pahimmissa tuskissaan olemaan pahimmassa mahdollisessa asennossa eli kyljellään.
Kun olin auki hiukan vajaa 10cm, sain luvan alkaa ponnistella pikkuhiljaa vaikka suurempaa tarvetta en tuntenutkaan. Kivut olivat melko voimakkaat tässä vaiheessa kun epiduraalin vaikutus lakkaili, mutta ponnistaminen tuntui auttavan. Kamalinta oli se, että kesken ponnistusten minusta tultiin ottamaan verikokeita (!!). Mukana kandipoika, jolle ei varmasti oltu infottu että tulee synnytykseen pistämään
Ponnistaminen tuntui luontevalta ja helpolta, vaikka välillä sai vähän arpoa supistuksen alkua, jotta ehti ne kolme pitkää ponnistusta tekemään. Onnistuin hyvin kuuntelemaan kätilön neuvoja ja jarruttelemaan kun tarvitsi ja alle puolessa tunnissa pieni esikoistyttömme oli maailmassa <3 Minä selvisin muutamalla tikillä, nekin nirhaumiin. Toipuminen on ollut nopeaa, niin tulehduksesta kuin synnytyksestäkin.Pieni prinsessamme syntyi 26.10. klo 08.00 mitoin 53cm, 3270g.