Hei kaikki! Täältä tulee superpitkä synnytyskertomus, lukee ken jaksaa
Pitäisikö tavata vaikka ensi viikolla? Tulen pienen kanssa jos uskallan ja jos en uskalla, niin yksinkin saattaisin jo päästä poikkeamaan kun pieni juo yhtä mielellään pullosta kuin rinnasta.
Viikonloppuna 22.-23.10. alkoi olla kovia selkäkipuja oikealla keskiselässä. Kivut säteilivät välillä myös kylkeen ja alaselkään. Soittelin asiasta maanantaina aamulla huonosti nukutun yön jälkeen neuvolaan, josta hetken pohdinnan jälkeen pyydettiin näytille. Hiukan kohonneen lämmön ja verenpaineen sekä virtanäytelöydösten vuoksi lähetettiin äitipolille tutkimuksiin. Siellä istuin iltapäivään odottamassa tuloksia. Ultraäänitutkimuksessa todettiin munuaisaltaan näyttävän laajentuneelta. Vauva voi hyvin, kohdunkaulaa jäljellä 3cm ja kohdunsuu täysin kiinni. Tulehdusarvot näyttivät kohonneen, joten osastolle määrättiin.
Osastolla aloitettiin antibiootit suoneen. Vointi oli ihan hyvä ja kipulääkkeet auttoivat. Yöllä heräsin tunteeseen, että valkovuotoa tuli runsaammin housuun, mutta yritin vaan jatkaa unia. Kun tämä toistui, lähdin vessareissulle ja pönttöön tuli lotisten kirkasta nestettä. Lähdin kätilöä hätyyttelemään ja hän totesi että lapsivesi on mennyt. Vettä tuli välillä runsaammin ja välillä vähemmän koko yön ajan. Pienet supistukset alkoivat melkein heti, mutta tulivat yön ajan epäsäännöllisinä ja lyhyinä.
Mies saapui sairaalalle seuraksi klo 11. Päivä meni mukavasti, kivut olivat vielä ihan hallinnassa. Illalla kun mies lähti, alkoi supistusten väli tihetä ja kesto oli koko ajan minuutin. Vauvasta otettiin käyrää ja selällään ollessa kivut tuntuivat jo tosi pahoilta. Kahdeksan maissa alatutkimuksessa todettiin että kohdunsuu kahdelle sormelle auki ja kaula lähes kadonnut, mutta vielä takana. Jäin odottelemaan lääkäriä tekemään päätöstä, joudutetaanko synnytystä vai hidastetaanko omien tulehdusarvojeni vuoksi. Seuraavat reilu pari tuntia olivat jo todella tuskaisia. Viimein lääkäri tuli ja sanoi että siirrytään synnytyssaliin. Kivut kesti kun oli istuma-asennossa, makuuasento oli silkkaa kidutusta kyljellä makaamisesta puhumattakaan.
Pääsin käyrien oton jälkeen hetkeksi suihkuun, jossa pärjäsin vielä ihan hyvin vaikka kivut olivat kovat. En saanut kuitenkaan olla suihkussa kuin 15min ennen kuin tultiin hätyyttelemään seuraavaan lääkärintarkastukseen. Selällään makaaminen oli jo todellista tuskaa ja auki olin vain reilun 3cm. Vauvan vointia alettiin tarkkailla pinnillä, joten en saanut enää nousta makuuasennosta. Kivut olivat kamalat ja kokeilin ilokaasua, mutten tuntenut saavani siitä mitään apua. Parinkymmenen minuutin kitumisen jälkeen pyysin epiduraalin (uusi annos noin 2h välein), jonka avulla nukuin 6h ja avauduin melkein 10 cm:iin. En voi kuvitellakaan että olisin kestänyt makuuasennossa ilman epiduraalia. Varsinkin ennen kuin supistuksia avustettiin oksitosiinilla ja avautumista oli 2h aikana tapahtunut vaivaiset 0,5cm.. Olisi hiukan syönyt miestä ellen olisi saanut suht tuskattomasti nukkua. Epiduraalin laitossa sattui ainoastaan se, että sitä laitettaessa joutui pahimmissa tuskissaan olemaan pahimmassa mahdollisessa asennossa eli kyljellään.
Kun olin auki hiukan vajaa 10cm, sain luvan alkaa ponnistella pikkuhiljaa vaikka suurempaa tarvetta en tuntenutkaan. Kivut olivat melko voimakkaat tässä vaiheessa kun epiduraalin vaikutus lakkaili, mutta ponnistaminen tuntui auttavan. Kamalinta oli se, että kesken ponnistusten minusta tultiin ottamaan verikokeita (!!). Mukana kandipoika, jolle ei varmasti oltu infottu että tulee synnytykseen pistämään
Ponnistaminen tuntui luontevalta ja helpolta, vaikka välillä sai vähän arpoa supistuksen alkua, jotta ehti ne kolme pitkää ponnistusta tekemään. Onnistuin hyvin kuuntelemaan kätilön neuvoja ja jarruttelemaan kun tarvitsi ja alle puolessa tunnissa pieni esikoistyttömme oli maailmassa <3 Minä selvisin muutamalla tikillä, nekin nirhaumiin. Toipuminen on ollut nopeaa, niin tulehduksesta kuin synnytyksestäkin.
Pieni prinsessamme syntyi 26.10. klo 08.00 mitoin 53cm, 3270g.