Nyt tämä meni mielenkiintoiseksi...

Tämä kunnioituspula näkyy tässä talossa niin monella muullakin tavalla että olen sen jo huomannut. Muhun ei kosketa jos ei mies halua vällyjen väliin... Asioista ei hirveästi puhuta, kaikki kotihommat yms jää mun niskoille viikonloppuisin (viikot mies on töissä, lähtee ma ja tulee pe). listaa vois jatkaa vaikka miten kauan...

Mun olis niin vaikea sun tilanteessa pitää suuni kiinni. Mä tekisin tasan selväksi miehelle, että mua ei pidetä minään itsestään selvyytenä ja kodinpitäjänä ja flirttailla siinä sivussa mun kavereiden kanssa. Mä vaatisin kyllä tyylin muuttumista tai muuten alkaisi tapahtumaan. Älä suostu kynnysmatoksi. Pahimmassa tapauksessa hän luulee, että on ihan ok, kun hän lähtee kaverisi kanssa viettämään iltaa, kun sä jäät kotiin vaikkapa pyykkäämään siksi aikaa.

:hug:

Olen useamman kerran sanonut viimeisen vuoden aikana että jos ei systeemit muutu niin se lähtee vetään. Tuota olen myös miettinyt että eikö se tosiaan tajua että tuo käytös ei kuulu parisuhteeseen kun en sitä itse hänelle sanonut. Voiko mies todella olla noin idiootti ettei itse tajua asioita.

 

hei selittäkää mulle mitä se mies siellä ystävän luona tekee? siis miksi sinne menee? onko joku juhla tms jonne ystävä tarvitsee sinun miestäsi vai mitä? en voisi nimittäin kuvitellakkaan omalle kohdalleni tilannetta jossa minun tai mieheni naispuolinen ystävä kutsuisi vain mieheni (tai toisinpäin) kylään. ETTÄ MIKSI?

Ihan muuten vain. istumaan iltaa ja ottamaan kuppia. Ja miehen sanojen mukaan ystävälläni on sellainen "rokkijakkara" mikä on siis ihan pakko nähdä. (tämä on paras selitys pitkään aikaan). Ihmettelen vain että miksi sitä samaista jakkaraa ei voi mulle esitellä...

 

Olen useamman kerran sanonut viimeisen vuoden aikana että jos ei systeemit muutu niin se lähtee vetään. Tuota olen myös miettinyt että eikö se tosiaan tajua että tuo käytös ei kuulu parisuhteeseen kun en sitä itse hänelle sanonut. Voiko mies todella olla noin idiootti ettei itse tajua asioita.

Mä luulen, ettei se ota sua tosissaan, jos olet monesti samasta asiasta sanonut. Siitä on varmaan tullut sellainen "ainainen virsi" sille, ajattelee, ettet sä kuitenkaan toteuta uhkaustasi.

Mulla kyllä kiehuisi aika rajusti myös tuota "ystävääsi" kohtaan.. Kuinka pystyt pitämään vaan asian sisälläsi? Jos mulla olisi tuollainen ystävä, niin saisi kyllä kuulla kunniansa.

 

Olen useamman kerran sanonut viimeisen vuoden aikana että jos ei systeemit muutu niin se lähtee vetään. Tuota olen myös miettinyt että eikö se tosiaan tajua että tuo käytös ei kuulu parisuhteeseen kun en sitä itse hänelle sanonut. Voiko mies todella olla noin idiootti ettei itse tajua asioita.

Mä luulen, ettei se ota sua tosissaan, jos olet monesti samasta asiasta sanonut. Siitä on varmaan tullut sellainen "ainainen virsi" sille, ajattelee, ettet sä kuitenkaan toteuta uhkaustasi.

Mulla kyllä kiehuisi aika rajusti myös tuota "ystävääsi" kohtaan.. Kuinka pystyt pitämään vaan asian sisälläsi? Jos mulla olisi tuollainen ystävä, niin saisi kyllä kuulla kunniansa.

Ystävä sai kuulla kunniansa jo viime viikolla kun tämä tilanne alkoi. Viikonloppuna ukko sit päätti että milloin lähtee sinne ystävän luo.

 

Tämä kunnioituspula näkyy tässä talossa niin monella muullakin tavalla että olen sen jo huomannut. Muhun ei kosketa jos ei mies halua vällyjen väliin... Asioista ei hirveästi puhuta, kaikki kotihommat yms jää mun niskoille viikonloppuisin (viikot mies on töissä, lähtee ma ja tulee pe). listaa vois jatkaa vaikka miten kauan...

Mun olis niin vaikea sun tilanteessa pitää suuni kiinni. Mä tekisin tasan selväksi miehelle, että mua ei pidetä minään itsestään selvyytenä ja kodinpitäjänä ja flirttailla siinä sivussa mun kavereiden kanssa. Mä vaatisin kyllä tyylin muuttumista tai muuten alkaisi tapahtumaan. Älä suostu kynnysmatoksi. Pahimmassa tapauksessa hän luulee, että on ihan ok, kun hän lähtee kaverisi kanssa viettämään iltaa, kun sä jäät kotiin vaikkapa pyykkäämään siksi aikaa.

:hug:

Olen useamman kerran sanonut viimeisen vuoden aikana että jos ei systeemit muutu niin se lähtee vetään. Tuota olen myös miettinyt että eikö se tosiaan tajua että tuo käytös ei kuulu parisuhteeseen kun en sitä itse hänelle sanonut. Voiko mies todella olla noin idiootti ettei itse tajua asioita.

Vastaus on yleisellä tasolla kyllä. Voi olla idiootti, joka ei itse tajua. Mutta mikäli hän itse toteaa aiheuttaneensa sulle jo aikaisemmilla toimillaan luottamuspulaa, niin kyllä hän taitaa ikävä kyllä asian tajuta. Ei vain taida pelätä tosissaan mitään seurausta, koska olet aikaisemmatkin asiat antanut anteeksi.

 

Olen useamman kerran sanonut viimeisen vuoden aikana että jos ei systeemit muutu niin se lähtee vetään. Tuota olen myös miettinyt että eikö se tosiaan tajua että tuo käytös ei kuulu parisuhteeseen kun en sitä itse hänelle sanonut. Voiko mies todella olla noin idiootti ettei itse tajua asioita.

Mä luulen, ettei se ota sua tosissaan, jos olet monesti samasta asiasta sanonut. Siitä on varmaan tullut sellainen "ainainen virsi" sille, ajattelee, ettet sä kuitenkaan toteuta uhkaustasi.

Mulla kyllä kiehuisi aika rajusti myös tuota "ystävääsi" kohtaan.. Kuinka pystyt pitämään vaan asian sisälläsi? Jos mulla olisi tuollainen ystävä, niin saisi kyllä kuulla kunniansa.

Ystävä sai kuulla kunniansa jo viime viikolla kun tämä tilanne alkoi. Viikonloppuna ukko sit päätti että milloin lähtee sinne ystävän luo.

Mikä oli tämän ns ystävän kanta/vastine mielipiteeseesi?

 

Ystävä sai kuulla kunniansa jo viime viikolla kun tämä tilanne alkoi. Viikonloppuna ukko sit päätti että milloin lähtee sinne ystävän luo.

Jotenkin kyllä ihan uskomatonta, miten kehtaavat. Toi nyt kertoo ainakin, mitä sillä ystävälläsi on mielessä, kun ei pätkääkään välitä, että sä et hyväksy tilannetta. Ja miehesi kyllä pitäisi tietää paremmin, mutta kyllä ne miehetkin voi olla ajattelemattomia ääliöitä joskus.

 

nyt ku asiaa alkaa oikein ajatella niin ei juuri mitään. "mistä sä ny tollasia oot keksiny"... yms. samaan kastiin verrattavia mitäänsanomattomia lauseita.

 

Ottamatta kantaa ap:n tapaukseen, miten hemmetin epävarmoja te ootte miehistänne, kun pitää koittaa palloa jalkaan iskeä keinolla millä hyvänsä - kavereita/ystäviäkään ei saisi olla... täytyy sanoa, että jos tuo on meininki, mä en enää ollenkaan ihmettele ryyppyreissuja, katoamisia, pettämisiäm, huonosti kohtelemista...

Mies ja nainen voi olla ystäviä ihan ilman mitään taka-ajatusta, ja ystävien kanssa voi ihan jopa viettää aikaa ilman, että puolison tarvii olla kyttäämässä selän takana. Haloo, aikuiset ihmiset!

 

Ottamatta kantaa ap:n tapaukseen, miten hemmetin epävarmoja te ootte miehistänne, kun pitää koittaa palloa jalkaan iskeä keinolla millä hyvänsä - kavereita/ystäviäkään ei saisi olla... täytyy sanoa, että jos tuo on meininki, mä en enää ollenkaan ihmettele ryyppyreissuja, katoamisia, pettämisiäm, huonosti kohtelemista...

Mies ja nainen voi olla ystäviä ihan ilman mitään taka-ajatusta, ja ystävien kanssa voi ihan jopa viettää aikaa ilman, että puolison tarvii olla kyttäämässä selän takana. Haloo, aikuiset ihmiset!

Juuri näin.lukematta tapausta niin mene heittämään kommenttisi ihan muuhun ketjuun.sulla on yleensäkkin tapana kommentoida ja olla lukematta.ketään ei sun mielipitees tässä kiinnosta.KAIKKI ystävyydet kun ei ole niitä pelkkiä mies/nainen kaveruutta.

 

Ottamatta kantaa ap:n tapaukseen, miten hemmetin epävarmoja te ootte miehistänne, kun pitää koittaa palloa jalkaan iskeä keinolla millä hyvänsä - kavereita/ystäviäkään ei saisi olla... täytyy sanoa, että jos tuo on meininki, mä en enää ollenkaan ihmettele ryyppyreissuja, katoamisia, pettämisiäm, huonosti kohtelemista...

Mies ja nainen voi olla ystäviä ihan ilman mitään taka-ajatusta, ja ystävien kanssa voi ihan jopa viettää aikaa ilman, että puolison tarvii olla kyttäämässä selän takana. Haloo, aikuiset ihmiset!

Onhan se aika paljon kiinni parisuhteen tilasta tai ihmisten luonteesta. Toiset on erilaisia siinä mielessä, että on paljon ystäviä ja viettää niiden kanssa aikaa. Mutta jos parisuhteessa on epäluottamus jo valmiiksi aiemmista teoista, niin silloin on syytä rakentaa sitä luottamusta, eikä aiheuttaa lisää harmia ja epävarmuutta.

AP:n tilanteessa, miksi ystävän miestä pitää kutsua, muttei ystävää samalla? Jos molemmat pääsisivät yhtälailla tulemaan?

 

Kirjoittelin tänne eräänä päivänä siitä että kaverini oli pyytänyt miestäni viettämään iltaa hänen kanssaan. Asia on saanut uusia käänteitä. Mies on menossa tämän kyseisen ystäväni luokse 20.9. Mitäs olette tästä mieltä? Itselläni kiehuu ja reippaasti. Mies ei vielä tiedä mitä oikeasti ajattelen asiasta. Testasin miestä ja sanoin hänelle että voit kyllä mennä mutta tiedät missä raja kulkee. Katsotaan tajuaako ukko että se ei välttämättä ole hyväksyttävää.

Näin miehenä voin sanoa, että jos olet sanonut ääneen, että hän voi mennä, niin tuskin tajuaa että se meneminen ei ole välttämättä hyväksyttävää.

 

Näin miehenä voin sanoa, että jos olet sanonut ääneen, että hän voi mennä, niin tuskin tajuaa että se meneminen ei ole välttämättä hyväksyttävää.

Ja minä naisena olen samaa mieltä, se ajatusten luku... (vaikka eilen olin nimimerkki Isä:n kanssa eri mieltä =) ) Miksi sanoa, että mene, jos ei tahdo, että toinen menee?

 

Ottamatta kantaa ap:n tapaukseen, miten hemmetin epävarmoja te ootte miehistänne, kun pitää koittaa palloa jalkaan iskeä keinolla millä hyvänsä - kavereita/ystäviäkään ei saisi olla... täytyy sanoa, että jos tuo on meininki, mä en enää ollenkaan ihmettele ryyppyreissuja, katoamisia, pettämisiäm, huonosti kohtelemista...

Mies ja nainen voi olla ystäviä ihan ilman mitään taka-ajatusta, ja ystävien kanssa voi ihan jopa viettää aikaa ilman, että puolison tarvii olla kyttäämässä selän takana. Haloo, aikuiset ihmiset!

no juu, kun aatellaan ihan ot niin oot ihan oikeessa.

mutta tässä oliki kyse siittä että kyseessä on ap:n kauan tuntema ystävä johon mies on tutustunu vasta ku on alkanu ap:n kanssa olemaan. jotenka sen ystävän motiivit on kyllä hieman... erikoisia...

ja eipä ois kyllä miunkaan ystävä semmonen enää joka vikittelis miun miestä :kieh:

 

Kirjoittelin tänne eräänä päivänä siitä että kaverini oli pyytänyt miestäni viettämään iltaa hänen kanssaan. Asia on saanut uusia käänteitä. Mies on menossa tämän kyseisen ystäväni luokse 20.9. Mitäs olette tästä mieltä? Itselläni kiehuu ja reippaasti. Mies ei vielä tiedä mitä oikeasti ajattelen asiasta. Testasin miestä ja sanoin hänelle että voit kyllä mennä mutta tiedät missä raja kulkee. Katsotaan tajuaako ukko että se ei välttämättä ole hyväksyttävää.

Näin miehenä voin sanoa, että jos olet sanonut ääneen, että hän voi mennä, niin tuskin tajuaa että se meneminen ei ole välttämättä hyväksyttävää.

Entäs jos olisin sanonut että et tasan mene niin olisko sitten tullut "syytteet" kyttäämisestä? (näinkin on joskus käynyt)

 

Ottamatta kantaa ap:n tapaukseen, miten hemmetin epävarmoja te ootte miehistänne, kun pitää koittaa palloa jalkaan iskeä keinolla millä hyvänsä - kavereita/ystäviäkään ei saisi olla... täytyy sanoa, että jos tuo on meininki, mä en enää ollenkaan ihmettele ryyppyreissuja, katoamisia, pettämisiäm, huonosti kohtelemista...

Mies ja nainen voi olla ystäviä ihan ilman mitään taka-ajatusta, ja ystävien kanssa voi ihan jopa viettää aikaa ilman, että puolison tarvii olla kyttäämässä selän takana. Haloo, aikuiset ihmiset!

Eikö siinä nyt sullakin alkais hälytyskellot soida jos sun hyvä ja pitkäaikainen ystäväs kiinnostuis yhtäkkiä sun miehen seurasta siinä määrin että haluais ihan kahdestaan lähteä ottamaan kuppia ja mies jäisi vielä yöksikin?! Menisitkö itse miehesi hyvän ystävän luo juopottelemaan jos ystävä pyytäisi vain sinut eikä miestäsi?

 

Ottamatta kantaa ap:n tapaukseen, miten hemmetin epävarmoja te ootte miehistänne, kun pitää koittaa palloa jalkaan iskeä keinolla millä hyvänsä - kavereita/ystäviäkään ei saisi olla... täytyy sanoa, että jos tuo on meininki, mä en enää ollenkaan ihmettele ryyppyreissuja, katoamisia, pettämisiäm, huonosti kohtelemista...

Mies ja nainen voi olla ystäviä ihan ilman mitään taka-ajatusta, ja ystävien kanssa voi ihan jopa viettää aikaa ilman, että puolison tarvii olla kyttäämässä selän takana. Haloo, aikuiset ihmiset!

Onhan se aika paljon kiinni parisuhteen tilasta tai ihmisten luonteesta. Toiset on erilaisia siinä mielessä, että on paljon ystäviä ja viettää niiden kanssa aikaa. Mutta jos parisuhteessa on epäluottamus jo valmiiksi aiemmista teoista, niin silloin on syytä rakentaa sitä luottamusta, eikä aiheuttaa lisää harmia ja epävarmuutta.
AP:n tilanteessa, miksi ystävän miestä pitää kutsua, muttei ystävää samalla? Jos molemmat pääsisivät yhtälailla tulemaan?

Tästä olen täysin samaa mieltä. Kommenttini liittyikin näihin ap:lle annettuihin "neuvoihin" yleensä, ei ap:n tapaukseen.

 

Ottamatta kantaa ap:n tapaukseen, miten hemmetin epävarmoja te ootte miehistänne, kun pitää koittaa palloa jalkaan iskeä keinolla millä hyvänsä - kavereita/ystäviäkään ei saisi olla... täytyy sanoa, että jos tuo on meininki, mä en enää ollenkaan ihmettele ryyppyreissuja, katoamisia, pettämisiäm, huonosti kohtelemista...

Mies ja nainen voi olla ystäviä ihan ilman mitään taka-ajatusta, ja ystävien kanssa voi ihan jopa viettää aikaa ilman, että puolison tarvii olla kyttäämässä selän takana. Haloo, aikuiset ihmiset!

Eikö siinä nyt sullakin alkais hälytyskellot soida jos sun hyvä ja pitkäaikainen ystäväs kiinnostuis yhtäkkiä sun miehen seurasta siinä määrin että haluais ihan kahdestaan lähteä ottamaan kuppia ja mies jäisi vielä yöksikin?! Menisitkö itse miehesi hyvän ystävän luo juopottelemaan jos ystävä pyytäisi vain sinut eikä miestäsi?

Jos mun mies olis ystävystynyt alunperin mun ystäväni kanssa, niin ilman muuta saisivat viettää aikaa keskenään ilman mua. Samoin oletan, että itse saisin vastaavassa tapauksessa toimia myös. Tosin tuo "kupin ottaminen" ei tule mun miehen tapauksessa ainakaan kyseeseen - vaikuttaneeko sitten asiaan, en tiedä.

 

Kirjoittelin tänne eräänä päivänä siitä että kaverini oli pyytänyt miestäni viettämään iltaa hänen kanssaan. Asia on saanut uusia käänteitä. Mies on menossa tämän kyseisen ystäväni luokse 20.9. Mitäs olette tästä mieltä? Itselläni kiehuu ja reippaasti. Mies ei vielä tiedä mitä oikeasti ajattelen asiasta. Testasin miestä ja sanoin hänelle että voit kyllä mennä mutta tiedät missä raja kulkee. Katsotaan tajuaako ukko että se ei välttämättä ole hyväksyttävää.

Näin miehenä voin sanoa, että jos olet sanonut ääneen, että hän voi mennä, niin tuskin tajuaa että se meneminen ei ole välttämättä hyväksyttävää.

Entäs jos olisin sanonut että et tasan mene niin olisko sitten tullut "syytteet" kyttäämisestä? (näinkin on joskus käynyt)

Entä jos ilmaiset asian tyyliin, että tilanteestanne johtuen et pidä siitä, että mies menee, mutta että valinta on hänen. Tällöin mies tietäisi kantasi, mutta olisi silti vapaa menemään.

 

Jos mun mies olis ystävystynyt alunperin mun ystäväni kanssa, niin ilman muuta saisivat viettää aikaa keskenään ilman mua. Samoin oletan, että itse saisin vastaavassa tapauksessa toimia myös. Tosin tuo "kupin ottaminen" ei tule mun miehen tapauksessa ainakaan kyseeseen - vaikuttaneeko sitten asiaan, en tiedä.

Mutta ymmärtäisitkö sä, jos sut jätettäis varta vasten kotiin ja sovittais oikein päivämäärä, koska tavataan? Olis jotenkin eri asia (mun mielestä ), jos ap:lla olis vaikka muita kiireitä, töitä tms. ja mies voisi hengata ihan aikansa kuluksi tai seuran vuoksi tämän ystävän kanssa.

 

Kirjoittelin tänne eräänä päivänä siitä että kaverini oli pyytänyt miestäni viettämään iltaa hänen kanssaan. Asia on saanut uusia käänteitä. Mies on menossa tämän kyseisen ystäväni luokse 20.9. Mitäs olette tästä mieltä? Itselläni kiehuu ja reippaasti. Mies ei vielä tiedä mitä oikeasti ajattelen asiasta. Testasin miestä ja sanoin hänelle että voit kyllä mennä mutta tiedät missä raja kulkee. Katsotaan tajuaako ukko että se ei välttämättä ole hyväksyttävää.

Näin miehenä voin sanoa, että jos olet sanonut ääneen, että hän voi mennä, niin tuskin tajuaa että se meneminen ei ole välttämättä hyväksyttävää.

Entäs jos olisin sanonut että et tasan mene niin olisko sitten tullut "syytteet" kyttäämisestä? (näinkin on joskus käynyt)

Entä jos ilmaiset asian tyyliin, että tilanteestanne johtuen et pidä siitä, että mies menee, mutta että valinta on hänen. Tällöin mies tietäisi kantasi, mutta olisi silti vapaa menemään.

Tämä vois toimia. Täytyy kehitellä ajatusta.Kiitos vinkistä

 

Minä kyllä loukkaantuisin jos mies edes ehdottaisi, että menisi jonkun minun ystävättäreni luokse iltaa istumaan. Mulle kyllä haiskahtaa tuo juttu!
Eri asia olisi jos nainen olisi miehen vanha ystävä jo ajoilta ennen meidän seurusteluamme. (Täytyy myöntää, että en kyllä tykkäisi siitäkään )

 

Entä jos ilmaiset asian tyyliin, että tilanteestanne johtuen et pidä siitä, että mies menee, mutta että valinta on hänen. Tällöin mies tietäisi kantasi, mutta olisi silti vapaa menemään.

Mä varmaankin käyttäisin tuota "valinta on sinun" vastausta, en sanoisi "mene vaan" tai "et tasan mene".

 

Kirjoittelin tänne eräänä päivänä siitä että kaverini oli pyytänyt miestäni viettämään iltaa hänen kanssaan. Asia on saanut uusia käänteitä. Mies on menossa tämän kyseisen ystäväni luokse 20.9. Mitäs olette tästä mieltä? Itselläni kiehuu ja reippaasti. Mies ei vielä tiedä mitä oikeasti ajattelen asiasta. Testasin miestä ja sanoin hänelle että voit kyllä mennä mutta tiedät missä raja kulkee. Katsotaan tajuaako ukko että se ei välttämättä ole hyväksyttävää.

Näin miehenä voin sanoa, että jos olet sanonut ääneen, että hän voi mennä, niin tuskin tajuaa että se meneminen ei ole välttämättä hyväksyttävää.

Entäs jos olisin sanonut että et tasan mene niin olisko sitten tullut "syytteet" kyttäämisestä? (näinkin on joskus käynyt)

No ensinnäkin mies ei ole mikään ajatustenlukija ja minuun ainakaan ei mikään käänteispsykologia oikein pure. Noinkun olet nyt mennyt sanomaan, ja määrittänytkin vielä ehdot milloin se on hyväksyttävää, niin asia on miehelle varsin selvä ja yksioikoinen. Meillä ei ole tapana lukea rivienväliä, tai keksiä ääneen sanomattomia sivulauseita ("kyllä voit mennä, mutta et saa mennä").

Ehkä syytteet kyttäämisestä olisi napsahtaneet. Mutta mitä sitten, ja onko aina pakko heittää on/off-linjaa? Voihan asian esittää niinkin, että "sopii mennä, ei minusta ole kieltämään aikuista ihmistä, mutta en pidä ajatuksesta koska minusta..."

 

Jos mun mies olis ystävystynyt alunperin mun ystäväni kanssa, niin ilman muuta saisivat viettää aikaa keskenään ilman mua. Samoin oletan, että itse saisin vastaavassa tapauksessa toimia myös. Tosin tuo "kupin ottaminen" ei tule mun miehen tapauksessa ainakaan kyseeseen - vaikuttaneeko sitten asiaan, en tiedä.

Mutta ymmärtäisitkö sä, jos sut jätettäis varta vasten kotiin ja sovittais oikein päivämäärä, koska tavataan? Olis jotenkin eri asia (mun mielestä ), jos ap:lla olis vaikka muita kiireitä, töitä tms. ja mies voisi hengata ihan aikansa kuluksi tai seuran vuoksi tämän ystävän kanssa.

Ymmärtäisin. Mä en ole mieheni vartija, hänellä on oikeus tavata ystäviään ilman muakin.