Alkuviesti on yhtä totta kuin nytkin, paitsi alkuviestin kirjoitin itsekin hyvin kiihdyksissäni. Mutta se ei ole koko totuus..
Nyt mies tosissaan yrittää saada itsehillintää. Muuten ei tarvi muuttaa koko persoonaa toiseksi, riittää kun opettelee hillitsemään pahimpia tunnekuohuja ennen kuin menee kohtuuttomuuksiin ja meitä vahingoittaviin typeriin sanomisiin.
Ikinä en ole siis tosissaan ajatellut, että hän esim. tappaisi mut tai meidät, koska hän ei edes lähesty meitä kun huutelee. Se on vain tyhmää ja ikävää puhetta. Hän saattaa myös hokea ettei lähde jollekin lomalle, vaikka loma olisi sellainen, mitä just hän on ehkä jopa eniten meidän perheessä odottanut. Siinä on jotain itserankaisuakin mukana.
Haluan katsoa, voiko hän saada apua terapiasta. Lapsuuden selvittämättömät ja käsittelemättömät asiat, kyvyttömyys käsitellä työpaineita ym. Miksi niihin ei voisi saada apua.
Lyhyt sekään tie ei ole. Mutta ei ole kiire erota. En ole uutta miestä hakemassa, mihin mä sen eron tarvitsen? Asumusero riittää, toistaiseksi.