Nyt kun se ilokaasu on kielletty...

Kiin, synteettinen oksitosiini suoneen on synnytyksen luonnolliseen kulkuun puuttumista. Samoin kaikki puudutukset ja ilokaasu.

Synnytyskipu on suurimmaksi osaksi asenteesta kiinni, kyllähän lääkäritkin sen tietävät, ja kätilöt. Itseasiassa olikos se viime vuonna kun kätilöliitto ilmaisi huolensa siitä, että nykyään kaikki ottavat puudutuksia ja tulevat laitokselle lääkesuunnitelma valmiina sen sijaan että suunnittelisivat synnytystä.

Kyllä. Oksitosiinin tiputtaminen suoneen on luonnolliseen synnytykseen puuttumista, kuten myös puututteet ja ilokaasu. Puhuin kuitenkin viitaten siihen, mitä sinä aikaisemmin sanoit, että oksitosiini vaikeuttaa synnytystä. SE ei pidä paikkaansa.

Kyllä. Synnytyskipu on kiinni myös asenteesta eikä kivun pelkoa pidä lääkitä kipulääkkein. Jos subjektiivinen kivun tuntemus menee kuitenkin yli sietorajan, on kipulääkitys paikallaan.

 

No synnyttäneenä tiedätkin varmaan, ettei synnytystä voi juurikaan suunnitella. Tai voihan sitä, mutta se mahdollisuus siihen, että kaikki ei menekään käsikirjoituksen mukaan ja jää huono kokemus, on silloin aika suuri. Sen sijaan suhdetta kivunlievitykseen voi pohtia. Ei sekään mene koskaan suunnitelmien mukaan, mutta hyvä sitä on miettiä.

Minulla on kätilöitä ystävissä kolmin kappalein, eikä kukaan kyllä minua synnytykseen valmentaessaan väittänyt, että synnytyskipu olisi "asenteesta kiinni". Sitä kyllä sanoivat, että se kipu on luonnollista ja siihen suhtautuminen on jotain, mitä kannattaa etukäteen miettiä.
Olet jotensakin ressukka. Tässä viestiketjussa annat itsestäsi sellaisen kuvan, että sosiaaliset taitosi ovat olemattomat. Toivottavasti lapsistasi kasvaa ymmärtäviä yksilöitä.

Ja ehkäpä sinäkin vielä kasvat, kuka sen tietää...

Kiin, synteettinen oksitosiini suoneen on synnytyksen luonnolliseen kulkuun puuttumista. Samoin kaikki puudutukset ja ilokaasu.

En ole synnytyksissä kärsinyt, joten huvittavat nuo "ei kärsimys jalosta", "haluatko hyvä-äiti tittelin kun kestit ilman".

Synnytyskipu on suurimmaksi osaksi asenteesta kiinni, kyllähän lääkäritkin sen tietävät, ja kätilöt. Itseasiassa olikos se viime vuonna kun kätilöliitto ilmaisi huolensa siitä, että nykyään kaikki ottavat puudutuksia ja tulevat laitokselle lääkesuunnitelma valmiina sen sijaan että suunnittelisivat synnytystä.

 

Mäkin olin kipee kaks vuorokautta ennenku menin edes synnärille. Synnytys lähti tuskallisen hitaasti käyntiin, vartin välein supisteli 2 vrk ennenku alko tahti kiihtymään. Eikä yllättäin tullu pahemmin tuona aikana nukuttua..

Että kyllä siinä vaiheessa se epiduraali oli ihan hyvä vaihtoehto. Sain parin tunnin torkut ottaa jotta jaksan ITSE ponnistaa vauvan maailmaan..

Mä olin sairaalassa sen pari päivää ennen synnytystä. Torstai-illalla sain laittaa peräpuikon kipuja hellittämään, mutta ei se auttanut yhtään mitään. Sen takia kätilö halusi tarkistaa kohdunsuun tilanteen ja se olikin 5cm auki ja ei muuta kuin saliin. Tuosta meni joku reilu tunti ennenkuin sain spinaalin ja sen vaikutus tosiaan ehti loppua monta tuntia ennen kuin vauva oli maailmassa. Ilokaasua en ottanut montaa kertaa, koska en pitänyt siitä.

Synnytyksen jälkeen olin aivan poikki, koska nukkuminen oli ollut vähäistä ja todella pätkittäistä. Tunnin ponnistusvaihe vei mehut aivan täysin. Ja itte mäkin vauvan maailmaan ponnistin vaikka vähän käytettiin imukuppia apuna.

:hug: Kyllä se rankkaa on! Mulla onneksi hommat eteni suht nopeesti ku synnärille pääsin, alku oli vaan niin tuskastuttavan hidasta. Ja mä olin kans synnytyksen jälkeen ihan totaalisen poikki!

Ilokaasua mä tosissaan testasin parille supparille mutta siitä alko huone pyöriin ja oksettaan joten annoin sen sitten olla...

Ja kun täällä eräs on tuosta asenteestakin mouhonnut niin pakko tähän laittaa että asenne synnyttämään mennessä oli mulla enemmän kuin kohdillaan. 8 vuoden lapsettomuuden jälkeen mä menin innoissani synnyttämään! En ollut etukäteen suunnitellut kivunlievityksiä vaan menin ihan tilanteen mukaan, enkä myöskään kipua pelkää, kipu on mulle tuttua.

Mutta sattui se siltikin ihan p****leesti!!

Mun kohdalla luulivat synnytyksen etenevän nopeasti ja sen takia laittoivat spinaalin, kun sanoivat ettei epiduraalia ehdittäisi lisätä. No henkilökuntakin sanoi synnytyksen jälkeen, että ei se nyt edennytkään niin nopiaa kuin luultiin... :kieh: Niin kattoivat ultralla, että vauva on tulossa vähän väärässä asennossa. No kun likka pullahti maailmaan kuulin vain kun joku sanoi, että olihan se oikein päin...

 

Mun kohdalla luulivat synnytyksen etenevän nopeasti ja sen takia laittoivat spinaalin, kun sanoivat ettei epiduraalia ehdittäisi lisätä. No henkilökuntakin sanoi synnytyksen jälkeen, että ei se nyt edennytkään niin nopiaa kuin luultiin... :kieh: Niin kattoivat ultralla, että vauva on tulossa vähän väärässä asennossa. No kun likka pullahti maailmaan kuulin vain kun joku sanoi, että olihan se oikein päin...

Auts!

Mulla loppu epiduraalin vaikutus just ennen ku sain alkaa ponnistaa.
Alkoivat tilannetta tarkistelemaan ja totesivat että saanki alkaa samantien ponnistaa Ja sitä ihanaa ponnistusvaiheen kipua ei kyllä helpottanu ollenkaan se että tyttö syntyi Teräsmies -asennossa eli käsi pään vieressä ja kyynärpäällään ihanasti repia matkalla.. :|

Ai niin, mut eihän se satu.. mul on vaan asennevamma

 

Juuri näin!! Luomuäiti on tosiaan hieman sääly.

No synnyttäneenä tiedätkin varmaan, ettei synnytystä voi juurikaan suunnitella. Tai voihan sitä, mutta se mahdollisuus siihen, että kaikki ei menekään käsikirjoituksen mukaan ja jää huono kokemus, on silloin aika suuri. Sen sijaan suhdetta kivunlievitykseen voi pohtia. Ei sekään mene koskaan suunnitelmien mukaan, mutta hyvä sitä on miettiä.

Minulla on kätilöitä ystävissä kolmin kappalein, eikä kukaan kyllä minua synnytykseen valmentaessaan väittänyt, että synnytyskipu olisi "asenteesta kiinni". Sitä kyllä sanoivat, että se kipu on luonnollista ja siihen suhtautuminen on jotain, mitä kannattaa etukäteen miettiä.
Olet jotensakin ressukka. Tässä viestiketjussa annat itsestäsi sellaisen kuvan, että sosiaaliset taitosi ovat olemattomat. Toivottavasti lapsistasi kasvaa ymmärtäviä yksilöitä.

Ja ehkäpä sinäkin vielä kasvat, kuka sen tietää...

Kiin, synteettinen oksitosiini suoneen on synnytyksen luonnolliseen kulkuun puuttumista. Samoin kaikki puudutukset ja ilokaasu.

En ole synnytyksissä kärsinyt, joten huvittavat nuo "ei kärsimys jalosta", "haluatko hyvä-äiti tittelin kun kestit ilman".

Synnytyskipu on suurimmaksi osaksi asenteesta kiinni, kyllähän lääkäritkin sen tietävät, ja kätilöt. Itseasiassa olikos se viime vuonna kun kätilöliitto ilmaisi huolensa siitä, että nykyään kaikki ottavat puudutuksia ja tulevat laitokselle lääkesuunnitelma valmiina sen sijaan että suunnittelisivat synnytystä.

 

Hyvin mielenkiintoista mitä taas täällä jotkut harmaat laukovat.

Siinä vaiheessa avautumista kun tuntui että kohtu revitään pois, olin perkeleen iloinen että sain ilokaasua. Ja sitten kun poikaa ponnistin ulos niin tuntui kuin raastinraudalla joku olisi vedellyt (pojalla oli kasvot alaspäin ). Samalla aina kätilö tyrkki poikaa takaisin, jotta alapää venyisi, eikä repeäisi meinasi huumorintaju loppua (hyvä ja ammattitaitoinen kätilö muuten ).

 

Ei synnytys oikeasti satu niin paljoa Se on aika pitkälti asenteesta kiinni, ja tiedosta. Synnytä ilman, synnytys on kuitenkin ihan luonnollinen tapahtuma eikä sairauskohtaus.

niin varmaan joo. ja sama juttu jalkaamputaation kanssa vai?

Synnytys ON luonnollinen tapahtuma, ei sairauskohtaus tai mitenkään verrattavissa jalan amputaatioon.

Tarvitsetko sä lääkkeitä käydäkses paskallakin? =)

No ei onneks mulla ole ainakaan paikat vielä ihan siinä kunnossa että synnytys kävisi yhtä helposti kuin paskominen!

Oikeesti.... Asenteella on todella paljon vaikutusta synnytykseen. Kuunnelkaa kehoa ja itseä. Ei se kipu tapa. Liikkukaa, rentoutukaa synnytyksessä. Kaiken maailman mömmöt vaan pidentää koko juttuu.

Oikeasti melkein toivoisin sinunkin kohdallesi vielä vaikeaa synnytystä, mutta koska se oli sellaista h-vettiä, niin oikeasti en toivo sitä kenellekään. Mullakin oli ensimmäinen synnytys aika helppo. Sattuihan se ja kovia tuskia oli, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.
Toisessa synnytyksessä se kipu tai itse synnytys oli tappaa mut. Se oli jotakin niin käsittämättömän hirveää, että mun tekisi mieleni vetää turpaan jokaista joka sanoo että "asenne ratkaisee" tai "liiku ja rentoudu". Siinä oli onni että lopulta selvisin hengissä ja toipuminen vei todella pitkään (henkisesti ei varmasti koskaan).
Joten olisi ihan ystävällistä, että omien kokemusten pohjalta, ei kovin jyrkästi neuvottaisi muita ja kritisoitaisi muiden ratkaisuja. Jokainen synnytys on erilainen, eikä aina ole asenteesta tai korkeasta kipukynnyksestä apua paskan vertaa.

Ikävä kuulla, mutta jos synnytys on hengenvaarallinen niin ei se oo enää NORMAALI synnytys. Tässä kuitenkin on ollut käsittääkseni kyseessä normaali synnytys. Mutta ilmeisesti sinäkin menit synnyttämään sillä asenteella että luomusti? Se kun onkin se suurin ongelma. Äidit menevät synnyttämään asenteella kaikki pudutukset ja lievitykset, en halua kokea kipua!!!! Se asenne on väärä.

Kakkosen synnytyksessä "pamahti" lonkka väärään asentoon. Ja kyllä kolmas synnytys oli "tuskallisin". Supistus kipu ei loppunut suppareiden välissä ja niin,mutta en silti koe että kärsisin tai että olisin lääkkeitä tarvinnut. Normaaliin tapaan synnytys eteni ja sujui kuitenkin.

 

Ikävä kuulla, mutta jos synnytys on hengenvaarallinen niin ei se oo enää NORMAALI synnytys. Tässä kuitenkin on ollut käsittääkseni kyseessä normaali synnytys. Mutta ilmeisesti sinäkin menit synnyttämään sillä asenteella että luomusti? Se kun onkin se suurin ongelma. Äidit menevät synnyttämään asenteella kaikki pudutukset ja lievitykset, en halua kokea kipua!!!! Se asenne on väärä.

Kakkosen synnytyksessä "pamahti" lonkka väärään asentoon. Ja kyllä kolmas synnytys oli "tuskallisin". Supistus kipu ei loppunut suppareiden välissä ja niin,mutta en silti koe että kärsisin tai että olisin lääkkeitä tarvinnut. Normaaliin tapaan synnytys eteni ja sujui kuitenkin.

No mikä sitten on normaali synnytys? Kivuton, helppo ja nopea?

 

Ikävä kuulla, mutta jos synnytys on hengenvaarallinen niin ei se oo enää NORMAALI synnytys. Tässä kuitenkin on ollut käsittääkseni kyseessä normaali synnytys. Mutta ilmeisesti sinäkin menit synnyttämään sillä asenteella että luomusti? Se kun onkin se suurin ongelma. Äidit menevät synnyttämään asenteella kaikki pudutukset ja lievitykset, en halua kokea kipua!!!! Se asenne on väärä.

Kakkosen synnytyksessä "pamahti" lonkka väärään asentoon. Ja kyllä kolmas synnytys oli "tuskallisin". Supistus kipu ei loppunut suppareiden välissä ja niin,mutta en silti koe että kärsisin tai että olisin lääkkeitä tarvinnut. Normaaliin tapaan synnytys eteni ja sujui kuitenkin.

No mikä sitten on normaali synnytys? Kivuton, helppo ja nopea?

Siis jos synnytys aiheuttaa hengen vaaran niin kyllä silloin joku menee pieleen. Suurin osa synnytyksistä sujuu ilman hengenvaaraa.
Normaali synnytys, supistukset, avautuminen, lapsi raivotarjonnassa, ei napanuora kaulan ympärillä....

Tässäkin ketjussa monet ovat kärvistelleet kivuissa kotona tai laitoksella. Mitä te itse teitte aktiivisesti kivun helpottamiseksi? Yrittittekö hallita kipua? Lämpöä? Suihkua? Liikuntaa?

Ne joilla synnytys on täysin kivuton ovat TODELLA harvassa. Kipu on osa synnytystä. Mutta sitä kipua voi hallita hengityksellä, liikkumalla, lämmöllä. Luomu synnytys on yleensä se helppo ja nopea. Mömmöt eivät sido äiti makuulle tai muuten hidasta avautumista.

 

Mä istuin keinutuolissa, se helpotti ainakin aluksi. :xmas:

 

Mä istuin keinutuolissa, se helpotti ainakin aluksi. :xmas:

Niin sitten ku kipua tuli mitä teit?

Mua kätilö yritti istuttaa keinutuoliin jotta sais käyrää otettua. En suostunut. Kipua oli liikaa. Lähdin liikkeelle ja johan helpotti kipu.

 

Hohhoijaa taas! |O
Itelläni 5 synnytystä takana,yhden tein "luomuna"kunnei keritty mitään antaa,lapsen synnyttyä alko hirvee verenvuoto,menetin about 2l verta,mutta onneksi siihenkin oli lääkkeitä!!
Neljään muuhun olen saanut millon kohdunkaulapuudutusta tai spinaalia(mulla erittäin nopeat synnytykset,jollon lääkärit pitäneet tärkeänä VAUVAN takia,että saan kivunlievitystä,jotta vauvalla mahdollisimman stressitön syntymä.)
Kaikki synnytykseni on jouduttu käynnistämään,kun lapsivedet menneet,mutta supistuksia ei kuulunut ei näkynyt...olisko siinä luomuna pitänyt vaan odotella,jollon vauva ja minä oltais saatu infektio???Tai tehdä kuten isoisoäitdit aikonaan ja juoda luomua kaljaa lämmitettynä?

 

on sanottu, että osaksi siitä syystä mun synnytykset on olleet nopeita, kun en ole käyttänyt mitään kipulääkkeitä, enkä ole maannut sängyllä/istunut, vaan liikkunut koko avautumisvaiheen ajan. Tiedä sitten.

 

Siis jos synnytys aiheuttaa hengen vaaran niin kyllä silloin joku menee pieleen. Suurin osa synnytyksistä sujuu ilman hengenvaaraa.
Normaali synnytys, supistukset, avautuminen, lapsi raivotarjonnassa, ei napanuora kaulan ympärillä....

Tässäkin ketjussa monet ovat kärvistelleet kivuissa kotona tai laitoksella. Mitä te itse teitte aktiivisesti kivun helpottamiseksi? Yrittittekö hallita kipua? Lämpöä? Suihkua? Liikuntaa?

Ne joilla synnytys on täysin kivuton ovat TODELLA harvassa. Kipu on osa synnytystä. Mutta sitä kipua voi hallita hengityksellä, liikkumalla, lämmöllä. Luomu synnytys on yleensä se helppo ja nopea. Mömmöt eivät sido äiti makuulle tai muuten hidasta avautumista.

Itse ainakin olin suihkussa, käytin kauratyynyä ja geelipussia selkään kipua lievittämään, valjastin miehen hieromaan, keinuttelin keinutuolissa ja pidin itseni pystyasennossa sekä pienessä liikkeessä.
Silti sitä vaan kivut kävivät jossain vaiheessa sen verran voimakkaiksi Minulle että katsoin parhaimmaksi pyytää kohdunkaulapuudutteen. Se auttoikin mukavasti enkä muuta kivunlievitystä tarvinnut. Ja omalla kohdalla puudutteen laitto lopulta nopeutti avautumisvaihetta kun pystyin rentoutumaan enemän kun ennen puudutteen laittoa.

Tottakai kipu on osa synnytystä ja musta on jopa aika hullua ajatella etteikö se homma koskisi ollenkaan. Siinä kuitenkin tapahtuu niin massiivisia muutoksia kehossa lyhyessä ajassa.

 

Ai niin tosta ilokaasusta,että viimisen vitosen synnytyksessä sain spinaalin,mutta napanuora oli vauvan kaulan ympärillä joten jouduin lopettaan ponnistamisen,suuri apu oli ilokaasu,että pysyin rauhallisena ja kätilöt saivat napanuoran Einon kaulalta pois!Ja huolimatta spinaalista ja ilokaasusta toi sattu ihan järkyttävästi!!
Ois varmaan tarvinnu ASENNOITUA oikein!!

 

Niin eli loppujen lopuksi niitä keinoja löytyy ja varsinkin normaali synnytys sujuu.

Ne joille lääkkeellinen apu on tarpeen ok, ei se mua haittaa tai mulle kuulu.

MUTTA se vaan niin ärsyttää/nyppii ku odottajat heti koilottavat että kaikki lievytys ja heti sassiin. He eivät löydä omia voimavaroja sisältään. Tai siis eivät anna itselleen edes mahdollisuutta siihen. Asenne on just se mikä tässä tulee.

 

Ei synnytys oikeasti satu niin paljoa Se on aika pitkälti asenteesta kiinni, ja tiedosta. Synnytä ilman, synnytys on kuitenkin ihan luonnollinen tapahtuma eikä sairauskohtaus.

Mä olen 5 lasta synnyttäny ja tietoa siitäkin löytyy joten tiedän että se ei ole kivutonta.Viimesen synnytin 3kk sitten ja kerran sain otettua ilokaasua ja muuta ei keritty antamaan ja kyllä se vaan sattu.Vaikka on mikä tahansa asenne niin ei sitä sitä kivuttomaksi tee.

 

Ai niin tosta ilokaasusta,että viimisen vitosen synnytyksessä sain spinaalin,mutta napanuora oli vauvan kaulan ympärillä joten jouduin lopettaan ponnistamisen,suuri apu oli ilokaasu,että pysyin rauhallisena ja kätilöt saivat napanuoran Einon kaulalta pois!Ja huolimatta spinaalista ja ilokaasusta toi sattu ihan järkyttävästi!!
Ois varmaan tarvinnu ASENNOITUA oikein!!

Mä voin kuvitella, tavallaan saman kokeneena. Itse en saanut viimeisessä synnytyksessäni (kolmas) kipulääkkeitä nopeuden takia ja ponnistusvaiheessa jouduin lopettamaan ponnistamisen, koska lapsi tuli sieltä kasvotarjonnassa. Sattu p...leesti (koko synnytys tuon väärän tarjonnan takia), mutta minkäs tein. Ei ollut vaihtoehtoja.

Kätilö sitten vaan totesi, että tosi upeesti meni, yleensä kyseiset synnytykset pitkittyvät ja päätyvät imukuppiin tai hätäsektioon. Mulla oli häpyluun alue tosi kipeä vielä 8vkoa synnytyksen jälkeen ja aloinkin myöhemmin miettiä, oisko sinne voinu tulla murtuma tms. Lisää lapsia en tosin enää aio "tehdä", joten samapa tuo.

 

Ai niin tosta ilokaasusta,että viimisen vitosen synnytyksessä sain spinaalin,mutta napanuora oli vauvan kaulan ympärillä joten jouduin lopettaan ponnistamisen,suuri apu oli ilokaasu,että pysyin rauhallisena ja kätilöt saivat napanuoran Einon kaulalta pois!Ja huolimatta spinaalista ja ilokaasusta toi sattu ihan järkyttävästi!!
Ois varmaan tarvinnu ASENNOITUA oikein!!

Juu niin olis, meinaan senkin voi tehä luomusti.
Älä vaan ponnista. LOPETA heti. Kätilö painoi kädellä vastaan. EI EI EI saa yhtään ponnistaa. LOPETA. STOP.

Kivoja sanoja kesken ponnistusvaiheen, varsinkin kun ei oo harmainta hajua miksi....... Asenteella siitäkin mentiin ja hengittämällä....

 

Toinen asia mitä en käsitä on tää helvetin vouhkaaminen luomusynnyttäjistä...ok,he ovat urheita ja hienoja ihmisiä...mutta jos lapsi saa esim.synnäriltä sairaalabakteerin ollessaan viikon ikänen,niin sitten saa käyttää läkkeitä!!??Eiks niille pitäs sitte jotain valkosipulikääreitä antaa antibiootin sijaan?Ja mitä 20vuoden aikana olen nähnyt niin yleensä nää nk.luomuäidit on aivan paniikissa lastenpolilla ja vaativat juuri sille omalle piltille lääkkeitä kärkkäämmin! :headwall:
Eli miks se luomu-juttu koskee vain synnytystä?Luuleko joku luomu-äiti oikeesti että se kipu ja kärsimys synnytyksessä on hyvästä???Vauvallekkin?? :headwall:

 

Mä istuin keinutuolissa, se helpotti ainakin aluksi. :xmas:

Niin sitten ku kipua tuli mitä teit?

Mua kätilö yritti istuttaa keinutuoliin jotta sais käyrää otettua. En suostunut. Kipua oli liikaa. Lähdin liikkeelle ja johan helpotti kipu.

No just silloin siinä keinutuolissa istuin kun oli kipuja, se keinuttelu auttoi. Välillä makoilin huoneessa sängyssä, välillä lyllersin keinuttelemaan. Oli pakko välillä yrittää nukkuakin, kun tuota menoa oli kuitenkin reilusti yli vuorokausi ennen varsinaisen synnytyksen alkua.

 

Toinen asia mitä en käsitä on tää helvetin vouhkaaminen luomusynnyttäjistä...ok,he ovat urheita ja hienoja ihmisiä...mutta jos lapsi saa esim.synnäriltä sairaalabakteerin ollessaan viikon ikänen,niin sitten saa käyttää läkkeitä!!??Eiks niille pitäs sitte jotain valkosipulikääreitä antaa antibiootin sijaan?Ja mitä 20vuoden aikana olen nähnyt niin yleensä nää nk.luomuäidit on aivan paniikissa lastenpolilla ja vaativat juuri sille omalle piltille lääkkeitä kärkkäämmin! :headwall:
Eli miks se luomu-juttu koskee vain synnytystä?Luuleko joku luomu-äiti oikeesti että se kipu ja kärsimys synnytyksessä on hyvästä???Vauvallekkin?? :headwall:

Öö nyt sä oot ymmärtänyt jotain väärin... Tai sit mä en oo luomuäiti. En nimittäin tunnista itseäni yhtään mitenkään tuosta höpötyksestäsi.

Minä en ole hieno tai urhea ihminen, vaikka kolme olenkin luomusti synnyttänyt. Syy luomusynnytyksille on ollut selkeä, en ole kokenut TARVITSEVANI mitään lääkettä. Ei mulla siinä ainakaan mitää suurempaa ideologiaa/aatetta oo takana ollut.

 

Voi pojat..tää akka ku lähtee synnyttää ni kaikki kivunlivitykset tänne ja heti!!! En tod rupee vetää luomuna.. |O jos ton reijän pitää 10cm venyy ni se ei onnistu ilman lääkettä :kieh:

 

Toinen asia mitä en käsitä on tää helvetin vouhkaaminen luomusynnyttäjistä...ok,he ovat urheita ja hienoja ihmisiä...mutta jos lapsi saa esim.synnäriltä sairaalabakteerin ollessaan viikon ikänen,niin sitten saa käyttää läkkeitä!!??Eiks niille pitäs sitte jotain valkosipulikääreitä antaa antibiootin sijaan?Ja mitä 20vuoden aikana olen nähnyt niin yleensä nää nk.luomuäidit on aivan paniikissa lastenpolilla ja vaativat juuri sille omalle piltille lääkkeitä kärkkäämmin! :headwall:
Eli miks se luomu-juttu koskee vain synnytystä?Luuleko joku luomu-äiti oikeesti että se kipu ja kärsimys synnytyksessä on hyvästä???Vauvallekkin?? :headwall:

Öö nyt sä oot ymmärtänyt jotain väärin... Tai sit mä en oo luomuäiti. En nimittäin tunnista itseäni yhtään mitenkään tuosta höpötyksestäsi.

Minä en ole hieno tai urhea ihminen, vaikka kolme olenkin luomusti synnyttänyt. Syy luomusynnytyksille on ollut selkeä, en ole kokenut TARVITSEVANI mitään lääkettä. Ei mulla siinä ainakaan mitää suurempaa ideologiaa/aatetta oo takana ollut.

ÖÖÖÖ?No miks täällä nyt luomu-äidit haukkuu kipulääkkeitä saaneet laiskoiksi paskoiksi jotka ei kestä kipua???

 

Toinen asia mitä en käsitä on tää helvetin vouhkaaminen luomusynnyttäjistä...ok,he ovat urheita ja hienoja ihmisiä...mutta jos lapsi saa esim.synnäriltä sairaalabakteerin ollessaan viikon ikänen,niin sitten saa käyttää läkkeitä!!??Eiks niille pitäs sitte jotain valkosipulikääreitä antaa antibiootin sijaan?Ja mitä 20vuoden aikana olen nähnyt niin yleensä nää nk.luomuäidit on aivan paniikissa lastenpolilla ja vaativat juuri sille omalle piltille lääkkeitä kärkkäämmin! :headwall:
Eli miks se luomu-juttu koskee vain synnytystä?Luuleko joku luomu-äiti oikeesti että se kipu ja kärsimys synnytyksessä on hyvästä???Vauvallekkin?? :headwall:

Öö nyt sä oot ymmärtänyt jotain väärin... Tai sit mä en oo luomuäiti. En nimittäin tunnista itseäni yhtään mitenkään tuosta höpötyksestäsi.

Minä en ole hieno tai urhea ihminen, vaikka kolme olenkin luomusti synnyttänyt. Syy luomusynnytyksille on ollut selkeä, en ole kokenut TARVITSEVANI mitään lääkettä. Ei mulla siinä ainakaan mitää suurempaa ideologiaa/aatetta oo takana ollut.

ÖÖÖÖ?No miks täällä nyt luomu-äidit haukkuu kipulääkkeitä saaneet laiskoiksi paskoiksi jotka ei kestä kipua???

Ok... Mä en sitä oo tehnyt, vai olenko?
Se että joku yks luomuäiti kirjoittaa mitä sattuu niin ei me kaikki olla samanlaisia.
Itse olen kirjoittanut lähinnä siitä että se asenne jolla mennään synnyttää ärsyttää. Julistetaan kovaan ääneen kaikki lääkkeet tänne ja heti, ei kipuja. Ei luomu synnyttäjä ole sen parempi tai huonompi. Äiti hänkin. Ei synnytys tapa ketään paranna.