NYT AUTTAKAA: miten lopetan huutamisen? :(

[harmaa vain]

Mä vihaan itteäni kun aina huudan lapsilleni :'( Miten ihmeessä pääsen tästä tavasta eroon? Mä todellakaan en halua, että lapset muistaa minut vain raivopäisenä hulluna jolla ei minkäänlaista itsehillintää ole Mulla totisesti palaa hihat liian nopeasti ja yleensä se näkyy nimenomaan huutamisena. Tunnen tästä niin suurta syyllisyyttä, etten kestä enää. Oisko teillä antaa jotain toimivia vinkkejä miten pääsen alkuun, etten huutais enää?

 

[saman kokenut]

Kannattaa hankkia mielialalääkitys. Auttoi ainakin mulla

 

["muu"]

Aikalisä auttaa, vanha kunnon laske hitaasti kymmeneen kun alkaa pinna palaa. Mene keittiöön juo lasi vettä, mene vessaan pese kasvot kylmällä vedellä. Jos mahdollista mene ulos ja kävele lenkki.
Ja juu tuo mieliala lääkityskin saattaa auttaa

 

["peea"]

Laita tutti suuhus vaan, siitä se lähtee... mulla auttoi tsemppiä, ap

 

["a p"]

Kannattaa hankkia mielialalääkitys. Auttoi ainakin mulla

Siis nimenomaan huutamiseen kun sait lääkityksen? Vai miten sä asian lääkärille ilmaisit? Ja kuin pian siitä oli apua?

 

[FANG-ANN-75]

Mä raivosin esikolle kun se oli pieni kun olin totaalisen loppu plus minipillereillä. Lopetin minit ja muutuin omaksi rauhalliseksi itsekseni väsymyksestä huolimatta. Monella minit saa raivon esiin. Siksi kysynkin: käytätkö niitä???:hug:

 

["vinni"]

kun mielesi tekee rähjätä pienestä asiasta (lapsella tippuu puuroa lattialle, esim.)
ajattele niitä jotka sillä hetkellä kuolevat nälkään, janoon, tauteihin, kylmään/kuumaan.......
ajattele kaikkia niitä asioita jotka voisivat olla VIELÄ huonommin, niin omasta ongelmasta tulee pieni.

 

["a p"]

Mä raivosin esikolle kun se oli pieni kun olin totaalisen loppu plus minipillereillä. Lopetin minit ja muutuin omaksi rauhalliseksi itsekseni väsymyksestä huolimatta. Monella minit saa raivon esiin. Siksi kysynkin: käytätkö niitä???:hug:

En käytä niitä enkä muutakaan ehkäisyä. Mä vaan oon vuosien varrella muuttunu tämmöseksi :'( Mulla ON kilpirauhassairaus ja pitkään ajattelin, että mun raivoaminen johtuu siitä mutta pakko se on tulla siihen tulokseen, ettei tää tästä miksikään muutu. Kilpirauhasarvot on nimittäin ok ja aina vaan mulla pinna palaa. Mä EN HALUA olla tämmönen

 

[sama vaiva...]

Niin tulee minullakin huudettua 5v esikoiselle turhan herkästi Itselle tulee tosi paha mieli, eikä poika enää juuri reagoi muuten kuin laittamalla kädet korville ja sanomalla että minä kuulen vähemmälläkin...
Inhottavaa huomata toimivansa samoin kuin omat vanhemmat

 

[FANG-ANN-75]

no kaikkein upein juttu on se, että tiedostat ongelman ja haluat muuttua. Sitten ei varmaan auta kuin kuukausia/vuosia kestävä itsensä psyykkaus, että pakotat itsesi lopettamaan ja miettimään sen seurauksia lapsissa. :hug: Ajan myötä helpottaa varmaan jos teet kovasti töitä itsesi kanssa.

 

[saman kokenut]

Lääkityksen sain muista syistä, mutta auttoi siihenkin. Sullakin voi olla masennusta taustalla

 

["a p"]

Pitäsköhän mun keksiä itselleni joku rangaistus huutamisesta? 5 min. portaalla istumista joka kerta kun ääni nousee

 

["a p"]

Lääkityksen sain muista syistä, mutta auttoi siihenkin. Sullakin voi olla masennusta taustalla

Mistä sen TIETÄÄ onko masennusta taustalla? KUka sen saa selville? Olen tehny noita masennustestejä netissä ja mielestäni rehellisesti vastannu mutta yhdenkään mukaan mulla ei ole masennusta. Itse kyllä monesti oon ajatellu, että mitä jos sittenkin on.....? Kyllä mä mielestäni silti ihan reipas ja iloinen oon ja tulevaisuus tuntuu suhteellisen valoisalta jne., mutta tuo huutaminen....miks mä pimahdan aina heti?

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";22653942]Mistä sen TIETÄÄ onko masennusta taustalla? KUka sen saa selville? Olen tehny noita masennustestejä netissä ja mielestäni rehellisesti vastannu mutta yhdenkään mukaan mulla ei ole masennusta. Itse kyllä monesti oon ajatellu, että mitä jos sittenkin on.....? Kyllä mä mielestäni silti ihan reipas ja iloinen oon ja tulevaisuus tuntuu suhteellisen valoisalta jne., mutta tuo huutaminen....miks mä pimahdan aina heti? [/QUOTE]

Ei sun tarvi tehdä itsestäsi diagnoosia. Tilaat lääkäriin ajan. Kerrot ajanvarauksessa että ahdistaa ja huudattaa ja raivostuttaa pienetki asiat tai vaan että sinua ahdistaa. Sitten kerrot vaan lääkärille sen mitä äsken kirjoitit meille. Siitä se lähtee ja saat varmasti kokeeksi mielialalääkkeet. Se on lääkärin tehtävä selvittää mikä on ja mitä hoidoksi

 

[piks]

[QUOTE="a p";22653882]En käytä niitä enkä muutakaan ehkäisyä. Mä vaan oon vuosien varrella muuttunu tämmöseksi :'( Mulla ON kilpirauhassairaus ja pitkään ajattelin, että mun raivoaminen johtuu siitä mutta pakko se on tulla siihen tulokseen, ettei tää tästä miksikään muutu. Kilpirauhasarvot on nimittäin ok ja aina vaan mulla pinna palaa. Mä EN HALUA olla tämmönen [/QUOTE]

Minä tiedän tapauksia, joissa veriarvot eivät ole kertoneet kaikkea. Ovatko sinulta muuten hävinneet kaikki kilpirauhasongelman oireet?

 

[täällä toinen samanlainen]

Minun pinnani on olematon ja räjähdän aikaa ja paikkaa katsomatta, vaikka anoppilassa miehelleni. Hirveätä! Nyt kun saimme lapsen, päätin että lapselleni en ala huutamaan ja piste. En halua itsekään tulla muistetuksi raivopää äitinä Tein tämän päätöksen omassa mielessäni kerran kun huusin taaperollemme niin että hän säikähti ja alkoi itkeä. Tajusin että vika on minussa, ei lapsessa, joten päätin että vaikka mikä olisi, en huuda. Se ei ole ratkaisu. Minun täytyy olla fiksumpi ja ratkaista asia muuten. Tämä päätös pitää todella hyvin enkä ole lipsunut tästä kuin pari kertaa. Joka kerta kun uhmaikäinen lapsemme saa raivokohtauksen ja yrittää puskea minulta samaa reaktiota, muistutan itseäni että älä anna lapsen voittaa sinua. Olen niin ylpeä itsestäni kun kestän räyhäämättä tällaiset tilanteet. Joka kerta se toimii paremmin ja paremmin ja tiedän pystyväni ratkaisemaan tilanteet muuten kuin huutamalla. Tahdonvoimaa sinulle, kyllä se sinulta onnistuu ja ennenpitkää unohdat räyhäämisen kun tarpeeksi vakuutat itsellesi että niin ei tehdä. Itse uskon että tuliluontoinen tyttäremme saisi vain lisää vettä myllyynsä jos huutaisin hänelle, uskon hänen välillä oikein kerjäävän sitä. Joten parasta vain antaa tyttären huomata että ei saanut äitiä hermostumaan joten ei yritä kys.juttua ihan heti uudelleen.

 

["a p"]

Minä tiedän tapauksia, joissa veriarvot eivät ole kertoneet kaikkea. Ovatko sinulta muuten hävinneet kaikki kilpirauhasongelman oireet?

No kun mulla on tää vaiva ollu jo niin monta vuotta, etten enää tiedä mikä on kilpirauhasesta johtuvaa ja mikä ei Esim. hiusongelmaa on todellakin, mutta imetän, joten voi olla siitäkin. Samoin tuo raivoaminen on riesana. Yöllä hikoilen, mutta onko sekin imetyksestä? Mene ja tiedä Seksi ei kiinnosta. Sekin vielä

 

["a p"]

"täällä toinen samanlainen": mulla on ihan mielettömän hyvä pinna pienten lasten kans, sanotaanko alle 3-vuotiaiden kans. Ei mulla niiden kans pala hiha koskaan vaikka esim. tää meidän nuorin valvottaa mua joka ikinen yö. Mutta kun lapsella alkaa tulla ikää enemmän ja ymmärrystäkin niin odotan kai niiltä liikaa. En esim. siedä yhtään sisarusten välisiä kinasteluja. Enkä sitä, että tavaroita levitellään ympäri taloa.

 

["vieras"]

Eipä siinä tosiaan mikään muu auta, kuin asian sisäistäminen ja itsensä "jäähdyttely" silloin kun pinna alkaa nousta. Ja tietysti se, että yrittää ennalta estää ne tilanteet, joissa oma pinna kiristyy. Esim. jos kilahdat siitä,että lapset levittelee tavarat pitkin poikin, opeta lapset leikkimään yksi leikki kerrallaan loppuun ja siivoamaan ennen kuin aloittavat uuden.

Hyvä on myös muistaa, että huutaminen on älyttömän tehoton kasvatuskeino. Se saattaa aluksi tehota pieneen, mutta pian menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos lähes joka asiasta huudetaan. Entäs sitten, kun lapsesi on juoksemassa auton alle - huudat - eikä hän reagoi, koska on tottunut jatkuvaan huutamiseesi? Minä säästän oman huutamiseni juuri ääritilanteisiin, silloin se myös tehoaa. Mieheni on myös huutaja, mutta minä pyrin hillitsemään häneltä sitä käytöstä ja huomautan asiasta jo silloin, kun näen, että häneltä alkaa pinna palaa. Hän on itse sanonut, että se auttaa huomaamaan paremmin oman huutamisen. Ja lapset itseasiassa tottelee minua huomattavasti paremmin kuin karjuvaa isää, sekin auttaa häntä rajoittamaan sitä.

 

[täällä toinen samanlainen]

a p: niin, tuota en tiedäkään käykö minulle samoin, mutta annoit ajattelemisen aihetta. Yritänpä muistuttaa itseäni jos saisin pinnani hillittyä myöhemmälläkin.. Toivottavasti!

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";22654101]Eipä siinä tosiaan mikään muu auta, kuin asian sisäistäminen ja itsensä "jäähdyttely" silloin kun pinna alkaa nousta. Ja tietysti se, että yrittää ennalta estää ne tilanteet, joissa oma pinna kiristyy. Esim. jos kilahdat siitä,että lapset levittelee tavarat pitkin poikin, opeta lapset leikkimään yksi leikki kerrallaan loppuun ja siivoamaan ennen kuin aloittavat uuden.

Hyvä on myös muistaa, että huutaminen on älyttömän tehoton kasvatuskeino. Se saattaa aluksi tehota pieneen, mutta pian menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos lähes joka asiasta huudetaan. Entäs sitten, kun lapsesi on juoksemassa auton alle - huudat - eikä hän reagoi, koska on tottunut jatkuvaan huutamiseesi? Minä säästän oman huutamiseni juuri ääritilanteisiin, silloin se myös tehoaa. Mieheni on myös huutaja, mutta minä pyrin hillitsemään häneltä sitä käytöstä ja huomautan asiasta jo silloin, kun näen, että häneltä alkaa pinna palaa. Hän on itse sanonut, että se auttaa huomaamaan paremmin oman huutamisen. Ja lapset itseasiassa tottelee minua huomattavasti paremmin kuin karjuvaa isää, sekin auttaa häntä rajoittamaan sitä.[/QUOTE]

Mä kans haluaisin, että joku huomauttais aina kun mä huudan. Kerran sanoin lapsille, että voisivat aina sanoa että "taas sä huudat" tai jotain sinne päin mutta eihän se toimi silleen. Ei lapsilta voi odottaa, että ne kasvattavat aikuista Oispa joku laite joka vaikka nippais mua aina kun desibelit nousee.

 

["a p"]

a p: niin, tuota en tiedäkään käykö minulle samoin, mutta annoit ajattelemisen aihetta. Yritänpä muistuttaa itseäni jos saisin pinnani hillittyä myöhemmälläkin.. Toivottavasti!

Toivotaan

 

[miee]

kuulostat ihan multa...surullista mut!ta totta! Kilppareissa kans häikkää mut ei kaikkee voi laittaa niiden piikkiin. Nyt oon huomannu ihanat pms oireet ja päätin et varaan ajan lekurille ja pyydän mielialalääkitystä. Ei lasten turhaan tarvii kuunnella mun huutamista...kokeilen ainakin oisko siitä jotain apua! Hulluks tässä muuten kaikki tulee

 

["a p"]

kuulostat ihan multa...surullista mut!ta totta! Kilppareissa kans häikkää mut ei kaikkee voi laittaa niiden piikkiin. Nyt oon huomannu ihanat pms oireet ja päätin et varaan ajan lekurille ja pyydän mielialalääkitystä. Ei lasten turhaan tarvii kuunnella mun huutamista...kokeilen ainakin oisko siitä jotain apua! Hulluks tässä muuten kaikki tulee

Mulla kans on ihan J.Ä.R.K.Y.T.T.Ä.V.Ä.T pms oireet. Suurinpiirtein tärisen raivosta jos joku menee vähänkään päin mäntyä. Pakko kai tässä on lääkärille puhua asiasta Kokeilen yhden kuukauden ja jos ei tilanne yhtään helpotu niin varaan ajan.

 

["vieras"]

Ei mielialalääkitystä kannata aloittaa huutamisen vuoksi tai ärtyneisyyden vuoksi. Ne on tarkoitettu masennuksen ja ahdituksen hoitoon. Ärtyneisyys voi johtua monesta asiasta, todennäköisin lienee stressi, jota pienten lasten kanssa tahtoo tulla. Muistavathan kaikki, että pitää olla omaa aikaa ja harrastuksia ja että äitikin saa levähtää välillä? Mielialalääkkeitä parempi vaihtoehto voisi olla ensin kokeilla vaikkapa meditaatiota (tutkitusti tekee hyvää aivoille) ja liikuntaa. Hyvä ruokavalio on myös tärkeä. Jos syö huonosti, voi huonosti. Mielialalääkkeitä pitäisin viimeisenä keinona jos taustalla on ihan oikeasti masennusta ja ahdistusta.