Nykyinen mies ei siedä ajatusta exästä, saati yhteistä aikaa tämän kanssa. Nykyinen vaihtoon?

Minulla ei ole kokemusta eroista eikä existä, mutta jos eroaisin, toivoisin että pysyisimme lasten vuoksi mahdollisimman läheisinä. Lapsilla on joka tapauksessa, riitaisenkin eron aikaan, toive siitä, että vanhemmat palaisivat yhteen. Se säilyy monella aikuisuuteen saakka.

Näin ollen lapsille on ihan varmasti hyväksi se, että vanhemmat ovat erosta huolimatta mahdollisimman hyvissä väleissä.

Tunnustan, että ajattelen asiaa lasten kannalta, en vanhempien. Minusta lasten asia on tärkeämpi kuin vanhempien, erossa lapset menettävät aina eniten.

Juuri näin, juuri näin. Tätä minä koetan tässä tuoda esille. Että tärkeinpänä tässä ovat lapset. Minä voisin jostain luopuakin, edes osin, mutta lasten ei mielestäni tarvitse luopua yhtään enemmästä, kuin mistä heidät on jo irti revitty.

 

Luulen, että sinä ja nykyisesi ajattelette erilailla suhteen kehityksen. Kaksivuotta seurustelua on minusta aika pitkä aika varsinkin jos jokapäivä tapaa, ilmeisesti on välillä yötäkin yms.

Sinulle mies on vieläkin se uusi tuttavuus vasta... Ei edes ystävä.

Ehkä teidän kannattaisi keskustella siitä, missä kohdin näette suhteenne. Tiedä vaikka nykyisesi ajattelisi jo teidän "yhteistä" perhettä, kun taas sinä vasta olet tapailuasteella suhteessa..

Olet sekoittanut nyt toisen vieraan kirjoituksen minun kirjoitukseeni. Tämä suhde on kestänyt reilusti alle vuoden verran, ei suinkaan kahta.

 

Mitäs jos vaik yrittäisit ensin sen ex:n kanssa sopia asiat niin, et hän kyllä edelleen tapaisi lapsiaan yhtä paljon aina ennenkin. Mutta sinä et liittyisi siihen tapaamiseen ollenkaan. Ja ne kahvi hetket vaik nyt kuinka tärkeiltä tuntuvatkin, niin olisi sitä entistä elämää.
Sinun lapsilta se ei ole pois jos viettävät aikaa isänsä kanssa ilman sinua.
Ainut keneltä se on pois on sinun ja ex:n yhteisestä ajasta.
Toivon, että antaisit uudelle miehellesi mahdollisuuden tulla ensin osaksi sinun ja lastesi elämää ja sitten pikku hiljaa ehkä myös siihen mahtuisi ex.
Koska nyt sinun kirjoituksesta saan sen käsityksen, että hän tuntee varmasti itsensä ulkopuoliseksi, yksi teidän perhettä vastaan. Perhettä jota todellisuudessa ei edes ole enään kuin vain teidän ylläpitämässä muodossa.
Hänelle kaikki on uutta ja outoa, teille kaikki tuttua ja turvallista !
Ennen kuin voit aloittaa uuden elämän/suhteen sinun täytyy joltain osin ainakin luopua vanhasta !

Ja sanoisin lapsille sitten, että 'nyt loppui yhteinen aika täysin, koska äidin uusi mies ei siedä että tapaamme isänne kanssa', näinkö? Nuo ovat jo sen ikäisiä lapsia, että taatusti tietäisivät mistä on kyse, ja sen jälkeen miesystävän olisi turha edes haaveilla läheisestä suhteesta lapsiin.

Ei tietenkään noin, että sotket heti lapset mukaan tuollain ikävällä asenteella ja heti "haukkumassa" uutta miestä.

Sun ei tarvi sanoa mitään lapsille. Puhut exäsi kanssa asiasta. Exä tulee tapaamaan lapsia, ottaa lapset mukaansa jne. Tai viet lapset isälleen jne. Ei sun tarvi siinä olla kahvittelemassa ja tuskin lapset nyt sua sitten siinä edes kaipaa. Vai mitä ihmettä te kaikki _yhdessä_ teette?

Käyttekö muuten lapsien kanssa samanlailla exäsi kodissa jatkuvasti? Vai pitääkö exäsi uusi vaimo oman kodin tiukasti itsellään ja vain sun kotisi on se yhteinen paikka?

 

Joskus uuden suhteen aloittaminen on hankalaa ja vaatii vuosia ennen kuin yhteinen sävel ja yhteiset säännöt löytyvät. Mies on tietysti mustasukkainen, eikä tunne sinua tarpeeksi hyvin tietääkseen sitä, ettei vanha suola enää janota.

 

Minusta

Minä en oikein ymmärrä. Onko ap jossain sanonut, että ex olisi hänen PARAS ystävänsä?

Meillä ei ole exiä kuvioissa, mutta siltikään en ymmärrä sitä, että exän kanssa ei voisi olla ystävä. Se ei vain mene minulla jakeluun. Ei kai ystävyys välttämättä häviä mihinkään, vaikka yhdessä elämisestä ei tulekaan mitään?

Mä en ainakaan haluaisi että mun tai miehen exä kävisi meillä kahvilla niin kuin meidän muut ystävät. Yksi ponttini oli se että mun mielestä ystävyys sellaiseen ihmiseen jonka kanssa on ollut rakastunut ja sängyssä on eri laatuista kuin ystävyys joka on aina ollut platoninen. uudelta puolisolta ei vaatia että pitää kaveerata puolison vanhojen seksi kumppaneiden kanssa koska puolisi haluaa olla heidän kanssa ystävä.

 

Sinä itse määrittelet suhteesi rajat ja miten itse haluat sen elää. Jos sinusta tuntuu, että et ole valmis luopumaan lämpimästä suhteestasi ex-mieheesi ja uusi miehesi tätä vaatii, niin älä sitten luovu. Onhan se lasten kannalta parempi, että ollaan tekemisissä myös lasten isän kanssa. Luultavasti nykyinen miehesi ei hyväksy lapsiasikaan?

Se on kovin ristiriitaista. Hän väittää haluavansa olla lasten kanssa ja toitottaa, miten lapset ovat tärkeitä. Ei silti käyttäydy sen mukaan, vaan haluaa vieroittaa lapset kokonaan isästään ja 'ostaa' isän paikan itselleen. En tiedä onko kyse sitten jotain statuksesta vai mistä, koska mielestäni tuo ei ihan ole sitä aitoa lapsista välittämistä miehen suunnalta.

 

Luulen, että sinä ja nykyisesi ajattelette erilailla suhteen kehityksen. Kaksivuotta seurustelua on minusta aika pitkä aika varsinkin jos jokapäivä tapaa, ilmeisesti on välillä yötäkin yms.

Sinulle mies on vieläkin se uusi tuttavuus vasta... Ei edes ystävä.

Ehkä teidän kannattaisi keskustella siitä, missä kohdin näette suhteenne. Tiedä vaikka nykyisesi ajattelisi jo teidän "yhteistä" perhettä, kun taas sinä vasta olet tapailuasteella suhteessa..

Olet sekoittanut nyt toisen vieraan kirjoituksen minun kirjoitukseeni. Tämä suhde on kestänyt reilusti alle vuoden verran, ei suinkaan kahta.

Aijaa.. Se on huono kun on muita vieraita. Laita nickiksi AP niin kaikki tietää, että olet alkuperäinen kirjoittaja.

Jos suhde on ihan alkuvaiheessa vasta tapailuasteella, niin asia on aivan eri. Tosin joudut jokatapauksessa käymään samat asiat lävitse luultavasti ihan kenen tahansa muun miehen kanssa.

 

Juuri näin, juuri näin. Tätä minä koetan tässä tuoda esille. Että tärkeinpänä tässä ovat lapset. Minä voisin jostain luopuakin, edes osin, mutta lasten ei mielestäni tarvitse luopua yhtään enemmästä, kuin mistä heidät on jo irti revitty.

Kuten kirjoitin, tuo on ihannetilanne teidän perheellenne, vaikka olettekin eronneet parisuhteesta, mutta oletko valmis uuteen suhteeseen? Sen ymmärrän, että sanotaan eronneen ja lasten olevan "paketti", joka ns. otetaan tai jätetään, mutta on vähän kohtuutonta olettaa, että se ex kuuluu myös siinä mielessä pakettiin, ettei siinä olisi neuvottelun varaa. Siinäkin on kuitenkin eri sävyjä ja tasoja, minkä verran ollaan tekemisissä ja missä asioissa =)

 

Luulen, että sinä ja nykyisesi ajattelette erilailla suhteen kehityksen. Kaksivuotta seurustelua on minusta aika pitkä aika varsinkin jos jokapäivä tapaa, ilmeisesti on välillä yötäkin yms.

Sinulle mies on vieläkin se uusi tuttavuus vasta... Ei edes ystävä.

Ehkä teidän kannattaisi keskustella siitä, missä kohdin näette suhteenne. Tiedä vaikka nykyisesi ajattelisi jo teidän "yhteistä" perhettä, kun taas sinä vasta olet tapailuasteella suhteessa..

Olet sekoittanut nyt toisen vieraan kirjoituksen minun kirjoitukseeni. Tämä suhde on kestänyt reilusti alle vuoden verran, ei suinkaan kahta.

Aijaa.. Se on huono kun on muita vieraita. Laita nickiksi AP niin kaikki tietää, että olet alkuperäinen kirjoittaja.

Jos suhde on ihan alkuvaiheessa vasta tapailuasteella, niin asia on aivan eri. Tosin joudut jokatapauksessa käymään samat asiat lävitse luultavasti ihan kenen tahansa muun miehen kanssa.

Juuri näin...

 

Ei tietenkään noin, että sotket heti lapset mukaan tuollain ikävällä asenteella ja heti "haukkumassa" uutta miestä.

Sun ei tarvi sanoa mitään lapsille. Puhut exäsi kanssa asiasta. Exä tulee tapaamaan lapsia, ottaa lapset mukaansa jne. Tai viet lapset isälleen jne. Ei sun tarvi siinä olla kahvittelemassa ja tuskin lapset nyt sua sitten siinä edes kaipaa. Vai mitä ihmettä te kaikki _yhdessä_ teette?

Käyttekö muuten lapsien kanssa samanlailla exäsi kodissa jatkuvasti? Vai pitääkö exäsi uusi vaimo oman kodin tiukasti itsellään ja vain sun kotisi on se yhteinen paikka?[/quote]

Käymme myös exän luona. Ja nuo lapset ovat tosiaan jo sen ikäisiä, että jos tilanne yhtäkkiä muuttuisi aivan täysin ja totaalisesti, niin turha minun olisi siihen sanoa, että uudella miesystävällä ei ole asian kanssa mitään tekemistä...

 

Juuri näin, juuri näin. Tätä minä koetan tässä tuoda esille. Että tärkeinpänä tässä ovat lapset. Minä voisin jostain luopuakin, edes osin, mutta lasten ei mielestäni tarvitse luopua yhtään enemmästä, kuin mistä heidät on jo irti revitty.

Kuten kirjoitin, tuo on ihannetilanne teidän perheellenne, vaikka olettekin eronneet parisuhteesta, mutta oletko valmis uuteen suhteeseen? Sen ymmärrän, että sanotaan eronneen ja lasten olevan "paketti", joka ns. otetaan tai jätetään, mutta on vähän kohtuutonta olettaa, että se ex kuuluu myös siinä mielessä pakettiin, ettei siinä olisi neuvottelun varaa. Siinäkin on kuitenkin eri sävyjä ja tasoja, minkä verran ollaan tekemisissä ja missä asioissa =)

Juuri näin. Ei exät siihen pakettiin enää tulisi kuulua vaan niiden pitäisi olla historiaa. Jos ne eivät ole historiaa, niin tulisi tosiaan miettiä onko valmis uuteen suhteeseen. Uudessa suhteessa joutuu väistämättäänkin miettiin uuden kumppanin ajatuksia ja hänenkin onneaan. Lapset toki etusijalle, mutta se ei vaadi äidin ja exän pakettia ollenkaan.

 

Minusta

Minä en oikein ymmärrä. Onko ap jossain sanonut, että ex olisi hänen PARAS ystävänsä?

Meillä ei ole exiä kuvioissa, mutta siltikään en ymmärrä sitä, että exän kanssa ei voisi olla ystävä. Se ei vain mene minulla jakeluun. Ei kai ystävyys välttämättä häviä mihinkään, vaikka yhdessä elämisestä ei tulekaan mitään?

Mä en ainakaan haluaisi että mun tai miehen exä kävisi meillä kahvilla niin kuin meidän muut ystävät. Yksi ponttini oli se että mun mielestä ystävyys sellaiseen ihmiseen jonka kanssa on ollut rakastunut ja sängyssä on eri laatuista kuin ystävyys joka on aina ollut platoninen. uudelta puolisolta ei vaatia että pitää kaveerata puolison vanhojen seksi kumppaneiden kanssa koska puolisi haluaa olla heidän kanssa ystävä.

Minä en ainakaan erottele ystävyyttä minkään seksin perusteella, vaan minusta siinä on paljon, paljon enemmän siihen vaikuttavia asioita.

 

Ei tietenkään noin, että sotket heti lapset mukaan tuollain ikävällä asenteella ja heti "haukkumassa" uutta miestä.

Sun ei tarvi sanoa mitään lapsille. Puhut exäsi kanssa asiasta. Exä tulee tapaamaan lapsia, ottaa lapset mukaansa jne. Tai viet lapset isälleen jne. Ei sun tarvi siinä olla kahvittelemassa ja tuskin lapset nyt sua sitten siinä edes kaipaa. Vai mitä ihmettä te kaikki _yhdessä_ teette?

Käyttekö muuten lapsien kanssa samanlailla exäsi kodissa jatkuvasti? Vai pitääkö exäsi uusi vaimo oman kodin tiukasti itsellään ja vain sun kotisi on se yhteinen paikka?

Käymme myös exän luona. Ja nuo lapset ovat tosiaan jo sen ikäisiä, että jos tilanne yhtäkkiä muuttuisi aivan täysin ja totaalisesti, niin turha minun olisi siihen sanoa, että uudella miesystävällä ei ole asian kanssa mitään tekemistä...

Saanko nyt udella, että miksi ihmeessä SINÄKIN änkeet exäsi luokse sisälle? Asuuko siellä exän uusi tuttavuus vai seurusteleeko hekin vain?

Olisi hyvä, jos hieman valaitsisit miksi erositte... Seksi ei luistanut...?

 

Juuri näin, juuri näin. Tätä minä koetan tässä tuoda esille. Että tärkeinpänä tässä ovat lapset. Minä voisin jostain luopuakin, edes osin, mutta lasten ei mielestäni tarvitse luopua yhtään enemmästä, kuin mistä heidät on jo irti revitty.

Kuten kirjoitin, tuo on ihannetilanne teidän perheellenne, vaikka olettekin eronneet parisuhteesta, mutta oletko valmis uuteen suhteeseen? Sen ymmärrän, että sanotaan eronneen ja lasten olevan "paketti", joka ns. otetaan tai jätetään, mutta on vähän kohtuutonta olettaa, että se ex kuuluu myös siinä mielessä pakettiin, ettei siinä olisi neuvottelun varaa. Siinäkin on kuitenkin eri sävyjä ja tasoja, minkä verran ollaan tekemisissä ja missä asioissa =)

Siis siitä ei ole kyse, etteikö olisi varaa neuvotella, vaan siitä, että nykyinen haluaa exän kokonaan pois. Siis kokonaan. Kerran kahdessa viikossa sopii tavata, ei muuten. Ja siitä ei saa mielellään puhuakaan, koko miehestä. Siis tilanne ei ole mitenkään niin yksinkertainen, että haetaanpas tästä nyt joku kaikkia miellyttävä ratkaisu, kun yksi on täysin ehdottomalla linjalla.

 

Juuri näin. Ei exät siihen pakettiin enää tulisi kuulua vaan niiden pitäisi olla historiaa. Jos ne eivät ole historiaa, niin tulisi tosiaan miettiä onko valmis uuteen suhteeseen. Uudessa suhteessa joutuu väistämättäänkin miettiin uuden kumppanin ajatuksia ja hänenkin onneaan. Lapset toki etusijalle, mutta se ei vaadi äidin ja exän pakettia ollenkaan.

Siis miksi exän pitäisi aina olla historiaa joka mielessä? Miksei se riitä, että se on historiaa siinä mielessä, ettei hänen kanssaan ole enää mitään muuta kuin ystävyyttä? Kuka ylipäätään katsoo olevansa oikeutettu sanelemaan moisia ehtoja toiselle?

Ja lapset ovat (toistan taas itseäni) sanoneet, että näin on paras.

 

Siis siitä ei ole kyse, etteikö olisi varaa neuvotella, vaan siitä, että nykyinen haluaa exän kokonaan pois. Siis kokonaan. Kerran kahdessa viikossa sopii tavata, ei muuten. Ja siitä ei saa mielellään puhuakaan, koko miehestä.


Tämän perusteella jos tilanne on oikeasti näin mustavalkoinen, nykyinen mies kiertoon ja suositus lapsettomasta uudesta kumppanista :snotty: Sori vaan.

 

Siis siitä ei ole kyse, etteikö olisi varaa neuvotella, vaan siitä, että nykyinen haluaa exän kokonaan pois. Siis kokonaan. Kerran kahdessa viikossa sopii tavata, ei muuten. Ja siitä ei saa mielellään puhuakaan, koko miehestä. Siis tilanne ei ole mitenkään niin yksinkertainen, että haetaanpas tästä nyt joku kaikkia miellyttävä ratkaisu, kun yksi on täysin ehdottomalla linjalla.

Mutta keskustele sinä oman puolen kompromisseista ja kerro miksi jostain asioista ei tingitä.

Jos toinen on lapseton, ei hän välttämättä edes tajua oikean isän merkitystä lapsille. Ehkäpä keskustelu isän tärkeydestä ja isäpuolen roolista voisi auttaa miestä?

Mutta kyllä hän vaatii liikoja, jos exä ei saisi edes lapsiaan tavata. Se on varma...

 

Minusta ex ja ystävä eivät ole sama asia.

Tässähän se tuli. Kanta, jota täällä kovasti puolustetaan, mutta kukaan ei tunnusta näin ajattelevansa... Hatun nosto sinulle, että uskalsit sanoa sen 'ääneen'. Olen eri mieltä siksi, koska minulle kumppani on yleensä se paras ystävä. Se kaikkein paras, muiden hyvien ystävien joukosta. Ja kun se kaikkein paras ystävä on ollut rinnalla niin monet vuodet, niin mielestäni se ystävyys tulee säilymään, ellei eroon liity mitään ilmiriitoja. Ja meillä säilyi. Mistä olen onnellinen. Koska mielestäni ystävyys on yksi elämän peruspilareista. Uudella miehellä ei vielä mitään parhaimman ystävän tittelia ole, koska hän on todellakin vielä sen verran uusi mies. En tiedä, miten asiat tulevat kehittymään, koska katson nyt olevani umpikujassa. Muuten en löydä hänestä juurikaan mitään vikaa, mutta tämä asia horjuttaa kaikkea, koska se koskee lapsiani.

No mä olen kanssa ollut aiemmin naimisissa kymmenvuotta ja erosimme hyvissä väleissä.

Mulla on kanssa paras ystäväni mieheni, siis NYKYINEN mieheni ei EX. Siinä juuri pointtini ystävyys ja ex pitäisi mielestäni erotella, se ei nimittäin toimi jos elää uudessa parisuhteessa, mutta toki väleissä voi olla.

Siis hetiko se parhain ystävyys teidän välillenne syntyi...? Minä rakennan omani vuosien saatossa, ja tämä on vielä niin tuore, ettei niitä yhteisiä vuosia ole takana.

Ei heti mutta uskon ettei koskaan olisi ystävyyttä ja luottamusta syntynytkään jos olisin roikkunut exässä.

 

Ei tietenkään noin, että sotket heti lapset mukaan tuollain ikävällä asenteella ja heti "haukkumassa" uutta miestä.

Sun ei tarvi sanoa mitään lapsille. Puhut exäsi kanssa asiasta. Exä tulee tapaamaan lapsia, ottaa lapset mukaansa jne. Tai viet lapset isälleen jne. Ei sun tarvi siinä olla kahvittelemassa ja tuskin lapset nyt sua sitten siinä edes kaipaa. Vai mitä ihmettä te kaikki _yhdessä_ teette?

Käyttekö muuten lapsien kanssa samanlailla exäsi kodissa jatkuvasti? Vai pitääkö exäsi uusi vaimo oman kodin tiukasti itsellään ja vain sun kotisi on se yhteinen paikka?

Käymme myös exän luona. Ja nuo lapset ovat tosiaan jo sen ikäisiä, että jos tilanne yhtäkkiä muuttuisi aivan täysin ja totaalisesti, niin turha minun olisi siihen sanoa, että uudella miesystävällä ei ole asian kanssa mitään tekemistä...

Saanko nyt udella, että miksi ihmeessä SINÄKIN änkeet exäsi luokse sisälle? Asuuko siellä exän uusi tuttavuus vai seurusteleeko hekin vain?

Olisi hyvä, jos hieman valaitsisit miksi erositte... Seksi ei luistanut...?

Änkeän No, ihan pyydettäessä änkeän, ja minulle se on täysin luonnollista, aivan kuten muidenkin luona kyläily. Ei tämä uusi nainen siellä asu, mutta on lähes aina kuitenkin.

Eikä meidän muinainen seksimme liity tähän asiaan mitenkään, kuten ehkä itsekin käsität

 

Juuri näin. Ei exät siihen pakettiin enää tulisi kuulua vaan niiden pitäisi olla historiaa. Jos ne eivät ole historiaa, niin tulisi tosiaan miettiä onko valmis uuteen suhteeseen. Uudessa suhteessa joutuu väistämättäänkin miettiin uuden kumppanin ajatuksia ja hänenkin onneaan. Lapset toki etusijalle, mutta se ei vaadi äidin ja exän pakettia ollenkaan.

Siis miksi exän pitäisi aina olla historiaa joka mielessä? Miksei se riitä, että se on historiaa siinä mielessä, ettei hänen kanssaan ole enää mitään muuta kuin ystävyyttä? Kuka ylipäätään katsoo olevansa oikeutettu sanelemaan moisia ehtoja toiselle?

Ja lapset ovat (toistan taas itseäni) sanoneet, että näin on paras.

No historiaa siinä mielessä, ettei ne kuulu enää perheeseen ja "pakettiin". Ystävää ja kaveria saa minusta olla, mutta ei siten, että se talloo uutta "perhettä". Oma kumppani tulisi olla eka ja vasta sitten ystävät.

 

Juuri näin, juuri näin. Tätä minä koetan tässä tuoda esille. Että tärkeinpänä tässä ovat lapset. Minä voisin jostain luopuakin, edes osin, mutta lasten ei mielestäni tarvitse luopua yhtään enemmästä, kuin mistä heidät on jo irti revitty.

Kuten kirjoitin, tuo on ihannetilanne teidän perheellenne, vaikka olettekin eronneet parisuhteesta, mutta oletko valmis uuteen suhteeseen? Sen ymmärrän, että sanotaan eronneen ja lasten olevan "paketti", joka ns. otetaan tai jätetään, mutta on vähän kohtuutonta olettaa, että se ex kuuluu myös siinä mielessä pakettiin, ettei siinä olisi neuvottelun varaa. Siinäkin on kuitenkin eri sävyjä ja tasoja, minkä verran ollaan tekemisissä ja missä asioissa =)

Juuri näin. Ei exät siihen pakettiin enää tulisi kuulua vaan niiden pitäisi olla historiaa. Jos ne eivät ole historiaa, niin tulisi tosiaan miettiä onko valmis uuteen suhteeseen. Uudessa suhteessa joutuu väistämättäänkin miettiin uuden kumppanin ajatuksia ja hänenkin onneaan. Lapset toki etusijalle, mutta se ei vaadi äidin ja exän pakettia ollenkaan.

Ehkä kokemattomuuteni eroasioissa vaikuttaa, mutta minä en jotenkin mitenkään ymmärrä, että exän voisi heivata koko paketista pois?

Niin kauan kuin ex on lasten isä, ei häntä voi erottaa lasten eikä näin ollen täysin myöskään äidin elämästä pois, olipa vanhempien suhde eron jälkeen millainen hyvänsä.

Olen ihan hämmästynyt, että tämä asia voidaan tulkita näin jyrkästi. Käsittääkseni lapset hyötyvät aina, mitä paremmin vanhemmat tulevat toimeen eron jälkeen. Oikeasti ero on aika traaginen asia lapsille koko heidän tulevaisuutensa kannalta, joten siinä ei liikaa voi lapsia ajatella.

 

Siis siitä ei ole kyse, etteikö olisi varaa neuvotella, vaan siitä, että nykyinen haluaa exän kokonaan pois. Siis kokonaan. Kerran kahdessa viikossa sopii tavata, ei muuten. Ja siitä ei saa mielellään puhuakaan, koko miehestä. Siis tilanne ei ole mitenkään niin yksinkertainen, että haetaanpas tästä nyt joku kaikkia miellyttävä ratkaisu, kun yksi on täysin ehdottomalla linjalla.

Mutta keskustele sinä oman puolen kompromisseista ja kerro miksi jostain asioista ei tingitä.

Jos toinen on lapseton, ei hän välttämättä edes tajua oikean isän merkitystä lapsille. Ehkäpä keskustelu isän tärkeydestä ja isäpuolen roolista voisi auttaa miestä?

Mutta kyllä hän vaatii liikoja, jos exä ei saisi edes lapsiaan tavata. Se on varma...

Siis herranen aika sentään, tottakai tästä on keskusteltu, ja paljon onkin! Tästä on todella keskusteltu. Pitkään ja hartaasti. Mutta vastakkainen kanta on täysin ehdoton.

 

Ei heti mutta uskon ettei koskaan olisi ystävyyttä ja luottamusta syntynytkään jos olisin roikkunut exässä.

Ei tässä kukaan kenessäkään roiku sen suuremmin kuin muissakaan ihmisissä.

 

Ei tietenkään noin, että sotket heti lapset mukaan tuollain ikävällä asenteella ja heti "haukkumassa" uutta miestä.

Sun ei tarvi sanoa mitään lapsille. Puhut exäsi kanssa asiasta. Exä tulee tapaamaan lapsia, ottaa lapset mukaansa jne. Tai viet lapset isälleen jne. Ei sun tarvi siinä olla kahvittelemassa ja tuskin lapset nyt sua sitten siinä edes kaipaa. Vai mitä ihmettä te kaikki _yhdessä_ teette?

Käyttekö muuten lapsien kanssa samanlailla exäsi kodissa jatkuvasti? Vai pitääkö exäsi uusi vaimo oman kodin tiukasti itsellään ja vain sun kotisi on se yhteinen paikka?

Käymme myös exän luona. Ja nuo lapset ovat tosiaan jo sen ikäisiä, että jos tilanne yhtäkkiä muuttuisi aivan täysin ja totaalisesti, niin turha minun olisi siihen sanoa, että uudella miesystävällä ei ole asian kanssa mitään tekemistä...[/quote]


Sun lapses on sen verran isoja, et ymmärtävät monia parisuhteen kiekuroita? Miks et sitten voi suoraan sanoo lapsille, että heillä on toki nyt ja aina se OIKEA isä, joka rakastaa ja jonka kanssa lapset voivat viettää aikaa niin paljon kuin haluavat. Mutta nyt kun äidillä on uusi mies (josta äiti tykkää ja haluaa olla tämän kanssa), niin isä ei voi enää ihan niin vaan käydä siellä vanhassa kodissa puuhailemassa yhtä jos toistakin sillon kun itseään huvittaa ja lapsille sopii. Vaan nyt tarvitsee tehdä niin et kaikilla on hyvä mieli... Luulis lasten ymmärtävän sekin, kun kerran niin monia muitakin asiaoita tosiaan tuntuvat ymmärtävän.

Mutta luulempa, että ap ei edes halua päästää irti exästään, ja nauttii exän läsnäolosta "lasten parhaaksi" verukkeella.

 

Siis siitä ei ole kyse, etteikö olisi varaa neuvotella, vaan siitä, että nykyinen haluaa exän kokonaan pois. Siis kokonaan. Kerran kahdessa viikossa sopii tavata, ei muuten. Ja siitä ei saa mielellään puhuakaan, koko miehestä. Siis tilanne ei ole mitenkään niin yksinkertainen, että haetaanpas tästä nyt joku kaikkia miellyttävä ratkaisu, kun yksi on täysin ehdottomalla linjalla.

Se kuulostaa kieltämättä pahalta. Ehkä sain ketjun alusta väärän käsityksen sanavalinnoistasi. Luultavasti hän tuntee olonsa niin uhatuksi ja ulkopuoliseksi, ettei näe kokonaisuutta. Haluatko kertoa (jollet ole jo kertonut ketjun vaiheissa, jossa tapauksessa passita minut lukemaan =) ) millaisissa merkeissä suhteenne alkoi? Piditkö aluksi lapsesi ja entisen perheesi enemmän sivussa, kuten moni kuulema tekee?Eli ei esittele uutta kumppania nopeasti lapsille. Tällöin voi tulla erilainen kuva eronneen perhesuhteista ja kuvitella enemmän kyse olevan ns sinkkujen suhteesta, kahdesta "vapaasta" ihmisestä suhteen alussa. Ja jos sitten tilanne muuttuu, on varmaan sitten ottaa uusi tilanne haltuun, ollakin se, joka kenties jää sivuun, kun se "vanha perhe" viettää aikaa yhdessä. Anteeksi jos tätä on jo puitu ketjussa.