Nykyinen mies ei siedä ajatusta exästä, saati yhteistä aikaa tämän kanssa. Nykyinen vaihtoon?

  • Viestiketjun aloittaja Vieras
  • Ensimmäinen viesti
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ex/nyx:
Minulla meni asiat aikoinaan näin.
Minä jäin lapsemme kanssa asumaan entiseen taloomme ja mies muutti omaan kotiinsa.
Ex näkee yhteistä lastamme säännöllisesti joka toinen viikonloppu sekä aina viikolla kun työt ym. sen sallivat.
Tietenkin aikoinaan kun lapsi ole vielä pieni niin tapaamiset määräytyivät aika paljon lapsen rytmin mukaan ja nykyään koulu/läksyt ym asiat tietenkin mut toisella tavalla.
Eli meillä on aina ollut hyvät välit ex:n kanssa, mutta myös kunnioitus toistemme elämää kohtaan.
Lapsi on aina saanut olla isänsä kanssa niin paljon kuin mahdollista, mutta se ei ole koskaan vaatinut minun läsnä oloa.
Ja ex myös käy minun vanhemieni luona sekä veljelläni ( ollaan hänen lastensa kummeja ) mutta myös nekään vierailut eivät minua kaipaa. Minä myös vierailen ex:n sukulaiseten luona ( synttäreillä ym. ) mutta osaan sinne mennä nykyisen kanssa. Ja jos satumme kaikki samaan aikaan kylään niin ei siinä kolmatta maailman sotaa synny.
Niin minulla kuin myös ex:llä on uudet kumppanit ja ei heidän ole koskaan tarvinnut olla meille ns. ex:ille mustasukkaisia koska olemme toistemme elämässä aina lapsemme vuoksi, mutta osaamme myös kunnioittaa toistemme uutta suhdetta ja myös antaa sille tilaa.
Lapsemme ei koskaan ole jäänyt toiseksi/ulkopuoliseksi ym. vaan me vanhemmat olemme aina olleet hänelle läsnä.
Tämähän olisiki ihannetilanne :) Mutta nykyinen on ilmoittanut ettei hän halua edes nähdä ex-miestäni, vaan luikkii aina karkuun. Olen ehdottanut, että pitäisiköhän heidän koittaa tutustua edes hieman, muttei se nykyiselle sovi.
 
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja evita:
Alkuperäinen kirjoittaja ei sentään !:
Kyllä tuo kuulostaa aika oudolle mielestäni. Vaadit kyllä nykyiseltä kumppaniltasi melkoisia hyväksymisiä. Miksi ihmeessä erosit, jos noin paljon haluat exäsi kanssa aikaa viettää ??????

En ikimaailmassa hyväksyisi moista, enkä usko, että ihan hevillä löydät miestä joka moista menoa ymmärtää !
Todella outoa...siis TODELLA. Ihan kuin yrittäisitte esittää ettei tässä olla erottukaan tai jotain. Ymmärrän että lasten takia on pakko olla jonkin verran tekemisissä, mutta minkä ihmeen takia sun täytyy juuri yhtäaikaa mennä sukulaisiin ????
Olen kyllä päinvastaista mieltä. Aivan poikkeuksellista on, että vanhemmat osaavat laittaa erosta huolimatta lapset etusijalle elämässään. Usein vanhemmat ajattelevat hyvinkin itsekkäästi omaa elämäänsä ja uusia kumppaneitaan ja ihmissuhteitaan, vaikka lapset uhkaavat jäädä tuuliajolle suurten muutosten kourissa.

Suosittelen vakavaa keskustelua nykyisen kumppanin kanssa. Hänen täytyisi minusta ymmärtää, että ensin olivat lapset, jotka eron myötä ovat menettäneet paljon ja vasta sitten tulevat uudet kumppanit. Vanhemmat toimivat minusta ihanteellisesti lasten kannalta.
Siis juurikin näin. Kiitos, että vaivauduit ymmärtämään mitä tässä hain takaa...!
 
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja järjen käyttö on sallittu:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Minerva McGarmiwa:
Suosittelen tarkistamaan sana "kompromissi" merktyksen ku tuntuu olevan totaalisen hukassa.
Jos nykyinen ei tykkää et exä hyppää kokoajan nurkissa ja sä tykkäät niin kas ku olis paikka vaikka vähentää sitä exän vierailutiheyttä teillä ja vaikka niin exä hakis lapset omaan asuntoonsa tai johonki kivaan tapahtumaan -> lapset edelleen tapais isäänsä ja sä saisit aikaa uuden miehen kans ihan kahdestaankin. (Ja nyt alkaa kiukkuuminen et lasten paikka on kotona ja ap:n lapsia ei pois kotoota häädetä siks et uusi mies sais olla äidin kans tms)
Höpönlöpönlöpö! Kun ei tuo käy. Ei se auta tilannetta. Ainut vaihtoehto on se, että lapset tapaavat isäänsä kerran kahdessa viikossa, ei muuten. Tai tulee sota nykyisen kanssa. Tätähän minä olen tässä nyt sanonutkin jo, moneen otteeseen, ellet ole sattunut lukemaan kuin harppoen...
Et todellakaan aluksi sanonut että MIKÄÄN kanssakäyminen exän kanssa ei käy. Kerroit vaan kuinka sun exäs juoksee sun luona kahvilla ja "leikkimässä" ja ihmettelet NIIN kovasti kun nykyinen miesystävä ei tykkää. Voi pyhä jysäys sentään.
Tässä ketjun aikana on taatusti esiintynyt koko tilanne kokonaisuudessaan, vaikkei heti ensimmäisessä viestissä.
 
Mun mielestä pitäisi pitäisi vielä erottaa käsittet ystävä ja ex, ei mun mielestä ystyvyys voi olla sanlaista esim. vanhan luokkakaverin kanssa jonka kanssa suhde on aina ollut platoninen ja exän kanssa johon on ollut jossain vaiheessa rakastunut ja harrastanut seksiä. Kaikkihan tietää että jos menet harrastamaan seksiä kaverin kanssa niin suhde muuttuu peruuttamattomasti, musta se toimii myös toisin päin. Exän kanssa ei voi olla samanlainen kaveri kuin esim vanhan luokka kaverin eikä voi odottaa uudelta sen hyväksymistä... hienoa jos hyväksyy mutta ei mielestäni yhtään tuomittavaa jos ei hyväksy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Tämä on valtavan suuri ongelma. Olen lasten isän kanssa hyvissä väleissä ja hän käy tässä usein, leikkimässä lasten kanssa tai kahvilla. Käymme myös joskus yhdessä esim. kyläilemässä entisten yhteisten sukulaisten luona. Koska yhteiseloa on takana niin monia vuosia, niin mielestämme ystävyys tuntuu aivan luontevalta. Eroon ei liity mitään skismaa ja ystävyys on laadultaan tasaista. Toisesta kuitenkin yhä välittää aivan valtavasti, vaikkei suhde toiminutkaan. En kestä ajatusta siitä, että koko ystävyys pitäisi lopettaa tai sitä pitäisi jotenkin rajoittaa. Mieluummin laitan nykyisen kiertoon, ellei hän sopeudu asiaan. Muita syitä olla sopeutumatta ei ole, kuin se, että tuo toinen mies nyt on ex. Jos puhe ei mene perille, vaan aina alkaa kiukuttelumaratonit, niin onko muita vaihtoehtoja kuin pistää nykyinen kiertoon...?
Minusta tuo lause juuri kertoo, että valitset enemmin exäsi kahvittelun kuin nykyisesi miehen. Ei hänen "mustasukkaisuus" ole siis ollenkaan väärässä vaan ehkä hän havaitsee juuri tuon rivienvälistä ja huomaa, että jää ikuisesti kakkoseksi exäsi suhteen.

Eli minusta "mustasukkaisuus" on ihan aiheellista.
 
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Minusta ex ja ystävä eivät ole sama asia.
Tässähän se tuli. Kanta, jota täällä kovasti puolustetaan, mutta kukaan ei tunnusta näin ajattelevansa... Hatun nosto sinulle, että uskalsit sanoa sen 'ääneen'. Olen eri mieltä siksi, koska minulle kumppani on yleensä se paras ystävä. Se kaikkein paras, muiden hyvien ystävien joukosta. Ja kun se kaikkein paras ystävä on ollut rinnalla niin monet vuodet, niin mielestäni se ystävyys tulee säilymään, ellei eroon liity mitään ilmiriitoja. Ja meillä säilyi. Mistä olen onnellinen. Koska mielestäni ystävyys on yksi elämän peruspilareista. Uudella miehellä ei vielä mitään parhaimman ystävän tittelia ole, koska hän on todellakin vielä sen verran uusi mies. En tiedä, miten asiat tulevat kehittymään, koska katson nyt olevani umpikujassa. Muuten en löydä hänestä juurikaan mitään vikaa, mutta tämä asia horjuttaa kaikkea, koska se koskee lapsiani.
 
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Peuhu68:
Mun mielestä pitäisi pitäisi vielä erottaa käsittet ystävä ja ex, ei mun mielestä ystyvyys voi olla sanlaista esim. vanhan luokkakaverin kanssa jonka kanssa suhde on aina ollut platoninen ja exän kanssa johon on ollut jossain vaiheessa rakastunut ja harrastanut seksiä. Kaikkihan tietää että jos menet harrastamaan seksiä kaverin kanssa niin suhde muuttuu peruuttamattomasti, musta se toimii myös toisin päin. Exän kanssa ei voi olla samanlainen kaveri kuin esim vanhan luokka kaverin eikä voi odottaa uudelta sen hyväksymistä... hienoa jos hyväksyy mutta ei mielestäni yhtään tuomittavaa jos ei hyväksy.
Sehän siinä onkin sitten, että se ystävyys on ollut varmasti myös paljonpaljon syvempää henkisesti, kuin jonkun hyvän päivän tutun kanssa. Ja siitä ollaan sitten mustasukkaisia. Ei sallita toiselle sitä syvää ystävyyttä, mikä jää rakkauden jälkeenkin jäljelle. Mielestäni äärimmäisen surullista, sillä jokainen täydellinen ystävyys on mielestäni jo itseisarvo ja säilyttämisen arvoinen asia.
 
Pohdiskelija
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Tämä on valtavan suuri ongelma. Olen lasten isän kanssa hyvissä väleissä ja hän käy tässä usein, leikkimässä lasten kanssa tai kahvilla. Käymme myös joskus yhdessä esim. kyläilemässä entisten yhteisten sukulaisten luona. Koska yhteiseloa on takana niin monia vuosia, niin mielestämme ystävyys tuntuu aivan luontevalta. Eroon ei liity mitään skismaa ja ystävyys on laadultaan tasaista. Toisesta kuitenkin yhä välittää aivan valtavasti, vaikkei suhde toiminutkaan. En kestä ajatusta siitä, että koko ystävyys pitäisi lopettaa tai sitä pitäisi jotenkin rajoittaa. Mieluummin laitan nykyisen kiertoon, ellei hän sopeudu asiaan. Muita syitä olla sopeutumatta ei ole, kuin se, että tuo toinen mies nyt on ex. Jos puhe ei mene perille, vaan aina alkaa kiukuttelumaratonit, niin onko muita vaihtoehtoja kuin pistää nykyinen kiertoon...?
Minusta tuo lause juuri kertoo, että valitset enemmin exäsi kahvittelun kuin nykyisesi miehen. Ei hänen "mustasukkaisuus" ole siis ollenkaan väärässä vaan ehkä hän havaitsee juuri tuon rivienvälistä ja huomaa, että jää ikuisesti kakkoseksi exäsi suhteen.

Eli minusta "mustasukkaisuus" on ihan aiheellista.
Aamen.

Mua edelleen kiinnostaa miksi erositte ap?
 
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Tämä on valtavan suuri ongelma. Olen lasten isän kanssa hyvissä väleissä ja hän käy tässä usein, leikkimässä lasten kanssa tai kahvilla. Käymme myös joskus yhdessä esim. kyläilemässä entisten yhteisten sukulaisten luona. Koska yhteiseloa on takana niin monia vuosia, niin mielestämme ystävyys tuntuu aivan luontevalta. Eroon ei liity mitään skismaa ja ystävyys on laadultaan tasaista. Toisesta kuitenkin yhä välittää aivan valtavasti, vaikkei suhde toiminutkaan. En kestä ajatusta siitä, että koko ystävyys pitäisi lopettaa tai sitä pitäisi jotenkin rajoittaa. Mieluummin laitan nykyisen kiertoon, ellei hän sopeudu asiaan. Muita syitä olla sopeutumatta ei ole, kuin se, että tuo toinen mies nyt on ex. Jos puhe ei mene perille, vaan aina alkaa kiukuttelumaratonit, niin onko muita vaihtoehtoja kuin pistää nykyinen kiertoon...?
Minusta tuo lause juuri kertoo, että valitset enemmin exäsi kahvittelun kuin nykyisesi miehen. Ei hänen "mustasukkaisuus" ole siis ollenkaan väärässä vaan ehkä hän havaitsee juuri tuon rivienvälistä ja huomaa, että jää ikuisesti kakkoseksi exäsi suhteen.

Eli minusta "mustasukkaisuus" on ihan aiheellista.
Ei kai toisesta välittäminen nyt hyvänen aika anna aihetta mustasukkaisuuteen?! Ellei siis tahallaan jotain syitä hakemalla hae. Välitän monesta, valtavan monesta, muustakin läheisestäni kyllä sitten mustasukkaisuudelle oikeuttavan paljon!
 
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Pohdiskelija:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Tämä on valtavan suuri ongelma. Olen lasten isän kanssa hyvissä väleissä ja hän käy tässä usein, leikkimässä lasten kanssa tai kahvilla. Käymme myös joskus yhdessä esim. kyläilemässä entisten yhteisten sukulaisten luona. Koska yhteiseloa on takana niin monia vuosia, niin mielestämme ystävyys tuntuu aivan luontevalta. Eroon ei liity mitään skismaa ja ystävyys on laadultaan tasaista. Toisesta kuitenkin yhä välittää aivan valtavasti, vaikkei suhde toiminutkaan. En kestä ajatusta siitä, että koko ystävyys pitäisi lopettaa tai sitä pitäisi jotenkin rajoittaa. Mieluummin laitan nykyisen kiertoon, ellei hän sopeudu asiaan. Muita syitä olla sopeutumatta ei ole, kuin se, että tuo toinen mies nyt on ex. Jos puhe ei mene perille, vaan aina alkaa kiukuttelumaratonit, niin onko muita vaihtoehtoja kuin pistää nykyinen kiertoon...?
Minusta tuo lause juuri kertoo, että valitset enemmin exäsi kahvittelun kuin nykyisesi miehen. Ei hänen "mustasukkaisuus" ole siis ollenkaan väärässä vaan ehkä hän havaitsee juuri tuon rivienvälistä ja huomaa, että jää ikuisesti kakkoseksi exäsi suhteen.

Eli minusta "mustasukkaisuus" on ihan aiheellista.
Aamen.

Mua edelleen kiinnostaa miksi erositte ap?
Ne asiat eivät liity tähän käsittääkseni mitenkään :) Äärimmäisen painavista syistä johtuen kuitenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Minusta ex ja ystävä eivät ole sama asia.
Tässähän se tuli. Kanta, jota täällä kovasti puolustetaan, mutta kukaan ei tunnusta näin ajattelevansa... Hatun nosto sinulle, että uskalsit sanoa sen 'ääneen'. Olen eri mieltä siksi, koska minulle kumppani on yleensä se paras ystävä. Se kaikkein paras, muiden hyvien ystävien joukosta. Ja kun se kaikkein paras ystävä on ollut rinnalla niin monet vuodet, niin mielestäni se ystävyys tulee säilymään, ellei eroon liity mitään ilmiriitoja. Ja meillä säilyi. Mistä olen onnellinen. Koska mielestäni ystävyys on yksi elämän peruspilareista. Uudella miehellä ei vielä mitään parhaimman ystävän tittelia ole, koska hän on todellakin vielä sen verran uusi mies. En tiedä, miten asiat tulevat kehittymään, koska katson nyt olevani umpikujassa. Muuten en löydä hänestä juurikaan mitään vikaa, mutta tämä asia horjuttaa kaikkea, koska se koskee lapsiani.
No mä olen kanssa ollut aiemmin naimisissa kymmenvuotta ja erosimme hyvissä väleissä.

Mulla on kanssa paras ystäväni mieheni, siis NYKYINEN mieheni ei EX. Siinä juuri pointtini ystävyys ja ex pitäisi mielestäni erotella, se ei nimittäin toimi jos elää uudessa parisuhteessa, mutta toki väleissä voi olla.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Minusta ex ja ystävä eivät ole sama asia.
Tässähän se tuli. Kanta, jota täällä kovasti puolustetaan, mutta kukaan ei tunnusta näin ajattelevansa... Hatun nosto sinulle, että uskalsit sanoa sen 'ääneen'. Olen eri mieltä siksi, koska minulle kumppani on yleensä se paras ystävä. Se kaikkein paras, muiden hyvien ystävien joukosta. Ja kun se kaikkein paras ystävä on ollut rinnalla niin monet vuodet, niin mielestäni se ystävyys tulee säilymään, ellei eroon liity mitään ilmiriitoja. Ja meillä säilyi. Mistä olen onnellinen. Koska mielestäni ystävyys on yksi elämän peruspilareista. Uudella miehellä ei vielä mitään parhaimman ystävän tittelia ole, koska hän on todellakin vielä sen verran uusi mies. En tiedä, miten asiat tulevat kehittymään, koska katson nyt olevani umpikujassa. Muuten en löydä hänestä juurikaan mitään vikaa, mutta tämä asia horjuttaa kaikkea, koska se koskee lapsiani.

Etkö itse nyt huomaa omaa asennettasi?

Eikö sinusta tuossa ole ihan selkeät "mustasukkaisuuden" aiheet? Exä menee selkeesti uuden miehen edelle. (Eikä tämä riipu nyt seksijutuista tjms).

Et vastannut tuosta ajatuksesta, että mitä aiot tehdä, jos esim. nykyisesi kanssa muutat saman katon alle. Vieläkö ajattelisit sukuloida exäsi kanssa jättäen toisen kotiin?
 
Pohdiskelija
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Pohdiskelija:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Tämä on valtavan suuri ongelma. Olen lasten isän kanssa hyvissä väleissä ja hän käy tässä usein, leikkimässä lasten kanssa tai kahvilla. Käymme myös joskus yhdessä esim. kyläilemässä entisten yhteisten sukulaisten luona. Koska yhteiseloa on takana niin monia vuosia, niin mielestämme ystävyys tuntuu aivan luontevalta. Eroon ei liity mitään skismaa ja ystävyys on laadultaan tasaista. Toisesta kuitenkin yhä välittää aivan valtavasti, vaikkei suhde toiminutkaan. En kestä ajatusta siitä, että koko ystävyys pitäisi lopettaa tai sitä pitäisi jotenkin rajoittaa. Mieluummin laitan nykyisen kiertoon, ellei hän sopeudu asiaan. Muita syitä olla sopeutumatta ei ole, kuin se, että tuo toinen mies nyt on ex. Jos puhe ei mene perille, vaan aina alkaa kiukuttelumaratonit, niin onko muita vaihtoehtoja kuin pistää nykyinen kiertoon...?
Minusta tuo lause juuri kertoo, että valitset enemmin exäsi kahvittelun kuin nykyisesi miehen. Ei hänen "mustasukkaisuus" ole siis ollenkaan väärässä vaan ehkä hän havaitsee juuri tuon rivienvälistä ja huomaa, että jää ikuisesti kakkoseksi exäsi suhteen.

Eli minusta "mustasukkaisuus" on ihan aiheellista.
Aamen.

Mua edelleen kiinnostaa miksi erositte ap?
Ne asiat eivät liity tähän käsittääkseni mitenkään :) Äärimmäisen painavista syistä johtuen kuitenkin.
Niin painavia syitä että yhdessä ei voi asua, mutta muuten luuhataan yhdessä jatkuvasti? Kummallista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peuhu68:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Minusta ex ja ystävä eivät ole sama asia.
Tässähän se tuli. Kanta, jota täällä kovasti puolustetaan, mutta kukaan ei tunnusta näin ajattelevansa... Hatun nosto sinulle, että uskalsit sanoa sen 'ääneen'. Olen eri mieltä siksi, koska minulle kumppani on yleensä se paras ystävä. Se kaikkein paras, muiden hyvien ystävien joukosta. Ja kun se kaikkein paras ystävä on ollut rinnalla niin monet vuodet, niin mielestäni se ystävyys tulee säilymään, ellei eroon liity mitään ilmiriitoja. Ja meillä säilyi. Mistä olen onnellinen. Koska mielestäni ystävyys on yksi elämän peruspilareista. Uudella miehellä ei vielä mitään parhaimman ystävän tittelia ole, koska hän on todellakin vielä sen verran uusi mies. En tiedä, miten asiat tulevat kehittymään, koska katson nyt olevani umpikujassa. Muuten en löydä hänestä juurikaan mitään vikaa, mutta tämä asia horjuttaa kaikkea, koska se koskee lapsiani.
No mä olen kanssa ollut aiemmin naimisissa kymmenvuotta ja erosimme hyvissä väleissä.

Mulla on kanssa paras ystäväni mieheni, siis NYKYINEN mieheni ei EX. Siinä juuri pointtini ystävyys ja ex pitäisi mielestäni erotella, se ei nimittäin toimi jos elää uudessa parisuhteessa, mutta toki väleissä voi olla.

Minä en oikein ymmärrä. Onko ap jossain sanonut, että ex olisi hänen PARAS ystävänsä?

Meillä ei ole exiä kuvioissa, mutta siltikään en ymmärrä sitä, että exän kanssa ei voisi olla ystävä. Se ei vain mene minulla jakeluun. Ei kai ystävyys välttämättä häviä mihinkään, vaikka yhdessä elämisestä ei tulekaan mitään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Minusta ex ja ystävä eivät ole sama asia.
Tässähän se tuli. Kanta, jota täällä kovasti puolustetaan, mutta kukaan ei tunnusta näin ajattelevansa... Hatun nosto sinulle, että uskalsit sanoa sen 'ääneen'. Olen eri mieltä siksi, koska minulle kumppani on yleensä se paras ystävä. Se kaikkein paras, muiden hyvien ystävien joukosta. Ja kun se kaikkein paras ystävä on ollut rinnalla niin monet vuodet, niin mielestäni se ystävyys tulee säilymään, ellei eroon liity mitään ilmiriitoja. Ja meillä säilyi. Mistä olen onnellinen. Koska mielestäni ystävyys on yksi elämän peruspilareista. Uudella miehellä ei vielä mitään parhaimman ystävän tittelia ole, koska hän on todellakin vielä sen verran uusi mies. En tiedä, miten asiat tulevat kehittymään, koska katson nyt olevani umpikujassa. Muuten en löydä hänestä juurikaan mitään vikaa, mutta tämä asia horjuttaa kaikkea, koska se koskee lapsiani.
Ymmärrän kaiken tuon ja se on hieno asia sinulle ja exällesi ja varmaankin myös lapsillenne. Myönnän etten ole lukenut koko ketjua, joten en ole perillä, minkäikäisiä lapsenne ovat ja millaista perhe-elämänne oli ennen eroanne. Mutta sitä mieltä olen, ettet juurikaan anna mahdollisuutta uudelle suhteelle, mikä on kyllä ihan ok, jollei siihen ole valmis, kuten minusta vaikuttaa. Ja silloin ei ole reilua antaa muuta olettaa.

Uudessa suhteessakin on vain kaksi osapuolta, jotta se voi toimia, se parisuhde. Kumpikaan ei voi sanella sääntöjä, eikä kukaan muu sen parisuhteen ulkopuolelta. Jos tuntuu, että moni muu asia on tärkeämpi, ei käsitykseni mukaan voi aloittaa uutta suhdetta. Enkä sitten tarkoita, että lapsilla ei olisi väliä, en tietenkään, mutta sillä exällä ei kyllä voi roolia olla enää, hän ei voi olla tärkeämpi (huono sana, myönnän, en keksi nyt tähän hätään parempaa sanaa) . Hän voi olla tärkeä ja merkityksellinen, mutta ei se tärkein, minun mielestäni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Tämä on valtavan suuri ongelma. Olen lasten isän kanssa hyvissä väleissä ja hän käy tässä usein, leikkimässä lasten kanssa tai kahvilla. Käymme myös joskus yhdessä esim. kyläilemässä entisten yhteisten sukulaisten luona. Koska yhteiseloa on takana niin monia vuosia, niin mielestämme ystävyys tuntuu aivan luontevalta. Eroon ei liity mitään skismaa ja ystävyys on laadultaan tasaista. Toisesta kuitenkin yhä välittää aivan valtavasti, vaikkei suhde toiminutkaan. En kestä ajatusta siitä, että koko ystävyys pitäisi lopettaa tai sitä pitäisi jotenkin rajoittaa. Mieluummin laitan nykyisen kiertoon, ellei hän sopeudu asiaan. Muita syitä olla sopeutumatta ei ole, kuin se, että tuo toinen mies nyt on ex. Jos puhe ei mene perille, vaan aina alkaa kiukuttelumaratonit, niin onko muita vaihtoehtoja kuin pistää nykyinen kiertoon...?
Minusta tuo lause juuri kertoo, että valitset enemmin exäsi kahvittelun kuin nykyisesi miehen. Ei hänen "mustasukkaisuus" ole siis ollenkaan väärässä vaan ehkä hän havaitsee juuri tuon rivienvälistä ja huomaa, että jää ikuisesti kakkoseksi exäsi suhteen.

Eli minusta "mustasukkaisuus" on ihan aiheellista.
Ei kai toisesta välittäminen nyt hyvänen aika anna aihetta mustasukkaisuuteen?! Ellei siis tahallaan jotain syitä hakemalla hae. Välitän monesta, valtavan monesta, muustakin läheisestäni kyllä sitten mustasukkaisuudelle oikeuttavan paljon!

Mutta kuinka monen ystäväsi laittaisit oman miehesi edelle? Tässä pointti.

Kyllä mulle ystävät on ystäviä ja kullan arvoisia, mutta mies on mies ja perhettä eli ykkönen. Ei tulisi mieleenkään heittää omaa perheenjäsenettä "kiertoon" ystävän takia.
 
ex/nyx
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ex/nyx:
Minulla meni asiat aikoinaan näin.
Minä jäin lapsemme kanssa asumaan entiseen taloomme ja mies muutti omaan kotiinsa.
Ex näkee yhteistä lastamme säännöllisesti joka toinen viikonloppu sekä aina viikolla kun työt ym. sen sallivat.
Tietenkin aikoinaan kun lapsi ole vielä pieni niin tapaamiset määräytyivät aika paljon lapsen rytmin mukaan ja nykyään koulu/läksyt ym asiat tietenkin mut toisella tavalla.
Eli meillä on aina ollut hyvät välit ex:n kanssa, mutta myös kunnioitus toistemme elämää kohtaan.
Lapsi on aina saanut olla isänsä kanssa niin paljon kuin mahdollista, mutta se ei ole koskaan vaatinut minun läsnä oloa.
Ja ex myös käy minun vanhemieni luona sekä veljelläni ( ollaan hänen lastensa kummeja ) mutta myös nekään vierailut eivät minua kaipaa. Minä myös vierailen ex:n sukulaiseten luona ( synttäreillä ym. ) mutta osaan sinne mennä nykyisen kanssa. Ja jos satumme kaikki samaan aikaan kylään niin ei siinä kolmatta maailman sotaa synny.
Niin minulla kuin myös ex:llä on uudet kumppanit ja ei heidän ole koskaan tarvinnut olla meille ns. ex:ille mustasukkaisia koska olemme toistemme elämässä aina lapsemme vuoksi, mutta osaamme myös kunnioittaa toistemme uutta suhdetta ja myös antaa sille tilaa.
Lapsemme ei koskaan ole jäänyt toiseksi/ulkopuoliseksi ym. vaan me vanhemmat olemme aina olleet hänelle läsnä.
Tämähän olisiki ihannetilanne :) Mutta nykyinen on ilmoittanut ettei hän halua edes nähdä ex-miestäni, vaan luikkii aina karkuun. Olen ehdottanut, että pitäisiköhän heidän koittaa tutustua edes hieman, muttei se nykyiselle sovi.
Mitäs jos vaik yrittäisit ensin sen ex:n kanssa sopia asiat niin, et hän kyllä edelleen tapaisi lapsiaan yhtä paljon aina ennenkin. Mutta sinä et liittyisi siihen tapaamiseen ollenkaan. Ja ne kahvi hetket vaik nyt kuinka tärkeiltä tuntuvatkin, niin olisi sitä entistä elämää.
Sinun lapsilta se ei ole pois jos viettävät aikaa isänsä kanssa ilman sinua.
Ainut keneltä se on pois on sinun ja ex:n yhteisestä ajasta.
Toivon, että antaisit uudelle miehellesi mahdollisuuden tulla ensin osaksi sinun ja lastesi elämää ja sitten pikku hiljaa ehkä myös siihen mahtuisi ex.
Koska nyt sinun kirjoituksesta saan sen käsityksen, että hän tuntee varmasti itsensä ulkopuoliseksi, yksi teidän perhettä vastaan. Perhettä jota todellisuudessa ei edes ole enään kuin vain teidän ylläpitämässä muodossa.
Hänelle kaikki on uutta ja outoa, teille kaikki tuttua ja turvallista !
Ennen kuin voit aloittaa uuden elämän/suhteen sinun täytyy joltain osin ainakin luopua vanhasta !
 
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Peuhu68:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Minusta ex ja ystävä eivät ole sama asia.
Tässähän se tuli. Kanta, jota täällä kovasti puolustetaan, mutta kukaan ei tunnusta näin ajattelevansa... Hatun nosto sinulle, että uskalsit sanoa sen 'ääneen'. Olen eri mieltä siksi, koska minulle kumppani on yleensä se paras ystävä. Se kaikkein paras, muiden hyvien ystävien joukosta. Ja kun se kaikkein paras ystävä on ollut rinnalla niin monet vuodet, niin mielestäni se ystävyys tulee säilymään, ellei eroon liity mitään ilmiriitoja. Ja meillä säilyi. Mistä olen onnellinen. Koska mielestäni ystävyys on yksi elämän peruspilareista. Uudella miehellä ei vielä mitään parhaimman ystävän tittelia ole, koska hän on todellakin vielä sen verran uusi mies. En tiedä, miten asiat tulevat kehittymään, koska katson nyt olevani umpikujassa. Muuten en löydä hänestä juurikaan mitään vikaa, mutta tämä asia horjuttaa kaikkea, koska se koskee lapsiani.
No mä olen kanssa ollut aiemmin naimisissa kymmenvuotta ja erosimme hyvissä väleissä.

Mulla on kanssa paras ystäväni mieheni, siis NYKYINEN mieheni ei EX. Siinä juuri pointtini ystävyys ja ex pitäisi mielestäni erotella, se ei nimittäin toimi jos elää uudessa parisuhteessa, mutta toki väleissä voi olla.
Siis hetiko se parhain ystävyys teidän välillenne syntyi...? Minä rakennan omani vuosien saatossa, ja tämä on vielä niin tuore, ettei niitä yhteisiä vuosia ole takana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Tämä on valtavan suuri ongelma. Olen lasten isän kanssa hyvissä väleissä ja hän käy tässä usein, leikkimässä lasten kanssa tai kahvilla. Käymme myös joskus yhdessä esim. kyläilemässä entisten yhteisten sukulaisten luona. Koska yhteiseloa on takana niin monia vuosia, niin mielestämme ystävyys tuntuu aivan luontevalta. Eroon ei liity mitään skismaa ja ystävyys on laadultaan tasaista. Toisesta kuitenkin yhä välittää aivan valtavasti, vaikkei suhde toiminutkaan. En kestä ajatusta siitä, että koko ystävyys pitäisi lopettaa tai sitä pitäisi jotenkin rajoittaa. Mieluummin laitan nykyisen kiertoon, ellei hän sopeudu asiaan. Muita syitä olla sopeutumatta ei ole, kuin se, että tuo toinen mies nyt on ex. Jos puhe ei mene perille, vaan aina alkaa kiukuttelumaratonit, niin onko muita vaihtoehtoja kuin pistää nykyinen kiertoon...?
Minusta tuo lause juuri kertoo, että valitset enemmin exäsi kahvittelun kuin nykyisesi miehen. Ei hänen "mustasukkaisuus" ole siis ollenkaan väärässä vaan ehkä hän havaitsee juuri tuon rivienvälistä ja huomaa, että jää ikuisesti kakkoseksi exäsi suhteen.

Eli minusta "mustasukkaisuus" on ihan aiheellista.
Ei kai toisesta välittäminen nyt hyvänen aika anna aihetta mustasukkaisuuteen?! Ellei siis tahallaan jotain syitä hakemalla hae. Välitän monesta, valtavan monesta, muustakin läheisestäni kyllä sitten mustasukkaisuudelle oikeuttavan paljon!

Mutta kuinka monen ystäväsi laittaisit oman miehesi edelle? Tässä pointti.

Kyllä mulle ystävät on ystäviä ja kullan arvoisia, mutta mies on mies ja perhettä eli ykkönen. Ei tulisi mieleenkään heittää omaa perheenjäsenettä "kiertoon" ystävän takia.
Minulla ei ole kokemusta eroista eikä existä, mutta jos eroaisin, toivoisin että pysyisimme lasten vuoksi mahdollisimman läheisinä. Lapsilla on joka tapauksessa, riitaisenkin eron aikaan, toive siitä, että vanhemmat palaisivat yhteen. Se säilyy monella aikuisuuteen saakka.

Näin ollen lapsille on ihan varmasti hyväksi se, että vanhemmat ovat erosta huolimatta mahdollisimman hyvissä väleissä.

Tunnustan, että ajattelen asiaa lasten kannalta, en vanhempien. Minusta lasten asia on tärkeämpi kuin vanhempien, erossa lapset menettävät aina eniten.
 
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Etkö itse nyt huomaa omaa asennettasi?

Eikö sinusta tuossa ole ihan selkeät "mustasukkaisuuden" aiheet? Exä menee selkeesti uuden miehen edelle. (Eikä tämä riipu nyt seksijutuista tjms).

Et vastannut tuosta ajatuksesta, että mitä aiot tehdä, jos esim. nykyisesi kanssa muutat saman katon alle. Vieläkö ajattelisit sukuloida exäsi kanssa jättäen toisen kotiin?
Siis eikö se ole luonnollista, että uusi suhde on uusi alku ihan kaikessa? Myös sen suhteen kehittymisessä? En minä mitään valmista suhdetta ainakaan saanut, jossa kaikki - myös se vuosien saatossa syntynyt ystävyys ja toisen läpikotainen tunteminen - olisi tullut valmiina ja heti!

Ei siinä ole ASENTEESTA kysymys millään tavalla.
 
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja evita:
Minä en oikein ymmärrä. Onko ap jossain sanonut, että ex olisi hänen PARAS ystävänsä?

Meillä ei ole exiä kuvioissa, mutta siltikään en ymmärrä sitä, että exän kanssa ei voisi olla ystävä. Se ei vain mene minulla jakeluun. Ei kai ystävyys välttämättä häviä mihinkään, vaikka yhdessä elämisestä ei tulekaan mitään?
Tätä minäkään en ymmärrä, en vain ymmärrä... Koska minä erottelen ystävyyden ja rakkaussuhteet kyllä täysin selkeästi toisistaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Etkö itse nyt huomaa omaa asennettasi?

Eikö sinusta tuossa ole ihan selkeät "mustasukkaisuuden" aiheet? Exä menee selkeesti uuden miehen edelle. (Eikä tämä riipu nyt seksijutuista tjms).

Et vastannut tuosta ajatuksesta, että mitä aiot tehdä, jos esim. nykyisesi kanssa muutat saman katon alle. Vieläkö ajattelisit sukuloida exäsi kanssa jättäen toisen kotiin?
Siis eikö se ole luonnollista, että uusi suhde on uusi alku ihan kaikessa? Myös sen suhteen kehittymisessä? En minä mitään valmista suhdetta ainakaan saanut, jossa kaikki - myös se vuosien saatossa syntynyt ystävyys ja toisen läpikotainen tunteminen - olisi tullut valmiina ja heti!

Ei siinä ole ASENTEESTA kysymys millään tavalla.
Luulen, että sinä ja nykyisesi ajattelette erilailla suhteen kehityksen. Kaksivuotta seurustelua on minusta aika pitkä aika varsinkin jos jokapäivä tapaa, ilmeisesti on välillä yötäkin yms.

Sinulle mies on vieläkin se uusi tuttavuus vasta... Ei edes ystävä.

Ehkä teidän kannattaisi keskustella siitä, missä kohdin näette suhteenne. Tiedä vaikka nykyisesi ajattelisi jo teidän "yhteistä" perhettä, kun taas sinä vasta olet tapailuasteella suhteessa..
 
päivien viemää
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä:
Öööö... tuota noin.

Jos vaimoni exä ramppaisi meillä kahvilla ja kihnuttaisi persettään meidän sohvassa ja sitten vielä vaimo luuhaisi exänsä sukulaisissa niin voisinpa kuvitella vetäväni vitut päähän ja herneet nekkuun.


Mieheni luki ketjun,sanoi samaa kuin sinä.
En minäkään hyväksyisi mieheni ex kohdalla.
 
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ex/nyx:
Mitäs jos vaik yrittäisit ensin sen ex:n kanssa sopia asiat niin, et hän kyllä edelleen tapaisi lapsiaan yhtä paljon aina ennenkin. Mutta sinä et liittyisi siihen tapaamiseen ollenkaan. Ja ne kahvi hetket vaik nyt kuinka tärkeiltä tuntuvatkin, niin olisi sitä entistä elämää.
Sinun lapsilta se ei ole pois jos viettävät aikaa isänsä kanssa ilman sinua.
Ainut keneltä se on pois on sinun ja ex:n yhteisestä ajasta.
Toivon, että antaisit uudelle miehellesi mahdollisuuden tulla ensin osaksi sinun ja lastesi elämää ja sitten pikku hiljaa ehkä myös siihen mahtuisi ex.
Koska nyt sinun kirjoituksesta saan sen käsityksen, että hän tuntee varmasti itsensä ulkopuoliseksi, yksi teidän perhettä vastaan. Perhettä jota todellisuudessa ei edes ole enään kuin vain teidän ylläpitämässä muodossa.
Hänelle kaikki on uutta ja outoa, teille kaikki tuttua ja turvallista !
Ennen kuin voit aloittaa uuden elämän/suhteen sinun täytyy joltain osin ainakin luopua vanhasta !
Ja sanoisin lapsille sitten, että 'nyt loppui yhteinen aika täysin, koska äidin uusi mies ei siedä että tapaamme isänne kanssa', näinkö? Nuo ovat jo sen ikäisiä lapsia, että taatusti tietäisivät mistä on kyse, ja sen jälkeen miesystävän olisi turha edes haaveilla läheisestä suhteesta lapsiin.
 
itse sen päätät
Sinä itse määrittelet suhteesi rajat ja miten itse haluat sen elää. Jos sinusta tuntuu, että et ole valmis luopumaan lämpimästä suhteestasi ex-mieheesi ja uusi miehesi tätä vaatii, niin älä sitten luovu. Onhan se lasten kannalta parempi, että ollaan tekemisissä myös lasten isän kanssa. Luultavasti nykyinen miehesi ei hyväksy lapsiasikaan?
 

Yhteistyössä