Nykyinen mies ei siedä ajatusta exästä, saati yhteistä aikaa tämän kanssa. Nykyinen vaihtoon?

Suosittelen tarkistamaan sana "kompromissi" merktyksen ku tuntuu olevan totaalisen hukassa.
Jos nykyinen ei tykkää et exä hyppää kokoajan nurkissa ja sä tykkäät niin kas ku olis paikka vaikka vähentää sitä exän vierailutiheyttä teillä ja vaikka niin exä hakis lapset omaan asuntoonsa tai johonki kivaan tapahtumaan -> lapset edelleen tapais isäänsä ja sä saisit aikaa uuden miehen kans ihan kahdestaankin. (Ja nyt alkaa kiukkuuminen et lasten paikka on kotona ja ap:n lapsia ei pois kotoota häädetä siks et uusi mies sais olla äidin kans tms)

Höpönlöpönlöpö! Kun ei tuo käy. Ei se auta tilannetta. Ainut vaihtoehto on se, että lapset tapaavat isäänsä kerran kahdessa viikossa, ei muuten. Tai tulee sota nykyisen kanssa. Tätähän minä olen tässä nyt sanonutkin jo, moneen otteeseen, ellet ole sattunut lukemaan kuin harppoen...

 

Mikä on kompromissi?

Nykysuomen Sanakirjan mukaan se on ristiriitaisen asian ratkaisemista molemminpuoleisilla myönnytyksillä.

 

Kyllä hyvät välit voi olla ja lasten takia yhteyttä pitää... mutta mutta..en ymmärrä liian kiinteätä suhdetta kuitenkaan. Itse olin yli kymmenen vuotta naimisissa mistä kaksi poikaa. Yhteyttä pidetään poikien tiimoilta mutta en menisi kahville tai muutoin seurustelisi hänen kanssaan vaikka ns ystävinä erottiin. Mennyt on mennyttä ja kummallakin uusi elämä kumppaneineen. Aika lapsellista luulla että exään pidetään läheiset välit ilman taka ajatuksia koska aina , lähes poikkeuksetta tulee tilanteita missä pelkkä platooninen ystävyyssuhde ajautuu läheisempään ja vielä niin ettei sitä koeta edes pettämiseksi kun kyseessä on exä..Olen yli nelikymppinen odottava äiti ja olen kyllä nähnyt miten asiat lähes suhteessa kuin suhteessa menevät lähes poikkeuksetta! Itsekin sain viime yönä viestin mieheltä jonka kanssa seurustelin 13v-17v ja yhteyttä olemme pitäneet aika ajoittain tiiviimmin. Meillä on sama urheiluharrastus jonka tiimoilta tuli vuosien varrella tavattua kisoissa tms. Loppujen lopuksi seksi tuli kuvioihin mukaan jaksona jolloin minulla meni jo huonosti avosuhteessaa asuin toisessa kerroksessa kuin silloinen avomieheni mutta tämä mies eli suhteessa mutta ei saanut tarpeeksi seksiä ja koki seksin minun kanssani olevat turvallista ja hyvälsyttävää.. joopa joo! Nykyisessä liitossani olen onnellinen eikä tulisi mieleenkään vastata hänen öiseen viestiinsä tai pitää enään yhteyttä koska kokisin loukkaavani miestäni. Mieheni ei rajoita millään tavalla menojani tai ystävyyssuhteitani mutta johtuu siitä että luottaa minuun,en halua vaarantaa tätä liittoamme millään tavalla. Voi olla tosiaan ihmisiä jotka pystyvät säilyttämään ihmissuhteesa eron jälkeen mutta jos on kerran erottu miksi sitä pitää jatkaa? Eikö suhde ole kuitenkaan kaikilta osilta ohitse? Nykyinen mieheni tavatessamme kävi exänsä kanssa kahvilla ja exä ehdotteli hänelle mahdollisia uusia naispuolisia ystäviään kumppaneiksi ja tämä tuntui minusta aika oudolta.Olivat olleet mieheni kanssa nuoruudestaan ystviäja tavanneet ja asuivat avoliitossa 4 vuotta. Olivat siis eronneet pari vuotta ennen kuin me tapasimme ja muutaman kerran käytyämme yhdessä kahvilla sanoin etten ymmärrä hänen exänsä "riippumista" ja en halua kahvitella tms.Mieheni lopetti kahvilla käynnit koska jos kumpikin olisimme tahoillamme "kahvitelleet" olisiko ollut järkeä rakentaa yhteistä tulevaisuutta? Odotan siis ensimmäistä yhteistä lastamme,mieheni ensimmäistä, minun neljättä ja olen onnellinen. En ole koskaan ollut mustasukkaista tyyppiä enkä ole rajoittanut kenenkään menemisiä tahi tekemisiä kuten en ole halunnut omia menemisiä rajoitettavan. Elämä vaan on opettanut ainakin minulle miten minun kuuluu elää ja miten rakennamme hyvän ja onnellisen elämän...

 

No minusta sun asenteesi on outo. Puhut nykyisestä miehestäsi kylmästi ja mietit "kiertoon laittamista". Ihan kuin rakastaman ihmisen edes voisi laittaa kylmästi "kiertoon" kuin jonkun koiran. Kirjoituksistasi saa sellaisen kuvan, että arvostat ja tykkäät selkeesti enemmän exästä kuin nykyisestäsi.

Ja en kyllä tajua minäkään, miksi pitäisi änkeä YHDESSÄ sukulaisiin. Miksi ihmeessä sukulaiset edes teidät kaikki "perheenä" vieraiksi ottaa? Ja miksi ihmeessä pidät vielä teitä yhtenä perheenä, jos totuus on, että olette eronneet ja on vain exän oma perhe, johon kuuluu hänen naisystävänsä (ja ehkä heidän lapset) ja sun oma perhe, jossa nykyinen miehesi taitaa olla pian "kiertoon laitettava tavara".

Tuntuu, että et ole ansainnut nykyistä miestäsi. Toista tulee kunnioittaa ja myös hänen tunteita tulee huomioita. TUlisi katsoa kaikille sopiva tapa toimia noissa asioissa. Jos nykyisesi haluat pitää, sun tulee tehdä myös kompromissejä, joissa miehelläkin on sanavaltaa. Ei kaikki voi mennä sun pillin mukaan. Lapset voisivat olla ihan yhtä onnellisia tavatessaan isäänsä esim. exän ja sen naisen kanssa. Et voi pitää itselläsi kahta perhettä. On joko sun ja nykyisen perhe tai sitten roikut exän "perheessä", jota todellisuudessa ei ole enää olemassakaan. On vain roikkumista suuntaan jos toiseen.

Kiteytit hyvin tuon asian, mitä on UUDEN KUMPPANIN ARVOSTAMINEN parisuhteessa (mietin juuri miten sen sanoisin, kun ap sitä ihmetteli et mites se nyt koko juttuun tossa mun kirjotuksessa liittykään)! Ja mäkin oon sitä mieltä, et lapset kyllä varmastikin ovat onnellisempia selkeästi eronneessa suhteessa (jossa vanhemmilla edelleen hyvät, mutta ei kuitenkaan liian läheiset välit, kuten ap:lla mielestäni on), kuin tommosessa roikkumisessa, jossa pidetään tosiaan perhettä yllä vähän joka suuntaan...

Kysyn yhä sinulta, että miten Sinä osaat lapsiani paremmin sanella heidän onnellisuutensa??? Tässä ei siis ole kyse enää mistään taaperoikäisistä, muttei aivan teineistäkään.

Enhän toki osaakaan just SUN lapsies onnellisuudesta sanoo mitään. Mutta ootko sä varma (oletan kuvailus perusteella et lapses on jotain 10v luokkaa), että sun lapses osaa itse määritellä vielä tossa iässä sitä parasta vaihtoehtoo itsekään? Tottakai lapset koittavat pitää sen ydinperheen kasassa keinolla millä hyvänsä, nauttivat siitä jos iskä käy siellä kodissa leikkimässä kuten ennenkin (ja näkevät vielä tämän lisäks et vanhemmat ovat onnellisia ja tyytyväisiä yhdessä ), ja ollaan niin paljon perheenä kuin mahdollista, vaikkei sit oikeesti oltaskaan enää oikee perhe? Lapset sopeutuu, jos annat heille mahdollisuuden, ja annat heidän ymmärtää että ette enää ole sellainen perhe, mutta että lapsille kuitenkin on kaksi rakastavaa vanhempaa, kuten tähänkin asti. Ja parhaassa tapuksessa vois olla kohta hyvä isäpuolikin...

Mutta toki sä teet kuten parhaaks näät.

 

No minusta sun asenteesi on outo. Puhut nykyisestä miehestäsi kylmästi ja mietit "kiertoon laittamista". Ihan kuin rakastaman ihmisen edes voisi laittaa kylmästi "kiertoon" kuin jonkun koiran. Kirjoituksistasi saa sellaisen kuvan, että arvostat ja tykkäät selkeesti enemmän exästä kuin nykyisestäsi.

Ja en kyllä tajua minäkään, miksi pitäisi änkeä YHDESSÄ sukulaisiin. Miksi ihmeessä sukulaiset edes teidät kaikki "perheenä" vieraiksi ottaa? Ja miksi ihmeessä pidät vielä teitä yhtenä perheenä, jos totuus on, että olette eronneet ja on vain exän oma perhe, johon kuuluu hänen naisystävänsä (ja ehkä heidän lapset) ja sun oma perhe, jossa nykyinen miehesi taitaa olla pian "kiertoon laitettava tavara".

Tuntuu, että et ole ansainnut nykyistä miestäsi. Toista tulee kunnioittaa ja myös hänen tunteita tulee huomioita. TUlisi katsoa kaikille sopiva tapa toimia noissa asioissa. Jos nykyisesi haluat pitää, sun tulee tehdä myös kompromissejä, joissa miehelläkin on sanavaltaa. Ei kaikki voi mennä sun pillin mukaan. Lapset voisivat olla ihan yhtä onnellisia tavatessaan isäänsä esim. exän ja sen naisen kanssa. Et voi pitää itselläsi kahta perhettä. On joko sun ja nykyisen perhe tai sitten roikut exän "perheessä", jota todellisuudessa ei ole enää olemassakaan. On vain roikkumista suuntaan jos toiseen.

Ymmärrätkö, että tässä tapauksessa se kompromissi olisi vain se, että nykyinen mies sanelisi säännöt, joiden mukaan eläisimme minä ja lapset ja ex-mies? Muita kompromisseja ei hänelle ole.

No sit teitä tuntuu olevan kaks samanlaista suhteessa

Erona vain se, että miespuolinen osa tahtoo häätää lapsilta isän pois kuvioista. Minä en.

Suosittelen tarkistamaan sana "kompromissi" merktyksen ku tuntuu olevan totaalisen hukassa.
Jos nykyinen ei tykkää et exä hyppää kokoajan nurkissa ja sä tykkäät niin kas ku olis paikka vaikka vähentää sitä exän vierailutiheyttä teillä ja vaikka niin exä hakis lapset omaan asuntoonsa tai johonki kivaan tapahtumaan -> lapset edelleen tapais isäänsä ja sä saisit aikaa uuden miehen kans ihan kahdestaankin. (Ja nyt alkaa kiukkuuminen et lasten paikka on kotona ja ap:n lapsia ei pois kotoota häädetä siks et uusi mies sais olla äidin kans tms)

Näinpä. Ap, onko kyseessä se, että SINÄ haluat tavara exääsi, vai se, että lapset tapaavat isäänsä?

Mitä nykyinen sanoo, että lapset tapaa isäänsä vai valittaako vaan, että SINÄ tapaat exääsi? Tässä on iso ero.

Lapsien tapaamista isänsä kanssa ei tarvi mennä "kompromissiin" vaan sun tapaamisesta exäsi kanssa. Jos nykyinen miehesi ei siedä lapsien tapaamista isäänsä, se on hänen murheensa ja hän saa tehdä itse omat ratkaisunsa jatkaako suhteessa vai ei. Mutta sun ongelmasi on, jos laitat itse exäsi nykyisen miehen edelle.

 

Mitä jos lapset osaavat mainiosti jo puhua ja tuoda kantansa julki, ja sanovat, että näin on paras? Tuleeko meidän aikuisten silti tietää asia paremmin, kuten sinä näemmä tiedät?

Tottakai lapset aina toivovat että vanhemmat olisivat yhdessä ja onnellisina. Sehän on ideaalitilanne. Lapset saattavat toivoa että tämä olisi vain joku välivaihe, että isi muuttaa taas pian kotiin kun kerran jatkuvasti käy ja leikkii ja muuta. Ymmärtävätkö he edes että äiti ja isä ei ole enää yhdessä?

Mä olen samaa mieltä monen muun kanssa ettet ole päässyt exästäsi vielä yli. Sukuloidaan yhdessä, kahvitellaan USEIN yhdessä jne. Ok, lapset on mukana, mutta mitäs jos äiti ja isi vaikka vähän pusuttelee? Niin äidit ja isit yleensä tekee. Tuskinpa lapset sitä minään ihmeellisenä pitäisi.

Miksi yleensäkään erositte jos olette niin hyviä ystäviä että eronkin jälkeen pitää liikkua vielä jatkuvasti perheenä sukulaisissakin ja uudelle kumppanille ei anneta tilaa? Kyllä välittää saa, ja olla hyvissä väleissä, mutta rajansa silläkin.

 

ehkä en sit osaa olla mustis koska mua ei asia häiritsis ollenkaan. mutta näköjään on vielä ennenkuulumatonta olla väleissä exän kanssa, en tiennytkään tätä yleistä mielipidettä kehtaakohan sitä exän kanssa enää näyttäytyäkkään kun se on kerran niin kummallista ja ajattelematonta nykyistä kohtaan...

ja en ole ap.

Kyllä mun mielestä exän kanssa saa olla väleissä mutta se ei tarkoita sitä että pitäisi viettää yhteistä aikaa tai käydä yhdessä vanhoilla sukulaisilla ja tuttavilla. Sellaisessa suhteessa ei ole enää tilaa uudelle suhteelle, no ainakin mun mielestä. Mä en kyllä edes haluaisi exäni vierailla missään vaikka väleissä ollaankin.

 

Kyllä hyvät välit voi olla ja lasten takia yhteyttä pitää... mutta mutta..en ymmärrä liian kiinteätä suhdetta kuitenkaan. Itse olin yli kymmenen vuotta naimisissa mistä kaksi poikaa. Yhteyttä pidetään poikien tiimoilta mutta en menisi kahville tai muutoin seurustelisi hänen kanssaan vaikka ns ystävinä erottiin. Mennyt on mennyttä ja kummallakin uusi elämä kumppaneineen. Aika lapsellista luulla että exään pidetään läheiset välit ilman taka ajatuksia koska aina , lähes poikkeuksetta tulee tilanteita missä pelkkä platooninen ystävyyssuhde ajautuu läheisempään ja vielä niin ettei sitä koeta edes pettämiseksi kun kyseessä on exä..Olen yli nelikymppinen odottava äiti ja olen kyllä nähnyt miten asiat lähes suhteessa kuin suhteessa menevät lähes poikkeuksetta! Itsekin sain viime yönä viestin mieheltä jonka kanssa seurustelin 13v-17v ja yhteyttä olemme pitäneet aika ajoittain tiiviimmin. Meillä on sama urheiluharrastus jonka tiimoilta tuli vuosien varrella tavattua kisoissa tms. Loppujen lopuksi seksi tuli kuvioihin mukaan jaksona jolloin minulla meni jo huonosti avosuhteessaa asuin toisessa kerroksessa kuin silloinen avomieheni mutta tämä mies eli suhteessa mutta ei saanut tarpeeksi seksiä ja koki seksin minun kanssani olevat turvallista ja hyvälsyttävää.. joopa joo! Nykyisessä liitossani olen onnellinen eikä tulisi mieleenkään vastata hänen öiseen viestiinsä tai pitää enään yhteyttä koska kokisin loukkaavani miestäni. Mieheni ei rajoita millään tavalla menojani tai ystävyyssuhteitani mutta johtuu siitä että luottaa minuun,en halua vaarantaa tätä liittoamme millään tavalla. Voi olla tosiaan ihmisiä jotka pystyvät säilyttämään ihmissuhteesa eron jälkeen mutta jos on kerran erottu miksi sitä pitää jatkaa? Eikö suhde ole kuitenkaan kaikilta osilta ohitse? Nykyinen mieheni tavatessamme kävi exänsä kanssa kahvilla ja exä ehdotteli hänelle mahdollisia uusia naispuolisia ystäviään kumppaneiksi ja tämä tuntui minusta aika oudolta.Olivat olleet mieheni kanssa nuoruudestaan ystviäja tavanneet ja asuivat avoliitossa 4 vuotta. Olivat siis eronneet pari vuotta ennen kuin me tapasimme ja muutaman kerran käytyämme yhdessä kahvilla sanoin etten ymmärrä hänen exänsä "riippumista" ja en halua kahvitella tms.Mieheni lopetti kahvilla käynnit koska jos kumpikin olisimme tahoillamme "kahvitelleet" olisiko ollut järkeä rakentaa yhteistä tulevaisuutta? Odotan siis ensimmäistä yhteistä lastamme,mieheni ensimmäistä, minun neljättä ja olen onnellinen. En ole koskaan ollut mustasukkaista tyyppiä enkä ole rajoittanut kenenkään menemisiä tahi tekemisiä kuten en ole halunnut omia menemisiä rajoitettavan. Elämä vaan on opettanut ainakin minulle miten minun kuuluu elää ja miten rakennamme hyvän ja onnellisen elämän...

Siis sinä et ole mustasukkaista tyyppiä, mutta miehesi ei saa kahvilla käydä entisensä kanssa? Onkohan tuossa joku kirjoitusvirhe/valheenpoikanen jommassa kummassa virkkeessä? Ja jokaiseen eronjälkeiseen ystävyyssuhteeseen ei kylläkään kuulu mitkään seksit, ainakaan minun lähipiirissäni!!!

 

Näinpä. Ap, onko kyseessä se, että SINÄ haluat tavara exääsi, vai se, että lapset tapaavat isäänsä?

Mitä nykyinen sanoo, että lapset tapaa isäänsä vai valittaako vaan, että SINÄ tapaat exääsi? Tässä on iso ero.

Lapsien tapaamista isänsä kanssa ei tarvi mennä "kompromissiin" vaan sun tapaamisesta exäsi kanssa. Jos nykyinen miehesi ei siedä lapsien tapaamista isäänsä, se on hänen murheensa ja hän saa tehdä itse omat ratkaisunsa jatkaako suhteessa vai ei. Mutta sun ongelmasi on, jos laitat itse exäsi nykyisen miehen edelle.

Siis tähänkin samaiseen asiaan olen vastannut jo varmasti tälläkin sivulla... Että nykyinen haluaisi exän olevan VAIN se etäisä, jota lapset tapaavat kerran kahdessa viikossa, piste. Ja kaikki muut ovat huonoja vaihtoehtoja. On myös mustasukkainen minusta, mitä en myöskään hyväksy, koska se kertoo siitä että jossain on jotain vialla. Jo otsikossa lukee, ettei nykyinen siedä ajatustakaan exästä, siitä tässä on kyse.

 

Luulempa että joudut tekemään kompromissin asian suhteen jos et tahdo viettää loppuikääsi yksin; vaikka heivaisit nykyisen miehesi pihalle niin tuskin löydät ketään uuttakaan jolle noin tiivis yhteydenpito exän kanssa on ok.

Ymmärrän kyllä sinua koska itselläni on tosi hyvät välit exääni (jälkikäteen ajateltuna alettiin seurustelemaan luulosta että hyvin keskenään viihtyvän naisen ja miehen "kuuluu" tehdä niin, vaikka oikeastaan kyse oli koko ajan kaveruudesta) ja se on miehelleni ok koska hekin ovat ystävystyneet, mutta sinun tilanteessasi olisi mielestäni töykeää uutta miestä kohtaan sulkea hänet pois esim. sukulaisvierailuilta. Jos välität nyxästäsi niin sinun kannattaisi panostaa siihen että liikutte ihmisten ilmoilla myös vain omalla porukalla, samalla hän tutustuu ja sitoutuu lapsiinkin. (Tästä tuli vähän ohi aiheen mieleen että olin toissakesänä kaverin rennoissa häissä jossa morsiamen saattoivat molemmin puolin isä ja isäpuoli yhdessä alttarille) Lapsillekin tekisi varmasti hyvää olla isän kanssa ihan vaan kahden kesken, joten voisit patistella heitä vaikka pihaleikkeihin sen sijaan että istutte sisällä kahvittelemassa.

Näin minäkin ajattelen.

Mieti suhteen jatkoa ap. Jos muuttaisitte yhteen ja olisitte nykyisen kanssa se "perhe". Kävisitkö silloinkin exäsi kanssa sukuloimassa oman avo/aviomiehesi jäädessä kotiin "kakkoseksi"? Vieläkö exä voisi tulla teille kahvitteleen vaikka oma miehesi ei siitä tykkää että exät ramppaa jatkuvasti sisällä?

-Luuletko, että joskus löytäisit sellaisen miehen joka edes haluaa olla tuollainen koiranriepu, joka jää kiltisti kotiin vaimon mennessä exänsä kanssa sukuloimaan tai menevänsä lenkille, että exä pääsee kahvitteleen kotiin vaimonsa kanssa? Tuskin tuollaista oikeasti löydät. Minusta sulla on vaihtoehtona vain muuttaa tyyliäsi tai olla tuossa tilanteessa ilman ketään miestä.

 

Mitä jos lapset osaavat mainiosti jo puhua ja tuoda kantansa julki, ja sanovat, että näin on paras? Tuleeko meidän aikuisten silti tietää asia paremmin, kuten sinä näemmä tiedät?

Tottakai lapset aina toivovat että vanhemmat olisivat yhdessä ja onnellisina. Sehän on ideaalitilanne. Lapset saattavat toivoa että tämä olisi vain joku välivaihe, että isi muuttaa taas pian kotiin kun kerran jatkuvasti käy ja leikkii ja muuta. Ymmärtävätkö he edes että äiti ja isä ei ole enää yhdessä?

Mä olen samaa mieltä monen muun kanssa ettet ole päässyt exästäsi vielä yli. Sukuloidaan yhdessä, kahvitellaan USEIN yhdessä jne. Ok, lapset on mukana, mutta mitäs jos äiti ja isi vaikka vähän pusuttelee? Niin äidit ja isit yleensä tekee. Tuskinpa lapset sitä minään ihmeellisenä pitäisi.

Miksi yleensäkään erositte jos olette niin hyviä ystäviä että eronkin jälkeen pitää liikkua vielä jatkuvasti perheenä sukulaisissakin ja uudelle kumppanille ei anneta tilaa? Kyllä välittää saa, ja olla hyvissä väleissä, mutta rajansa silläkin.

Tuolla asenteellahan minä vähän pusuttelisin (ja minun pitäisi myös elää heidän kanssaan) kaikkien muidenkin ystävieni kanssa! Loistavaa. Etteikö vain olisi kyse siitä, että entiseen ei saa suhtautua kuten muihin ihmisiin/ystäviin?

 

ehkä en sit osaa olla mustis koska mua ei asia häiritsis ollenkaan. mutta näköjään on vielä ennenkuulumatonta olla väleissä exän kanssa, en tiennytkään tätä yleistä mielipidettä kehtaakohan sitä exän kanssa enää näyttäytyäkkään kun se on kerran niin kummallista ja ajattelematonta nykyistä kohtaan...

ja en ole ap.

Katos kun on muitakin vaihtoehtoja kuin olla riidoissa tai läämiä koko ajan yhdessä

 

En yhtään ihmettele että nykyisesi ei siedä ajatustakaan exästäsi. Kun roikut koko ajan exän lahkeessa, niin pakostakin toinen tulee mustasukkaiseksi. Ap, oletko koskaan kuullut sanontaa kakkua ei voi sekä syödä että säästää? Sitä sä kuitenkin yrität.

 

ehkä en sit osaa olla mustis koska mua ei asia häiritsis ollenkaan. mutta näköjään on vielä ennenkuulumatonta olla väleissä exän kanssa, en tiennytkään tätä yleistä mielipidettä kehtaakohan sitä exän kanssa enää näyttäytyäkkään kun se on kerran niin kummallista ja ajattelematonta nykyistä kohtaan...

ja en ole ap.

Katos kun on muitakin vaihtoehtoja kuin olla riidoissa tai läämiä koko ajan yhdessä

Niin. On myös sekin vaihtoehto ettei tässä kukaan ole exänsä kanssa KOKOAJAN yhdessä... Jollaista en ole missään vaiheessa kyllä sanonutkaan. Tämä menee nyt jankuttamisen puolelle, kun joudun jatkuvasti toistamaan jo kirjoittamaani asiaa.

 

Mitä jos lapset osaavat mainiosti jo puhua ja tuoda kantansa julki, ja sanovat, että näin on paras? Tuleeko meidän aikuisten silti tietää asia paremmin, kuten sinä näemmä tiedät?

Tottakai lapset aina toivovat että vanhemmat olisivat yhdessä ja onnellisina. Sehän on ideaalitilanne. Lapset saattavat toivoa että tämä olisi vain joku välivaihe, että isi muuttaa taas pian kotiin kun kerran jatkuvasti käy ja leikkii ja muuta. Ymmärtävätkö he edes että äiti ja isä ei ole enää yhdessä?

Mä olen samaa mieltä monen muun kanssa ettet ole päässyt exästäsi vielä yli. Sukuloidaan yhdessä, kahvitellaan USEIN yhdessä jne. Ok, lapset on mukana, mutta mitäs jos äiti ja isi vaikka vähän pusuttelee? Niin äidit ja isit yleensä tekee. Tuskinpa lapset sitä minään ihmeellisenä pitäisi.

Miksi yleensäkään erositte jos olette niin hyviä ystäviä että eronkin jälkeen pitää liikkua vielä jatkuvasti perheenä sukulaisissakin ja uudelle kumppanille ei anneta tilaa? Kyllä välittää saa, ja olla hyvissä väleissä, mutta rajansa silläkin.

Tuolla asenteellahan minä vähän pusuttelisin (ja minun pitäisi myös elää heidän kanssaan) kaikkien muidenkin ystävieni kanssa! Loistavaa. Etteikö vain olisi kyse siitä, että entiseen ei saa suhtautua kuten muihin ihmisiin/ystäviin?

Mutta katso asiaa lapsien kannalta. Eivät he näe, että äiti ja isi onkin nyt kavereita, vaan näkevät edelleen, että äiti ja isi on heidän vanhempiaan = perhe= äiti ja isi ja lapset.

Ei lapset mieti suhteita onko seksisuhde vai kaverisuhde. Heille suhde on äiti+isi tai äiti+isäpuoli tjms.

 

En yhtään ihmettele että nykyisesi ei siedä ajatustakaan exästäsi. Kun roikut koko ajan exän lahkeessa, niin pakostakin toinen tulee mustasukkaiseksi. Ap, oletko koskaan kuullut sanontaa kakkua ei voi sekä syödä että säästää? Sitä sä kuitenkin yrität.

Miksei hän sitten ole johdonmukaisesti mustasukkainen myös muista entisistä miesystävistäni, joiden kanssa olen yhä läheinen, ystävänä? Vain tästä, jonka kanssa minulla on lapset. Minusta se on kieroa, en voi asialle mitään. Ei tässä kukaan roiku kenenkään lahkeessa kiinni, vaan pidän exää ystävänäni siinä missä muitakin, mutta kuuntelen asiassa ensisijaisesti lapsiani ja heidän toiveitaan.

 

Mitä jos lapset osaavat mainiosti jo puhua ja tuoda kantansa julki, ja sanovat, että näin on paras? Tuleeko meidän aikuisten silti tietää asia paremmin, kuten sinä näemmä tiedät?

Tottakai lapset aina toivovat että vanhemmat olisivat yhdessä ja onnellisina. Sehän on ideaalitilanne. Lapset saattavat toivoa että tämä olisi vain joku välivaihe, että isi muuttaa taas pian kotiin kun kerran jatkuvasti käy ja leikkii ja muuta. Ymmärtävätkö he edes että äiti ja isä ei ole enää yhdessä?

Mä olen samaa mieltä monen muun kanssa ettet ole päässyt exästäsi vielä yli. Sukuloidaan yhdessä, kahvitellaan USEIN yhdessä jne. Ok, lapset on mukana, mutta mitäs jos äiti ja isi vaikka vähän pusuttelee? Niin äidit ja isit yleensä tekee. Tuskinpa lapset sitä minään ihmeellisenä pitäisi.

Miksi yleensäkään erositte jos olette niin hyviä ystäviä että eronkin jälkeen pitää liikkua vielä jatkuvasti perheenä sukulaisissakin ja uudelle kumppanille ei anneta tilaa? Kyllä välittää saa, ja olla hyvissä väleissä, mutta rajansa silläkin.

Tuolla asenteellahan minä vähän pusuttelisin (ja minun pitäisi myös elää heidän kanssaan) kaikkien muidenkin ystävieni kanssa! Loistavaa. Etteikö vain olisi kyse siitä, että entiseen ei saa suhtautua kuten muihin ihmisiin/ystäviin?

Mutta katso asiaa lapsien kannalta. Eivät he näe, että äiti ja isi onkin nyt kavereita, vaan näkevät edelleen, että äiti ja isi on heidän vanhempiaan = perhe= äiti ja isi ja lapset.

Ei lapset mieti suhteita onko seksisuhde vai kaverisuhde. Heille suhde on äiti+isi tai äiti+isäpuoli tjms.

Kummasti nuo jo väittävät ymmärtävänsä käsitteen ero ja käsitteen ystävyys.

 

Mitä jos lapset osaavat mainiosti jo puhua ja tuoda kantansa julki, ja sanovat, että näin on paras? Tuleeko meidän aikuisten silti tietää asia paremmin, kuten sinä näemmä tiedät?

Tottakai lapset aina toivovat että vanhemmat olisivat yhdessä ja onnellisina. Sehän on ideaalitilanne. Lapset saattavat toivoa että tämä olisi vain joku välivaihe, että isi muuttaa taas pian kotiin kun kerran jatkuvasti käy ja leikkii ja muuta. Ymmärtävätkö he edes että äiti ja isä ei ole enää yhdessä?

Mä olen samaa mieltä monen muun kanssa ettet ole päässyt exästäsi vielä yli. Sukuloidaan yhdessä, kahvitellaan USEIN yhdessä jne. Ok, lapset on mukana, mutta mitäs jos äiti ja isi vaikka vähän pusuttelee? Niin äidit ja isit yleensä tekee. Tuskinpa lapset sitä minään ihmeellisenä pitäisi.

Miksi yleensäkään erositte jos olette niin hyviä ystäviä että eronkin jälkeen pitää liikkua vielä jatkuvasti perheenä sukulaisissakin ja uudelle kumppanille ei anneta tilaa? Kyllä välittää saa, ja olla hyvissä väleissä, mutta rajansa silläkin.

Tuolla asenteellahan minä vähän pusuttelisin (ja minun pitäisi myös elää heidän kanssaan) kaikkien muidenkin ystävieni kanssa! Loistavaa. Etteikö vain olisi kyse siitä, että entiseen ei saa suhtautua kuten muihin ihmisiin/ystäviin?

Hekoheko. On pikkuisen eri onko kyseessä ex jonka kanssa on asunut vuosia yhdessä, ollut rakastunut, ja harrastanut seksiä vai joku satunnainen työkaveri. Älä heittäydy typerämmäksi kuin olet! Kuinka moni muu sun kavereista käy yhdessä PERHEENÄ sukuloimassa teidän kanssa?

 

No minusta sun asenteesi on outo. Puhut nykyisestä miehestäsi kylmästi ja mietit "kiertoon laittamista". Ihan kuin rakastaman ihmisen edes voisi laittaa kylmästi "kiertoon" kuin jonkun koiran. Kirjoituksistasi saa sellaisen kuvan, että arvostat ja tykkäät selkeesti enemmän exästä kuin nykyisestäsi.

Ja en kyllä tajua minäkään, miksi pitäisi änkeä YHDESSÄ sukulaisiin. Miksi ihmeessä sukulaiset edes teidät kaikki "perheenä" vieraiksi ottaa? Ja miksi ihmeessä pidät vielä teitä yhtenä perheenä, jos totuus on, että olette eronneet ja on vain exän oma perhe, johon kuuluu hänen naisystävänsä (ja ehkä heidän lapset) ja sun oma perhe, jossa nykyinen miehesi taitaa olla pian "kiertoon laitettava tavara".

Tuntuu, että et ole ansainnut nykyistä miestäsi. Toista tulee kunnioittaa ja myös hänen tunteita tulee huomioita. TUlisi katsoa kaikille sopiva tapa toimia noissa asioissa. Jos nykyisesi haluat pitää, sun tulee tehdä myös kompromissejä, joissa miehelläkin on sanavaltaa. Ei kaikki voi mennä sun pillin mukaan. Lapset voisivat olla ihan yhtä onnellisia tavatessaan isäänsä esim. exän ja sen naisen kanssa. Et voi pitää itselläsi kahta perhettä. On joko sun ja nykyisen perhe tai sitten roikut exän "perheessä", jota todellisuudessa ei ole enää olemassakaan. On vain roikkumista suuntaan jos toiseen.

Ymmärrätkö, että tässä tapauksessa se kompromissi olisi vain se, että nykyinen mies sanelisi säännöt, joiden mukaan eläisimme minä ja lapset ja ex-mies? Muita kompromisseja ei hänelle ole.

No sit teitä tuntuu olevan kaks samanlaista suhteessa

Erona vain se, että miespuolinen osa tahtoo häätää lapsilta isän pois kuvioista. Minä en.

Suosittelen tarkistamaan sana "kompromissi" merktyksen ku tuntuu olevan totaalisen hukassa.
Jos nykyinen ei tykkää et exä hyppää kokoajan nurkissa ja sä tykkäät niin kas ku olis paikka vaikka vähentää sitä exän vierailutiheyttä teillä ja vaikka niin exä hakis lapset omaan asuntoonsa tai johonki kivaan tapahtumaan -> lapset edelleen tapais isäänsä ja sä saisit aikaa uuden miehen kans ihan kahdestaankin. (Ja nyt alkaa kiukkuuminen et lasten paikka on kotona ja ap:n lapsia ei pois kotoota häädetä siks et uusi mies sais olla äidin kans tms)

Minulla meni asiat aikoinaan näin.
Minä jäin lapsemme kanssa asumaan entiseen taloomme ja mies muutti omaan kotiinsa.
Ex näkee yhteistä lastamme säännöllisesti joka toinen viikonloppu sekä aina viikolla kun työt ym. sen sallivat.
Tietenkin aikoinaan kun lapsi ole vielä pieni niin tapaamiset määräytyivät aika paljon lapsen rytmin mukaan ja nykyään koulu/läksyt ym asiat tietenkin mut toisella tavalla.
Eli meillä on aina ollut hyvät välit ex:n kanssa, mutta myös kunnioitus toistemme elämää kohtaan.
Lapsi on aina saanut olla isänsä kanssa niin paljon kuin mahdollista, mutta se ei ole koskaan vaatinut minun läsnä oloa.
Ja ex myös käy minun vanhemieni luona sekä veljelläni ( ollaan hänen lastensa kummeja ) mutta myös nekään vierailut eivät minua kaipaa. Minä myös vierailen ex:n sukulaiseten luona ( synttäreillä ym. ) mutta osaan sinne mennä nykyisen kanssa. Ja jos satumme kaikki samaan aikaan kylään niin ei siinä kolmatta maailman sotaa synny.
Niin minulla kuin myös ex:llä on uudet kumppanit ja ei heidän ole koskaan tarvinnut olla meille ns. ex:ille mustasukkaisia koska olemme toistemme elämässä aina lapsemme vuoksi, mutta osaamme myös kunnioittaa toistemme uutta suhdetta ja myös antaa sille tilaa.
Lapsemme ei koskaan ole jäänyt toiseksi/ulkopuoliseksi ym. vaan me vanhemmat olemme aina olleet hänelle läsnä.

 

En yhtään ihmettele että nykyisesi ei siedä ajatustakaan exästäsi. Kun roikut koko ajan exän lahkeessa, niin pakostakin toinen tulee mustasukkaiseksi. Ap, oletko koskaan kuullut sanontaa kakkua ei voi sekä syödä että säästää? Sitä sä kuitenkin yrität.

Miksei hän sitten ole johdonmukaisesti mustasukkainen myös muista entisistä miesystävistäni, joiden kanssa olen yhä läheinen, ystävänä? Vain tästä, jonka kanssa minulla on lapset. Minusta se on kieroa, en voi asialle mitään. Ei tässä kukaan roiku kenenkään lahkeessa kiinni, vaan pidän exää ystävänäni siinä missä muitakin, mutta kuuntelen asiassa ensisijaisesti lapsiani ja heidän toiveitaan.

....Montako miestä sulla siellä "kahvittelemassa" oikein ramppaa? Menetkö niidenkin kanssa sukuloimaan yhdessä "perheenä" yms? jos yhtä läheisiä on?

 

Mitä jos lapset osaavat mainiosti jo puhua ja tuoda kantansa julki, ja sanovat, että näin on paras? Tuleeko meidän aikuisten silti tietää asia paremmin, kuten sinä näemmä tiedät?

Tottakai lapset aina toivovat että vanhemmat olisivat yhdessä ja onnellisina. Sehän on ideaalitilanne. Lapset saattavat toivoa että tämä olisi vain joku välivaihe, että isi muuttaa taas pian kotiin kun kerran jatkuvasti käy ja leikkii ja muuta. Ymmärtävätkö he edes että äiti ja isä ei ole enää yhdessä?

Mä olen samaa mieltä monen muun kanssa ettet ole päässyt exästäsi vielä yli. Sukuloidaan yhdessä, kahvitellaan USEIN yhdessä jne. Ok, lapset on mukana, mutta mitäs jos äiti ja isi vaikka vähän pusuttelee? Niin äidit ja isit yleensä tekee. Tuskinpa lapset sitä minään ihmeellisenä pitäisi.

Miksi yleensäkään erositte jos olette niin hyviä ystäviä että eronkin jälkeen pitää liikkua vielä jatkuvasti perheenä sukulaisissakin ja uudelle kumppanille ei anneta tilaa? Kyllä välittää saa, ja olla hyvissä väleissä, mutta rajansa silläkin.

Tuolla asenteellahan minä vähän pusuttelisin (ja minun pitäisi myös elää heidän kanssaan) kaikkien muidenkin ystävieni kanssa! Loistavaa. Etteikö vain olisi kyse siitä, että entiseen ei saa suhtautua kuten muihin ihmisiin/ystäviin?

Mutta katso asiaa lapsien kannalta. Eivät he näe, että äiti ja isi onkin nyt kavereita, vaan näkevät edelleen, että äiti ja isi on heidän vanhempiaan = perhe= äiti ja isi ja lapset.

Ei lapset mieti suhteita onko seksisuhde vai kaverisuhde. Heille suhde on äiti+isi tai äiti+isäpuoli tjms.

Kummasti nuo jo väittävät ymmärtävänsä käsitteen ero ja käsitteen ystävyys.

Entä käsitteen toivo, että äiti ja isä palaisi yhteen, että isi olisi aina kotona?

 

Kyllä tuo kuulostaa aika oudolle mielestäni. Vaadit kyllä nykyiseltä kumppaniltasi melkoisia hyväksymisiä. Miksi ihmeessä erosit, jos noin paljon haluat exäsi kanssa aikaa viettää ??????

En ikimaailmassa hyväksyisi moista, enkä usko, että ihan hevillä löydät miestä joka moista menoa ymmärtää !
Todella outoa...siis TODELLA. Ihan kuin yrittäisitte esittää ettei tässä olla erottukaan tai jotain. Ymmärrän että lasten takia on pakko olla jonkin verran tekemisissä, mutta minkä ihmeen takia sun täytyy juuri yhtäaikaa mennä sukulaisiin ????

Olen kyllä päinvastaista mieltä. Aivan poikkeuksellista on, että vanhemmat osaavat laittaa erosta huolimatta lapset etusijalle elämässään. Usein vanhemmat ajattelevat hyvinkin itsekkäästi omaa elämäänsä ja uusia kumppaneitaan ja ihmissuhteitaan, vaikka lapset uhkaavat jäädä tuuliajolle suurten muutosten kourissa.

Suosittelen vakavaa keskustelua nykyisen kumppanin kanssa. Hänen täytyisi minusta ymmärtää, että ensin olivat lapset, jotka eron myötä ovat menettäneet paljon ja vasta sitten tulevat uudet kumppanit. Vanhemmat toimivat minusta ihanteellisesti lasten kannalta.

 

Suosittelen tarkistamaan sana "kompromissi" merktyksen ku tuntuu olevan totaalisen hukassa.
Jos nykyinen ei tykkää et exä hyppää kokoajan nurkissa ja sä tykkäät niin kas ku olis paikka vaikka vähentää sitä exän vierailutiheyttä teillä ja vaikka niin exä hakis lapset omaan asuntoonsa tai johonki kivaan tapahtumaan -> lapset edelleen tapais isäänsä ja sä saisit aikaa uuden miehen kans ihan kahdestaankin. (Ja nyt alkaa kiukkuuminen et lasten paikka on kotona ja ap:n lapsia ei pois kotoota häädetä siks et uusi mies sais olla äidin kans tms)

Höpönlöpönlöpö! Kun ei tuo käy. Ei se auta tilannetta. Ainut vaihtoehto on se, että lapset tapaavat isäänsä kerran kahdessa viikossa, ei muuten. Tai tulee sota nykyisen kanssa. Tätähän minä olen tässä nyt sanonutkin jo, moneen otteeseen, ellet ole sattunut lukemaan kuin harppoen...

Et todellakaan aluksi sanonut että MIKÄÄN kanssakäyminen exän kanssa ei käy. Kerroit vaan kuinka sun exäs juoksee sun luona kahvilla ja "leikkimässä" ja ihmettelet NIIN kovasti kun nykyinen miesystävä ei tykkää. Voi pyhä jysäys sentään.

 

Mitä jos lapset osaavat mainiosti jo puhua ja tuoda kantansa julki, ja sanovat, että näin on paras? Tuleeko meidän aikuisten silti tietää asia paremmin, kuten sinä näemmä tiedät?

Tottakai lapset aina toivovat että vanhemmat olisivat yhdessä ja onnellisina. Sehän on ideaalitilanne. Lapset saattavat toivoa että tämä olisi vain joku välivaihe, että isi muuttaa taas pian kotiin kun kerran jatkuvasti käy ja leikkii ja muuta. Ymmärtävätkö he edes että äiti ja isä ei ole enää yhdessä?

Mä olen samaa mieltä monen muun kanssa ettet ole päässyt exästäsi vielä yli. Sukuloidaan yhdessä, kahvitellaan USEIN yhdessä jne. Ok, lapset on mukana, mutta mitäs jos äiti ja isi vaikka vähän pusuttelee? Niin äidit ja isit yleensä tekee. Tuskinpa lapset sitä minään ihmeellisenä pitäisi.

Miksi yleensäkään erositte jos olette niin hyviä ystäviä että eronkin jälkeen pitää liikkua vielä jatkuvasti perheenä sukulaisissakin ja uudelle kumppanille ei anneta tilaa? Kyllä välittää saa, ja olla hyvissä väleissä, mutta rajansa silläkin.

Tuolla asenteellahan minä vähän pusuttelisin (ja minun pitäisi myös elää heidän kanssaan) kaikkien muidenkin ystävieni kanssa! Loistavaa. Etteikö vain olisi kyse siitä, että entiseen ei saa suhtautua kuten muihin ihmisiin/ystäviin?

Hekoheko. On pikkuisen eri onko kyseessä ex jonka kanssa on asunut vuosia yhdessä, ollut rakastunut, ja harrastanut seksiä vai joku satunnainen työkaveri. Älä heittäydy typerämmäksi kuin olet! Kuinka moni muu sun kavereista käy yhdessä PERHEENÄ sukuloimassa teidän kanssa?

Älä sinä typeröi, koska selkeästihän tässä on kyse juuri exänä olemisesta. Kävin juurikin viime viikolla äitini luona teellä ystäväni (mies) kanssa, jonka kanssa kuljettiin vuosia yhdessä joskus ennen kuin minulla oli lapsia. Lapsenikin olivat mukana isoäitiään katsomassa! PERHE! Jos tässä ei kerran ole kyse nimenomaan siitä, että exää ei voi pitää muiden ystävien kaltaisena, niin loogisesti ajateltuna asia menee silloin noin...

 

Minusta ex ja ystävä eivät ole sama asia.