Heh. Tänään oli pojan koulun hiihtokilpailut. Opettaja oli pyytänyt, että kotijoukot tulis kannustamaan. No me mentiin. Minä ja kolme alle kouluikäistä. Siinä lähtöä odotellessa tunsin, että nyt alko tällä tytöllä menkat.
Oli kiva kannustaa lasta ja miettiä, että joko näkyy ja että hitto täälä mitään vessaa oo kerpele. Siinä vierähti 2 tuntia lasten peuhatessa penkassa ja mun rupatellessa muiden aikuisten kans. Sitte mun muksu pääsi finaaliin, jota ooteltiin vielä tunti! Ja taas meikä kannustaa ja tsemppaa housut märkänä (ei saa käsittää väärin...).
Nooh. Sitte pojan koululle reppua hakemaan. Siinä vaiheessa ei enää ois huvittanu mennä vessaan, ku vahinko oli jo niin sanotusti tapahtunut ja mihin oisin lykännyt ne kolme pientä. Kotiin vaan hymy naamalla ja toinen housussa. Pesulle ja kyllä oliki onnellista päästä suihkuun! Ja kiitos toppisteni, pikkasen kiilteli... mutta mitään ei kukaan hokannut, vissiin.