** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.10 **

Taika -78 piti ihan nauraa kun luin viimeisintä viestiäsi Eikös se ole ihan normaalia että toiset tietää aina paremmin ja miehillä on jo ihan periaatteessa kaikki suurempaa, tai kipeämpää tai vaikeampaa.... myö ei vaan ymmärretä

Tänään sain sitten vihdoin ja viimein tiimille töissä sanottua... Kävin kulhollisen kanssa suklaasydämmiä (vaaleen sinisiä ja punasia) "lähinten" kollegojen luona ja kysyin että mitäs luulet, tuleeko tyttö vai poika? Paras kommentti oli n. 30seltä mieheltä: "no poika tietysti!" "Kuinka niin?"... Se oli ihan täysiä sitä mieltä, että tarkotan jotakuta toista kuin mitä itteäni

Vissyliini - ahaaa?!? ja minä kun luulin että pitää tarkata ihan jo oikeita "potkuja". Pitääkin kuunnella noita suolen lorinoita ja muljahteluja toisella korvalla...

terveisiä vesisateesta cynde & mukula 17+5

 

Moikka kaikille pitkästä aikaa! Ihan kauheeta kun kone on rikki eikä pääse nettiin niin usein.. tai kännyllä käyn teitä lukemassa, mutta sillä ei jaksa kirjotella.. No ehkä kohta saadaan kone kuntoon

Ekana Hiisille pahoittelut :hug: Toivotaan että tulet pian tänne uudelleen!
tatja onnea plussasta!

Itsellä ei mitään ihmeellistä tapahdu.. alkaa kyllä huomaamaan että on siirrytty viimeiselle kolmannekselle. Maha kasvanu sen verran että alkaa jotkut asiat olla välillä hankalia: esim sukkien laitto tai tavaroiden nosto. Sormet on myös välillä niin turvonneet ettei mitään järkeä, ja aphoinvointiakin on taas tullut välillä. Mutta mikään näistä ei o niin kovin kamalaa, etteikö sen kestäis .... vielä...
Sauvakävelyllä ja mammajoogassa oon jaksanu käydä aika hyvin, toivottavasti jaksan vielä pitkään!
Pikkuinen potkii niin paljon ettei todellakaan ole enää epäilyksiä että oliko potku vaiko ei! On se kyllä ihmeellistä.. luulen etten oo ikinä kokenut mitään yhtä ihmeellistä elämässäni! :heart:
Ja on tää 9kk odotus kyllä hyvin suunniteltu: alussahan olin aika paniikissa entisenä bilehirmuna että mun elämä on ohi ja en ookkaan valmis tähän vauvaan(Vaikka oli todellakin suunniteltu haluttu). Mietiskelin vaan että millon uskallan viedä sen hoitoon että voin lähtee matkoille tai baariin Näin on vaan odotus kasvattanut: nyt naurattaa noi kaikki ajatukset aika paljon, ja tuntuu että mikään ei oo yhtä tärkeää kun tuleva vauva, ja kuinka tulen rakastamaan sitä niin että sydän pakahtuu! Jos odotusaika olis 2kk, ni en tiedä miten olisin selvinnyt!

Yks mikä ärsyttää tän muuten tällä hetkellä ihanan ja jännittävän odotuksen keskellä: ihmisten kommentoiminen siitä että "Siis et voi synnyttää vasta joulukuussa kun oot noin iso!!!" Ja tätä kuulee päivittäin, jos ei asiakkailta (Kyllä idiootit asiakkaani, haluan keskustella kaikkien tuntemattomien kanssa raskaudestani ja siitä kuinka olen niin helvetin iso!) niin tutuilta. Eikö ne tajua että olen edelleen nainen, enkä halua kuulla jatkuvasti siitä kuinka epänormaalin iso olen? Ja ihaninta on tietysti mitä enemmän lääpitään vatsaa, etenkin ne tuntemattomat! :stick:

Oho, tulikin tällanen avautumisviesti
Kaikille ihanaa viikonloppua, nautitaan tästä upeasta ajasta kun sisällämme kasvaa uusi elämä! Mut saa toki välillä olla nauttimattakin

intoilija 26+3

 

Laitas intoilija uutta kuvaa!? Mäkin haluun nähdä kuis "iso" sä jo oot?

 

heipsan! tulin pitkästä aikaa vilkasemaan mitä teille tänne puolelle kuuluupi hui miten pitkällä kaikki jo on, jotka oli ihan äsken vasta alkutaipaleella ihanaa että teillä on sujunu kaikki ok

joku tuskaili pahoinvointien kanssa, älkää huoliko, harvoin ne koko raskautta kestää.. mä oksensin muistaakseni viimesen kerran joskus rv14.. just kun tuntu ettei jaksa enää yhtään sitä oksentelua ja olo on koko ajan ihan tosi heikko, niin sitten ne loppuikin ihan seinään.. huomas vaan ettei oo pariin päivään oksentanu eikä niitä sit enää tullukaan..

liikkeet tuntu mulla rv17, mut toikin menee niin yksilöllisesti.. ja aika paljon myös siitä kiinni miten hyvin kroppansa muutokset tuntee. ekat liikkeet oli sellasta kuplintaa, vähän niinku porealtaan kuplat, miltä ne tuntuu iholla eikä ollu oikeen varma et oliks ne nyt potkuja vai ei, kunnes sit alko tulla niitä selkeitä. istukan paikkakin vaikuttaa noihin tuntemuksiin ihan hirveesti...

hirveesti tsemppiä loppuajan odottajille, tiedän miten tuskaisia viimeset viikot osaa olla.. varsinkin jos yliajalle mennään, olo on tuskainen niin fyysisesti kun pääkopassakin.. ja tsempit myös alkutaipaleella oleville, aika kuluu hitaasti mutta varmasti

myymeli & pikku L 2kk 3pvä (miten tää aika nyt näin juoksee??? vastahan me tultiin synnäriltä kotiin )

 

Moikka taas! Tässä Vissyliini kuvaa mukana..

Eilen oltiin porukalla syömässä, ja yks puolituttu tokas taas kuultuaan lasketun ajan " siis en usko!! Sit sulla on pakosti kaks, ei kenelläkään oo noin isoa mahaa tossa vaiheessa!"
No ei ole kahta ¤#!")(=&%/%#¤&
Onks tää muka niin iso viikkoihin verrattuna?? Ja keksikää mulle joku lause minkä voin sanoa kun kuulen ton seuraavan kerran!

Aijaa.com - 10825648

 

intoilija, kysyt takas et monennellakos viikolla sä oot, jos kyse on sellasesta siis joka ei oo raskaana.. no joo, ehkä vähän liian ilkeetä... muistan kans miten v**utti noi ihmettelyt.. "sä oot varmaan jo viimesilläs" oli yks kommentti kun laskettuun oli kolme kuukautta. ja tuota kaksosjuttua tuli jatkuvasti...

 

Intoilija, mä kävin pläräämässä läpi noita loppupuoliskon masukuvia, ja vain murto-osalla odottajista oli pienempi tai samankokoinen masu myöhemmässä vaiheessa/tai viimeisillään kuin sulla nyt. Suurimmalla osalla masut oli paaljon paaljon isompia. Ja mulla on pari ystävää, joista toinen näytti 18 viikoilla yhtä isolle kuin toinen 38 viikoilla Ja nyt 28 viikolla tämä isompi ystävä on tosi iso. On muuten vielä sinullakin matkaa niihin mittoihin.

 

Käänteinen puoli tuohon masun kokoon tai sen pienuuteen on sitten se että viikko sitten vaatekaupassa sain itse sanoa myyjälle että ei varmaan noita normimitoituksen housuja kannata sovittaa KUN OLEN RASKAANA! Ja siis perhana kohta jo 8. kuulla! Osaan ilmeisen hyvin piilottaa mahani
Mutta siis varmaan tosi ankeaa joka päivä kuunnella vierailtakin ihmisiltä kommenttia mahan kasvusta! Ja kuinka se on niin JÄRJETTÖMÄN suuri! Toisaalta itsekin varmaan joskus tullut jollekin kaverille sanottua jotain tosi typerää ihan ilman ilkeitä taka-ajatuksia raskausmasusta :ashamed:

(.) Tänään olis taas äippäpolikäynti taas edessä! Ihanaa päästä meidän pientä taas kurkkimaan ultralla :heart: Jokohan tänään selviäisi meidän vauvelin sukupuoli? :O

Tuna ja Sintti 29+0 *poksista*

 

Terveisiä neuvolasta!
Kaikki oli siellä hyvin. Hemoglobiini oli noussut sen verran, että en vieläkään joutunut rautakuurille, onneksi! Vaikka en kyllä koskaan oo ollutkaan, että en mä siitä sen enempää tiiä, mutta jotenkin haluaisin nyt välttää sen!

Mä niin ymmärrän ton mahan koko-tuskan! Musta tuntu, että kesällä kun viikkoja oli n. 20-25, koko ajan joku kommentoi sitä miten iso maha mulla on. Se alko ärsyttää, ku ite tiesi kuitenki, että se on ihan normaalin kokonen, mutta sit alkoi epäilyttää kuitenki, että onks se nyt muka jotenkin kauheen suuri. Lopulta sitten jo vastailinkin kaikille, että maha kuule kasvaa ihan keskikäyrällä, joten se on ihan normaalin kokonen! Muistan kyllä esimerkin siitäkin, kun yhellä mun kaverilla oli odottaessa pieni maha, jota myös kaikki kommentoi. Hän puolestaan alkoi sitten pohtia, että onko kaikki hyvin, kun maha on niin pieni. Ja mä oon nyt päässy tästä kesän "onpa iso maha"-kommenteista siihen, että tosi moni mut näkiessään sanoo, että no ei se nyt niin kovin iso ookaan, jotenkin odotin, että viikkoihin nähden se ois voinu olla isompikin! Oonpa sitten vaan todennut, että kaippa se taitaa olla tilanne se, että maha on ainoa konkreettinen asia, jota ulkopuolisen on helppo kommentoida. Tuskin kukaan kovasti oikeesti tarkottaa, että se ois pieni tai iso tai muuten epänormaali. Kai se on helppo ottaa sitten puheeksi asia siitä. Mutta ärsyttävältä se itestä tuntuu! Mulle kerran kävi tässä myös kuten Tunafish:lle, että ei mun tajuttu olevan raskaana! En nyt muista sitä tilannetta, mutta tuli kans itelle sellanen olo, että etkö sä nyt muka oikeesti nää, että mä oon raskaana! Ei tällasta pallomahaa kai saa aikaan pelkillä kesäherkuilla!

(.) Mulla on alkanu sormet nyt turpoilla ja kädet. Sen johdosta sormet puutuu ja alkaa pistellä välillä. Lisäksi tuntuu, että kunnolla ei saa edes kynää puristettua sormissaan, kun alkaa jo sattua. Kuuluu varmaan ihan "taudin" kuvaan, mutta ärsyttävältä se tuntuu. Saa pumppailla aikamoisesti pitkin päivää sormia, että niiden kanssa pystyy oleen. Tänään neuvolasta sain mainoksen synnytyslaulun ja mammamuskarin tutustumiskerralle. Ainakin Amanda ja joku muukin täällä aiemmin ollut kävi tuollaisen kurssin. Olikohan siitä apua?! Olisi muutenkin mukava kuulla, että miten "vanhoilla" tutuilla arkivauvan kanssa sujuu! Jos siis ootte kuulolla niin tulkaahan kertomaan kuulumisia!

Tunafish!! Kaks viikkoa vielä töitä ennen lomailun alkua! JEEEEE!!! Pienet hurraa-huudot sille!!

Ronjaliina ja JJ 33+0 POKS!!

 

hauskoja nuo teidän maha-jutut =)
Siippa "huomasi" konkreettisen mahankasvuni nyt lauantaina kun oltiin melkein-apen luona kylässä. Istuskeltiin kahvipöydän ääressä ja häneltä (siis siipalta) oli pudota silmät päästä - "missäs ihmeen välissä siun maha on noin kasvanut?"... koko viikonlopun sitten kommentoi: "ei sitä siun nyt tahallaan tartte pömpöttää!" Nii-in, tahallanihan minä. Eihän tämä vielä iso ole, mutto tavalliset housunkaulukset on nyt sitten historiaa, ja joko joudun tyytymään näihin mataliin lantiomalleihin tai sitten tarpomaan ihan oikeita mamma-pöksyjä ostamaan :attn:

Mikä näissä kommenteissa on pistänyt silmään -eikä näitä "oletpas-iso" kommenteja vielä ole tullut - on nämä: "kyllä mä vähän jo oon ajatellu, et sun täytyy olla raskaana" kun kerroin perheemme saavan lisäystä. Kuuluu varmaan siihen alalahkoon, etttä naapurit ja työkaverit tietää eniveis paremmin kun ite...

No, meillä piipahdetaan ihan pienessä tarkastusultrassa keskiviikkoaamuna. Ymmärrän kaikkien iloa näistä toiseen maailmaan kurkistamishetkstä puhuttaessa :heart: Ihan kun itseen nipistämistä ja todistusaineiston hankintaa, ettei nyt vaan nää jotain unta.

Toisaalta, joku taas pelotteli pastoroimattoman maidon ja raan lihan syönnistä. Tutun tuttu oli kuulemma menettänyt syntymättömän pienokaisen sen bakteeritartunnan takia. KÄÄK!

cynde & mukul v18+1

 

Pikapäivitystä:

Tänään vihdoin ultrasta selvisi että meille tulee POIKA :heart:

Ronjaliina: Tästä ketjusta ainakin minä ja Neitipippuri ollaan menossa syyskuun 19. alkavalle synnytyslaulukurssille Tukholmankadun Metropoliaan (järjestäjänä Vox Silentii)!

Tuna ja poitsu-sintti 29+0

 

Ronjaliina, mä en käynyt mitään kursseja synnytyslaulusta, sen verran vain tiesin että mikä siinä on idea. vaan en tiiä oisko kurssista ollu silleen hyötyä, kyllä se äänenkäyttö auttaa, mutta tuntui että luontokin ohjasi "laulamaan" ja se äänen käyttö, vokaalien ulospäästäminen helpotti ja auttoi keskittymään.. ja toisaalta siinä tilanteessa multa ainakin ois unohtunu kaiken maailman kurssit kyllähän kurssille kannattaa mennä jos siihen on mahdollisuus, täällä ei sellaista ois ollu mahdollista käydä.. ja mitä vauva-arkeen tulee, niin välillä on ihanaa, välillä rankkaa, välillä molempia. välillä on hermot kireellä (kannattaa oikeesti muistaa panostaa parisuhteenkin hoitoon mahdollisimman paljon!), välillä on niin väsy että itkettää, mutta sitten tulee taas se päivä kun pikkuinen oppii jotain uutta, hymyilee ensimmäisen kerran tms, ja sitten jaksaa taas meidän tytsy on nyt alkanut jutella ihan urakalla, suhteellisen pitkiä höpöttelyhetkiä on ja päivärytmikin on löytynyt, ainakin useimmiten nukkuu yöt hyvin

myymeli & pikku L 2kk 5vrk

 

Pakko myöntää, että tulee vieläkin täällä välillä käytyä lukemassa teidän kuulumisia :ashamed: Ihanaa nähdä, että niin monen jo kuumeilupuolelta tutun matka on jatkunut tänne puolelle ja raskaudet edenneet hienosti. Ihan huimaa, että Tuna ja Ronjakin olette jo noin pitkällä!

Meillä on vauva-aikaan mahtunut ylä-ja alamäkiä. Keskosen kanssa oli alku rankka jatkuvine syöttämisineen, masuvaivoineen jne. Pojan ollessa 2kk, sairastuin itse aika vakavasti ja olin välillä sairaalassa vauvasta erossakin. Elokuun alussa olin leikkauksessa ja sekin toi omat haasteensa (tiedoksi vain kaikille, että äitiyslomalla oleva äiti ei saa sairastua... Esim. isä ei saa palkallista sairaslomaa, jotta voisi vauvaa hoitaa, kun äiti on sairaalassa), mutta nyt alkaa arki tasoittua. Noh, nyt sitten pojalla on päällä maitoallergiaepäily ja välillä yöt sekä päivät ovat pelkkää itkua ja huutoa. Onneksi parempaan ollaan menossa. Vaan todellakin, nyt osaa arvostaa joka ainoaa hyvää päivää ja hetkeä. Sen uskaltaisin ehkä neuvoksi antaa, että kannattaa varautua siihen, ettei aina se vauva-arki ole niin ruusuista kuin raskausaikana kuvittelee. Eteen voi tulla mitä ihmeellisimpiä asioita, joihin ei ole osannut varautua etukäteen. Vaan kaikesta kyllä selviää; oma vauva on rakastakin rakkaampi ja pienet onnen hetket antaa valtavasti voimia :heart:

Tsemppiä kaikille odottajille!

Sara & Tyyppi 3 kk ja 3 vko

 

Kiva kuulla teistä Myymeli ja Sara-78 :heart: Mun puolesta täällä saa kyllä käydä ihan sydämensä kyllyydestä myös synnytyksen jälkeen kertomassa kuulumisia ja kommentoimassa meidän jakaantumattomien tilannetta.

Harmi kuullä Sara-78 että teillä on vähän kivinen ollut tuo alkutaival :hug: Ja tosi kurjaa jos olet itsekin joutunut vielä operoitavaksi Kuinka aikaisin se teidän pieni syntyikään? Käynnistettiinkö synnytys vai alkoiko se spontaanisti etuajassa? Ihan vaan kyselen kun mulle eilen ekaa kertaa jo väläyteltiin sitä mahdollisuutta että synnytys käynnistettäisiin 2-3 viikkoa etuajassa. Eihän tuo nyt tietysti varsinaisesti keskonen olisi enää silloin mutta kun tiedostaa että tämä diabetes vielä tuo haasteita siihen keuhkojen kypsyyteen ja sokeritasapainon säätelyyn. Odotettavissa siis meilläkin pitkä sairaalaoleskelu ja vaavisella kenties vielä pidempi kuin mulla. Henkisesti oon näihin jo koittanut valmistautua (jos se mitenkään on mahdollista etukäteen).
Toivon teille yhä enenevässä määrin niitä hyviä päiviä ja hetkiä vaavin kanssa :heart:

Tuna ja Sintti 29+1

 

Saralle voimia! Mukavaa kun ihmiset kertoo kuulumisiaan, koska tosiaan tarinoita on monenlaisia ja niistä saa varmasti voimaa kun omalle kohdalle sattuu koettelemuksia. Sitä voi silloin muistella, että on niistä muutkin selvinneet, vaikkei mitään mukavaa ole kuulla vaikeuksista. Kyllä sitä toivoo kaikille hyvää ja mukavaa perhe-elämää.

Kertokaapas syöttekö te vitamiineja, kalaöljykapseleita tms nyt odotusaikana? Itse olen syönyt raskausajalle tarkoitettuja vitamiineja, mutta olen miettinyt sitä, että pitäisiköhän minun syödä vielä kalaöljykapseleita, kun en kuitenkaan kalaa syö ? Tietty nyt pahoinvoinnin aikaan on ollut ajoittain hankaluuksia saada mitään pillereitä pysymään sisällä ja voin vain kertoa kuinka inhottavaa niitä on oksentaa pois kun ne on ehtineet hajota vatsassa :$ Ehkä tässä vielä jossain vaiheessa pääsis elämään terveellistä elämää, nyt on kyllä jäänyt terveellisyys melkoisen vähälle

SL 13+5

 

Kiitos SL ja Tuna!

Tuna, mulla nousi verenpaine puolen vuorokauden aikana normaalista ihan pilviin. Raskaus oli silloin viikoilla 34+2. Mitään vastaavia ongelmia ei ollut aikaisemmin lainkaan, joten aivan puskasta tuo tuli. Jouduin silloin osastolle ja siellä ehdin olla viikon kovalla verenpainelääkityksellä (12 pilleriä päivässä...), mutta paineet ei laskeneet, joten päättivät käynnistää 35+2 ja poika syntyi sitten 35+3. Lääkärit ei osanneet jälkeenpäinkään kertoa, miksi paineet nousi yhtäkkiä, sillä minkäänlaisia raskausmyrkytyksen oireita ei ollut. Vauva voi onneksi koko ajan hyvin masussa ja kasvoi tasaisesti keskikäyrällä. Oli syntyessään 2480g ja 46cm.

Tuon d:n vuoksi kannattaa tosiaan varautua siihen, ettet välttämättä saa vauvaa viereen osastolla. Se on kurjaa, myönnän. Hormonit hyrräsi mulla ainakin tosi vahvasti ja oli aikamoisen vaikea olla erossa pienestä. Todennäköisesti mulla ei siksi maitokaan noussut kunnolla (ilmeisesti myös tuo korkea verenpaine vaikutti siihen) ja imetys jäi meillä lopullisesti vain osittainimetykseksi Se on ollut mulle tosi vaikea paikka ja kaikkeni tein, jotta olisin voinut imettää kunnolla, mutta mikään ei auttanut. Mutta lohdutukseksi voin kertoa, että monella muulla maito lähtee kyllä nousemaan, vaikka vauvasta joutuisikin eroon. Naikkarilla on muuten sitten erikseen sellainen huone, jossa on vain mammoja, joiden vauvat ei ole vierihoidossa. Se oli kieltämättä ihan hyvä juttu, jotta sai olla rauhassa edes jossain (käytävillähän sitä tietty näki sitten onnellisia mammoja vauvoineen ja surku tietty tuli).

No, muista kuitenkin, että teillä voi mennä kaikki tosi hienosti ja saat vauvan vierihoitoon tarkkailun jälkeen. Meillä poika oli sairaalassa vain 12 päivää ja loppuviimeksi se on aika lyhyt aika, sillä jotkut voivat olla helpostikin yli kuukauden vastaavassa tilanteessa. Naikkarin valvontaosaston hoitajat on mukavia ja ammattitaitoisia, joten vauva on hyvissä käsissä siellä

 

SL Mä syön multitabs raskaus plus-vitskuja ja multitabs raskaus omega-3 kapseleita. Aloitin ton omegan syömisen pariviikkoa sitten ja vitskua oon popsinu jo yritysajalta asti. En tiedä johtuuko tosta omegasta, mutta limakalvojen kuivuus helpotti ja suunpielet parani..

 

SL Mä syön myös Multitabs raskaus vitamiineja ja saman merkin noita raskaus omega 3 kapseleita. Multitabsin valitsin siksi, että niitä riittää, että ottaa yhden päivässä!! Lisäksi syön maitohappobakteereita, koska eräs kaveri oli lukenut , että maitohappobakteerit saattaisivat auttaa siinä, että mahdollisia allergioita ei niin tulisi lapselle. En tiä miten se siihen auttaa, mutta eipä noista haittaakaan ole. Ja itse moniallergikkona ajattelin kokeilla, että josko vaikka lapsi säästyisi kaikelta siltä, mitä itse olen joutunut kokemaan elämäni aikana! Vitamiinit ja omegat aloitin jo yritys aikana. Vaikka ei muuten vitamiineja söisikään raskaana ollessa, niin ehdottomasti pitäisi syödä foolihappoa!

 

SL, mulla on kans multitabsin raskausvitamiinit käytössä. E-epa kalaöljyjä olen kanssa popsinut, tosin nyt on ollut kuukausi ilman kun en ole saanut aikaiseksi ostettua lisää.

Tämä on jotain ihan ihmeellistä, yhtäkkiä sitä aikaa onkin kulunut näin paljon:
Wanda 20+0 **POKS**

 

Mä syön ladyvita mamaa - laktoosi-intoleranssin ja RAD:n yhistelmä eli muuten ei tuu tarpeeksi kalkkia. Ja nuissa ne on mukana. Lisäksi syön kalaöljyä ja magnesiumia. Siinäpä ne...

Valitusvarotus...

(.)

Jaa että oma vointi? 5metriä pitkä pippeli ottassa ja puhelin ollu äänettömällä jo 5viikkoa. Ei siihen voi vastata, kun kyselyt on sitä luokkaa, että on kirveellä töitä. "mikä kestää" " etkö tajua, että eräpäivä meni jo?" "onko vähän läski olo?" "et meinaa laihtua koskaan?" Joo huviksenihan mä tätä mukanani kanniskelen. Minkä mä sille teen, että tähän ei tehoa ei sitten mikään - sanokaa ihan mikä tahansa perinteinen käynnistyskeino niin ei toimi - ei supistuksen supistusta. Viimeksi eilen olin koirien kanssa reippaalla 40minuutin lenkillä eikä mitään. Huomenna neuvolaan hakemaan lähete käynnistykseen... Neuvolan tätiki joutuu nielemään oman varmuutensa, ku oli ihan varma, että mä en tule kun tää on jo ulkona vaikka mä muuta väitän... Käynnistelypäivä selviää sitten huomenna, mutta mun puolesta vaikka heti... Kysytään oikeesti hermoja ku 10viikkoo sitten olin vuodelevossa uhkaavan synnytyksen vuoksi ja nyt tää hemmetin jästipää ei tuu ulos...

Taika 41+2 :stick:

 

Taika i feel your pain... meidän neiti synty 41+2, ja joka ikinen hetki mikä meni yli sen lasketun oli yhtä piinaa.. ja mulla meinasivat sitä käynnistystä viivyttää vaikka kuinka pitkälle. hermot kireellä ihan koko ajan ja jatkuvasti vaan vahti kroppaansa jos vaikka jotain merkkejä tulis että syntyy. ja mullakin oli epäilystä että syntyis jo ennen laskettua, ei tosin mitään vuodelepoa tms sen takia, mutta sekin sitten kiristi hermoja vielä lisää kun oli jotenki asennoitunu siihen et kyllä se sieltä ennen laskettua ulos tulee... täällä päin ainakin menee noitten käynnistysten kans vähän silleen että sitten kun on ns jo pakko käynnistellä niin sit harkitaan.. mikä oli mun kohdalla vähän ristiriitasta kun olivat olevinaan niin huolissaan vauvan hyvinvoinnista mun lääkityksen takia ja sit päästivät noinkin paljon yliajalle.. ja sit ne joko joko-kysymykset, mutta yks mikä ärsytti oli se kun kaikki tolkuttaa että ei se sinne asumaan jää, kyllä se ulos tulee, joo kyllä mä nyt sen tiedän mutta sais tulla ulos NYT... vaan koita kestää, toivottavasti alkaisivat jo käynnistellä...

myymeli & pikku L 2kk 1vko

 

Minua rupesi ihan oikeasti hymyilyttämään tuo Taika78.n verbaalisesti lahjakas vuodatus.. Vaikka kyse onkin varmasti keljusta tilanteesta, itsesarkastinen huumoripläjäys piristää taatusti mieltä. Tsemppiä! Ei se sinne ikuisiksi ajoiksi jää!! (kait?)

 

Käytiin mukulantarkastuksella eilen
Oli ihana ihan vaikka vaan pikaisestikkin nähdä mukulan mökkylöinti - elis punktiosta on selvitty kunnialla :huoh: siippa sitten kyseli, ettäs kuinkas iso tuo yntty on? 11cm oli vastaus. Ja tietysti toinen laskemaan, että sittenhän sen on kasvettava 10cm kuussa, että ennättää "synnytyskokoon". Voihan kauhistuksen kanahäkki, että tulee toiselle kiire! HB normaali 116 (tai alhainenhan tuo on) ja vielä alhaisempi verenpaine 94/66...

No siihen jäkin se eilisen hauskuus. Päänsärky ja pohkeen krampit löysi tiensä meille. Lämmittelin ryynisäkin illalla kahteen otteeseen ja laitoin hauduttamaan hartioitani. Kyllä se vähän auttoi, mutta näin toimistohoidoksi se on vähän huono.

SL minäkin syön yhdistelmää missä on vitamiinit, foolihappo ja omega3, nyt on pakko tarttua myös magnesiumiin...

cynde & mukula 18+4

 

Voi Taika! Voin vain kuvitella tuon hetken, kaikki malttamattomina oottaa, että vauva syntyis. Eniten varmaan itse tuleva äiti sitä oottaa. Ja kyllä se tässä huomattu on, että kaikki ei aina kyllä osaa olla korrekteja sen suhteen, että miten asiat esittävät! Hernehän niistä nenään menee! Tsemppiä ja voimia!!

Meillä synnytysvalmennuksessa puhuttiin siitä, että viikolla 41+6 tai 42 on vielä aivan normaalia syntyä. Se on aivan täysiaikainen lapsi silloin. Vasta kun menee viikot yli 42 niin puhutaan yliaikaisesta. Eikä täälläkään ennen viikkoja 42 juurikaan taideta käynnistää kuin perustellusta syystä! Mulla tilanne on se, että rakenneultrassa jo sanottiin, että LA:aa ois voinut siirtää myöhäisemmäksi, mutta sitä ei kuitenkaan enää tehty, kun oli niin vähän päiviä, mitä olisi pitänyt siirtää. Mutta voin kuvitella mikä se olo on, kun LA on ohi ja kaikki utelee. Itselläkin on varmasti siinä kohtaa jo "joko joko?" -olo, vaikka nyt jo tiedän, että LA vois olla myöhemminkin vasta. Hetki sitten jotenkin pelkäsin sitä, että mitä jos vauva syntyy kovinkin ajoissa. Mutta olo ja vointi on tosi hyvä, joten ihan vaan väkisinkin käy mielessä, että noinkohan menee lasketunajan yli kuitenkin, mutta sittenhän sen näkee...

Ronjaliina ja JJ 33+3

 

KIITOS kaikille vastauksistanne koskien vitamiineja ja kalaöljyä. Ostin sitten itsekin noita raskausajan kalaöljyjä ja yritän niitä ainakin hyvinä päivinä popsia =)

Taika voi että sentään. Masussa taitaa olla liiankin mukavat oltavat pienellä. Ei tässä osaa muutakaan sanoa kuin voimia kovasti! Pitkä on tie, mutta kyllä pieni vielä sieltä pihalle tulee/saadaan.

Toivottavasti Cynden päänsärky ja krampit helpottavat nopsaa!

SL 14+0 POKSISTA =)