Voi hyvänen aika mitä Tuittis olet saanut kestää :O Kylläpä on törttöilty oikein kunnolla eikä vaan kivunlievityksen kanssa... aivan hullua että ei mitään painoarvioita tai tarjontaa tms. tarkasteta ja vielä ensisynnyttäjä kyseessä. Hyvä että sentään leikkaussalissa kaikki meni nappiin :stick: Kaikemmoistahan sitä tietysti voi sattua mutta.. Olen ihan pöyristynyt kun täällä taas pienessä kaupungissa huolehditaan nämä painoarviot ja synnytystapa-arviot jne.
** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.10 **
- Viestiketjun aloittaja Ronjaliina
- Ensimmäinen viesti
Hui, tuittis, olipa aika synnytys! Jokatapauksessa nyt se on ohitse ja palkinto varmasti ihan täydellinen, onnea :flower:
Ehkä munkin pitäisi kirjoittaa tänne vielä meidän synnytyksestä, sillä se oli varsin... noh, ei kivuton eikä varmaankaan maailman helpoin, mutta jotain muuta kuin olin pelännyt jo odottanut. Annoin naikkarilla siitä yhdeksän pistettä, joten voisi sanoa, että varsin helpottunut olin synnytyksen jälkeen =)
Eli ehdin maata viikon sairaalassa korkean verenpaineen ja supistusten vuoksi. Verenpainelääkitys oli ihan maksimissaan, mutta paineet eivät laskeneet juurikaan, joten käynnistys tehtiin 8.5 klo 13.30. Sain murun käynnistyslääkettä kohdunsuulle ja epäsäännölliset supistukset lähtivät voimistumaan melko pian (kohdunsuu oli jo kypsä silloin; sormelle auki ja kaulaa reuna jäljellä). Oikeastaan kurjinta koko synnytyksessä oli tuo aika, kun supistuksia tuli 2-5 minuutin välein epäsäännöllisesti ja täytyi maata käyrillä jatkuvasti. Liikkumattomuus sai paikat puutumaan ja supistukset tuntuivat melko kurjilta tuolloin.
Kello 19 sain siirron normiosastolta tarkkailuun. Siellä käyrää jatkettiin ja odotettiin, että synnärille tulee tilaa. Vauvan syke laski muutaman kerran supistusten aikana, joten päällä oli sektiouhka, mutta onneksi tilanne korjaantui. Synnäri oli siis aivan tukossa, sulku päällä, mutta olin jonossa ensimmäisenä odottamassa salin vapautumista tilanteeni vuoksi. Lopulta yhdeksän aikaan illalla päästiin synnytyssaliin ja sitten odoteltiin käyrillä lääkäriä, joka tulisi puhkaisemaan kalvot. Lopulta yhdeltätoista illalla ehti lääkäri paikalle. Vähän sen jälkeen alkoivat säännölliset supistukset ja sain ilokaasun sekä Litalgini-pistokset. Ilokaasusta ei mulle ollut juurikaan muuta helpotusta kuin, että se auttoi keskittymään ja hengittämään supistusten ylitse. Parhain paikka oli pallon päällä itseä keinutella enkä sängyssä halunnut maatakaan nyt kun vauvaa seurattiin KTG:llä enkä enää ollut niin sidottuna vuoteeseen.
Aamuyöstä vähän vaille kolme alkoi väsymys ja kovat kivut olla sitä luokkaa, että sain epiduraalin. Virolainen nukkumatti kävi sen antamassa ja mun kohdalla toimenpide oli nopea. Toki supistusten aikaan oli hankala maata kippurassa, mutta siitä selvisi kyllä eikä pisto itsessään ollut yhtään niin kivulias kuin supistukset tuossa vaiheessa. Ja todellakin, epiduraali toi helpotuksen
Nukuttiin miehen kanssa reilu puolitoista tuntia ja heräsin sitten puoli viiden aikoihin aamulla ponnistuskipuun. Supistuksia ei tuntunut kunnolla, mutta tuo ponnistamisen tarve voimistui jatkuvasti ja se oli mun mielestä kivuliaampaa kipua kuin supistukset missään vaiheessa. Vaan tuon puolentoista tunnin rentoutumisen aikana kohdunsuu oli avautunut täysin ja päästiin tositoimiin. Ponnistusvaihe kesti 17 minuuttia ja ponnistaminen tuntui helpottavalta. Vauvan pää syntyi lopulta yhdellä työnnöllä ja hartiat sekä koko poika seuraavalla. Poika huusi samantien ja oli keskoseksi hyvin pirteä sekä jäntevä. Sain pojan paidan alle ja poika alkoikin imeä rintaa todella terhakkaasti :heart:. Istukka oli hivenen tiukassa, mutta syntyi työnnöllä lopulta puoli tuntia pojan jälkeen.
Itselle jäi synnytyksestä todella positiivinen mieli. Diabetikkona olin odottanut kaikkea kammottavaa ja lääkäriarmeijaa parveilemaan sängyn ympärillä keskossynnytyksen vuoksi. Vaan koko synnytyksen aikana näin vain kolmesti lääkärin; käynnistyksessä, tarkkailussa ja kalvojen puhkaisussa (+ anestesialääkäri epiduraalin yhteydessä). Muutoin salissa oli vain oma kätilö, joka sekin oli suurimman osan ajasta muualla. Nimittäin tuolloin 9.5 syntyi Naikkarilla huimat 23 lasta eli kätilöillä oli todella kiire! Vastasyntyneiden valvontaosastolla oltiin valmiudessa koko synnytyksen ajan, mutta lastenlääkärikään ei tullut synnytyssaliin vaan poikaa saimme pitää melkein tunnin ennen kuin hänet vietiin valvontaosastolle. Se oli jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa, sillä olin varautunut siihen, että poika kiidätettäisiin välittömästi hoitoa saamaan.
Synnytys oli itselleni siis varsin hyvä kokemus. Kipeäähän se teki, mutta siitä selvisi. Toki varmasti asiaa helpotti se, että mulla kohdun suu oli kypsynyt jo viikkoja ja poika oli pieni, 2480g ja 46 cm. Tikkejä sain ainoastaan neljä enkä syönyt ainoatakaan kipulääkettä jälkeenpäin. Oma kätilö synnytyksessä oli todella ihana ja ammattitaitoinen. Osastolla vastaan toki tuli kaikenlaisia kätilöitä, mutta pahaa sanottavaa ei siitäkään ajasta ole. Tietysti ero vauvasta oli kamalaa, mutta onneksi Naikkarilla oli osasto 51:llä huone, jossa oli vain sellaisia synnyttäneitä mammoja, joiden vauvat olivat joko teholla tai valvontaosastolla. Kätilöt olivat varsin symppiksiä ja tuntuivat ymmärtävän tuon erotuskan sekä elivät mukana jokaisen päivän vauvan kuulumisia kysellen.
Vinkiksi muille voisin sanoa tuosta epiduraalin laitosta, että kannattaa muistaa kertoa, jos selässä on välilevynpullistuma. Anestesialääkäri siitä erikseen kiitteli, että kerroin ajoissa, sillä epiduraalia ei mielellään laiteta sellaiseen väliin, missä pullistuma on. Voi kuulemma olla normaalia kivuliaampaa ja tulla ongelmia epiduraalin kanssa. Itse en tästä tiennyt eikä neuvolassakaan terkkari ollut asiasta kertonut, vaikka oli vaivasta ollut puhetta.
Semmonen pitkä tarina täältä. Nyt syöttöpuuhiin...
Sara ja Tyyppi 3 vko
Ehkä munkin pitäisi kirjoittaa tänne vielä meidän synnytyksestä, sillä se oli varsin... noh, ei kivuton eikä varmaankaan maailman helpoin, mutta jotain muuta kuin olin pelännyt jo odottanut. Annoin naikkarilla siitä yhdeksän pistettä, joten voisi sanoa, että varsin helpottunut olin synnytyksen jälkeen =)
Eli ehdin maata viikon sairaalassa korkean verenpaineen ja supistusten vuoksi. Verenpainelääkitys oli ihan maksimissaan, mutta paineet eivät laskeneet juurikaan, joten käynnistys tehtiin 8.5 klo 13.30. Sain murun käynnistyslääkettä kohdunsuulle ja epäsäännölliset supistukset lähtivät voimistumaan melko pian (kohdunsuu oli jo kypsä silloin; sormelle auki ja kaulaa reuna jäljellä). Oikeastaan kurjinta koko synnytyksessä oli tuo aika, kun supistuksia tuli 2-5 minuutin välein epäsäännöllisesti ja täytyi maata käyrillä jatkuvasti. Liikkumattomuus sai paikat puutumaan ja supistukset tuntuivat melko kurjilta tuolloin.
Kello 19 sain siirron normiosastolta tarkkailuun. Siellä käyrää jatkettiin ja odotettiin, että synnärille tulee tilaa. Vauvan syke laski muutaman kerran supistusten aikana, joten päällä oli sektiouhka, mutta onneksi tilanne korjaantui. Synnäri oli siis aivan tukossa, sulku päällä, mutta olin jonossa ensimmäisenä odottamassa salin vapautumista tilanteeni vuoksi. Lopulta yhdeksän aikaan illalla päästiin synnytyssaliin ja sitten odoteltiin käyrillä lääkäriä, joka tulisi puhkaisemaan kalvot. Lopulta yhdeltätoista illalla ehti lääkäri paikalle. Vähän sen jälkeen alkoivat säännölliset supistukset ja sain ilokaasun sekä Litalgini-pistokset. Ilokaasusta ei mulle ollut juurikaan muuta helpotusta kuin, että se auttoi keskittymään ja hengittämään supistusten ylitse. Parhain paikka oli pallon päällä itseä keinutella enkä sängyssä halunnut maatakaan nyt kun vauvaa seurattiin KTG:llä enkä enää ollut niin sidottuna vuoteeseen.
Aamuyöstä vähän vaille kolme alkoi väsymys ja kovat kivut olla sitä luokkaa, että sain epiduraalin. Virolainen nukkumatti kävi sen antamassa ja mun kohdalla toimenpide oli nopea. Toki supistusten aikaan oli hankala maata kippurassa, mutta siitä selvisi kyllä eikä pisto itsessään ollut yhtään niin kivulias kuin supistukset tuossa vaiheessa. Ja todellakin, epiduraali toi helpotuksen
Nukuttiin miehen kanssa reilu puolitoista tuntia ja heräsin sitten puoli viiden aikoihin aamulla ponnistuskipuun. Supistuksia ei tuntunut kunnolla, mutta tuo ponnistamisen tarve voimistui jatkuvasti ja se oli mun mielestä kivuliaampaa kipua kuin supistukset missään vaiheessa. Vaan tuon puolentoista tunnin rentoutumisen aikana kohdunsuu oli avautunut täysin ja päästiin tositoimiin. Ponnistusvaihe kesti 17 minuuttia ja ponnistaminen tuntui helpottavalta. Vauvan pää syntyi lopulta yhdellä työnnöllä ja hartiat sekä koko poika seuraavalla. Poika huusi samantien ja oli keskoseksi hyvin pirteä sekä jäntevä. Sain pojan paidan alle ja poika alkoikin imeä rintaa todella terhakkaasti :heart:. Istukka oli hivenen tiukassa, mutta syntyi työnnöllä lopulta puoli tuntia pojan jälkeen.Itselle jäi synnytyksestä todella positiivinen mieli. Diabetikkona olin odottanut kaikkea kammottavaa ja lääkäriarmeijaa parveilemaan sängyn ympärillä keskossynnytyksen vuoksi. Vaan koko synnytyksen aikana näin vain kolmesti lääkärin; käynnistyksessä, tarkkailussa ja kalvojen puhkaisussa (+ anestesialääkäri epiduraalin yhteydessä). Muutoin salissa oli vain oma kätilö, joka sekin oli suurimman osan ajasta muualla. Nimittäin tuolloin 9.5 syntyi Naikkarilla huimat 23 lasta eli kätilöillä oli todella kiire! Vastasyntyneiden valvontaosastolla oltiin valmiudessa koko synnytyksen ajan, mutta lastenlääkärikään ei tullut synnytyssaliin vaan poikaa saimme pitää melkein tunnin ennen kuin hänet vietiin valvontaosastolle. Se oli jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa, sillä olin varautunut siihen, että poika kiidätettäisiin välittömästi hoitoa saamaan.
Synnytys oli itselleni siis varsin hyvä kokemus. Kipeäähän se teki, mutta siitä selvisi. Toki varmasti asiaa helpotti se, että mulla kohdun suu oli kypsynyt jo viikkoja ja poika oli pieni, 2480g ja 46 cm. Tikkejä sain ainoastaan neljä enkä syönyt ainoatakaan kipulääkettä jälkeenpäin. Oma kätilö synnytyksessä oli todella ihana ja ammattitaitoinen. Osastolla vastaan toki tuli kaikenlaisia kätilöitä, mutta pahaa sanottavaa ei siitäkään ajasta ole. Tietysti ero vauvasta oli kamalaa, mutta onneksi Naikkarilla oli osasto 51:llä huone, jossa oli vain sellaisia synnyttäneitä mammoja, joiden vauvat olivat joko teholla tai valvontaosastolla. Kätilöt olivat varsin symppiksiä ja tuntuivat ymmärtävän tuon erotuskan sekä elivät mukana jokaisen päivän vauvan kuulumisia kysellen.
Vinkiksi muille voisin sanoa tuosta epiduraalin laitosta, että kannattaa muistaa kertoa, jos selässä on välilevynpullistuma. Anestesialääkäri siitä erikseen kiitteli, että kerroin ajoissa, sillä epiduraalia ei mielellään laiteta sellaiseen väliin, missä pullistuma on. Voi kuulemma olla normaalia kivuliaampaa ja tulla ongelmia epiduraalin kanssa. Itse en tästä tiennyt eikä neuvolassakaan terkkari ollut asiasta kertonut, vaikka oli vaivasta ollut puhetta.
Semmonen pitkä tarina täältä. Nyt syöttöpuuhiin...
Sara ja Tyyppi 3 vko
Onnea Tuittis ja GK30! Aika rankka kertomus Tuittiksella, hui.
Tuntupa ihanalta muuten saada kirje sikiöseulonnoista: Tulos on normaalieikä lisääntynyttä riskiä ole todettu. HUH! yksi tärkeä etappi lisää saavutettu Mitä muuta ne muuten kattootei noista 12vkon ultran yhteydessä otettavista veri ja pissakokeista? Kattooko siitä äitin hemoglobiinin, HIV:n yms? Ettei tarrtts enää käydä..
Tuntupa ihanalta muuten saada kirje sikiöseulonnoista: Tulos on normaalieikä lisääntynyttä riskiä ole todettu. HUH! yksi tärkeä etappi lisää saavutettu
Mitä muuta ne muuten kattootei noista 12vkon ultran yhteydessä otettavista veri ja pissakokeista? Kattooko siitä äitin hemoglobiinin, HIV:n yms? Ettei tarrtts enää käydä..
Viimeksi muokattu:
onnea kaikille vauvautuneille joita en oo vielä ehtiny/muistanu onnitella! ja totta se näköjään on, ykskään synnytys ei oo samanlainen ku toinen.. Tuittis, aika hurjaa ollu, mut onneks kaikki nyt hyvin
meillä oli eilen neuvola. näyttäis siltä etten mä koko raskauden aikana tartte rautalääkitystä mikä on tosi hyvä, koska mun maha on tosi herkkä ylipäätään, ja nyt vielä ollut muutenkin sekasin, joten ei ois kiva jos ois vielä rautatabletit sitä sotkemassa.. tuntuu että pikkunen on ihan parin päivän aikana laskeutunu aika paljon... eilen illalla "kivasti" pisteli tonne kohdunsuulle, kun vauvan pää painautuu aika kovasti sitä vasten.. kivuttomia supistuksia tulee päivittäin enemmän tai vähemmän, ja hiukan kivuliaitakin väh kerta päivään.. saa nähdä miten pitkään tässä ollaan yhtenä kappaleena.. tänäänhän poksutaan jo 37+0 joten mun puolesta sais pian jo syntyäkin mä alan jo nyt olla aika täynnä tätä odotusta.. sattuu ja kolottaa, unta saa ehkä puolentoista tunnin pätkissä.. tiskaamisesta on tullu aika kynnyskysymys, ärsyttää jos vähänkin kertyy tiskejä pöydälle, vaan sit taas selkä on heti kipee kun vähän tiskailee kun joutuu könöttämään niin ihme asennossa.. mun äiti sano tossa yks päivä että on kyllä aika valtava toi maha.. kato ku en oo huomannu
myymeli & pikku neiti 37+0
ja totta se näköjään on, ykskään synnytys ei oo samanlainen ku toinen.. Tuittis, aika hurjaa ollu, mut onneks kaikki nyt hyvin meillä oli eilen neuvola. näyttäis siltä etten mä koko raskauden aikana tartte rautalääkitystä
mikä on tosi hyvä, koska mun maha on tosi herkkä ylipäätään, ja nyt vielä ollut muutenkin sekasin, joten ei ois kiva jos ois vielä rautatabletit sitä sotkemassa.. tuntuu että pikkunen on ihan parin päivän aikana laskeutunu aika paljon... eilen illalla "kivasti" pisteli tonne kohdunsuulle, kun vauvan pää painautuu aika kovasti sitä vasten.. kivuttomia supistuksia tulee päivittäin enemmän tai vähemmän, ja hiukan kivuliaitakin väh kerta päivään.. saa nähdä miten pitkään tässä ollaan yhtenä kappaleena.. tänäänhän poksutaan jo 37+0 joten mun puolesta sais pian jo syntyäkin mä alan jo nyt olla aika täynnä tätä odotusta.. sattuu ja kolottaa, unta saa ehkä puolentoista tunnin pätkissä.. tiskaamisesta on tullu aika kynnyskysymys, ärsyttää jos vähänkin kertyy tiskejä pöydälle, vaan sit taas selkä on heti kipee kun vähän tiskailee kun joutuu könöttämään niin ihme asennossa.. mun äiti sano tossa yks päivä että on kyllä aika valtava toi maha.. kato ku en oo huomannu myymeli & pikku neiti 37+0
Aika samat fiilikset kuin Myymelillä, ja samoilla viikoillahan me mennäänkin... menkkajomotuksiin heräsin ja piti oikein ottaa 2xPanadol ja tulla takaisin sänkyyn. Nyt tuntuu helpottavan, mutta toivottavasti toi nyt tarkoittaa, että alakerrassa tapahtuu jotain. Ja mä tunsin kans eilen illalla niitä pistelyitä tuolla alhaalla, välllä tosi kipeitä! Jotenkin tää 37 viikon täyttyminen toi sen fiiliksen, että ei haittais, vaikka alkais jo tapahtumaan...
birdcherry 37+0
birdcherry 37+0
Tsemppiä myymeli vikoille viikoille tuon masun kanssa! Varmasti yksinkertaisiin asioihinkin tulee ison masun kanssa haastetta...
Intoilija Meillä ainakin noissa seulan yhteydessä otettavissa verikokeissa testattiin HIV, Kuppa ja parikin eri hepatiittia ja lisäksi määritetään veriryhmä. Tuloksia kuulee sitten seuraavassa neuvolassa ellei jotain hälyyttävää löydy.
Nyt olisi sitten pisto-opastus saatu ja insuliinit lähtee piikitykseen tästä illasta. Diabeteshoitaja kovasti muistutti että pitää yrittää myös nauttia raskausajasta. Ja minkähän piikityksen välissä se pitäis tehdä? Aamuin ja illoin menee inskapiikit, iltaisin lisänä Klexane ja verensokeria pitäisi mitata vähintään ennen ja jälkeen jokaisen aterian/välipalan. Jokaisen suupalan jälkeen siis kello soimaan sinne n.1,5 h päähän ja tässä välissä muistettava että yhtään mehuhörppyä tai purkkaa ei suuhun mene. Liian matalaa sokeria voi korjata syömällä jotain lisää mutta ainiin... grammaakaan painoa ei saa tulla lisää raskausaikana! En valita mutta kyllähän tämä mun suurpiirteiseltä ja impulsiivisuuteen taipuvaiselta luonteelta vaatii paljon... *huokaus*
Tuna ja sintti 15+3
Intoilija Meillä ainakin noissa seulan yhteydessä otettavissa verikokeissa testattiin HIV, Kuppa ja parikin eri hepatiittia ja lisäksi määritetään veriryhmä. Tuloksia kuulee sitten seuraavassa neuvolassa ellei jotain hälyyttävää löydy.
Nyt olisi sitten pisto-opastus saatu ja insuliinit lähtee piikitykseen tästä illasta. Diabeteshoitaja kovasti muistutti että pitää yrittää myös nauttia raskausajasta. Ja minkähän piikityksen välissä se pitäis tehdä? Aamuin ja illoin menee inskapiikit, iltaisin lisänä Klexane ja verensokeria pitäisi mitata vähintään ennen ja jälkeen jokaisen aterian/välipalan. Jokaisen suupalan jälkeen siis kello soimaan sinne n.1,5 h päähän ja tässä välissä muistettava että yhtään mehuhörppyä tai purkkaa ei suuhun mene. Liian matalaa sokeria voi korjata syömällä jotain lisää mutta ainiin... grammaakaan painoa ei saa tulla lisää raskausaikana! En valita mutta kyllähän tämä mun suurpiirteiseltä ja impulsiivisuuteen taipuvaiselta luonteelta vaatii paljon... *huokaus*
Tuna ja sintti 15+3
birdcherry juu ne pistelyt tuntuu välillä aika kovasti! välillä tuntuu ettei voi kävellä askeltakaan.. menkkamaisesti jomottelee jatkuvasti, ja sit välillä tulee sellanen aaltoileva supistus, erityisesti rappusissa tms.. yks kaveri muuten noista panadoleista mainitsi, että sitten kun tuntuu että ois synnytys oikeesti käynnistymässä niin ei kannattais niitä ottaa yhtään, koska ne lopettaa supistukset kun seinään... tosin mulla ne ei tehoo muutenkaa joten ei varmaan tuu otettuu
Tuna, kiitos tsemppauksesta, sitä tarvitaan.. ja tsempit sulle noitten insuliinien yms kans.. mäkin oon aika impulsiivinen ihminen, ja voin sanoo että mulle tekis tiukkaa tollainen...
Tuna, kiitos tsemppauksesta, sitä tarvitaan.. ja tsempit sulle noitten insuliinien yms kans.. mäkin oon aika impulsiivinen ihminen, ja voin sanoo että mulle tekis tiukkaa tollainen...
ainiin, voisinkohan mä avata vähän keskustelua aiheesta josta en ainakaan ole huomannut mitään palstalla, nimittäin raskaus ja seksi.. miten muilla on raskaus vaikuttanu seksielämään? musta kun tuntuu että meillä on vaan vilkastunu raskausaikana.. tosin niihin aikoihin kun vauvan liikkeet alko kunnolla tuntua, niin se hämmensi mieltä sen verran että oli vaikee keskittyy, vaan sekin meni sit ohi.. ja alkuun tietty oli koko ajan pelko että pikkuselle käy jotain.. nyt alkaa olo olla sen verran iso ja kömpelö, että väkisinki vaikuttaa haluihin, vaan eipä tässä pitkään voi enää mennä, että jos sitä nyt ei puutteeseen kuolis riippuen tietty sit miten synnytyksessä repee paikat ja miten elämä muotoutuu synnytyksen jälkeen, et miten pitkäks se tauko sitten lopulta muodostuu...
riippuen tietty sit miten synnytyksessä repee paikat ja miten elämä muotoutuu synnytyksen jälkeen, et miten pitkäks se tauko sitten lopulta muodostuu...Meillä oli plussauksen jälkeen pitkään hiljaiseloa seksirintamalla johtuen omasta haluttomuudestani, kunnes sitten puolivälin paikkeilla halut alkoi heräilemään ja toimintaa olikin varmaan tiheämmin kuin ikinä ennen. Nyt on taas ollut melkoista hiljaiseloa, kun oma olo on niin epäseksikäs. Pyrin kyllä tasaisin välein tekemään aloitteen ja mies kyllä aina syttyy, mutta ei varmaan itse uskalla kimppuun käydä kun ajattelee ettei mua huvita tai en pysty. Tärkeintä kai olis pystyä koko ajan juttelemaan näistä fiiliksistä, mutta ei se aina niin helppoa ole! Idea: molemmilla pitäis olla sängyn vieressä liikennevalot, joista sytyttää joka päivä vihreän, keltaisen tai punaisen valon riippuen halutilanteesta
Läheisyys ja kosketus on kyllä varsinkin loppuaikoina muodostuneet seksiäkin tärkeämmäksi merkiksi siitä, etten oo puolison mielestä vastenmielinen kainaloon pitää päästä koko ajan ja saada silityksiä ja hierontaa!
Samaa mieltä kyllä siitä, että vauvan liikkeiden tunteminen kesken seksin on hämmentävää ja huvittavaakin
Meillä on 8 yhteisen vuoden aikana ollut aika aaltoilevaa tää seksielämä, välillä ollut pitkiäkin taukoja ja aina on sitten taas vilkastunut uudestaan, joten en oo suoranaisesti huolissani synnytyksen jälkeisestä tauosta. Jännää kyllä nähdä, miten pian ne asiat alkaa edes olemaan taas mielessä.
Läheisyys ja kosketus on kyllä varsinkin loppuaikoina muodostuneet seksiäkin tärkeämmäksi merkiksi siitä, etten oo puolison mielestä vastenmielinen
kainaloon pitää päästä koko ajan ja saada silityksiä ja hierontaa!Samaa mieltä kyllä siitä, että vauvan liikkeiden tunteminen kesken seksin on hämmentävää ja huvittavaakin
Meillä on 8 yhteisen vuoden aikana ollut aika aaltoilevaa tää seksielämä, välillä ollut pitkiäkin taukoja ja aina on sitten taas vilkastunut uudestaan, joten en oo suoranaisesti huolissani synnytyksen jälkeisestä tauosta. Jännää kyllä nähdä, miten pian ne asiat alkaa edes olemaan taas mielessä.
joo, läheisyys, halit, silitykset ja suukot on ehdottomasti nykyään ihan arvossa arvaamattomassa! vaan kyllä ne halutkin jyllää välillä mies on välillä ihan hämmentyny, kun sattuu pidempi pätkä ettei mun tee mieli, ja sit tulee sellanen jakso että vois joka päivä.. mut munkin miehestä on tullu vähän varovainen noiden alotteiden kans, johtuen varmaan ihan siitä että näkee miten tuuliviiri mä olen aika hyvin me mun mielestä ollaan pystytty näistä puhumaan, mut sit itelle on sellasina jaksoina jolloin ei oo yhtään tehny mieli, tullu jopa huono omatunto, varsinkin kun näkee että toisen tekis mieli.. vaikkei se mitään sanoiskaan, ja kun asiasta puhutaan niin on sanonu että ymmärtää kyllä. vauvan hikka aiheutti kerran kyllä aikamoisen naurukohtauksen kesken seksin, se kerta tyssäs kyllä siihen
mies on välillä ihan hämmentyny, kun sattuu pidempi pätkä ettei mun tee mieli, ja sit tulee sellanen jakso että vois joka päivä.. mut munkin miehestä on tullu vähän varovainen noiden alotteiden kans, johtuen varmaan ihan siitä että näkee miten tuuliviiri mä olen aika hyvin me mun mielestä ollaan pystytty näistä puhumaan, mut sit itelle on sellasina jaksoina jolloin ei oo yhtään tehny mieli, tullu jopa huono omatunto, varsinkin kun näkee että toisen tekis mieli.. vaikkei se mitään sanoiskaan, ja kun asiasta puhutaan niin on sanonu että ymmärtää kyllä. vauvan hikka aiheutti kerran kyllä aikamoisen naurukohtauksen kesken seksin, se kerta tyssäs kyllä siihen Isäntä tuumas mulle eilen että "mun pikku pullukka... laitappa muuten kuukkelin kuvahakuun ryhävalas"
Neuvola oli eilen, kaikki oli kunnossa, painoa on nyt kaikenkaikkiaan tullut lisää ~10kg, hb oli laskenut 138 -> 125 ja vaaveli oli edelleen raivotarjonnassa. Masun kasvu on tasoittunut nyt keskikäyrälle, kohdunpohjan korkeus oli 27,5 kun se aiemmin on huidellut yläkäyrillä. No, tämähän nyt ei kerro tietysti vauvan koosta mitään mutta on se ihan kiva jos se masukaan ei kasva kovin jättisuureksi.
Huomenna olisi tiedossa ristiäiset ja vihkiäiset samaan syssyyn. Näinkin eilen pienokaisen kaupassa kun olin kyseisiin juhliin hakemassa suoria housuja ja oli kyllä valtavan suloinen poika =) Ei millään malttaisi enää odottaa omaa nyyttiä, joka onkin sitten nyt kastettavan pojan serkku.
Mukavaa viikonloppua kaikille.
RauRau ja pörriäinen (vai rymy-eetu) 31+4
Neuvola oli eilen, kaikki oli kunnossa, painoa on nyt kaikenkaikkiaan tullut lisää ~10kg, hb oli laskenut 138 -> 125 ja vaaveli oli edelleen raivotarjonnassa. Masun kasvu on tasoittunut nyt keskikäyrälle, kohdunpohjan korkeus oli 27,5 kun se aiemmin on huidellut yläkäyrillä. No, tämähän nyt ei kerro tietysti vauvan koosta mitään mutta on se ihan kiva jos se masukaan ei kasva kovin jättisuureksi.
Huomenna olisi tiedossa ristiäiset ja vihkiäiset samaan syssyyn. Näinkin eilen pienokaisen kaupassa kun olin kyseisiin juhliin hakemassa suoria housuja ja oli kyllä valtavan suloinen poika =) Ei millään malttaisi enää odottaa omaa nyyttiä, joka onkin sitten nyt kastettavan pojan serkku.
Mukavaa viikonloppua kaikille.
RauRau ja pörriäinen (vai rymy-eetu) 31+4
Mäkin voisin tällä 15 viikon kokemuksella kommentoida tuota raskaus ja seksi -aihetta Meillä alun vuotojen ja nyt viime kuukausien ihan järjettömän kiireisten aikataulujen vuoksi on kyllä melkoisen kuivahtanut tuo seksielämä. Kertakaikkiaan yhteistä aikaa ei löydy ja silloin kun aikaa on, niin molemmat on ihan silmät ristissä. Ihan maksissaan kerran viikkoon ollaan puuhailtu. Mutta herranjumala niitä seksiunia! Siis mä olen jo kaksi kertaa tässä raskausaikana saanut orgasmin unessa. Näin ei ole siis tapahtunut koskaan aikaisemmin! Ja sen lisäksi tulee melkoista toimintaa harrastettua unissa enemmänkin ilman tuota loppuhuipennusta. Usein nään sellaista unta että miehen kanssa ollaan jossain julkisella paikalla ja etsitään jotain rauhallista soppea minne mennä puuhailemaan mutta jokapuolella on liikaa ihmisiä eikä paikkaa löydy. Kertoiskohan vähän tosiaan tästä että on liian kiirettä ollut jo pidemmän aikaa...
Kovasti hellyyttä ja läheisyyttä meillä on ollut aina ja nyt etenkin. Ei sitä väsyneenä jaksa paljon muuta kuin sylikkäin pötkötellä.
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Hyvin yllättävää että meillä on ohjelmantäyteinen sellainen tiedossa! Tänään työporukan saunailta, huomenna grillailua ja yökyläilyä tuttavapariskunnalla ja sunnuntaina kahdet synttärijuhlat...
Tuna ja sintti 15+4
Meillä alun vuotojen ja nyt viime kuukausien ihan järjettömän kiireisten aikataulujen vuoksi on kyllä melkoisen kuivahtanut tuo seksielämä. Kertakaikkiaan yhteistä aikaa ei löydy ja silloin kun aikaa on, niin molemmat on ihan silmät ristissä. Ihan maksissaan kerran viikkoon ollaan puuhailtu. Mutta herranjumala niitä seksiunia! Siis mä olen jo kaksi kertaa tässä raskausaikana saanut orgasmin unessa. Näin ei ole siis tapahtunut koskaan aikaisemmin! Ja sen lisäksi tulee melkoista toimintaa harrastettua unissa enemmänkin ilman tuota loppuhuipennusta. Usein nään sellaista unta että miehen kanssa ollaan jossain julkisella paikalla ja etsitään jotain rauhallista soppea minne mennä puuhailemaan mutta jokapuolella on liikaa ihmisiä eikä paikkaa löydy. Kertoiskohan vähän tosiaan tästä että on liian kiirettä ollut jo pidemmän aikaa...Kovasti hellyyttä ja läheisyyttä meillä on ollut aina ja nyt etenkin. Ei sitä väsyneenä jaksa paljon muuta kuin sylikkäin pötkötellä.
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Hyvin yllättävää että meillä on ohjelmantäyteinen sellainen tiedossa! Tänään työporukan saunailta, huomenna grillailua ja yökyläilyä tuttavapariskunnalla ja sunnuntaina kahdet synttärijuhlat...
Tuna ja sintti 15+4
Piti tulla teille odottajille antamaan vinkkinä, et suosittelen, et hankitte paljon kaikkea tarvittavaa ennen vauvan syntymää! Mä tein aika paljon hankintoja - ison osan ostin käytettynä ja on kyllä ollu kiva, ettei oo tarvinnut hankkia mitään tärkeetä enää vauvan tulon jälkeen. Voihan vauvankin kans käydä ostoksilla, mut helpompaa se on näin! Vaatteita hankin aika hyvin kokoa 50-62 ja se oli hyvä juttu! Nyt 1kk iässä siirrytään jo 60/62 kokoon... Kirppareilta ja kavereilta sain paljon, vähemmän tuli ostettua uutena. Sellaisia ajatuksia vaan tulin teille jakamaan!
Tsemppiä kaikille odotukseen! Yrittäkää ottaa rennosti ja nauttia ajasta!
Mä tein aika paljon hankintoja - ison osan ostin käytettynä ja on kyllä ollu kiva, ettei oo tarvinnut hankkia mitään tärkeetä enää vauvan tulon jälkeen. Voihan vauvankin kans käydä ostoksilla, mut helpompaa se on näin! Vaatteita hankin aika hyvin kokoa 50-62 ja se oli hyvä juttu! Nyt 1kk iässä siirrytään jo 60/62 kokoon... Kirppareilta ja kavereilta sain paljon, vähemmän tuli ostettua uutena. Sellaisia ajatuksia vaan tulin teille jakamaan! Tsemppiä kaikille odotukseen! Yrittäkää ottaa rennosti ja nauttia ajasta!
raskaus ja seksi.... Meillä seksi loppu tasan siihen kun tein plussatestin. Tai sen jälkeen (eli Kahteen kuukauteen!!) ollaan harrastettu kaks kertaa, ja sekin oli ihan kamalaa ja väkinäistä. Pelkäsin kokoajan että vauva irtoo ja lytistyy. JOO, tiedän ettei niin käy oikeesti Mutta se tunne on vaan niin vahva, etten pysty nauttimaan. Muutenkin tuntuu aika epä-eroottiselta kun vauva on mukana siinä ihan paalupaikalla kun sekstataan. En vaan pysty!! Ja kun tota hirveetä pahaa oloakin oli, niin ei kyllä seksi kiinnostanut yhtään. Myöskään tää kasvava maha ei teen oloa kauheen seksikääksi, oon muutenkin ollu aina suht hysteerinen ulkonäöstäni ja painostani..
Samoin mies sanoi "tosi mukavasti", että en mä nää sua enää seksuaalisena ihmisenä, vaan nyt oot jotain suurempaa, sellanen äiti-ihminen. NO KIVA! Haluisin ehkä kuitenkin olla myös seksuaalinen ihminen hänen silmissään :stick:
Kaikki tää on tosi outoa, koska meidän seksielämä on ollu aina tosi aktiivinen ja hyvä.. eikä yhtään sellanen tylsä ja arkinen.. mutta ehkä sen saa vielä joskus takaisin? Toivon ainakin.. Ainakin halut on alkanut nyt toisella kolmanneksella palailemaan vähän, eikä tota pahaa oloakaan ole enää kauheen paljon.. Eilen mies vähän jotain yrittikin ekan kerran pitkästä aikaa.. mut mä en sit taas pystyny ON TÄÄ TÄLLASTA!
intoilija 13+4
Mutta se tunne on vaan niin vahva, etten pysty nauttimaan. Muutenkin tuntuu aika epä-eroottiselta kun vauva on mukana siinä ihan paalupaikalla kun sekstataan. En vaan pysty!! Ja kun tota hirveetä pahaa oloakin oli, niin ei kyllä seksi kiinnostanut yhtään. Myöskään tää kasvava maha ei teen oloa kauheen seksikääksi, oon muutenkin ollu aina suht hysteerinen ulkonäöstäni ja painostani..Samoin mies sanoi "tosi mukavasti", että en mä nää sua enää seksuaalisena ihmisenä, vaan nyt oot jotain suurempaa, sellanen äiti-ihminen. NO KIVA! Haluisin ehkä kuitenkin olla myös seksuaalinen ihminen hänen silmissään :stick:
Kaikki tää on tosi outoa, koska meidän seksielämä on ollu aina tosi aktiivinen ja hyvä.. eikä yhtään sellanen tylsä ja arkinen.. mutta ehkä sen saa vielä joskus takaisin? Toivon ainakin.. Ainakin halut on alkanut nyt toisella kolmanneksella palailemaan vähän, eikä tota pahaa oloakaan ole enää kauheen paljon.. Eilen mies vähän jotain yrittikin ekan kerran pitkästä aikaa.. mut mä en sit taas pystyny
ON TÄÄ TÄLLASTA! intoilija 13+4
Viimeksi muokattu:
aika aaltoilemalla noi halut on kyllä mullakin menny koko raskausajan, mut sillon puolen välin tienoilla oli se ehkä aktiivisin aika, ja mäkin näin sillon ihan hirveesti seksiunia alussa pelkäs ihan hulluna sitä että pikkuselle sattuu jotain, ja sillon kun jotai puuhasteltiin niin heti seksin jälkeen piti tarkistaa ettei tuu verta tms.. nyt alkaa sit taas olla niin kömpelö olo, ja tuntuu kaikki liike olevan niin hankalaa, että ei sit oikeen tee ees mieli mitää sellasta.. lienee normaalia
mulla on nyt muutamana päivänä ja erityisesti yönä jomotellu tosi kovasti ja ihan selkeitä supistuksiakin tullu.. maha on muutamassa päivässä laskeutunu ihan hullun paljon.. veikkaan ettei pitkään mee enää.. tai jos menee niin voipi jopa hieman ketuttaa, jos tällasta oloo jatkuu vielä viikkotolkulla.. birdcherry saa nähä kumpi meistä poksahtaa ensin mikä siellä on olo?
myymeli & pikku neiti 37+3
alussa pelkäs ihan hulluna sitä että pikkuselle sattuu jotain, ja sillon kun jotai puuhasteltiin niin heti seksin jälkeen piti tarkistaa ettei tuu verta tms.. nyt alkaa sit taas olla niin kömpelö olo, ja tuntuu kaikki liike olevan niin hankalaa, että ei sit oikeen tee ees mieli mitää sellasta.. lienee normaalia mulla on nyt muutamana päivänä ja erityisesti yönä jomotellu tosi kovasti ja ihan selkeitä supistuksiakin tullu.. maha on muutamassa päivässä laskeutunu ihan hullun paljon.. veikkaan ettei pitkään mee enää.. tai jos menee niin voipi jopa hieman ketuttaa, jos tällasta oloo jatkuu vielä viikkotolkulla.. birdcherry saa nähä kumpi meistä poksahtaa ensin
mikä siellä on olo?myymeli & pikku neiti 37+3
Samoin täällä on selkeesti viime päivinä laskeuduttu En kyllä vieläkään oo ihan varma, oonko tuntenut supistuksia. Sellaista kiristävää/painontunnetta kyllä aina välillä alavatsalla, oisko se just niitä sitten? Kestää muutamasta sekunnista minuutteihin ja tulee ihan epäsäännöllisesti... Tällä on nyt ilmeisesti jalat mun selkää kohti ja tunkee peffaansa ulospäin tuosta ihan keskeltä mahaa niin, että siinä on hassu kumpu. Ei pääse enää vaihtelemaan asentoa samalla tavalla kuin vielä viikko pari sitten. En tiedä onko tää toiveajattelua, mutta tuntuu kans, että tää vois aika pian lähteä syntymään! Ja tosiaan jos mennäänkin heinäkuulle asti niin saattaa hiukan jo ketuttaa...
Eilen käytiin täällä Tampereella katsomassa YleX Pop -konserttia ja lykkäsivät meillekin miehen kanssa kesäkumit kouraan. Kaikillehan ne niitä tietysti jakoi, mutta hiukan teki mieli kommentoida, että todellako
birdcherry 37+3
En kyllä vieläkään oo ihan varma, oonko tuntenut supistuksia. Sellaista kiristävää/painontunnetta kyllä aina välillä alavatsalla, oisko se just niitä sitten? Kestää muutamasta sekunnista minuutteihin ja tulee ihan epäsäännöllisesti... Tällä on nyt ilmeisesti jalat mun selkää kohti ja tunkee peffaansa ulospäin tuosta ihan keskeltä mahaa niin, että siinä on hassu kumpu. Ei pääse enää vaihtelemaan asentoa samalla tavalla kuin vielä viikko pari sitten. En tiedä onko tää toiveajattelua, mutta tuntuu kans, että tää vois aika pian lähteä syntymään! Ja tosiaan jos mennäänkin heinäkuulle asti niin saattaa hiukan jo ketuttaa...Eilen käytiin täällä Tampereella katsomassa YleX Pop -konserttia ja lykkäsivät meillekin miehen kanssa kesäkumit kouraan. Kaikillehan ne niitä tietysti jakoi, mutta hiukan teki mieli kommentoida, että todellako
birdcherry 37+3
ompas ihana yö takana.. eilen iski kauhee yskä ja kurkkukipu, ja nyt oon sit yön yskiny keuhkoja pihalle.. kyljet ja alavatsa ihan kipeenä. voin sanoo että ei kivaa ollenkaan.. pitkällehän tässä päästiinkin ilman minkäänlaista flunssaa! enkä ottanut edes influenssa-rokotetta.. on vähän itku tässä jo herkässä kun on niin väsyny, nukuttua oon saanu yhteensä ehkä puoltoista tuntia, 15min pätkissä...
myymeli &pikku neiti 37+4
myymeli &pikku neiti 37+4
Pystyn myymeli samaistumaan taas... mulla puolestaan on tänään ollut tosi huono olo koko päivän. Maha epämääräisen kipeä ja oksetti sillai, ettei ihan tehnyt mieli halailla pönttöä muttei ollut kaukanakaan. Mitähän tää nyt sitten on vai kuuluuko kaikki mahdolliset vaivat vaan asiaan... Toisaalta jos loppuaika on hirveää tuskaa niin ehkä synnytyksen käynnistyminen ei sitten ole hirveä shokki, vaan tuleekin helpottunut olo, että kohta nää tuskat loppuut
Nukkuminenkin alkaa olla vaikeaa, kun sekä mahan että selän tueksi täytyy nykyään aina asetella tyynyjä, ja sitten aina yöllä kääntyessä tai vessassakäynnin jälkeen uudestaan...
Ettei menisi ihan valittamiseksi tää palstailu, niin yksi viimeisimmistä raskausoireista on ollut ehkäpä kaikkein mukavin, mulle on nimittäin vihdoin kasvanut pitkät ja vahvat kynnet, jee! Ne on aina ennen olleet tosi hauraat ja liuskoittuvat, ettei oo kauheesti tehnyt mieli lakkailla. Nyt ostin montaa eriväristä lakkaa ja oon vaihdellut niitä parin päivän välein, nautitaan nyt tästä niin kauan kun sitä kestää
birdcherry 37+4
Nukkuminenkin alkaa olla vaikeaa, kun sekä mahan että selän tueksi täytyy nykyään aina asetella tyynyjä, ja sitten aina yöllä kääntyessä tai vessassakäynnin jälkeen uudestaan...
Ettei menisi ihan valittamiseksi tää palstailu, niin yksi viimeisimmistä raskausoireista on ollut ehkäpä kaikkein mukavin, mulle on nimittäin vihdoin kasvanut pitkät ja vahvat kynnet, jee! Ne on aina ennen olleet tosi hauraat ja liuskoittuvat, ettei oo kauheesti tehnyt mieli lakkailla. Nyt ostin montaa eriväristä lakkaa ja oon vaihdellut niitä parin päivän välein, nautitaan nyt tästä niin kauan kun sitä kestää
birdcherry 37+4
Rakenneultra on nyt takana ja kaikki vaikutti hyvältä. Sukupuoli olisi selvinnyt, mutta jätettiin vielä yllätykseksi. Kovasti kippuralla oli pikkuinen, mutta kaikki tärkeät asiat saatiin näkyville. Eikö se reppana ymmärrä, että vielä kannattaisi olla reporankana, kun on tilaa. Kippuralla ehtii (ja joutuu) olla myöhemminkin. Käsi oli lähes koko ajan kasvojen edessä niin kuin nt-ultrassakin, mutta pari hyvää kasvokuvaa saatiin.
joku_raja ja pikkanen 20+2
joku_raja ja pikkanen 20+2
myymelille ja birdcherrylle jaksamisia viime metreille! :hug:
joku_rajalle onnea ihanasta ultrasta! Vitsi mä en käsitä miten jotkut pystyy olla kysymättä sukupuolta vaik sen sais tietää! ootte kyllä lujia luonteeltanne . Mä oon niin superutelias, et just suunnittelen ylimääräistä ultraa ennen rakenneultraa, että sais tietää mahd. pian kumpi siellä on.. ei malttais yhtään odottaa et saa tiedon!
Eilen ostin sitten ekan raskausarpi-rasvan. Viel ei arpia näy, mutta maha on alkanu kasvaa ihan kauheesti ja tuntuu välillä että nahka repee! Siis oikeesti sattuu vatsanahkaan niin et pakko pitää mahasta kiinni ja yrittää jotenkin työntää sitä vähän takaspäin.. kuulostaa hullulle, mutta en o siis mitenkää niin paljon runnonu että pieni liiskantuis. Onko kellään muulla samoja kokemuksia? Ja millon teillä alko maha näkymään niin et muut näki? Mulla meinaa ihmiset jo esim. duunissa huomauttelee, vaikka itsestäni se vasta näyttää pieneltä kaljamahalta. Odotan sitä etä maha näyttää selkeästi RASKAUSMAHALTA, koska nyt näytän tosiaan vaan et mul ois sellanen pieni läski/kaljamaha. pelottaa muutenki seuraava neuvola ja painonousu... 7viikollahan mul oli tullu jo 6kg lisää, ja jos nyt samat niin se ois kyl jo iha liikaa.. Toisaalt onneks lähtöpainoa ei ollu yhtään liikaa niin ei se kai niin paha o jos tulee vähän lisää.. :ashamed:
joku_rajalle onnea ihanasta ultrasta! Vitsi mä en käsitä miten jotkut pystyy olla kysymättä sukupuolta vaik sen sais tietää! ootte kyllä lujia luonteeltanne
. Mä oon niin superutelias, et just suunnittelen ylimääräistä ultraa ennen rakenneultraa, että sais tietää mahd. pian kumpi siellä on.. ei malttais yhtään odottaa et saa tiedon!Eilen ostin sitten ekan raskausarpi-rasvan. Viel ei arpia näy, mutta maha on alkanu kasvaa ihan kauheesti ja tuntuu välillä että nahka repee! Siis oikeesti sattuu vatsanahkaan niin et pakko pitää mahasta kiinni ja yrittää jotenkin työntää sitä vähän takaspäin.. kuulostaa hullulle, mutta en o siis mitenkää niin paljon runnonu että pieni liiskantuis. Onko kellään muulla samoja kokemuksia? Ja millon teillä alko maha näkymään niin et muut näki? Mulla meinaa ihmiset jo esim. duunissa huomauttelee, vaikka itsestäni se vasta näyttää pieneltä kaljamahalta. Odotan sitä etä maha näyttää selkeästi RASKAUSMAHALTA, koska nyt näytän tosiaan vaan et mul ois sellanen pieni läski/kaljamaha. pelottaa muutenki seuraava neuvola ja painonousu... 7viikollahan mul oli tullu jo 6kg lisää, ja jos nyt samat niin se ois kyl jo iha liikaa.. Toisaalt onneks lähtöpainoa ei ollu yhtään liikaa niin ei se kai niin paha o jos tulee vähän lisää.. :ashamed:
intoilija, mulla tuntu tosi pahalle se ihon kiristys jossain vaiheessa kun masu alko kunnolla kasvaa.. ceridal-öljy oli siinä vaiheessa iso pelastus! suosittelen.. se on aika monikäyttöinen, voi sillä öljytä mm.välilihaa niin ei kuulema pitäis niin pahasti repeillä synnytyksessä.. ja tosiaan mulla ainakin autto tuohon kiristykseen kun aamuin illoin sitä laitto, ja sit jos enempi oli jaloillaan päivän aikana niin sit tarpeen mukaan päivän aikanaki..
jeps, kahden yön unisaldo: 2,5h.. yskä on jotain aivan järkyttävää. tänään kävin sitten lääkärissä, tk:ssa sano lekuri että ainakin poskiontelon tulehdus, ja menepä käymään sairaalalla kun vähän vaikuttais et ois alkava keuhkokuume! no, onneks sitä ei sit kuitenkaa ollu, keuhkoputken tulehdus "vain". antibiootit sain ja nyt vaan toivotaan et auttais pian ja saisin nukuttua.. kyljet on niin kipeet että yskiessä meinaa itku tulla kun vihloo tonne kylkiin.. onneks pikkunen kuitenki liikkuu hyvin, että ainakin masussa tuntuis kaikki olevan ok <3 huomenna neuvolaan..
myymeli & pikku neiti 37+5
jeps, kahden yön unisaldo: 2,5h.. yskä on jotain aivan järkyttävää. tänään kävin sitten lääkärissä, tk:ssa sano lekuri että ainakin poskiontelon tulehdus, ja menepä käymään sairaalalla kun vähän vaikuttais et ois alkava keuhkokuume! no, onneks sitä ei sit kuitenkaa ollu, keuhkoputken tulehdus "vain". antibiootit sain ja nyt vaan toivotaan et auttais pian ja saisin nukuttua.. kyljet on niin kipeet että yskiessä meinaa itku tulla kun vihloo tonne kylkiin.. onneks pikkunen kuitenki liikkuu hyvin, että ainakin masussa tuntuis kaikki olevan ok <3 huomenna neuvolaan..
myymeli & pikku neiti 37+5