** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.10 **

Millimama tiedän täsmälleen tuon tilanteen missä olet menossa isovanhempien suhteen. Itse en ole kovinkaan lämpimissä väleissä isäni uuden naisen kanssa. Vanhempani erosivat 15 vuotta sitten, ja tilanne on se, etten todellakaan halua heitä samaan huoneeseen keskenään kuin äärimmäisen pakon edessä. Vielä ei ole kuitenkaan tullut eteen sitä tilannetta, että isäni uusi nainen alkaisi itseään mummottelemaan, tosin merkkejä on ilmassa, että näin saattaa käydä. Hän esittelee ihmisille minutkin tyttärenään, enkä voi sietää sitä. Joten odotan että tottakai hän alkaa myös lastani omimaan omaksi lapsenlapsekseen. Uskon, että ei tuota oikein voi välttääkään, ja koitan itsekin pohtia miten tuon asian sitten otan esiin kun se aika tulee.

Samainen nainen alkoi minulle jo tuputtamaan omien lastenlastensa kastemekkoa ja voitko uskoa, että hieman aloin jo näkemään punaista, kun hän kertoi kuinka kaikki hänen lapsenlapsensa on kastettu siinä mekossa, ja kastetaanhan meidänkin..? En halunnut vielä mitään suurempaa konfliktia, joten tuumasin vain, että ei varmaan, kun ei meidän lasta muutenkaan kasteta, sillä emme kumpikaan kuulu kirkkoon. Saa nähdä miten tässä käy..

Ja olen toki joutunut miettimään paljon sitäkin, että entäs sitten kun menemme mieheni kanssa naimisiin joskus, kuka jätetään kutsumatta, kun ei nämä ihmiset kuitenkaan tule toimeen keskenään. En halua ottaa sitä riskiä että tuollaisissa juhlissa syttyisi joku onneton vuosikausia vanha riita taas uudelleen.

Nämä vain on näitä asioita, mihin me emme pysty vaikuttamaan. Voimme vain kertoa millaiset seuraukset heidän käytöksellään on, ja toivoa että aikuiset ihmiset ymmärtäisivät kuinka itsekästä ja vahingoittavaa heidän käytöksensä on. Mutta jos joku on varma, niin isäni naisystävä ei meille ala itseään mummottelemaan. Ja piste.

Acacia ja toukka 16+1

 

meillä hieman päänvaivaa aiheuttaa ristiäiset noiden sukulaisten riitojen takia.. isäni suku ei voi sietää äitiäni, ja isäni ja äidin nykyinen mies eivät tule toimeen.. isäni ja äitini sentään pystyvät nykyään olemaan riitelemättä samassa tilassa, kunhan eivät liiemmin juttele.. mä vain toivon että aikuiset ihmiset osaisivat edes vauvan takia käyttäytyä ihmisiks.. itsekään en voi sietää äitini miestä, ja mielellään jättäisin kutsumatta, vaan eihän sitä voi kun kuitenkin on äitini puoliso ja sisarpuolieni isä.. kunhan vain ei äitini anoppi änkeydy ristiäisiin, sitten saattaa tällä tytöllä näkyä punasta... se on nimittäin sellanen ihminen että saattaa tulla paikalle vaikkei ois kutsuttukaan, ja vaikka jopa tietäis ettei ole toivottu.. vaan onko sellasta sukua olemassakaan missä ei ristiriitoja olisi??? jos joku sellasta väittää niin valehtelee, tai sitten suku on sellainen missä ongelmat haudataan hiekkaan.. pointtihan onkin siinä että ne ristiriidat osataan tuollaisissa tilanteissa ja tilaisuuksissa pitää omana tietonaan, eikä varsinkaan pilata niillä toisten juhlapäivää..

myymeli & pikku neiti 35+6

 

Wanda, jipii, huraa, *hyppii tasajalkaa*!!! Oon tosi onnellinen sun puolesta! Tuota plussaa on kyllä jo odotettu! Se on melkein "läpsystä vaihto", kun sun plussa tuli ihan mun synnytyksen kanssa samaan aikaan. Täytyy todeta vajaan 4 viikon kokemuksella, että vauvan saaminen on yhtä ihanaa ja erityistä kuin mitä etukäteen kuvitteli - ja mitä toivoi kuumeiluaikoina. Pidän kovasti peukkuja, et kaikki sulla menee hyvin ja saat pienokaisen syliisi!

Amanda ja poika 3 vko 6 pv

 

Voi kiitos Amanda! :heart: Tiedätkö, mulla kävi ihan sama ajatus tuosta läpsystä vaihdossa mielessä!

Tämä alku on kyllä piinavaan epätietoista aikaa. Ultraan on vielä melkeen kaksi viikkoa aikaa ja sitä pitäisi nyt vain kärsivällisesti odottaa. Lopetin lugesteronit toissapäivänä ja nyt pelko persiissä odottelen että eihän se vuoto vaan ala.

Varasin eilen ensimmäisen neuvolankin peloista huolimatta! 21.6. olisi ensikäynti. =) Neuvolatädin laskelman mukaan olisin jo eilen ollut päivillä 4+6. Hämmentävää, nettilaskurit antaa myös päivän heitolla tuloksia. Mitä sitä nyt uskoa?

Wanda 4+6

 

voisinkohan mä kysyä sellasesta hieman kiusallisesta jutusta.. nimittäin mahan toiminta.. tähän asti on ollut jonkinasteista ummetusta melkein koko ajan, mutta nyt on mennyt toiseen äärilaitaan, eli on vatsa ihan löysällä.. eli, onko tää jotain synnytystä edeltävää muutosta, vai onko mulla muuten vaan jotenki maha sekaisin?

viime yönä tuli muuten ensimmäinen hiukan kipee supistuskin.. mutta siis vain yksi.. vähän sellanen olo että hyvä jos neiti viikonkin vielä viihtyy masussa.. en ihmettelis vaikka tulis tässä jo piankin lähtö synnärille.. sit jos yllättäen meneekin yli lasketun ajan niin voi olla että hieman potuttaa, kun on jotenki henkisesti valmentautunu siihen että lähtö tulee jo ennen laskettua.. saa nähdä..

myymeli & pikku neiti 36+0 poks

 

Millimama, asutte ihan mun lemppariseudulla Mun täti, jonka kanssa olen tosi läheinen (melkeinpä korvannut mulle äidin nykyään kun en oman äitini kanssa ole väleissä), asuu Leedsissä ja siellä olen koko ikäni ravannut. Myös Manchester ja Liverpool on useammalla reissulla tulleet tutuksi ja tykkään etenkin Liverpoolista tosi paljon Nyt on tosin edellisestä kerrasta jo vuosi, mutta vauvan kanssa pitäisi kuulemma lähteä käymään tädin luona heti kun mahdollista... saapa nähdä millainen tyyppi sieltä tulee, toivottavasti helppo ja matkustusystävällinen Hirvittää kyllä kans vähän, kun esim. Lontoon lähellä asuvan serkkuni 4-vuotias poika on nyt syksyllä aloittamassa koulun. Aika leikkikoulumaistahan se varmaan siinä vaiheessa on, mutta hassua näin suomalaisittain. Muuttivatkin just Lontoon ulkopuolelle osittain siksi, ettei olisi pakko laittaa lapsia yksityiskouluun.

Kaneli74, kunpa mäkin olisin tän selkäni kanssa tajunnut avata suuni kunnolla, kun jäin kuukautta ennen äitiyslomaa sairaslomalle. Saikkua sain onneksi helposti, mutta sen lisäksi vain kehotuksen syödä Panadolia. Sanonko mihin saavat tunkea Panadolinsa nyt vikassa neuvolalääkärissä tajusin vihdoin pyytää Panacod-reseptin sekä lähetteen fysioterapiaan. Pelottaa nimittäin älyttömästi, että selkäjumi ei aukeakaan itsestään synnytyksen jälkeen ja sitten on kyllä elämä jo vaikeaa. Niin se vaan on, että kun on kyse omasta terveydestä, niin kiltteys ei kannata vaan pitäisi osata vaatimalla vaatia parasta mahdollista hoitoa. Tuon tajuamiseen meni näin kauan, kun en oo aiemmin mistään pahemmista vaivoista kärsinyt :/

birdcherry 36+0

 

Kanelille ihanaa äippälomailun alkua!

Ja tosiaan tsemppiä kaikille jotka joutuvat noista perhekuvioista kärsimään.. en edes osaa kuvitella miltä tuntuu, kun itsellä kaikki niin hyvin, ja miehen perheessä. Olisin varmaan ihan masentunut jos aikuiset ihmiset eivät osaisi laittaa asioita tärkeysjärjestykseen vauvan takia. Toivotaan että teidän porukat kenellä ongelmia on, niin tulevat olemaan sovussa uuden tulokkaan tultua maailmaan!


Wandalle tsemppiä odotteluun, se on kyllä todella raskasta kun tuntuu ettei aika mene eteenpäin...

ON: Meillä oli tänään nt-ultra!!!!!! JEEE! Tätä päivää onkin odotettu siitä asti kun plussa tuli testiin! Kaikki oli hyvin, ja pikkuinen liikuskeli ihan hirveesti! Oli ihan uskomatonta, että viime ultrassa näky pieni pavun muotoinen möntti, ja nyt näky jalat, kädet ja paljon liikettä. Sydän suli, ja tajusin oikeasti että me ollaan saamassa vauva.. huh sitä rakkauden määrä joka yhtäkkiä tulvahti sydämeen:heart: Nyt OON RASKAANA, enkä enää sano kellekkään "jos kaikki menee hyvin, niin..". NYT kaikki on hyvin, ja sen mukaan mennään. Eikä tartte enää salailla töissä eikä muualla! ah mikä ihana tunne =) Ainiin! laskettu aika muuttui 5.12 (vaikka uskon edelleen että se oikea oli 10.12, sen ekan ultran ja mun kierron mukaan). Eli viikkoja nyt 12+1.

ps. olipa hurjaa miten lujaa kätilö painoi mahaa kun ultrasi.. onko muista tuntunu siltä? Välillä pelotti että meneekö pikkuinen nyt rikki(tai mun virtsarakko tai muut sisäelimet), kun se tyttö painoi laitetta kaikin voimin mahaa vasten.

 

En muista että ultrassa olis kauhean kovaa mahaa paineltu, mutta nykyään kun neuvolan täti tarkastaa joka käynnillä tarjonnan mahan päältä, se kyllä runnoo aina tosi väkivaltaisesti! Ja mä kun olin säikähtänyt kaikkia pieniäkin osumia ja kolhuja mahan seudulle. Mutta aika suojassahan se asukas siellä yksiössään on, ja itsekin tulee välillä tökittyä sitä hereille, jos täytyy vaikka jollekin tutulle demonstroida vauvan liikkeitä... mutta se kyllä tökkii ja runnoo mua silti paljon pahemmin tuolta sisältä käsin

 

Hei!

Pyöreäposkinen tyttö syntyi sunnuntaina 20.5. illalla. Tuittikselle sellaisia terveisiä että ikuisuuden supistelin minäkin ja jouduin tositoimiin kahden täysin unettoman yön jälkeen, että tutulta kuulostaa.

Nyt ekaa iltaa kotona. Kertoilen myöhemmin tarkemmin.

GK30 ja tyttömönki 4pv

 

Kiitos Kaneli! :heart: Onnea äitiyslomasta!
On tämä kyllä uskomatonta että se plussa viimein tuli, vieläkään ei oikein usko kun oireet on niin vähäiset.

Kiitos Intoilija, kärsivällisyyttä kun löytäisi jostain...
Ihanat ultra-uutiset sinulla, onnea! =)

Onnea hurjasti tytöstä GK30!

Wanda 5+0 ja ensimmäinen poks!

 

Wanda, hurjasti onnea plussasta! :heart: Sehän tuli teille sitten lopulta samalla "reseptillä" kuin meillekin. Itse uskon, että tuo Pregnyl varmasti auttaa jollakin tavoin hedelmöittymisessä, mutta mene ja tiedä...

GK30, onnea tytöstä! :flower: Ja muillekin, jos en ole muistanut onnitella.

Meillä on myös vanhemmat eronneet, mutta ovat onneksi ihan ok puheväleissä, eli kummatkin voi kutsua ristäisiin (uusia kumppaneita ei varsinaisesti ole, joten siitä ei ole huolta). Ei heidän välillään varmasti ole mikään maailman lämpimin tunnelma, mutta uskon, että ihan asiallisesti selvitään tilaisuudesta kuitenkin. Meillä taas ongelmana on se, että oma ja miehen äiti eivät ole kauhean hyvissä väleissä yhdestä perumatta jätetystä vierailusta johtuen. Mutta eivätköhän hekin osaa kuitenkin käyttäytyä muutaman tunnin ajan.

Intoilija, meillä myös ultraaja ravisteli mahaa aika reippaastikin, kun yritti saada tyyppiä sopivaan kulmaan niskaturvotuksen mittausta varten.

Täällä on nyt käyty sukurasitteen vuoksi jo ensimmäinen sokerirasituskin. Arvot olivat onneksi ihan normaalit. Inhottavaa vaan, kun mulla on ainoastaan yksi suoni, josta saa kunnolla niitä verikokeita, niin kolmas pistos tuntui jo melko inhottavalta.

Seuraava neuvola on vasta juhannuksen alla ja rakenneultra sitten heinäkuun 6. päivä, joten odottelemista on jälleen. Onneksi on kotidoppleri! :heart:

Lapsivakuutuskin on jo varattu, ja miehen siskolta tuli yllättäen kasa vaatteita, sitteri ja vaunut, joten tarvikkeitakin on jo enemmän kuin tässä vaiheessa oli tarkoitus...

Neitipippuri ja Pikku-Ipana 13+6

 

Onnea onnea Gk!

Ja hienoa Kaneli, että pääsit lopulta saikulle ja nyt tietty ihan äippälomalle.

Hienot ultrauutiset intoilijalla! Nyt voit rauhassa huoahtaa, tosin varaudu siihe, että ennen rakenneultraa pieni peikko saattaa taas nostaa päätään. Mutta tosiaan nyt sun on aika nauttia täysin siemauksin.

Vatsa meni mulla aivan löysäks synnytyspäivänä, en muista edeltävää aikaa...

Samirja

 

Heips taas ja kiitos teille kaikille onnitteluista!
Pikaisesti täällä vielä kurkkimassa kuulumisia... Onnittelut jakautuneille, raskautuneille ja voimia jokaiselle pallomahalle Wandalle superonnittelut, aivan ihania uutisia!!

Meillä poika pääsi maanantaina kotiin puolentoista viikon sairaalassa kasvamisen jälkeen. Paljon on mahtunut meidän ensimmäisille viikoille, mutta nyt elämä hymyilee jo Äipällä on verenpaine laskenut lähes normaaliin, sokerit tasoittuneet (hih, näyttää siltä, että raskaus on "parantanut" ainakin jossain määrin mun diabetesta, sillä insuliinimäärä on murto-osa siitä mitä se oli ennen raskautta) ja ihmeellisesti sitä löytyy energiaa, vaikka poika syökin kolmen tunnin välein. Painoa tippui raskauden aikana lopulta 11 kg, joten aika tavalla melkoinen kuuri tuo raskaus mun kropalle oli. Ainoa suru oikeastaan on, ettei mulla nouse maito kunnolla. Poika kasvaa siis suurimmaksi osaksi korvikkeella, vaikka hartaasti olen unelmoinut täysimetyksestä. Vaan minkäs teet; ehkäpä tuo puolentoista viikon " ero" vauvasta aiheutti sen, ettei maito enää kovasta työstä huolimatta nousekaan. Noh, onnellinen on silti syytä olla - todella onnellinen! Loppuviimeksi kaikki meni hyvin haasteellisesta raskaudesta ja aika kurjista raskauden viimeisistä viikoista huolimatta. Nyt kotona tuhisee ihana pikkuhurmuri, joka on terve ja kasvaa sinnikkäästi :heart: Kiitos teille kaikille ihanille meidän tukemisesta, meillä taitaa olla aika siirtyä tuonne vauvapuolelle!

Sara ja Tyyppi 2vko2pv

 

mulla on nyt hieman orpo olo.. jouduttiin sellanen ratkasu tekemään, että koira lähti tuttavalle hoitoon loppuraskauden ajaks.. meni sen vahtiminen, suojeleminen ym mua kohtaan sen verran överiks että parempi näin. koira otti elämäntehtäväkseen vahtia mun jokaista liikettä, ja niin pahasti ettei malttanut enää juoda tarpeeks eikä paskoo normaalisti.. siinä vaiheessa mun mielestä on parempi että se on jossain kaukana musta, jos se osais nyt vähän hellittää.. hyvissä käsissä se siellä on, koiraihmisen luona, jolla itelläänkin on jo kaks koiraa. on vaan hieman outo olo kun se ei oo höseltämässä ympärillä.. onneks tää ei lopullista oo, koiruus tulee kotiin sitten kun mekin pikkusen kans

muuten olo on raskas, tukala, turvottaa, närästää, supistelee, ja nukkuminen on ihan oma taiteenlajinsa.. hyvää asentoa ei löydy millään, vaikka kuinka asettelis tyynyjä joka paikkaan..

myymeli & pikku neiti 36+2

 

Pikaterkut naikkarilta! Poika syntyi ma 21.5 klo19.22 mitoin 4280g ja 53cm. Supistin 90h ja lopulta tehtiin sektio. Mun olisi pitänyt olla 25 cm pidempi, jotta alatiesynnytys olis ollut millään mahdollinen. Et se kokoarvion puutteesta... Poika oli virhetarjonnassakin eikä kohtu jaksanut enää supistaa, siksi näin. Ollaan edelleen sairaalassa. Poika voi mainiosti ja on maailman ihanin. <3


Onnea GK30!

Tuittis ja Sissi 6 vrk

 

Onnea onnea Tuittis Kyllä sut pistettiin raskaamman kautta synnyttämään, mutta onneksi selvisitte koettelemuksesta! Pikaista toipumista ja ihania hetkiä vauvan kanssa!

Onnea myös GK! Ja mahtavaa, kun pinoon tulee uusia mahoja meidän edellisten (joskus ehkä) poistuessa vauvapuolelle.

Voi myymelin hauvaa - ehkä tuo väliaikaisratkaisu on kuitenkin kaikille paras. Mutta aina se koti tuntuu tyhjältä, kun joku perheenjäsen reissaa. Miettikääpä, minkälaista on, kun lapset joskus sitten lähtee kotoa. Vai olisikohan tuon murehtiminen vähän liian aikaista ..?

Meillä arki rullailee ihan mukavasti. Kolme viikkoa vielä ja sitten alkaa miehellä 9 vkon loma!

Lallaa ja juuri maitoöverit vetäissyt N

 

Onnea GK30. Sait mun laskettuna päivänä pienokaisen! Ja onnea Tuittiksellekin! Rankkaa varmasti oli. Minä vielä yhtenä palana. Jos mitään ei tapahdu, niin keskiviikkona arvioidaan käynnistetäänkö. Eiköhän täälläkin nyytti ole kainalossa viikon sisällä.

Essi ja kaveri 41+1

 

Hei kaikille! :wave:

Minäkin haluaisin liittyä varovasti joukkoon
Takana yksi keskenmeno ja pelko varjostaa nyt tätäkin raskautta..
Toiv. pelko osoittautuu turhaksi!
Olen nyt rv 6+3

 

Heippa!

Olen ollut liiankin kiireinen... oon käynyt täällä kurkkimassa, ja huomannut, että listalle olisi päivitettävissä vaikka ja mitä, mutta en vain ole ehtinyt. Elkää kuitenkaan huolestuko... kyllä mä lähipäivinä päivitän listaa kuntoon!

Onnea synnyttäneille ja tervetuloa uusille!

Nyt vain POKS POKS ja unten maille!

Ronjaliina ja JJ 19+0

 

Kappas, hetken olen poissa ja taas tapahtuu vaikka mitä =)

Eli Tuitttis ja GK30, hurrrrrjasti onnea pienistä vaaveista! :flower: Itseäkin vähän ihmetyttää, ettei Tuittiksen vaavin asentoa tarkistettu, mutta pääasia että kaikki meni lopulta hyvin.

Essikös tässä olisi nyt seuraavana jakaantumisvuorossa, hirveästi tsemppiä tulevaan koitokseen =)

Potulle tervetuloa ja tsemppejä myös raskauden etenemiseen.

Tänne ei mitään ihmeellistä, viime perjantaina sain kolme kivutonta supistusta melki yhteen soittoon ja päätin sitten ottaa vähän rauhallisemmin. Ylihuomenna olisi neuvola ja eilen poksuttiin. Vaavi melskaa tälläkin hetkellä kuin viimeistä päivää =)

RauRau ja pörriäinen 31+1

 

Pottu tervetuloa tälle puolelle! :wave:
Missä vaiheessa ensimmäinen raskautesi meni kesken? Toivottavasti pienoinen pysyy tällä kertaa matkassa mukana!

Täällä aika kuluu hiiiiiitaaaasti! Vielä päivä päälle viikko odoteltava ensimmäistä ultraa, oireita ei ole tissikivun ja väsymyksen lisäksi tullut muuta kuin palelu. Nyttenkin nenä jäässä...

Lugesteronien lopettamisesta on kuitenkin jo viikko aikaa ja ei ole alkanut vuoto, jesh! =)

Wanda 5+4

 

Hei!

Tulin kiireen ja väsymyksen keskeltä toivottamaan essille ihan oikeasti sylin täydeltä tsemppiä ja voimia tulevaan! Oot ajatuksissa!

Ja tervetuloa kaikille uusille, ja Tuittikselle suuren suuret sympatiat... itse supistelin vain sen 30h ennen varsinaisen synnytyksen alkua joka kestikin 26h ja päättyi 2,5 litran verenhukkaan ja istukan irrotukseen nukutuksessa... Olo yhä erittäin heiveröinen.

Ja kaikille mahakkaille jotka ovat nyytin hakuun menossa, niin vinkkinä (vaikka sadannen kerran olette kuulleet) niin takki auki ja lippu korkealla vaan sinne sairaalalle, minulla ainakin oli hyvä tuuri kätilöitten suhteen ammatti-ihmisiä kaikki. Osastolla olo olikin sitten huomattavan paljon kamalampaa... hirveä kiire hoitajilla ja ahdistava ilmapiiri. Mutta nyt onneksi kotona toipumassa.

Niin ja listaan voisi päivittää että tyttö painoi 3900g ja oli 51cm pitkä, syntyessään siis 40+2, 20.5.2012.

GK30 ja ehkä-nukun-ehkä-en mönki 8pv

 

Suuret onnittelut GK ja Tuittis :heart:

Ja tervetuloa Pottu :wave: Toivottavasti tällä kertaa pieni pysyy kyydissä loppuun saakka!

Mulla on ollut pari viime viikkoa niin hässäkkää ettei ole oikein palstailemassakaan ehtinyt käydä. Töissä oli ensin 12pv:n työputki ja sen päätteeksi tuossa viime viikonloppuna oli sitten yhdet 30 hlön ristiäiset tarjoiluineen järkättävänä. Tää ja ens viikko menee sitten työrästejä selvitellessä ennen lomaa ja sijaista perehdyttäessä. Huh huh... Jotenkin sitä alkaa ollakin ihan loman tarpeessa!

Tänään tuli piipahdettua äitipolilla sokrujen vuoksi ja sieltä sitten lähdin insuliinireseptin kanssa ja lähete lähti Naikkarin äitipolille. Tuli vähän nopeempaa kuin luulin tämä insuliineihin siirtyminen mutta ei yllätyksenä. Kukaan ei vaan tuolla osannut opastaa mua insuliinin pistämisessä joten yritän saada sitten oman d-hoitajan kiinni mua opastamaan.
Jos jotain positiivista tästä käynnistä pitää löytää, niin pääsin ylimääräisen kurkkauksen tekemään masuun ja siellä pieni reippaana liikuskeli :heart: Kuva oli tosi kehno tuosta masun päältä mutta kyllä sieltä vauvan erotti ja liikkeen. Ehkä mä nyt jaksan odottaa sen 1,5kk sitä rakenneultraa.

Liian sokerinen Tuna ja sintti 15+1

 

No niin,

Kotiuduimme viimein eilen sairaalasta ja opettelemme hoitamaan asioita kotona. Ihanaa oli, kun mies sai viimein yövuoron ts. rauhoitella poikaa. Sairaalassa kun emme saaneet perhehuonetta koko aikana.

Synnytyskertomusta siis....

Ke-To -välisenä yönä alkoi supistamaan säännöllisesti välillä tihentyen, välillä harventuen, kuitenkin alle 10 min välein pitkiä supistuksia. Aamulla kuudelta naikkarille, jossa supistukset harvenivat 15 min välein tuleviksi, mutteivät loppuneet. Makoilin osastolla iltaan ja tulin siihen tulokseen, että kotiin. Kotona supistukset jatkuivat ja su-ma yönä kuljinkin jo konttaamalla enkä oikeastaan tehnyt muuta kuin huusin suihkussa. Edelleen supistusten väli liian pitkä, mutta siinä vaiheessa mies vei jo väkisin sairaalaan. Naikkarilla puoli neljältä olin 3 cm auki ja aloitettiin oksitosiini (onko tuo sen nimi?) tippa ja laitettiin puudutepiikki pakaraan (nimeä en muista). Meni n puoli tuntia, kun kivut olivat jälleen sietämättömät ja valmisteltiin epiduraali. Kalvot puhkaistiin samassa yhteydessä. Sillä kestin tunnin, ja kivut palasivat pahempina kuin koskaan. Kävi ilmi, että epiduraali oli väärin kanyloitu ja jouduttiin kanyloimaan uudelleen. Uusi epiduraali meni sekin pieleen ja sama homma toistettiin vielä 2 h päästä. Samassa yhteydessä pistettiin myös spinaali. Huomattiin, että vauva on tulossa kasvot edellä, mutta haluttiin odotella spontaania tarjonnan korjaantumista. Leijuin hämärän rajamailla ja olin 7 cm auki, minkä jälkeen en enää auennut ollenkaan, vaan makasin 6 h turhaan kovimmalla mahdollisella oksitosiinitipalla. Kätilön vuoron vaihtuessa sain ihanan kätilön, joka saman tien hankki luvan sektioon. Oksitosiinitippa lopetettiin eikä oma kohtuni enää jaksanut supistaa ainoatakaan supistusta. Ei ollut tehnyt sitä varmaan enää koko päivänä. Kivut loppuivat siihen. Leikkaussalissa sain kokovartalopuudutteen ja pelkäsin kuin hullu, että käyttävät samoja kanyyleja kuin epiduraaleissa (olivat siis toispuoleisia, mikä aiheutti äkillisen puudutuksen katoamisen). No, onneksi näin ei käynyt, vaan pian poika rääkäisi jo ekat suorat huutonsa (joista hänet osastolla tunnettiin). Olimme aivan sekaisin onnesta. Kävi ilmi, että pojan mitoilla en ikinä olisi edes voinut synnyttää häntä alateitse, eli olin kitunut turhaan.. Vinkkinä kaikille - vaatikaa se painoarvio ultralla! Odotin paitsi näkeväni pojan myös pääseväni viimein suihkuun, syömään (eka kertaa kahteen päivään) ja nukkumaan (eka kerran 4 yöhön). Nooo, osastolla sain sitten teelusikallisen vettä ja pojan yöksi vierihoitoon. Se niistä unista..joskaan ei niitä siinä tilanteessa enää kaivannut, nautin vaan pojan läheisyydestä ja tuijottelin sitä liikuttuneena koko yön. :heart: Suihkuun pääsin kolmantena päivänä leikkauksesta, kun pääsin ensi kerran ylös sängystä. Olin taivaassa! Sairaalassa vietettiin siis 2 hengen huoneessa 8 päivää isän ravatessa kotiin ja takaisin.

Plussat naikkarilla: Osa kätilöistä sekä synnytys- että vuodeosastolla aivan mahtavia (osa ei mistään kotoisin). Leikkaussalissa kaikki meni niin nappiin ja sellaisella tehokkuudella, ettei voi kuin ihailla.

Miinukset naikkarilla: Nukutuslääkäri, joka ei osannut laittaa epiduraalia; kuumuus osastolla; itsepalveluperiaate, vaikka olin leikattu enkä pystynyt itse edes vauvaa nostaa - emme saaneet perhehuonetta koko aikana ja poika oli vieressäni koko ajan; imetysnatsismi - molemmat rintani haavautuivat heti kättelyssä, ja imettäminen oli hypertuskallista. Rukoilin tuttia tai korviketta niitä saamatta. Ei auttanut kuin itkeä ja imettää (pikkuhiljaa paranemaan päin onneksi). Tutin toi sitten ystävä, ja se helpotti elämää heti - poika kun ei todellakaan roikkunut rinnalla vain syömistarkoituksessa, ja tiesin sen kyllä.

Nyt Sissi heräilee ja mamma ryntää sähläämään imetyssysteemien kanssa!

Tuittis & Sissi 1 vko

 

Pahoittelut Tuittikselle siitä, ettei kivunlievitys mennyt ihan nappiin. Pakko kuitenkin työn puolesta puolustella sen verran, että epiduraalipuudutuksen laitossa on kyse millimetrityöskentelystä eikä se todellakaan ole helppoa varsinkaan raskaana olevan kohdalla, kun puudutusasentoa ei saa läheskään optimaaliseksi. Lisäksi potilaiden erilaiset anatomiset ominaisuudet vaikeuttavat työtä entisestään. Katetri/neula pitää saada uimaan juuri oikeaan kohtaan, ettei puudutuksesta tule toispuoleista. Spinaalipuudutus on paljon helpompi laittaa.