** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.10 **
- Viestiketjun aloittaja Ronjaliina
- Ensimmäinen viesti
Täällä oli tänään painoarvio. Lääkäri totesi että suomalainen keskivertovauva, 3600g. Kohdunkaula oli laskeutunut ja suu auki sormelle. Meinasi, että ei mene montaa päivää, kun syntyy. Hieman olen skeptinen tuon suhteen. Päivät ovat menneet tähän asti nopeasti. Tekemistä ois yhä edelleen, mutta lonkkaa särkee ihan älyttömästi. Ei välillä tahdo päästä kävelemään. Jumppapallo on täytetty varmuuden vuoksi ja sairaalakassiin sain ensimmäiset tavarat.
Essi ja kaveri 39+1
Essi ja kaveri 39+1
intoilija, tiedän tunteen, "mitäs jos oksennan koko raskauden ajan?".. mulle meinas iskee epätoivo kun toista kuukautta jo oksensin aamusta iltaan, vaan kyl se sit loppu, ja loppu oikeestaan yhtä nopeesti kun alkokin.. muistaakseni rv 14 tai 15 oksensin viimesen kerran.. se on kuitenki aika pieni prosentti kellä se kestää synnytykseen asti.. jos yhtään helpottaa oloa 
sara suuret onnittelut koko perheelle pienokaisesta!
sara suuret onnittelut koko perheelle pienokaisesta!
Suuret onnittelut Saralle! Ja koko perheelle! Ihana kuulla, että lopulta kaikki meni tosi hyvin ja poika sinnitteli viikolle 35 asti, eikä syntynyt ihan vielä viikon 30 jälkeen.
intoilija Yritä luottaa vain siihen, että kyllä se paha olo ja oksentaminen varmasti helpottaa vielä! Mulla oli vkot 8,9 ja 10 kaikkein pahimmat pahan olon ja oksentamisen kanssa! Ajattelin myös samoin, että entä jos tämä ei ikinä lopu! Mutta kummasti se siinä vkon 13 tietämissä helpotti. Tosin loppu viikolla ja viikonloppuna oli taas huono olo ja oksensinkin. Uskon sen johtuvan kyllä kahvista ja kahvipyödän herkuista. Kaiken kaikkiaan olo on kyllä HUIMASTI tullut paremmaksi noista pahimmista ajoista! Eiköhän se sullakin parin viikon päästä ala helpottamaan! Itselle toi uskoa se, että koko ajan ajattelin, että kun maaginen 12 vkoa on täynnä niin pakkohan se on helpottaa. Ja että jos ei helpota niin mietin ja murehdin sitä silloin sitten lisää vasta, sitä ennen en asiaa murehdi.
ON: Mulla on perjantaina neuvola taasen. Oikein ootan, että pääsisin kuuntelemaan sydänääniä. Mulla kun oli se lentopallo mahaan episodi silloin taannoin. Vaikka uskon, että ei se mitään vaikuttanut, niin silti on ihan kiva saada vahvistusta taas! Mun neuvolan "tätiä" tekee kaks tyyppiä. Ilmeisesti toinen on osa-aikaeläkkeellä tai jotain vastaavaa. Nyt sitten perjantaina näen ekaa kertaa tämän toisen terkkarin. Saas nähdä millainen hän on. Sf-mitta Milloin aletaan mahaa mitata? Millä viikoilla? Mielenkiinnolla ootan myös miten paino on kehittynyt. Viimeksi olin laihtunut kilon. Tuntuu edelleen, että en oo mikään kovin kova syömään. Läheskään normaaleja määriä en pysty syömään ruokaa, koska tulee sitten ähky ja muutenkin huono olo. Toki sitten syön useammin, mutta pääasiasssa maistuis vaan hedelmät ja kaikki yltiöterveellinen kuten luonnonjogurtti puolukoilla! Näille viikoille kuuluvia vihlontoja ja vatsan alapuolella, nivusia kohti, tapahtuvia kipuiluja kyllä tulee ihan päivittäin.
Liikkeitä vieläkin sillai kunnolla oottelen, vaikka aika varmasti nyt jo sellasia töytäisyjä ja muljahduksia tunnen. Tänään istuin tuolilla ja kumarruin ottamaan lattialta jotakin. Vatsa meni ihan myttyrään tietysti. Yhtäkkiä tuntui kuin joku ois "rimpuillut" alavatsan puolelta korkeammalle. Tuli ihan paha mieli, että oonko liiskannut kaverin siellä ihan lyttyyn.
Ensin tuntui, että aika ei kulu mihinkään, mutta puoliväli alkaa kuulkaa jo häämöttää hiljaksiin. Yleensä en koskaan muista tulla poksumaan, mutta tänään sen aion tehdä!
Ronjaliina ja JJ 17+0 POKS!
intoilija Yritä luottaa vain siihen, että kyllä se paha olo ja oksentaminen varmasti helpottaa vielä! Mulla oli vkot 8,9 ja 10 kaikkein pahimmat pahan olon ja oksentamisen kanssa! Ajattelin myös samoin, että entä jos tämä ei ikinä lopu! Mutta kummasti se siinä vkon 13 tietämissä helpotti. Tosin loppu viikolla ja viikonloppuna oli taas huono olo ja oksensinkin. Uskon sen johtuvan kyllä kahvista ja kahvipyödän herkuista. Kaiken kaikkiaan olo on kyllä HUIMASTI tullut paremmaksi noista pahimmista ajoista! Eiköhän se sullakin parin viikon päästä ala helpottamaan! Itselle toi uskoa se, että koko ajan ajattelin, että kun maaginen 12 vkoa on täynnä niin pakkohan se on helpottaa. Ja että jos ei helpota niin mietin ja murehdin sitä silloin sitten lisää vasta, sitä ennen en asiaa murehdi.
ON: Mulla on perjantaina neuvola taasen. Oikein ootan, että pääsisin kuuntelemaan sydänääniä. Mulla kun oli se lentopallo mahaan episodi silloin taannoin. Vaikka uskon, että ei se mitään vaikuttanut, niin silti on ihan kiva saada vahvistusta taas! Mun neuvolan "tätiä" tekee kaks tyyppiä. Ilmeisesti toinen on osa-aikaeläkkeellä tai jotain vastaavaa. Nyt sitten perjantaina näen ekaa kertaa tämän toisen terkkarin. Saas nähdä millainen hän on. Sf-mitta Milloin aletaan mahaa mitata? Millä viikoilla? Mielenkiinnolla ootan myös miten paino on kehittynyt. Viimeksi olin laihtunut kilon. Tuntuu edelleen, että en oo mikään kovin kova syömään. Läheskään normaaleja määriä en pysty syömään ruokaa, koska tulee sitten ähky ja muutenkin huono olo. Toki sitten syön useammin, mutta pääasiasssa maistuis vaan hedelmät ja kaikki yltiöterveellinen kuten luonnonjogurtti puolukoilla! Näille viikoille kuuluvia vihlontoja ja vatsan alapuolella, nivusia kohti, tapahtuvia kipuiluja kyllä tulee ihan päivittäin.
Liikkeitä vieläkin sillai kunnolla oottelen, vaikka aika varmasti nyt jo sellasia töytäisyjä ja muljahduksia tunnen. Tänään istuin tuolilla ja kumarruin ottamaan lattialta jotakin. Vatsa meni ihan myttyrään tietysti. Yhtäkkiä tuntui kuin joku ois "rimpuillut" alavatsan puolelta korkeammalle. Tuli ihan paha mieli, että oonko liiskannut kaverin siellä ihan lyttyyn.
Ensin tuntui, että aika ei kulu mihinkään, mutta puoliväli alkaa kuulkaa jo häämöttää hiljaksiin. Yleensä en koskaan muista tulla poksumaan, mutta tänään sen aion tehdä!
Ronjaliina ja JJ 17+0 POKS!
Viimeksi muokattu:
Onnea Sara kovasti pienestä prinssistä :heart: Millä viikoilla nyt olitkaan kun käynnistettiin? Ihan suunnitellustiko käynnistetiin nyt jo? Toivottavasti saat vahvistuneen pikkumiehen pian kotiin!
Tervetuloa tammikuunvauva ja onnea plussasta :wave: En usko että tuosta ultrasta on pienelle ollut mitään haittaa.
En tiedä tuottaako mulle mielikuvitus tepposia mutta oon ihan varma että mun masussa joku liikkuu iltaisin telkkaria katsellessa ja nukkumaan mennessä sängyssä. Ihan kummaa möyrintää ja muljumista tuntuu alavatsalla. Kyljellään ollessa tuntuu parhaiten.
Tuna ja sintti 13+1
Tervetuloa tammikuunvauva ja onnea plussasta :wave: En usko että tuosta ultrasta on pienelle ollut mitään haittaa.
En tiedä tuottaako mulle mielikuvitus tepposia mutta oon ihan varma että mun masussa joku liikkuu iltaisin telkkaria katsellessa ja nukkumaan mennessä sängyssä. Ihan kummaa möyrintää ja muljumista tuntuu alavatsalla. Kyljellään ollessa tuntuu parhaiten.
Tuna ja sintti 13+1
Onnea Sara_78 :heart::flower:
Liikkeistä, mulla alkoi tuntumaan vasta 20-21.viikoilla, mutta siitä sitten säännöllisesti. Tyyppi oli lääkärin mukaan sitä ennen niin alhaalla, melkein lantiossa, että sen takia noin "myöhään".. Vaikkakin olen ymmärtänyt, että ekakertalaisilla yleensä menee tuonne puolenvälin tienoille. Ja onhan se vauva "aika" pienikin alkuviikoilla, eikä sillä hirmuisesti ole voimia potkutella =).
Pahoinvointi mulla loppui vasta puolessavälissä myöskin (sori, lohduttavaa ), mutta sen jälkeen on ollut oikein hyvää aikaa! Ei sitä enää edes muista. Tsemppiä .
Oiskohan tota sf-mittaa myös alettu siellä puolenvälin tienoilla mittailemaan? Näin muistelen. Itsellä painon suhteen joku kasvuspurtti, perjantaisessa neuvolassa oli tullut 1,08kg/vko. Yhteensä tullut sellainen ~10kg, ihan kohtuullisesti mielestäni.
Tämä ja huominen päivä olisi vielä töitä, sitten pieni pätkä kesälomaa ja äippäloma! Ihan omituinen olo. Toisaalta odottanut jo muutaman kuukauden, että koska se loppuu, mutta nyt sit ajattelee, että oishan sitä voinut vielä vaikka ollakkin. Mut on se kuitenkin helpotus. Tyytyväinen silti olen itseeni, että loppuun asti jaksoin. Ihan alussa olin muutaman viikon saikulla pahoinvoinnin vuoksi, mutta muuten sitkeästi töissä. Mukavaa on se, että vointi on vielä niin hyvä, että pystyy äippiksellä jotain vielä tekemäänkin. Salilla aion käydä ahkerasti, siellä tulokset vaan paranee. Ja koirien kanssa touhutaan tietysti.
Yhden yksityisen ultran varasin vielä ensi viikolle. Vähän on alkanut jännittää, että onkohan siellä vielä kaikki hyvin. Vaikka elämää tuntuu masussa päivittäin (ja rakenteet olleet kunnossa 20,21,25 rv), niin eihän sitä koskaan tiedä. Varsinkin kun päässä kummittelee se 1:30 riskiluku.
Mukavaa viikkoa kaikille!
Maanu ja Kepa 32+6
Liikkeistä, mulla alkoi tuntumaan vasta 20-21.viikoilla, mutta siitä sitten säännöllisesti. Tyyppi oli lääkärin mukaan sitä ennen niin alhaalla, melkein lantiossa, että sen takia noin "myöhään".. Vaikkakin olen ymmärtänyt, että ekakertalaisilla yleensä menee tuonne puolenvälin tienoille. Ja onhan se vauva "aika" pienikin alkuviikoilla, eikä sillä hirmuisesti ole voimia potkutella =).
Pahoinvointi mulla loppui vasta puolessavälissä myöskin (sori, lohduttavaa
), mutta sen jälkeen on ollut oikein hyvää aikaa! Ei sitä enää edes muista. Tsemppiä .Oiskohan tota sf-mittaa myös alettu siellä puolenvälin tienoilla mittailemaan? Näin muistelen. Itsellä painon suhteen joku kasvuspurtti, perjantaisessa neuvolassa oli tullut 1,08kg/vko
. Yhteensä tullut sellainen ~10kg, ihan kohtuullisesti mielestäni.Tämä ja huominen päivä olisi vielä töitä, sitten pieni pätkä kesälomaa ja äippäloma! Ihan omituinen olo. Toisaalta odottanut jo muutaman kuukauden, että koska se loppuu, mutta nyt sit ajattelee, että oishan sitä voinut vielä vaikka ollakkin. Mut on se kuitenkin helpotus. Tyytyväinen silti olen itseeni, että loppuun asti jaksoin. Ihan alussa olin muutaman viikon saikulla pahoinvoinnin vuoksi, mutta muuten sitkeästi töissä. Mukavaa on se, että vointi on vielä niin hyvä, että pystyy äippiksellä jotain vielä tekemäänkin. Salilla aion käydä ahkerasti, siellä tulokset vaan paranee
. Ja koirien kanssa touhutaan tietysti.Yhden yksityisen ultran varasin vielä ensi viikolle. Vähän on alkanut jännittää, että onkohan siellä vielä kaikki hyvin. Vaikka elämää tuntuu masussa päivittäin (ja rakenteet olleet kunnossa 20,21,25 rv), niin eihän sitä koskaan tiedä. Varsinkin kun päässä kummittelee se 1:30 riskiluku.
Mukavaa viikkoa kaikille!
Maanu ja Kepa 32+6
Viimeksi muokattu:
Onnittelut Sara! :flower:
Amanda - kiitokset lohduttavista sanoista - jospa se oliskin vaan maha eikä vauva, kun on jättiläinen.
GK30 - toisillahan supistuksia voi tulla päiväkaupalla ja toisilla alkaa samantien synnytys, joten niistä ei välttämättä kannatta tuntea kateutta - ei nimittäin voi tehdä yhtään mitään (edes nukkua) niiden kans.
ON: Täällä siis supistellu eilisestä iltapäivästä saakka, välillä tuntien ajan ihan kipeesti ja tiuhaan, kunnes hiipuneet. Yö meni kellottaessa ja aamuyöstä suihkun ja aamupalan jälkeen sain muutaman tunnin unta. Naikkarilla sanottiin, et näin voi mennä hyvinkin useampikin päivä tai toisaalta tää voi kypsyttää kohdunsuuta niin, et sit tulee lopulta kiire. Puuh.. kipeitä ovat kyllä eri tavalla kuin ennen, pysähtymään ja puuskuttamaan saavat, mutta vielä ei ole sitä fiilistä tullut, et "nyt on lähdettävä". Jännät paikat täällä siis.
Tuittis ja Sissi 39 + 0 (POKS!)
Amanda - kiitokset lohduttavista sanoista - jospa se oliskin vaan maha eikä vauva, kun on jättiläinen.
GK30 - toisillahan supistuksia voi tulla päiväkaupalla ja toisilla alkaa samantien synnytys, joten niistä ei välttämättä kannatta tuntea kateutta - ei nimittäin voi tehdä yhtään mitään (edes nukkua) niiden kans.
ON: Täällä siis supistellu eilisestä iltapäivästä saakka, välillä tuntien ajan ihan kipeesti ja tiuhaan, kunnes hiipuneet. Yö meni kellottaessa ja aamuyöstä suihkun ja aamupalan jälkeen sain muutaman tunnin unta. Naikkarilla sanottiin, et näin voi mennä hyvinkin useampikin päivä tai toisaalta tää voi kypsyttää kohdunsuuta niin, et sit tulee lopulta kiire. Puuh.. kipeitä ovat kyllä eri tavalla kuin ennen, pysähtymään ja puuskuttamaan saavat, mutta vielä ei ole sitä fiilistä tullut, et "nyt on lähdettävä". Jännät paikat täällä siis.
Tuittis ja Sissi 39 + 0 (POKS!)
Oooo onnea Sara! Enkä ole tainnut Marjutaniakaan onnitella! Molemmille suurkukkapuska :flower:
Mielenkiinnolla odotan Marjutanin raporttia Haikaranpesästä.
Liikkeistä mulla ne alkoi tuntumaan tosi myöhään, vasta joskus rv21 taijotain. Ja alussa ne tuntui lähinnä ilmavaivoilta. Istukka oli etuseinämässä, ni siks ei liikkeet tuntuneet. Aikamoista Tuna jos jo nyt ne tunnet.
Tuittis, pidän peukkuja sun puolesta, että pääsisit pian synnyttämään.
Samirja ja poitsu 2kk
Mielenkiinnolla odotan Marjutanin raporttia Haikaranpesästä.
Liikkeistä mulla ne alkoi tuntumaan tosi myöhään, vasta joskus rv21 taijotain. Ja alussa ne tuntui lähinnä ilmavaivoilta. Istukka oli etuseinämässä, ni siks ei liikkeet tuntuneet. Aikamoista Tuna jos jo nyt ne tunnet.
Tuittis, pidän peukkuja sun puolesta, että pääsisit pian synnyttämään.
Samirja ja poitsu 2kk
Kiitos lohduttavista sanoista myymeli ja Ronjaliina! Ehkä mä vielä joskus elän sitten normaalia energisät elämää..
Saatiin viikonloppuna sukulaisilta isot kasat leluja ja vaatteita. Kääk!Ne oli kyllä sulosia, mutta tuntu että aika aikaista vielä sille.. kaveritki haluu lahjottaa vauvalehtiä, mut oon sanonu etten o vielä valmis
Tsemppiä ja aurinkoa kaikkien viikkoon :wave:
Saatiin viikonloppuna sukulaisilta isot kasat leluja ja vaatteita. Kääk!Ne oli kyllä sulosia, mutta tuntu että aika aikaista vielä sille.. kaveritki haluu lahjottaa vauvalehtiä, mut oon sanonu etten o vielä valmis
Tsemppiä ja aurinkoa kaikkien viikkoon :wave:
Intoilija Itselläkin tuntuu että se käsijarru on kyllä hirttänyt kiinni tuon hössötyksen suhteen. Mulla on jotenkin ihan ehdoton että ennen puoliväliä en halua edes miettiä mitään hankintoja. Enkä tosiaan uskalla lukea noita vauvalehtiäkään vaikka siellä neuvolan odotushuoneessa olis niitäkin ollut. Nyt kun kaksi viikkoa on kohta kulunut np-ultrasta niin huoli alkaa taas olla suuri. Onko siellä kukaan enää hengissä? Eikä tässä nyt oikein yksityiselläkään olisi varaa ravata parin viikon välein ultrassa. Ja dopplerilla heitän kohta vesilintua kun ei silläkään saa mitään kuuluviin (tosiaan kun istukka pitäisi olla siinä etuseinässä).
Niin Samirja kuten totesin niin mielikuvituksella on varmaan iso osuus noissa liikkeiden tuntemisessa. Joku siellä alavatsassa kyllä mönkii, ehkä se on vauva tai sitten illalliseksi nautittu lihamakaronilaatikko
Tuna ja sintti 13+2
Niin Samirja kuten totesin niin mielikuvituksella on varmaan iso osuus noissa liikkeiden tuntemisessa. Joku siellä alavatsassa kyllä mönkii, ehkä se on vauva tai sitten illalliseksi nautittu lihamakaronilaatikko
Tuna ja sintti 13+2
Tässäpä nyt hieman synnytyksestä; ihan kiva että sai itselleen tuon virallisen synnytyskertomuksen, mulla nimittäin filmi pätki pahasti enkä muistaisi muuten kuin palan sieltä täältä..
Eli ke 9.5. alkoi aamupäivällä kipeät supparit. Kävin silti vielä pitkällä kävelylenkillä ja tein ihan normaaleja kotitöitä, kunnes siinä klo 16 aikaan aloin kellottaa supistuksia. Ne olivat melko lyhyitä ja tulivat 5-30min välein. Jossain vaiheessa iltaa huomasin että taisi limatulppa irrota, ja supparit tulivat yhä tiuhempaan. Klo 21 suunnilleen alkoi lapsivettä tihkua ja sanoin miehelle että yöllä varmaan tulee lähtö. Keinuttelin pallon päällä ja pidin lämmintä kaurapussia, myös hengitysharjoitukset auttoivat kipuun. Otin myös yhden Paratabsin mutta ei se kyllä mitään auttanut..
Puolenyön jälkeen soitin Kättärille, josta ohjeena kellottaa suppareita vielä puolen tunnin verran. Siinä sitten kellotettiin ja supistuksien väli oli 4-6 min ja kesto noin 1 min. Uusi soitto Kättärille ja sanoivat että voin tulla näytille.
Kättärillä oltiin yhden aikaan ja minut laitettiin käyrille. Supistukset oli säännöllisiä ja voimistuvia ja olin 5cm auki, eli pääsin saman tien synnytyshuoneeseen. Siellä istuin pallon päällä ja otin ilokaasua, kivut oli aika kovat ja kaasu alkoi oksettaa. Oksensin varmaan 2-3 kertaa eikä ilokaasu tehonnut, joten pyysin epiduraalia. Lääkäriä piti odottaa, ja se aika tuntui pitkälle mutta hengitysharjoitukset auttoivat kohtuullisesti. Siinä tosin tajunta laski välillä ihan muihin maailmoihin, en halunnut puhua mitään enkä ketään koskemaan minuun tms. Mutta epiduraalin kun sain, se oli aivan ihanaa!
Siinä välissä jaksoin jopa vitsailla miehen ja kätilön kanssa. Kaikki kipu oli tiessään. Tosin myös supparit alkoivat harventua, joten minulle laitettiin oksitosiinitippa ja puhkaistiin kalvot. Lapsivettä tms mitäbsieltä nyt tuleekaan tuli _todella_ hurjan paljon, vaikka kätilöstä se oli ihan normaalia. Mutta siis se tunne ei ole että pissaisi alleen vaan että suunnilleen ämpärillinen vettä tuli alapäästä...
Sitten alkoi ponnistuttaa. Sain ähkiä, mutten vielä tosissaan ponnistaa. Tunne oli ikävä, oikeasti kuin olisi iso kakka ja sitten piti vaan tietoisesti yrittää ettei ponnista.. Siinä piti sitten vielä miettiä sitä ponnistusasentoa, päätin kokeilla seisaaltaan sänkyä vasten. Varmaan 4-5 supistusta, mutta ei. Kipusin takaisin sängylle kyljelleen, taas ponnistusta, mutta ei. Vauva kuulemma eteni, muttei tarpeeksi. Olin ihan poikki kun ponnistusvaihetta oli takana joku puolisen tuntia, ja kivut oli tässä vaiheessa ihan infernaaliset.. Pyysin saada kaikki mahdolliset puudutteet ja sitten puudutettiin kohdunkaula. Voinpa muuten sanoa että sen pistäminen oli ehkä elämäni kauhein kokemus.. En halua pelotella, mutta siinä vaiheessa pääsi jo itku ja ajattelin että halkean keskeltä kahtia enkä selviä ikinä. Mutta se kesti vain hetken ja puudutus auttoi hieman ponnistuskipuihin.
Kuitenkin ponnistusvaiheen kestettyä lähes tunnin, olin niin uupunut ja kipeä että kätilö sanoi imukupin sekä episiotomian olevan seuraava vaihtoehto jos en jaksa ponnistaa enää. Ponnistin vielä joku 2-3 supparia puoli-istuvassa ennen kuin lääkäri saapui ja sanoin että vetäkään vauva ulos. Sitten tosiaan laitettiin imukuppi ja tehtiin eppari, ja kolmannella supistuksella vauva tuli ulos. Siis kaksi supparia meni siihen että imukupilla avitettiin vauvaa ulospäin, hän oli avotarjonnassa joka ilmeisesti oli syynä sille ettei tahtonut edetä. Toinen syy oli se, että vaikka mulla oli se oksitosiinitippa niin supparit oli tosi lyhyitä, vain 2 ponnistusta ehti tehdä yhden supistuksen aikana eikä se oikein riitä.
Mutta vauva kun oli syntynyt (noin klo 6.50 aamulla), ei mikään istukan syntyminen tai kohdun painelu tuntunut enää miltään, ei myöskään epparihaavan ompelu. Kätilö pikatsekkasi vauvan ja sain hänet heti rinnalle ja kokeilin heti myös imettää. Vauvalla oli koko ajan hyvä sydänkäyrä ja hän oli kaikin puolin terve, mullekaan ei tullut muuta damagea "kuin" tuo leikkaus. Vaikka pelkäsin sitä ennakkoon, niin siinä vaiheessa imukuppi tuntui taivaan lahjalta!
Haikaranpesästä noin muuten tuntui kodinomaiselta, vaikkei perhehuonetta saatukaan. Ei sitä kyllä erikseen toivottukaan, koska tiesin että miehen on parempi mennä pitkän valvotun yön jälkeen kotiin lepäämään ja syömään. Hoitajia siellä HP:ssä ei ihan kauhesti häärää eli pitää olla oma-aloitteinen (itse ottaa jääkaapista ruoat, itse vaihtaa sairaalavaatteet jabhakea puhtaat jos likaantuu jne) Esim.syömään tai vessaan jos menee niin vauva täytyy ottaa mukaan, ei sitä kukaan siellä vahdi..itse kävin esim.suihkussa silloin kun mies oli paikalla vauvan kanssa ja ruuat hain tarjottimella huoneeseen. Lisäksi minusta tuntui että ideologiana taitaa olla se, että äidin pitää itse alusta asti vaan hoitaa ja olla vauvan kanssa ja "learn by doing", ei kukaan tule mitään opettamaan jos et itse huomaa kysyä. Näin esikoisen kanssa sitä oli vähän hukassa välillä.. Mutta silti siis ne kätilöt ja kätilöopiskelijat joiden kanssa sitten olin tekemisissä olivat oikein ihania ja ystävällisiä.
Pitkästi juttua mutta noin yleisesti synnytys oli mieleenpainuva ja pääosin positiivinen kokemus. Ja palkinto siitä mitä parhain! Oikeasti ne kivut ja ikävämmät asiat kaikki unohtuu kun käärön saa syliin
marjutan ja Muru 6 päivää
Eli ke 9.5. alkoi aamupäivällä kipeät supparit. Kävin silti vielä pitkällä kävelylenkillä ja tein ihan normaaleja kotitöitä, kunnes siinä klo 16 aikaan aloin kellottaa supistuksia. Ne olivat melko lyhyitä ja tulivat 5-30min välein. Jossain vaiheessa iltaa huomasin että taisi limatulppa irrota, ja supparit tulivat yhä tiuhempaan. Klo 21 suunnilleen alkoi lapsivettä tihkua ja sanoin miehelle että yöllä varmaan tulee lähtö. Keinuttelin pallon päällä ja pidin lämmintä kaurapussia, myös hengitysharjoitukset auttoivat kipuun. Otin myös yhden Paratabsin mutta ei se kyllä mitään auttanut..
Puolenyön jälkeen soitin Kättärille, josta ohjeena kellottaa suppareita vielä puolen tunnin verran. Siinä sitten kellotettiin ja supistuksien väli oli 4-6 min ja kesto noin 1 min. Uusi soitto Kättärille ja sanoivat että voin tulla näytille.
Kättärillä oltiin yhden aikaan ja minut laitettiin käyrille. Supistukset oli säännöllisiä ja voimistuvia ja olin 5cm auki, eli pääsin saman tien synnytyshuoneeseen. Siellä istuin pallon päällä ja otin ilokaasua, kivut oli aika kovat ja kaasu alkoi oksettaa. Oksensin varmaan 2-3 kertaa eikä ilokaasu tehonnut, joten pyysin epiduraalia. Lääkäriä piti odottaa, ja se aika tuntui pitkälle mutta hengitysharjoitukset auttoivat kohtuullisesti. Siinä tosin tajunta laski välillä ihan muihin maailmoihin, en halunnut puhua mitään enkä ketään koskemaan minuun tms. Mutta epiduraalin kun sain, se oli aivan ihanaa!
Siinä välissä jaksoin jopa vitsailla miehen ja kätilön kanssa. Kaikki kipu oli tiessään. Tosin myös supparit alkoivat harventua, joten minulle laitettiin oksitosiinitippa ja puhkaistiin kalvot. Lapsivettä tms mitäbsieltä nyt tuleekaan tuli _todella_ hurjan paljon, vaikka kätilöstä se oli ihan normaalia. Mutta siis se tunne ei ole että pissaisi alleen vaan että suunnilleen ämpärillinen vettä tuli alapäästä...
Sitten alkoi ponnistuttaa. Sain ähkiä, mutten vielä tosissaan ponnistaa. Tunne oli ikävä, oikeasti kuin olisi iso kakka ja sitten piti vaan tietoisesti yrittää ettei ponnista.. Siinä piti sitten vielä miettiä sitä ponnistusasentoa, päätin kokeilla seisaaltaan sänkyä vasten. Varmaan 4-5 supistusta, mutta ei. Kipusin takaisin sängylle kyljelleen, taas ponnistusta, mutta ei. Vauva kuulemma eteni, muttei tarpeeksi. Olin ihan poikki kun ponnistusvaihetta oli takana joku puolisen tuntia, ja kivut oli tässä vaiheessa ihan infernaaliset.. Pyysin saada kaikki mahdolliset puudutteet
ja sitten puudutettiin kohdunkaula. Voinpa muuten sanoa että sen pistäminen oli ehkä elämäni kauhein kokemus.. En halua pelotella, mutta siinä vaiheessa pääsi jo itku ja ajattelin että halkean keskeltä kahtia enkä selviä ikinä. Mutta se kesti vain hetken ja puudutus auttoi hieman ponnistuskipuihin.Kuitenkin ponnistusvaiheen kestettyä lähes tunnin, olin niin uupunut ja kipeä että kätilö sanoi imukupin sekä episiotomian olevan seuraava vaihtoehto jos en jaksa ponnistaa enää. Ponnistin vielä joku 2-3 supparia puoli-istuvassa ennen kuin lääkäri saapui ja sanoin että vetäkään vauva ulos. Sitten tosiaan laitettiin imukuppi ja tehtiin eppari, ja kolmannella supistuksella vauva tuli ulos. Siis kaksi supparia meni siihen että imukupilla avitettiin vauvaa ulospäin, hän oli avotarjonnassa joka ilmeisesti oli syynä sille ettei tahtonut edetä. Toinen syy oli se, että vaikka mulla oli se oksitosiinitippa niin supparit oli tosi lyhyitä, vain 2 ponnistusta ehti tehdä yhden supistuksen aikana eikä se oikein riitä.
Mutta vauva kun oli syntynyt (noin klo 6.50 aamulla), ei mikään istukan syntyminen tai kohdun painelu tuntunut enää miltään, ei myöskään epparihaavan ompelu. Kätilö pikatsekkasi vauvan ja sain hänet heti rinnalle ja kokeilin heti myös imettää. Vauvalla oli koko ajan hyvä sydänkäyrä ja hän oli kaikin puolin terve, mullekaan ei tullut muuta damagea "kuin" tuo leikkaus. Vaikka pelkäsin sitä ennakkoon, niin siinä vaiheessa imukuppi tuntui taivaan lahjalta!
Haikaranpesästä noin muuten tuntui kodinomaiselta, vaikkei perhehuonetta saatukaan. Ei sitä kyllä erikseen toivottukaan, koska tiesin että miehen on parempi mennä pitkän valvotun yön jälkeen kotiin lepäämään ja syömään. Hoitajia siellä HP:ssä ei ihan kauhesti häärää eli pitää olla oma-aloitteinen (itse ottaa jääkaapista ruoat, itse vaihtaa sairaalavaatteet jabhakea puhtaat jos likaantuu jne) Esim.syömään tai vessaan jos menee niin vauva täytyy ottaa mukaan, ei sitä kukaan siellä vahdi..itse kävin esim.suihkussa silloin kun mies oli paikalla vauvan kanssa ja ruuat hain tarjottimella huoneeseen. Lisäksi minusta tuntui että ideologiana taitaa olla se, että äidin pitää itse alusta asti vaan hoitaa ja olla vauvan kanssa ja "learn by doing", ei kukaan tule mitään opettamaan jos et itse huomaa kysyä. Näin esikoisen kanssa sitä oli vähän hukassa välillä.. Mutta silti siis ne kätilöt ja kätilöopiskelijat joiden kanssa sitten olin tekemisissä olivat oikein ihania ja ystävällisiä.
Pitkästi juttua mutta noin yleisesti synnytys oli mieleenpainuva ja pääosin positiivinen kokemus. Ja palkinto siitä mitä parhain! Oikeasti ne kivut ja ikävämmät asiat kaikki unohtuu kun käärön saa syliin
marjutan ja Muru 6 päivää
Kiitos Marjutan kertomuksesta, täällä on kiva lukea erilaisia synnytyskokemuksia. Mulla on monikin kaveri jo saanut lapsia, mutta ei ole ikinä tullut juteltua synnytyksistä yksityiskohtaisesti. Voi olla, että nyt tulee juteltua enemmän.
Tänään oli vihdoin ja viimein np-ultra. Siellähän se pieni oli :heart: Nyt voi jo olla vähän rennommin, kun kuuli sykkeenkin. Kätilön mukaan kaikki näytti hyvältä, odotellaan vielä verikokeiden tuloksia. Turvotusta kätilö ei ensin meinannut saada mitattua, kun pieni oli koko ajan väärässä asennossa. Vatsan päältä sai sitten paremman kuvakulman ja tarpeelliset mitat. Laskettu aika aikaistui muutamalla päivällä ja on nyt 30.11.
Anncherie 11+5
Tänään oli vihdoin ja viimein np-ultra. Siellähän se pieni oli :heart: Nyt voi jo olla vähän rennommin, kun kuuli sykkeenkin. Kätilön mukaan kaikki näytti hyvältä, odotellaan vielä verikokeiden tuloksia. Turvotusta kätilö ei ensin meinannut saada mitattua, kun pieni oli koko ajan väärässä asennossa. Vatsan päältä sai sitten paremman kuvakulman ja tarpeelliset mitat. Laskettu aika aikaistui muutamalla päivällä ja on nyt 30.11.
Anncherie 11+5
Onnea Sara! Ja onnea marjutan - vai onnittelinko jo, en muista. (Alan yhtyä siihen väitteeseen, että tuoreilla äideillä muisti pätkii, unohdan nykyään kaiken.)
Marjutanin kertoma Haikaranpesästä kuulosti kyllä aika samalta, mimmosta meillä oli Kättärillä ihan tavisosastolla, tuo omatoimisuus siis. Toisaalta me oltiin perhehuoneessa, jolloin voi tietysti olettaakin, että isä hakee ne ruuat tai katsoo vauvaa sen aikaa kun äiti syö/käy suihkussa, jne. Mutta kyllä siellä yksin olleetkin äidit hoiti itse ruokailunsa eli lykki vauvaa sängyssä mukanaan syömään. Neuvoja vauvanhoitoon liittyen me saatiin vaihdellen; yks kätilö ei esim. näyttänyt mulle, missä otteessa vauva kylvetetään, vaikka pyysin. Mies oli kyllä kylvettänyt vauvan synnytyksen jälkeen, mutta olisin halunnut itsekin nähdä, miten se kätevimmin käy.
Kätilö sanoi vaan, että itse ne otteet sitten oppii kotona sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä ja luontevalta. Kysäisin kuitenkin toiseltakin kätilöltä, ja hän demonstroi asian nallen avulla (vauva nukkui silloin).
Tänään käytiin neuvolassa, vauva on ylittänyt syntymäpainonsa 20 grammalla - jeee - ja kasvanut pituuttakin 2 senttiä. Nukkui kaiken lisäksi koko reissun ajan, neuvolantätikin totesi, että ei sieltä äidit yleensä imettämättä pääse lähtemään... Ja tuossa taas nukkua tuhisee rauhallisena vieressä. Lutunen. :heart:
tiNpPa ja vaavi 1 vko + 4 pv
(Alan yhtyä siihen väitteeseen, että tuoreilla äideillä muisti pätkii, unohdan nykyään kaiken.)Marjutanin kertoma Haikaranpesästä kuulosti kyllä aika samalta, mimmosta meillä oli Kättärillä ihan tavisosastolla, tuo omatoimisuus siis. Toisaalta me oltiin perhehuoneessa, jolloin voi tietysti olettaakin, että isä hakee ne ruuat tai katsoo vauvaa sen aikaa kun äiti syö/käy suihkussa, jne. Mutta kyllä siellä yksin olleetkin äidit hoiti itse ruokailunsa eli lykki vauvaa sängyssä mukanaan syömään. Neuvoja vauvanhoitoon liittyen me saatiin vaihdellen; yks kätilö ei esim. näyttänyt mulle, missä otteessa vauva kylvetetään, vaikka pyysin. Mies oli kyllä kylvettänyt vauvan synnytyksen jälkeen, mutta olisin halunnut itsekin nähdä, miten se kätevimmin käy.
Kätilö sanoi vaan, että itse ne otteet sitten oppii kotona sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä ja luontevalta. Kysäisin kuitenkin toiseltakin kätilöltä, ja hän demonstroi asian nallen avulla (vauva nukkui silloin).
Tänään käytiin neuvolassa, vauva on ylittänyt syntymäpainonsa 20 grammalla - jeee - ja kasvanut pituuttakin 2 senttiä. Nukkui kaiken lisäksi koko reissun ajan, neuvolantätikin totesi, että ei sieltä äidit yleensä imettämättä pääse lähtemään... Ja tuossa taas nukkua tuhisee rauhallisena vieressä. Lutunen. :heart:
tiNpPa ja vaavi 1 vko + 4 pv
Tunafish -78 apua eikö se huoli yhtään hellittänyt sen np-ultran jälkeen..? Harmi ettei sulla kuulu sillä dopplerilla yhtään, olis varmaan apua jos sais tarkastella. Tsemppiä ja voimia sinne.. oon kyllä sitä mieltä että kaupunki vois tarjota koko raskauden viikon välein ultran..heh.
Itellä kans nyt tasan viikko siihen np-ultraan, ja tuntuu että aika on jälleen pysähtynyt.. mutta toisaalta kun katon taaksepäin, oon jo oikeestaan aika mukavan "pitkällä" Muistan ku maagiseen 12vkon rajaan ja np-ultraan oli toivottomat 6vko..! Saikkua hain taas pahan olon takia.. kiva kun antaa tollasia 2-3pvän saikkuja saa kokoajan ravata hakemassa lisää :stick:
Anncherie ihan mahtavaa! Onnea ihanista ultrauutisista!!:heart:
Itellä kans nyt tasan viikko siihen np-ultraan, ja tuntuu että aika on jälleen pysähtynyt.. mutta toisaalta kun katon taaksepäin, oon jo oikeestaan aika mukavan "pitkällä" Muistan ku maagiseen 12vkon rajaan ja np-ultraan oli toivottomat 6vko..! Saikkua hain taas pahan olon takia.. kiva kun antaa tollasia 2-3pvän saikkuja saa kokoajan ravata hakemassa lisää :stick:
Anncherie ihan mahtavaa! Onnea ihanista ultrauutisista!!:heart:
Kiitos synnytyskertomuksesta marjutan! Vaikka itsestä tuo epsitosomia ja imukuppi kuulostaa lähes kirosanoille, niin ilmeisesti niilläkin saattaa tulla todellista tarvetta ja loppujen lopuksi ovat ihan hyvät aputoimet tarpeen tullen! Onnea vielä murusestasi :heart:
Onnea ihanasta ultratuloksesta Anncherie :heart:
Toivottavasti intoilijallakin olo paranee ja aika kuluisi nopsasti sinne ensi viikon ultraan! Mulla ultraus aina helpottaa huolta ehkä viikoksi mutta sitten sitä jo alkaa odottaa seuraavaa ultraa
Täällä tuska vähän helpottui kun just sain ekaa kertaa kotidopplerilla sydänäänet kuuluviin :heart:
Tuna ja sintti 13+3
Onnea ihanasta ultratuloksesta Anncherie :heart:
Toivottavasti intoilijallakin olo paranee ja aika kuluisi nopsasti sinne ensi viikon ultraan! Mulla ultraus aina helpottaa huolta ehkä viikoksi mutta sitten sitä jo alkaa odottaa seuraavaa ultraa
Täällä tuska vähän helpottui kun just sain ekaa kertaa kotidopplerilla sydänäänet kuuluviin :heart:
Tuna ja sintti 13+3
Heh, kyllä täällä vielä ollaan yhdessä kasassa. Valitettavasti. Alkaa kyllä pikku hiljaa nyppimään. Nyt ois toiveena et tulis ulos maanantaina viimeistään. Mies on syntynyt 21.6 ja appi 21.7, joten sopis mukavasti. Mut tilastot kertovat karua totuutta, että suurimmalla osalla ensisynnyttäjiä menee 10pvä yli lasketun ajan.
Essi ja kaveri 39+5
Essi ja kaveri 39+5
Heippa! Uskaltauduin vihdoin ja viimein itsekin foorumille tulla, vaikka edelleenkin on äärettömän vaikeaa uskoa, että todella olisin raskaana.. Mulle kun lääkärit ovat sanoneet jo vuosia, että raskaaksi tuleminen lähes mahdotonta, toinen munasarja ollut täysin tukossa ja en kuulemma ovuloikaan.. :/
Vajaa viikko sitten uskaltauduin raskaustestin tekemään, joka näytti heti vahvaa plussaa.. Kuukautiset oli tässä vaiheessa yli kuukauden myöhässä. Kierto ei aina niin säännöllinen ole ollut, joten asia ei ollut aiemmin huolettanut. Mutta neuvola-tädin alustavien laskujen mukaan nyt olis menossa rv 7+2... Ihan epätodellinen olo!!!!
Monet asiat toki huolettavat, kuten onko tää ihan "oikea" raskaus, vai tuulimuna... meneekö kaikki hyvin, vai saanko keskenmenon.... Tämä on yli 2v. odotettu ja yritetty raskaus, joten siksi varmaan myös epävarmuus suuri.. Pelkään myös, että omalla stresilläni aiheutan vauvalle vain haittaa..
Isompia oireita ei ole ollut ja sekin huolettaa.. Ruoka maistuu paremmin kuin ennen, ainoat negatiiviset oireet on vatsan kova vihlonta välillä, päänsärky, selkäkivut ajoittain ja nenän tukkoisuus.. Vatsaoireet varsinkin huolettavat, onkohan kaikki hyvin? :/
Lisäksi mulla on DM II, ja jouduin raskauden vuoksi tableteilta insuliineille... Sokeritasapaino ollut hyvä, kuukausi sitten mitattu pitkäaikaissokeri oli 5.8. Kaiken huipuksi on vielä verenpainetauti, johon myös joudutttiin lääke vaihtamaan. Mutta paineetkin pysyneet aisoissa, ainakin toistaiseksi.
Huolta ja murhetta siis riittää, enkä usko olevani raskaana ennenkuin kuulen vauvan sydämenlyönnit.. Mies on aivan tohkeissaan, ei meinaa pöksyissään pysyä.. Häntä on niiiin hellyyttävä katsoa.. <3
Ekä äitiyspolikäynti on vasta 18.6. enkä tiedä että onko sitten vasta eka ultra? Olen ihan untuvikko näissä asioissa, en siis tiedä mistään mitään, mitä tehdään missäkin vaiheessa.. Neuvolaan menin näin aikaisin vain sairauksieni ja lääkkeideni vuoksi. Mielelläni ottaisin vastaan neuvoja ja kommentteja teiltä viisaammilta..
Ja LA on alustavasti 3.1.2013...
-Annika & MiniMe, 7+2-
Vajaa viikko sitten uskaltauduin raskaustestin tekemään, joka näytti heti vahvaa plussaa.. Kuukautiset oli tässä vaiheessa yli kuukauden myöhässä. Kierto ei aina niin säännöllinen ole ollut, joten asia ei ollut aiemmin huolettanut. Mutta neuvola-tädin alustavien laskujen mukaan nyt olis menossa rv 7+2... Ihan epätodellinen olo!!!!
Monet asiat toki huolettavat, kuten onko tää ihan "oikea" raskaus, vai tuulimuna... meneekö kaikki hyvin, vai saanko keskenmenon.... Tämä on yli 2v. odotettu ja yritetty raskaus, joten siksi varmaan myös epävarmuus suuri.. Pelkään myös, että omalla stresilläni aiheutan vauvalle vain haittaa..
Isompia oireita ei ole ollut ja sekin huolettaa.. Ruoka maistuu paremmin kuin ennen, ainoat negatiiviset oireet on vatsan kova vihlonta välillä, päänsärky, selkäkivut ajoittain ja nenän tukkoisuus.. Vatsaoireet varsinkin huolettavat, onkohan kaikki hyvin? :/
Lisäksi mulla on DM II, ja jouduin raskauden vuoksi tableteilta insuliineille... Sokeritasapaino ollut hyvä, kuukausi sitten mitattu pitkäaikaissokeri oli 5.8. Kaiken huipuksi on vielä verenpainetauti, johon myös joudutttiin lääke vaihtamaan. Mutta paineetkin pysyneet aisoissa, ainakin toistaiseksi.
Huolta ja murhetta siis riittää, enkä usko olevani raskaana ennenkuin kuulen vauvan sydämenlyönnit.. Mies on aivan tohkeissaan, ei meinaa pöksyissään pysyä..
Häntä on niiiin hellyyttävä katsoa.. <3 Ekä äitiyspolikäynti on vasta 18.6. enkä tiedä että onko sitten vasta eka ultra? Olen ihan untuvikko näissä asioissa, en siis tiedä mistään mitään, mitä tehdään missäkin vaiheessa.. Neuvolaan menin näin aikaisin vain sairauksieni ja lääkkeideni vuoksi. Mielelläni ottaisin vastaan neuvoja ja kommentteja teiltä viisaammilta..
Ja LA on alustavasti 3.1.2013...
-Annika & MiniMe, 7+2-
Tervetuloa Into-Unto! Jos haluat, niin kyllä noilla viikoilla ultrassa jo syke näkyy, niin voit käydä yksityisellä lääkärillä, jos neuvolan kautta et ultraan pääse aikaisemmin. Saat vähän mielenrauhaa, vaikka mitään takuuta ei tietenkään senkään jälkeen ole. Meille kaikille on varmasti tuttuja alkuviikkojen pelot, varsinkin jos yritystä on jo kauemmin takana.
Itse olen kärsinyt tämän viikon järkyttävistä alavatsakivuista. Viime yö meni valvoessa, kun ei kivuilta saanut nukuttua. Joko kohtu kasvaa nyt kovaa vauhtia tai sitten "syyllinen" on rautakuuri, minkä aloitin alkuviikosta ja joka yleensä aiheuttaa minulle suolisto-oireita. Pieni vauvamaha pompahti esiin parin päivän kipuilun jälkeen, joten ehkä syytä on molemmissa. Alavatsa on aivan pinkeä, mutta koska se on jatkuvaa, on tuskin kyse supisteluistakaan. Lepo ei myöskään sen kummemmin auta. Tukivyö auttaa välillä hieman. Taidan soitella maanantaina neuvolaan ja kysellä vähän apua.
joku_raja rv17+6
Itse olen kärsinyt tämän viikon järkyttävistä alavatsakivuista. Viime yö meni valvoessa, kun ei kivuilta saanut nukuttua. Joko kohtu kasvaa nyt kovaa vauhtia tai sitten "syyllinen" on rautakuuri, minkä aloitin alkuviikosta ja joka yleensä aiheuttaa minulle suolisto-oireita. Pieni vauvamaha pompahti esiin parin päivän kipuilun jälkeen, joten ehkä syytä on molemmissa. Alavatsa on aivan pinkeä, mutta koska se on jatkuvaa, on tuskin kyse supisteluistakaan. Lepo ei myöskään sen kummemmin auta. Tukivyö auttaa välillä hieman. Taidan soitella maanantaina neuvolaan ja kysellä vähän apua.
joku_raja rv17+6
Terveiset supistusten maailmasta... Nyt lähtee sarjassaan kolmas turhien supistusten yö. Ensimmäinen vei aamu kuudelta naikkarille (4 h puolentoista minuutin supistuksia 3-7 min välein), jossa supistukset harvenivat loppuakseen iltapäivällä. Seuraavana sinnittelin kotona aamu kymmeneen, jonka jälkeen helpottivat puolen tunnin välisiksi. Ja nyt huomaan, että tihenevät taas. Eikä synnytys siis ole edes käynnistynyt vielä. Limatulppa on jo aikaa sitten mennyt, ja nyt seuraillaan verenvuotoa, joka kuulemma on normaalia supistuksissa. Käyrillä supparit katsottiin tosiaan ihan kovan luokan synnytyssupistuksiksi, mutta eivät avanneet kohdunsuuta. Ja siis tiedoksi perässä tulijoille, että tämä on kuulemma pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että näin käy ekakertalaiselle.. Miks kukaan ei kertonut? Nyt siis 22 h maratonia takana ja koko duuni vielä edessä. Kaikki paikat ihan hellinä jo, ja hammasparatkin purtu rikki. Kuulemma panadolia (ei auta mitään) kummempaa ei anneta ennen kuin synnytys on oikeasti käynnissä, joten ei auta, kuin kestää. Aaarrggh! Kuinka monta yötä voikaan valvoa ja supistella sekoamatta? :'(
Tuittis & Sissi 39 + 4
Ps: GK30: Tälläkin tavalla voi kuulemma mennä pari viikkoa yliajalle...
Tuittis & Sissi 39 + 4
Ps: GK30: Tälläkin tavalla voi kuulemma mennä pari viikkoa yliajalle...
Viimeksi muokattu:
Voi ei kovin ruusuiselta vaikuta Tuittis tuo sun olo!
Ihan hirmusesti TSEMPPIÄ ja VOIMIA TUITTIS!!!
Ihan hirmusesti TSEMPPIÄ ja VOIMIA TUITTIS!!!
Tuittikselle kovasti voimia! Kuulostaa rajulta kun pitäisi vielä olla voimia siihen varsinaiseen synnyttämiseenkin. Toivottavasti ei kestä enää kauan ennenkuin alkaa tapahtua, ellei ole sitten jo tapahtunut.
Minä tilasin nettikaupasta Carriwellin "tukikorsetin" synnytyksen jälkeiseen aikaan. Sen pitäisi vauhdittaa vatsan palautumista ja estää raskausarpien muodostuminen synnytyksen jälkeen. Ja kuulemma on hyvä jos sektioon joutuu.
Sairaalalaukkuakin olen jo alkanut pakkaamaan, ehkä liian aikaisin, mutta toisaalta ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu. Huomenna kuitenkin poksuu jo ihan uudet lukemat =).
Vaavin vaatteet on melkein kaikki jo pesty, eilen pesin peiton, huovan ja sijauspatjan. Olisi tarkoitus laittaa lakanansuojus sitten petarin alle ettei hiosta liikaa.
Olen huomannut, että vaavi ei ehkä potki enää niin paljon mitä ennen, nyt liikkeet ovat enemmänkin venyttelyä ja möngertämistä. Kyllä niitä potkujakin vielä tulee, sellaisia voimakkaita ja napakoita että tuntuu että kinttu tulee kyljestä läpi :O Pikkuiset nyrkit ihan alavatsaan eivät onneksi tunnu pahalta. Taitaa pieni köllötellä pää alaspäin vasemmalla puolella, koska potkut suuntautuvat suurimmaksi osaksi oikealle kylkeen.
Niin, ja tervetuloa uusille =)
RauRau 29+6
Minä tilasin nettikaupasta Carriwellin "tukikorsetin" synnytyksen jälkeiseen aikaan. Sen pitäisi vauhdittaa vatsan palautumista ja estää raskausarpien muodostuminen synnytyksen jälkeen. Ja kuulemma on hyvä jos sektioon joutuu.
Sairaalalaukkuakin olen jo alkanut pakkaamaan, ehkä liian aikaisin, mutta toisaalta ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu. Huomenna kuitenkin poksuu jo ihan uudet lukemat =).
Vaavin vaatteet on melkein kaikki jo pesty, eilen pesin peiton, huovan ja sijauspatjan. Olisi tarkoitus laittaa lakanansuojus sitten petarin alle ettei hiosta liikaa.
Olen huomannut, että vaavi ei ehkä potki enää niin paljon mitä ennen, nyt liikkeet ovat enemmänkin venyttelyä ja möngertämistä. Kyllä niitä potkujakin vielä tulee, sellaisia voimakkaita ja napakoita että tuntuu että kinttu tulee kyljestä läpi :O Pikkuiset nyrkit ihan alavatsaan eivät onneksi tunnu pahalta. Taitaa pieni köllötellä pää alaspäin vasemmalla puolella, koska potkut suuntautuvat suurimmaksi osaksi oikealle kylkeen.
Niin, ja tervetuloa uusille =)
RauRau 29+6
Viimeksi muokattu: