Nina Mikkonen oli LOISTAVA!

Mä oikeasti mietin, että miten rouva Mikkonen mahtaa suhtautua lastensa eriäviin mielipiteisiin? Käsitteleekö hän niitä yhtä fiksusti? Kyllä mahtaa olla lapsilla tosiaan mukavaa olla kotihoidossa äidin kanssa joka vähättelee, nimittelee ja haukkuu jos joku on hänen kanssaan eri mieltä jostain...

Lisäksi olisi kiva nähdä mitä Nina tekisi jos hän jäisi yllättäen ilman miehensä rahoja. Miten hän aikoisi rahoittaa lastensa kotihoidon?

 

Uskomatonta miten suomalaisiakin on helppo höynäyttää tuollaisella kiihkopuheella. Mikkosen lausunnoissa ei ollut mitään sisältöä, vaan hän keskittyi haukkumaan vastamielipiteitä melko voimakkain sanoin, perustelematta itse yhtään väitöksistään. Kuka tahansa tiedemaailmaa tunteva ei voi tuosta vain väittää että tällainen tutkimus on hatusta vedetty, koska vaan sattuu olemaan eri mieltä kuin tulokset. Ja kuka tahansa psykologiaa opiskellut voi ihan itse tarkistaa tutkimustulosten yksiselitteisyyden: päiväkoti valmistaa lasta sosiaalisiin suhteisiin.

Mikkonen laukoi puolitotuuksia ja perustelemattomia väitteitä ja kuittasi vastaväitteet mitenkään mihinkään liittymättömillä, täysin perusteettomilla kommenteilla. Juu, kyllä sitä unnetta oli vahvasti mukana, mutta puolet näistä "valttisanoista" tunneälystä tarhaamiseen oli kärjistettyjä ja täysin ohi aiheen. Ja syy minkä takia toinen "nössö", niinkuin joku täällä jo nimitteli, pysyi hiljaa, näkyi kyllä kasvoista: idiootin kanssa on turha väitellä, kun hän vaan vetää sinut tasolleen ja voittaa kokemuksella. Mikkonen kaivoi omaa hautaansa koko keskustelun ajan.

Millä ihmeen perusteella lapsella voi olla vain ja ainoastaan kaksi rakastavaa ihmistä elämässään? Entäs sisarukset ja sukulaiset, eikö heidän hoiviinkaan saa lasta jättää? Entäpäs lastenhoitaja? Ja mitäs sitten kun isin ja äidin pikku mussukka siirtyy koulumaailmaan ilman minkäänlaista totuttelua siihen, että vanhempi ei voi aina olla tukemassa kun eteen tulee ongelma? Tällaisilla lapsilla valitettavasti on suurempi riski syrjäytyä, sillä heillä on heikommat kyvyt muodostaa uusia sosiaalisia suhteita, ja "kulttuurishokki" mikä siitä aiheutuu voi pahimmillaan saada lapsen pelkäämään sosiaalisia tilanteita.

Mikkonen puhuu, niinkuin itsekin totesi, sydämestä, enkä epäile hetkeäkään etteikö hän olisi rakastava ja lapsen etua ajatteleva äiti. Mutta ei näitä asioita voi ajatella pelkästään tunteella, ja jos ei sen vertaa löydy sitä paljon puhuttua sydäntä myöntää itselleen, että ehkä pitäisi katsastaa todisteiden valossa omaa asennoitumistaan, ei myöskään voi väittää ajattelevansa lapsensa parasta. Mikkonen ylitti rajan, jossa hän tunteen palon pauloissa ei enää keskittynyt lapsen etuun vaan oikeassa olemiseen.

Ja jos joku täällä vielä tosissaan yrittää väittää, että päiväkoti kulkee käsi kädessä välinpitämättömyyden kanssa, menkööt sanomaan se päin naamaa kahden lapsen yksinhuoltajaäidille joka tekee kahta työtä ihan vaan että rahat riittäisi vuokraan ja ruokaan ja sille vähälle vapaa-ajalle, mitä hän ehtii lastensa kanssa viettää. Jos joku kehtaa tosissaan väittää, että hän ei välitä lapsistaan koska vie näitä päiväkotiin saisi pikkuhlijaa miettiä uudestaan minnepäin sitä sormeaan heristää.

 

Pahoittelen että viesti tuli kahteen kertaan, selain ei ole nyt oikein yhteistyötuulella.

 

Huhhuh, eipä tuohon enää mitään lisättävää

 

Uskomatonta miten suomalaisiakin on helppo höynäyttää tuollaisella kiihkopuheella. Mikkosen lausunnoissa ei ollut mitään sisältöä, vaan hän keskittyi haukkumaan vastamielipiteitä melko voimakkain sanoin, perustelematta itse yhtään väitöksistään. Kuka tahansa tiedemaailmaa tunteva ei voi tuosta vain väittää että tällainen tutkimus on hatusta vedetty, koska vaan sattuu olemaan eri mieltä kuin tulokset. Ja kuka tahansa psykologiaa opiskellut voi ihan itse tarkistaa tutkimustulosten yksiselitteisyyden: päiväkoti valmistaa lasta sosiaalisiin suhteisiin.

Mikkonen laukoi puolitotuuksia ja perustelemattomia väitteitä ja kuittasi vastaväitteet mitenkään mihinkään liittymättömillä, täysin perusteettomilla kommenteilla. Juu, kyllä sitä unnetta oli vahvasti mukana, mutta puolet näistä "valttisanoista" tunneälystä tarhaamiseen oli kärjistettyjä ja täysin ohi aiheen. Ja syy minkä takia toinen "nössö", niinkuin joku täällä jo nimitteli, pysyi hiljaa, näkyi kyllä kasvoista: idiootin kanssa on turha väitellä, kun hän vaan vetää sinut tasolleen ja voittaa kokemuksella. Mikkonen kaivoi omaa hautaansa koko keskustelun ajan.

Millä ihmeen perusteella lapsella voi olla vain ja ainoastaan kaksi rakastavaa ihmistä elämässään? Entäs sisarukset ja sukulaiset, eikö heidän hoiviinkaan saa lasta jättää? Entäpäs lastenhoitaja? Ja mitäs sitten kun isin ja äidin pikku mussukka siirtyy koulumaailmaan ilman minkäänlaista totuttelua siihen, että vanhempi ei voi aina olla tukemassa kun eteen tulee ongelma? Tällaisilla lapsilla valitettavasti on suurempi riski syrjäytyä, sillä heillä on heikommat kyvyt muodostaa uusia sosiaalisia suhteita, ja "kulttuurishokki" mikä siitä aiheutuu voi pahimmillaan saada lapsen pelkäämään sosiaalisia tilanteita.

Mikkonen puhuu, niinkuin itsekin totesi, sydämestä, enkä epäile hetkeäkään etteikö hän olisi rakastava ja lapsen etua ajatteleva äiti. Mutta ei näitä asioita voi ajatella pelkästään tunteella, ja jos ei sen vertaa löydy sitä paljon puhuttua sydäntä myöntää itselleen, että ehkä pitäisi katsastaa todisteiden valossa omaa asennoitumistaan, ei myöskään voi väittää ajattelevansa lapsensa parasta. Mikkonen ylitti rajan, jossa hän tunteen palon pauloissa ei enää keskittynyt lapsen etuun vaan oikeassa olemiseen.

Ja jos joku täällä vielä tosissaan yrittää väittää, että päiväkoti kulkee käsi kädessä välinpitämättömyyden kanssa, menkööt sanomaan se päin naamaa kahden lapsen yksinhuoltajaäidille joka tekee kahta työtä ihan vaan että rahat riittäisi vuokraan ja ruokaan ja sille vähälle vapaa-ajalle, mitä hän ehtii lastensa kanssa viettää. Jos joku kehtaa tosissaan väittää, että hän ei välitä lapsistaan koska vie näitä päiväkotiin saisi pikkuhlijaa miettiä uudestaan minnepäin sitä sormeaan heristää.

ei lisättävää

 

Käsittämätöntä. En tajua miten kukaan voi puolustella Mikkosta lauantain esityksestä.

---Tämä nainen ei jäisi ulkomaillakaan toisten jalkoihin, toisin kuin suomalaiset hissukka"keskustelijat" yleensä ---
Tuollaisella käytöksellä ei todellakaan pärjää ulkomailla, missä pitää ottaa myös toiset huomioon ja keskustella asiallisesti. Ei ehkä jäisi jalkoihin, mutta ei kyllä saisi minkäänlaista kunnioitustakaan osakseen. Hävettää entistä enemmän, jos tuollaisia 'suurlähettiläitä' täältä lähetettäisiin.

En arvostele Mikkosta äitinä, kun en ole häntä siinä roolissa nähnyt, mutta aikuiseksi naiseksi harvinaisen huono itsetunto ja asiassa pysymisen taitamattomuus. Jos kotiäitiyttä haluaa puolustella olisi syytä keksiä paremmat argumentit kuin Hitlerin ajatusmaailma. Sattuuko kukaan muuten tietämään onko hänet (Hitler) kasvatettu kotona?

---Häpeän teitä äitejä, jotka olette heti haukkumassa toista äitiä. vaikka viette lapsenne hoitoon, voisitte silti hieman miettiä.---

Idioottimaista ettei nykyihmisen aivokapasiteetti muka riitä kertomaan mikä hänelle itselle ja perheelle on parasta vaan pitää olla toisia syyllistämässä. Ei toista äitiä pidä olla puolustelemassa vain siksi että on äiti. Sais sillä jotain asiaakin olla.

En edelleenkään ymmärrä missä vaiheessa Mikkola puhui asiaa. Toisaalta ehkä olen vain niin tyhmä, töissäkin kun käyn.

Mikkosta tarkoitit varmaan. Mutta kirjoitat asiaa, olen samaa mieltä.

Ei ole hyvää käytöstä meuhkata mustavalkoisia ajatuksiaan puhumalla toisen päälle. Mutta kuten mies ohjelmassa sanoi, suomalaiset ovat fiksua kansaa ja osaavat varmasti itse tehdä omat johtopäätöksensä.

Jos joku sanoo tämän naisen esiintymistä fiksuksi, on minulla eri käsitys fiksuudesta. Hyvä asia hukkuu meuhkaamiseen.

http://www.youtube.com/watch?v=fHiwBJZTexo

 

Surullista kyllä, Mikkosesta paistaa läpi hänen taustansa - vähän koulutettu ihminen, joka vain on noussut miehensä avulla keskiluokkaan ja sitä kautta tähän huono-onniseen TV-väittelyyn, ja saa äänensä täysin perusteettomine mielipiteineen kuuluviin. Ilman miestään nainen voisi yhtä hyvin asua köyhänä keski-ikäisenä naisena kerrostaloyksiössä, jolloin hänen väittelytaitonsa jätettäisiin omaan, vähäiseen, arvoonsa kaikkien meidän onneksi. En väitä, etteikö vähän koulutettuja ihmisiä tarvittaisi tai ettäkö he olisivat mitenkään vähempiarvoisia, mutta Ylen TV-väittelyihin kutsuttavilta ihmisiltä toivoisin edes pientä käsitystä siitä, mitä tarkoitetaan "sivistyneellä keskustelulla" tai "perusteella."

Yksi asia on varma: Mikkonen ei saanut asialleen yhtään uutta kannattajaa tällä puheella. Ajatellaan nyt, mitä tällaisen ihmisen päässä tulisi liikkua: "Kannatan päiväkotihoitoa --> ai kas, ilmeisesti lapsiani vain poljetaan päiväkodissa ja heistä aivopestään kannattamaan jotakin ideologiaa. Lisäksi olin ennen tyhmä, sydämetön ja järjetön. Onneksi Mikkonen kumosi tieteen ja osoitti minulle absoluuttisen totuuden --> kannatan kotihoitoa."

 

tosiaan, että täällä vaahdotaan Mikkoskan esiintymisestä eikä nähdä metsää puilta. Mites tuo asiapuoli itsessään on päässyt hukkumaan tähän vaahtoamiseen? Mikkoskalla oli vahva pointti ja olen hänen kanssaan osin sama mieltä.

 

tosiaan, että täällä vaahdotaan Mikkoskan esiintymisestä eikä nähdä metsää puilta. Mites tuo asiapuoli itsessään on päässyt hukkumaan tähän vaahtoamiseen? Mikkoskalla oli vahva pointti ja olen hänen kanssaan osin sama mieltä.

Peesi!

 

Meillä on lapset olleet kotihoidossa esikouluikään saakka. Meillä lapset ovat olleet aina rauhallisia ja hyviä keskittymään koulussa. Päiväkodissa olleet kun tuppaavat kalastelemaan huomiota aika lailla ja pitämällä kovaa ääntä esiluokasta lähtien! Opettajatkin ovat lasteni rauhallisuutta ja keskittymiskyä kiitelleet. Ainoa huonompi puoli on se että kaverisuhteiden muodostaminen vie hieman enemmän aikaa, koska monilla päiväkodissa olleilla on jo vaki kaveriporukka. Kaikille on löytynyt aina kaveri, mutta he ovat viihtyneet aina yhden tai parin kaverin kanssa kerrallaan, joukkosieluisuus ei ole heidän juttunsa, olisiko osasyynä tämä kotihoito!

 

Meillä on lapset olleet kotihoidossa esikouluikään saakka. Meillä lapset ovat olleet aina rauhallisia ja hyviä keskittymään koulussa. Päiväkodissa olleet kun tuppaavat kalastelemaan huomiota aika lailla ja pitämällä kovaa ääntä esiluokasta lähtien! Opettajatkin ovat lasteni rauhallisuutta ja keskittymiskyä kiitelleet. Ainoa huonompi puoli on se että kaverisuhteiden muodostaminen vie hieman enemmän aikaa, koska monilla päiväkodissa olleilla on jo vaki kaveriporukka. Kaikille on löytynyt aina kaveri, mutta he ovat viihtyneet aina yhden tai parin kaverin kanssa kerrallaan, joukkosieluisuus ei ole heidän juttunsa, olisiko osasyynä tämä kotihoito!

 

Meillä on lapset olleet kotihoidossa esikouluikään saakka. Meillä lapset ovat olleet aina rauhallisia ja hyviä keskittymään koulussa. Päiväkodissa olleet kun tuppaavat kalastelemaan huomiota aika lailla ja pitämällä kovaa ääntä esiluokasta lähtien! Opettajatkin ovat lasteni rauhallisuutta ja keskittymiskyä kiitelleet. Ainoa huonompi puoli on se että kaverisuhteiden muodostaminen vie hieman enemmän aikaa, koska monilla päiväkodissa olleilla on jo vaki kaveriporukka. Kaikille on löytynyt aina kaveri, mutta he ovat viihtyneet aina yhden tai parin kaverin kanssa kerrallaan, joukkosieluisuus ei ole heidän juttunsa, olisiko osasyynä tämä kotihoito!

 

Meillä on lapset olleet kotihoidossa esikouluikään saakka. Meillä lapset ovat olleet aina rauhallisia ja hyviä keskittymään koulussa. Päiväkodissa olleet kun tuppaavat kalastelemaan huomiota aika lailla ja pitämällä kovaa ääntä esiluokasta lähtien! Opettajatkin ovat lasteni rauhallisuutta ja keskittymiskyä kiitelleet. Ainoa huonompi puoli on se että kaverisuhteiden muodostaminen vie hieman enemmän aikaa, koska monilla päiväkodissa olleilla on jo vaki kaveriporukka. Kaikille on löytynyt aina kaveri, mutta he ovat viihtyneet aina yhden tai parin kaverin kanssa kerrallaan, joukkosieluisuus ei ole heidän juttunsa, olisiko osasyynä tämä kotihoito!

 

Meillä on lapset olleet kotihoidossa esikouluikään saakka. Meillä lapset ovat olleet aina rauhallisia ja hyviä keskittymään koulussa. Päiväkodissa olleet kun tuppaavat kalastelemaan huomiota aika lailla ja pitämällä kovaa ääntä esiluokasta lähtien! Opettajatkin ovat lasteni rauhallisuutta ja keskittymiskyä kiitelleet. Ainoa huonompi puoli on se että kaverisuhteiden muodostaminen vie hieman enemmän aikaa, koska monilla päiväkodissa olleilla on jo vaki kaveriporukka. Kaikille on löytynyt aina kaveri, mutta he ovat viihtyneet aina yhden tai parin kaverin kanssa kerrallaan, joukkosieluisuus ei ole heidän juttunsa, olisiko osasyynä tämä kotihoito!

Toisaalta inhorealistina voisin sanoa, että opettajat kyllä ovat tyytyväisiä kun mukana on hiljaisia ja syrjäänvetääntyviä lapsia, pääsevät itse siinä helpommalla. Mutta mitä lapsen päässä silloin liikkuu, ellei ole ollenkaan tottunut olemaan ryhmässä. Voi olla ihan toinen tarina. Toki kotonakasvaneista voi kasvaa sosiaalisia ihmisiä eikä syrjäytyneitä tms, mutta asioilla on monta puolta.

Itselläni ainakin erillisyyden tunne on seurannut mukana koko elämän ja jo sieltä lapsuudesta asti. En kuulu joukkoon. Oma äiti lähinnä omien pelkojensa ja jännittämisensä takia vältti sitä, että lapset olisivat oppineet sosiaalisuutta esim. kerhossa - "sellaista ei tehdä mikä jännittää niin kuin totta kai jännitti kun ei ollut paljon missään kerhoissa tms ollut", mistä itse olen eri mieltä. Sosiaalisia taitojakin kun harjoittelee, niin ne tulevat koko ajan helpommiksi ja voivat olla tosi antoisia.

Monet äidit tosiaan tiedostamattakin siirtävät omia sosiaalisia pelkoja lapselleen. Enkä väitä, etteikö kotonakasvaneet voisi oppia sosiaalisiksi esim. kerhojen avulla, mutta fanaattisimmat päiväkotien pelkääjät ja kammoksujat ovat itse usein aika epäsosiaalisia eivätkä ole saaneet hyviä kokemuksia ryhmistä tai tervettä sosiaalista itsetuntoa, rohkeaa ja kiinnostunutta asennetta sekä luottamusta hoitopaikkaa ja muita (aluksi vieraita) ihmisiä kohtaan siellä.

Ei se aina ole huono asia, että lapset ovat nykyään rohkeampia ja uskaltavat puhua. Toki käytöstavat pitää olla ja pitää osata olla hiljaa pyydettäessä, mutta minusta terveet sosiaaliset taidot ovat vain plussaa ja niitä minusta nykyään on enemmän kuin ennen kun lasten piti olla mieluiten hiljaa ja suunnilleen näkymättömiä. Vuorovaikutus on vain tervettä ja oppimismetodejakin tulisi kehittää enemmän osallistuvaan suuntaan (parantaa tutkitusti oppimistuloksiakin) sen sijaan, että yksi kaataa tietoa toisten päähän kun muut istuvat passiivisina hiljaa kuunnellen.

 

Ihmettelen Mikkosen käyttäytymistä, hän ei todellakaan osannut asiallisesti sanoa sanottavaansa. Tontin käyttäytyminen oli asiallista, todellakaan hän ei lähtenyt mukaan
haukkumiseen ja huutamaan. Fiksu ihminen antaa toiselle myös puheenvuoron.
Hävettää oikein tuollaisen naisen käyttäyminen.

Puolustan myös päivähoitoa. Omat lapseni ovat kasvaneet päivähoidossa ja saaneet siellä
virikkeitä enemmän mitä olisin ikinä itse jaksanut päivittäin heille järjestää.
Kaikki ovat aikuisia ja korkeasti koulutettuja ja erinomaisesti pärjäävät elämässä.
Lisäksi he muistelevat usein tarha-aikoja, jolloin ei tarvinnut huolehtia mistään.
Tarhakaverit siirtyivät kouluun ja ystävyys on kestänyt aikuisuuteen asti.
Ne lapset, jotka kasvoivat kotona, niin kouluunmeno oli vaikeampaa sillä heillä ei ollut
ystäviä tukena koulun alussa. Tarhalaiset olivat tuttuja jo keskenään ja näin koulun
alkaminenkin oli helpompaa.

Omista lapsistani ei ole kasvanut yhteiskuntaongelmaisia, ei myöskään heidän kavereistaan
jotka ovat aloittaneet päiväkotilapsena elämäntaipaleensa.

 

Mun äiti oli kotiäiti ja koskaan en ole päiväkodissa ollut. Kotimme vieressä oli päiväkoti ja monesti katselin sinne haikeana kun olisin halunnut leikkimään muiden lasten kanssa. Siellä oli hieno leikkikenttä jonne en sitten tietystikään päässyt leikkimään muiden lasten kanssa. Sitten vasta pääsin sinne kun tarha oli tyhjillään mutta eihän siellä itekseen ollut kovin kiva leikkiä.

Sitten kun menin kouluun niin olisin halunnut mennä koulun jälkeen kavereiden kanssa iltapäiväkerhoon mutta en päässyt sinnekään kun äiti oli kotona joten tarvetta iltikseen ei ollut. Muistan vieläkin kun itkin katkerasti kun en sinnekään päässyt ja kaikki muut kaverit pääsi.

Sanomattakin on selvää että oma lapseni menee päiväkotiin.

 

Todellakin ihmeellinen nainen tuo Mikkonen eikä siis missään nimessä postitiivessa mielessä. Tavallinen tallaaja olisi ilman miestään ja oliskos nuo mielipiteet osittain myös tulleet tältä aviomieheltä...Käsittämättömän musta-valkoinen ja rasistinen ajattelutapa. Paasaa silmät kiiluen omasta totuudestaan ja ratkaisustaan. Uranaisia ovat siis kaikki työssä käyvät naiset koulutukseen ja työtehtävään katsomatta. Lokeroituna...Hyi hemmetti, että ärsyttää!!!

 

Meillä on lapset olleet kotihoidossa esikouluikään saakka. Meillä lapset ovat olleet aina rauhallisia ja hyviä keskittymään koulussa. Päiväkodissa olleet kun tuppaavat kalastelemaan huomiota aika lailla ja pitämällä kovaa ääntä esiluokasta lähtien! Opettajatkin ovat lasteni rauhallisuutta ja keskittymiskyä kiitelleet. Ainoa huonompi puoli on se että kaverisuhteiden muodostaminen vie hieman enemmän aikaa, koska monilla päiväkodissa olleilla on jo vaki kaveriporukka. Kaikille on löytynyt aina kaveri, mutta he ovat viihtyneet aina yhden tai parin kaverin kanssa kerrallaan, joukkosieluisuus ei ole heidän juttunsa, olisiko osasyynä tämä kotihoito!

ei voi yleistää,omani oli päiväkodissa 3v asti on erittäin rauhalinen lapsi ollut aina myös koulussakin,toisin on taas ystävän lapsi joka oli kotona koulu ikään asti sopeutuminen kouluun oli erittäin vaikeata kun oli tottunut et kotona saa tehdä niinkun haluaa eli ei osannut toimia ryhmässä ollenkaan.
lapsella on paljon ongelmia on jäänyt luokalleen ei ota toisia huomioon lähti koulusta kotiin kesken päivän yms.

omani on taas oppinut ottamaan toiset huomioon oppinut ryhmätyöskentelyn jo tarhassa,ei ole koskaan tarvinnut kovaan ääneen kalastella huomiota tarhassa ikänä ole tehnyt niin koulussakaan toisin kun kaverin muksu joka on luokan häirikkö.

 

Meillä on lapset olleet kotihoidossa esikouluikään saakka. Meillä lapset ovat olleet aina rauhallisia ja hyviä keskittymään koulussa. Päiväkodissa olleet kun tuppaavat kalastelemaan huomiota aika lailla ja pitämällä kovaa ääntä esiluokasta lähtien! Opettajatkin ovat lasteni rauhallisuutta ja keskittymiskyä kiitelleet. Ainoa huonompi puoli on se että kaverisuhteiden muodostaminen vie hieman enemmän aikaa, koska monilla päiväkodissa olleilla on jo vaki kaveriporukka. Kaikille on löytynyt aina kaveri, mutta he ovat viihtyneet aina yhden tai parin kaverin kanssa kerrallaan, joukkosieluisuus ei ole heidän juttunsa, olisiko osasyynä tämä kotihoito!

ei voi yleistää,omani oli päiväkodissa 3v asti on erittäin rauhalinen lapsi ollut aina myös koulussakin,toisin on taas ystävän lapsi joka oli kotona koulu ikään asti sopeutuminen kouluun oli erittäin vaikeata kun oli tottunut et kotona saa tehdä niinkun haluaa eli ei osannut toimia ryhmässä ollenkaan.
lapsella on paljon ongelmia on jäänyt luokalleen ei ota toisia huomioon lähti koulusta kotiin kesken päivän yms.

omani on taas oppinut ottamaan toiset huomioon oppinut ryhmätyöskentelyn jo tarhassa,ei ole koskaan tarvinnut kovaan ääneen kalastella huomiota tarhassa ikänä ole tehnyt niin koulussakaan toisin kun kaverin muksu joka on luokan häirikkö.

 

Meillä on lapset olleet kotihoidossa esikouluikään saakka. Meillä lapset ovat olleet aina rauhallisia ja hyviä keskittymään koulussa. Päiväkodissa olleet kun tuppaavat kalastelemaan huomiota aika lailla ja pitämällä kovaa ääntä esiluokasta lähtien! Opettajatkin ovat lasteni rauhallisuutta ja keskittymiskyä kiitelleet. Ainoa huonompi puoli on se että kaverisuhteiden muodostaminen vie hieman enemmän aikaa, koska monilla päiväkodissa olleilla on jo vaki kaveriporukka. Kaikille on löytynyt aina kaveri, mutta he ovat viihtyneet aina yhden tai parin kaverin kanssa kerrallaan, joukkosieluisuus ei ole heidän juttunsa, olisiko osasyynä tämä kotihoito!

ei voi yleistää,omani oli päiväkodissa 3v asti on erittäin rauhalinen lapsi ollut aina myös koulussakin,toisin on taas ystävän lapsi joka oli kotona koulu ikään asti sopeutuminen kouluun oli erittäin vaikeata kun oli tottunut et kotona saa tehdä niinkun haluaa eli ei osannut toimia ryhmässä ollenkaan.
lapsella on paljon ongelmia on jäänyt luokalleen ei ota toisia huomioon lähti koulusta kotiin kesken päivän yms.

omani on taas oppinut ottamaan toiset huomioon oppinut ryhmätyöskentelyn jo tarhassa,ei ole koskaan tarvinnut kovaan ääneen kalastella huomiota tarhassa ikänä ole tehnyt niin koulussakaan toisin kun kaverin muksu joka on luokan häirikkö.

 

Meillä on lapset olleet kotihoidossa esikouluikään saakka. Meillä lapset ovat olleet aina rauhallisia ja hyviä keskittymään koulussa. Päiväkodissa olleet kun tuppaavat kalastelemaan huomiota aika lailla ja pitämällä kovaa ääntä esiluokasta lähtien! Opettajatkin ovat lasteni rauhallisuutta ja keskittymiskyä kiitelleet. Ainoa huonompi puoli on se että kaverisuhteiden muodostaminen vie hieman enemmän aikaa, koska monilla päiväkodissa olleilla on jo vaki kaveriporukka. Kaikille on löytynyt aina kaveri, mutta he ovat viihtyneet aina yhden tai parin kaverin kanssa kerrallaan, joukkosieluisuus ei ole heidän juttunsa, olisiko osasyynä tämä kotihoito!

Toisaalta inhorealistina voisin sanoa, että opettajat kyllä ovat tyytyväisiä kun mukana on hiljaisia ja syrjäänvetääntyviä lapsia, pääsevät itse siinä helpommalla. Mutta mitä lapsen päässä silloin liikkuu, ellei ole ollenkaan tottunut olemaan ryhmässä. Voi olla ihan toinen tarina. Toki kotonakasvaneista voi kasvaa sosiaalisia ihmisiä eikä syrjäytyneitä tms, mutta asioilla on monta puolta.

Itselläni ainakin erillisyyden tunne on seurannut mukana koko elämän ja jo sieltä lapsuudesta asti. En kuulu joukkoon. Oma äiti lähinnä omien pelkojensa ja jännittämisensä takia vältti sitä, että lapset olisivat oppineet sosiaalisuutta esim. kerhossa - "sellaista ei tehdä mikä jännittää niin kuin totta kai jännitti kun ei ollut paljon missään kerhoissa tms ollut", mistä itse olen eri mieltä. Sosiaalisia taitojakin kun harjoittelee, niin ne tulevat koko ajan helpommiksi ja voivat olla tosi antoisia.

Monet äidit tosiaan tiedostamattakin siirtävät omia sosiaalisia pelkoja lapselleen. Enkä väitä, etteikö kotonakasvaneet voisi oppia sosiaalisiksi esim. kerhojen avulla, mutta fanaattisimmat päiväkotien pelkääjät ja kammoksujat ovat itse usein aika epäsosiaalisia eivätkä ole saaneet hyviä kokemuksia ryhmistä tai tervettä sosiaalista itsetuntoa, rohkeaa ja kiinnostunutta asennetta sekä luottamusta hoitopaikkaa ja muita (aluksi vieraita) ihmisiä kohtaan siellä.

Ei se aina ole huono asia, että lapset ovat nykyään rohkeampia ja uskaltavat puhua. Toki käytöstavat pitää olla ja pitää osata olla hiljaa pyydettäessä, mutta minusta terveet sosiaaliset taidot ovat vain plussaa ja niitä minusta nykyään on enemmän kuin ennen kun lasten piti olla mieluiten hiljaa ja suunnilleen näkymättömiä. Vuorovaikutus on vain tervettä ja oppimismetodejakin tulisi kehittää enemmän osallistuvaan suuntaan (parantaa tutkitusti oppimistuloksiakin) sen sijaan, että yksi kaataa tietoa toisten päähän kun muut istuvat passiivisina hiljaa kuunnellen.

Peesi!!

 

Uskomatonta miten suomalaisiakin on helppo höynäyttää tuollaisella kiihkopuheella. Mikkosen lausunnoissa ei ollut mitään sisältöä, vaan hän keskittyi haukkumaan vastamielipiteitä melko voimakkain sanoin, perustelematta itse yhtään väitöksistään. Kuka tahansa tiedemaailmaa tunteva ei voi tuosta vain väittää että tällainen tutkimus on hatusta vedetty, koska vaan sattuu olemaan eri mieltä kuin tulokset. Ja kuka tahansa psykologiaa opiskellut voi ihan itse tarkistaa tutkimustulosten yksiselitteisyyden: päiväkoti valmistaa lasta sosiaalisiin suhteisiin.

Mikkonen laukoi puolitotuuksia ja perustelemattomia väitteitä ja kuittasi vastaväitteet mitenkään mihinkään liittymättömillä, täysin perusteettomilla kommenteilla. Juu, kyllä sitä unnetta oli vahvasti mukana, mutta puolet näistä "valttisanoista" tunneälystä tarhaamiseen oli kärjistettyjä ja täysin ohi aiheen. Ja syy minkä takia toinen "nössö", niinkuin joku täällä jo nimitteli, pysyi hiljaa, näkyi kyllä kasvoista: idiootin kanssa on turha väitellä, kun hän vaan vetää sinut tasolleen ja voittaa kokemuksella. Mikkonen kaivoi omaa hautaansa koko keskustelun ajan.

Millä ihmeen perusteella lapsella voi olla vain ja ainoastaan kaksi rakastavaa ihmistä elämässään? Entäs sisarukset ja sukulaiset, eikö heidän hoiviinkaan saa lasta jättää? Entäpäs lastenhoitaja? Ja mitäs sitten kun isin ja äidin pikku mussukka siirtyy koulumaailmaan ilman minkäänlaista totuttelua siihen, että vanhempi ei voi aina olla tukemassa kun eteen tulee ongelma? Tällaisilla lapsilla valitettavasti on suurempi riski syrjäytyä, sillä heillä on heikommat kyvyt muodostaa uusia sosiaalisia suhteita, ja "kulttuurishokki" mikä siitä aiheutuu voi pahimmillaan saada lapsen pelkäämään sosiaalisia tilanteita.

Mikkonen puhuu, niinkuin itsekin totesi, sydämestä, enkä epäile hetkeäkään etteikö hän olisi rakastava ja lapsen etua ajatteleva äiti. Mutta ei näitä asioita voi ajatella pelkästään tunteella, ja jos ei sen vertaa löydy sitä paljon puhuttua sydäntä myöntää itselleen, että ehkä pitäisi katsastaa todisteiden valossa omaa asennoitumistaan, ei myöskään voi väittää ajattelevansa lapsensa parasta. Mikkonen ylitti rajan, jossa hän tunteen palon pauloissa ei enää keskittynyt lapsen etuun vaan oikeassa olemiseen.

Ja jos joku täällä vielä tosissaan yrittää väittää, että päiväkoti kulkee käsi kädessä välinpitämättömyyden kanssa, menkööt sanomaan se päin naamaa kahden lapsen yksinhuoltajaäidille joka tekee kahta työtä ihan vaan että rahat riittäisi vuokraan ja ruokaan ja sille vähälle vapaa-ajalle, mitä hän ehtii lastensa kanssa viettää. Jos joku kehtaa tosissaan väittää, että hän ei välitä lapsistaan koska vie näitä päiväkotiin saisi pikkuhlijaa miettiä uudestaan minnepäin sitä sormeaan heristää.

ei lisättävää

Mulla semmonen lisäys vaan, että se nainen käytti 10 000 sanaa eikä herättäny ku nauruun ratkeamisen ja se mies vain muutaman sanan ja ne kaikki oli fiksuja ja järkeviä sanoja.

 

Mä TOIVON, että TimoTeeAa löytää pian taas uuden kampaajattaren ja jättää Ninan kuten teki aiemmalle vaimolleen. Siinähän sitten Nina kituuttaa kotiäitiyden onnea sillä rahalla, mitä valtio suo + Mikkosen elatustuella. Voisi saada tuokin fanaatikko ihan uuden ja tuoreen katsantokannan.. Ihan täysin sotahullun miehensä aivopesemä nainen, tuskin kampaajatar on itse opiskellut totalitarismin tai natsismin salaisuuksia.

 

Jopas vallitsee kaksplussan mammoilla taas yksimielisyys.

On täälllä niin sivistynyttä ja suvaitsevaista porukkaa. Yksi ihminen, jolla on vähän voimakkaammat mielipiteet teilataan taas yhdestä suusta. Ja saa vain kysyä mistä johtuu kiusaaminen koulussa.

Oksetatte minua. Tuollaist vain navetan taakse ja lisääntyminen jättäkää paremmile ihmisille.

 

On täälllä niin sivistynyttä ja suvaitsevaista porukkaa.

Puhut täysin asiaa. Palstalaisiin verrattuna Mikkonen ei missään vaiheessa osoittanut sivistyneisyyttä tai suvaitsevaisuutta. Mukana tuli vähän asiaakin, mutta se hukkui lähes täysin asiattomaan vouhkaamiseen. Perusteluja ei kuulunut, mutta ääntä, puhetta ja loukkauksia löytyi sitäkin enemmän.