Nielurisaleikkaus aikuisiällä

Onko teillä muilla leikatuilla ollut koko nielun ja kielen kirvelyä? Menee syömiseen niin monta tuntia, että syön vielä esim. Lounasta, ku päivällinen tulee ja kauhea nälkä koko ajan . Mikä tähän kirvelyyn auttaisi, kun vesikin kirvelee? Mulla on alkanut tulla myös panacodista pahoinvointia, kun olen joutunut vetämään tyhjään mahaan.. Mutta enää ei ole tarvinnut katetroida !

 

Leikattiin maanantaina, eli 4. päivä vasta menossa. Leikkaus jäi kesken veritulvan vuoksi. Kipu on jatkuvaa, mutta kovaa. Myös vesi kirvelee korvia kuin työnnettäisiin ruosteista naulaa korvan kautta pään läpi. Nutriletteja ja mehujäätä pystyy syömään vaivoin. Myönteisenä puolena se, että paino tippuu kilon päivässä! Nyt odotan peitteiden irtoamista ja siihen kuuluvaa verensyöksyä, ja jos siitäkin selvitään, niin mahdollista operaation loppuun viemistä syssymmällä.

 

...toipuu niin kuin pitääkin. Eipä niillä ole mitään intoa lukea näitä palstoja, saati kirjoitella.

Mutta pessimistihän ei pety: itse tiesin ja vaimokin aavisti homman menevän poskelleen ;-)

Häirikkökuorsaus, apneat, nielun ahtaus ja satunnaiset proput kuitenkin saivat valitsemaan tämän. Olisipa lähetteen vain saanut jo 20 v sitten, kun lääkärit ihmettelivät risojen kokoa, mutta lähetettä kukaan ei ymmärtänyt kirjoittaa.

Paskarisat pois vaan ja mahdollisimman nuorena! En ole kuullut kenenkään jääneen niitä kaipaamaan tai myöhemmin takaisin pyydelleen.

 

Auts auts! Tsemppiä!

Mulla poistettiin aikuisiällä paikallispuudutuksessa, verenvuotoa oli jonkin verran kun peitteet lähti mutta yritin vaan ottaa rennosti ja kyllähän se muutaman tunnin kuluttua lakkasi. Muuten toivuin mainiosti.

Leikkaus oli mahtava juttu! Loppui suurin osa kaikesta sairastelusta, flunssistakin, vaikka alumperin menin leikkaukseen paiseiden vuoksi.

 

Menisin toistekin, jos olisi tarve. Eihän se toipilasaika mitään herkkua ollut, mutta ei mitään ylettömän kamalaakaan ja kummasti auttoi se, että tiesi paiseiden, angiinoiden ja proppujen olevan historiaa.

Yksin kotona ei leikkauksen jälkeen todellakaan kannata olla. Itse ainakin tarvitsin muiden apua, enkä missään nimessä olisi kyennyt tekemään mitään kotihommia, hoitamaan lapsia tms. Kyllä leikkaus sen verran heikoksi vetää ja kipulääkkeet tekevät olon väsyneeksi ja tokkuraiseksi. Siinä on vaan turvallisuusriski itselle ja muille (HUOM! Etenkin pienten lasten kanssa). Itse olin vanhempieni luona ja nukuin, nukuin, nukuin.

Oli miten oli, jos sen lähetteen on saanut, se ei turhan takia ole annettu. Leikkaukseen kannattaa todellakin mennä. Elämänlaatu paranee hurjasti jo ihan siinä, ettei hengitys haise enää niin kammottavalle. Mulla oli vaikea tulehdus ollut jo monta kuukautta kurkussa ja karkotin kaikki potentiaaliset miehet varmaan jo hajulla :ashamed: ... Sittemmin löytyi puolisokin, joten leikkaus todellakin kannatti

 

^ Just näin! Mulla oli myös niitä proppuja koko ajan, ja angiinoita, ja aina piti varoa ettei saa vetoa kurkkuun kun heti iski angiina. Nyt sairastan tosi harvoin mitään!

 

Ihan ok se meni, yllätyin tosin leikkauksen jälkeen kun oksensin verta.
Alkuun nielu oli niin kipeä, että puhumisen yrittämisestäkin tuli kyyneleet silmiin. Aika pian siitä kuitenkin toipui.

Sairauslomaa olis saanut muistaakseni viikon (tai jopa kaks), mutta oli pakko käydä toimeen jo 4 päivän kuluttua leikkauksesta. Syöminen ja pitkään puhuminen sattui kovin, mutta onneks oli kipulääkkeitä

 

Panacodit loppui pari päivää sitten, nyt yritettävä elää 4000mg:lla parasetamolia. Lääkkeet lyö mahan kuralle ja paskan mukana tulee kokonaisia tabletteja. Ei ihme, että kipu ei katoa. Pari yötä mennyt jo nukkumatta. Katteet yhä sitkeästi paikallaan ja verta tihkuu ajoittain. Turvotus on kova. Nyt mennyt 2 vkoa operaatiosta. Leuka ja niska ovat nyt hiivatin kipeät, ilmeisesti leikkauksessa jouduttiin tunkemaan aika paljon tavaraa suuhun. Alaleuan ikenissä ainakin on jonkin laitteen painamat syvät reiät.

 

Perjantaina 11.6 leikattiin eli nyt viides päivä menossa. Lääkkeinä Ketorin 3xpv ja Lodine 2xpv. Panacodia söin sairaalassa pahan angiinan takia ja siit tuli tosi huono olo, joten sitä ei määrätty. Leikkaus meni kai hyvin, eipä siitä paljon kommentoitu. Menin leikkaukseen n. klo 10 aamulla ja heräsin 11.30 ekan kerran. Siinä meni tunti torkkuessa, kipua oli vähän, muttei niin paljon kuin oletin. Heti tajusin että leikkaus on ohi ja missä olen, olin onnellinen koska aamulla olin aika peloissani. Hoitajat antoivat heti poreena panadolia ja parin tunnin päästä söin mehujään sairaalassa. Viiden aikaan pääsin saattajan mukana kotiin.

Kotona mennyt ihan hyvin, mitä nyt ärsyttää kun on nälkä muttei pysty syödä. Kipu on melkein siedettävää, kun vertailukohteena pari kk sitte siarastettu paha angiina, jolloin tulehdusarvot 247 ja sairaalassa pari päivää tiputuksessa. Nukkumaan on pystyny aika hyvin, mitä nyt parin viime yön aikana on heränny kipuihin, mutta sitte vaan tabletti pakolla alas ja untenmaille. Kihlatulla on ollut mukavaa aikaa kun ei oikein ääntä tuu.. Henki on haissu tosi pahalle ja suus maistuu myös ihan hirveelle.

Eniten pelottaa se katteiden irtoaminen ja mahdollinen verentulo. Sairaala on kuitenki 60km päässä, ettei sinnekkää ihan heti lähdetä. En oo pystyny suuta kunnolla aukasemaan, oon vaan nähy, että pikkukieli on tosi turvoksissa ja vaaleaa näkyy vähä. Kurkku tuntuu muutenki oudolta, mut kai siihen tottuu. Pelottaa ehdinkö toipua täs kahden viikon aikana, kun sitte on pakko mennä töihin ja heti muutamaksi päiväksi pitkiä päiviä pihalla lasten kanssa.

Onko kellää tullu sellasta. että kun yöllä herää niin ei saakaan henkeä heti ja sit rupee yskittämään? Se on ollu ihan kamalaa kun pari kertaa on tuntunu että tukehtuu ja sitte yskiminen sattuu ja kipu säteilee leukaan ja korviin. En oo pystyny ihan hirveeti syömäänkää mitää, ku kipu on sellasta pistävää, mut sen kans nyt ehkä pärjää. Onko kellää mitää hyviä kokemuksia katteiden lähtemisestä, kun kaikki vaan kirjottaa että se oli ihan hirveetä ja kipu tosi kovaa? Huomaako sen kuitenkin aina, kun ne lähtee?

Oon myös vähä huolissani noista mun lääkkeistä, että riittääkö ne sitte, jos tää kipu vielä kovenee? Oon ajatellu ottavani sitte vaikka buranaa vielä kolmantena lääkkeenä, onkohan siitä jotain haittaa?

Mulla on myöski ollu runsasta keltasta vuotoa tavallisen valkovuodon sijasta, onkohan se normaalia. Luulisin sen tulevan lääkkeistä. Istunnolla en oo käyny leikkauksen jälkeen, mut oon ajatellu sen johtuvan vaan siitä, ettei oo syöny mitää. Eiköhän suoli rupee sitte ittestään toimimaan ajan kanssa? =o

Kertokaapa vielä, miten kauan teillä meni, ennen ku pystyitte syömään taas ihan tavallisesti?

 

Nyt mennyt 2,5 vkoa. Viime yönä pystyi jo nukkumaan 6 tuntia. Pari edellistä meni valvoessa niska-, leuka ja nielukivun vuoksi. Kipu alkaa vähitellen, mutta sekeästi hellittämään. Eniten haittaa kitalaki ja -purje, joita kirvelee kaikki, mitä suuhun laittaa - hengitysilma mukaan lukien. Johtunee siitä, että uvulaa, elikkäs pikkukieltä raksittiin myös pienemmäksi, ja sen turvotus on vasta laskemassa. Kaikki vähänkin hapan tai maustettu eväs polttelee. Erikoista on myös se, että mehujään ja kasvissosekeiton lisäksi helpoimmat nieltävät ovat pelmenit ja kylmäsavulohi - eipä olisi tullut mieleen.

SUOLAVEDELLÄ KURLAAMINEN AUTTAA HUOMATTAVASTI! Suosittelen lämpimästi, useita kertoja vuorokaudessa.

 

Tässä hieman kipurankingia

1. Jalan katkeaminen dol 9,5, kestää sikamaisen kauan...
2. Nielurisaleikkaus dol 9,3
3. Verkkokalvon irtoaminen dol 9,7, eli paskat tulisi housuun, jos kipu ei olisi niin hetkellinen ja suoli tyhjä...

Miss Mykkä: Kyllä se kakkuli taas huilaa (_O_), kun on jotain mitä paskoa. Itselläni ei ole ollut minkään väristä vuotoa, miten muilla miehillä?

Syksyllä sitten toinenkin puoli kuntoon, kun nyt jäi vähän kesken?

 

MC Tuska: kiitos vastauksesta.

Tänään nyt iltapäivällä rupes tuntumaan polttelua kurkussa, arvelisin peitteiden alkavan irrota (toivotaan ainaki). Muuten polttelu ei haittaa, mut juominenki sattuu, eikä pysty syödä mitää. Kumpa alkais jo kunnolla parantua, niin ei tarvisi pelätä verenvuotoja ym. Jääpalat kyllä auttaa!

 

Hei
Minun nielurisa leikkaukseni ei mennyt ihan niinkuin kirjoissa. Nyt on paranemisesta alkamassa 5 viikko! Eiköhän se yleensä mene 2 viikossa ohi, mutta poikkeuksiakin voi tulla ja tässä hyvä esimerkki siitä. Onnea ja pikaista paranemista kaikille, jotka olette menossa leikaukseen.

Ensin sairastuin kurkku kipuun, oksentelin ja kuumetta oli siinä 39.8 - 40 hujakoilla. Ensimmäisenä päivänä ei mitään puhettakaan leikkauksesta vaikka jo sitä ehotin kovissa tuskissani. Seuraavana päivänä puhuttiin että jos syksymmällä lähetetään leikkaukseen ja kolmantena päivänä kahden tunnin varoituksella leikkaukseen.

Nukutusaine ei sitten oikein sopinut ja siitä minulle tuli koko kehoon polttavan kuuma tunne leikkauksen jälkeen illalla ja seuraavana aamuna, joka helpotti vain kylmägeelipusseilla, edes kylmä suihku ei rauhoittanut tuskaa.

No kolmantena päivänä leikkauksesta lähetettiin kotiin, silloin minulle vasta selvisi mitä kielessä olevat jäljet ovat. Ne olivat palovammoja. Meinasin tehdä seuravana päivänä valitusta kielen poltosta 5 eri kohtaa, mutta Ylilääkäri kertoi että olin kriittisessä tilassa leikkaus pöydällä, kun veren vuoto oli ollut niin kova, että oli kiireesti jouduttu polttamaan haavat kiinni.

No toipuminen ei sitten lähtenyt ihan käyntiin kunnolla en saanut juurikaan mitään syötyä ja juotua. Sekä sain vääriä särkylääkkeitä Burana 600mg ja Pronaxen 500mg mitä ei missään nimessä saa yhtäaikaa käyttää ja jälkimmäinen saattaa aiheuttaa suu tulehdusta. No kipeeksinä sitten tuli viikonpäästä takaisin sairaalaan ja tiputukseen. Niin kuiva oli että tippaa yritettiin laittaa 7 kertaa ennenkuin saatiin. Kolme päivää tipassa olin.

Kipulääkkeet saatiin nyt kohdilleen ja hetken näytti hyvältä, Kaksi viikkoa leikkauksesta lähti kaikki peitteet ja alkoi kamalasti vuotaa verta ja sitähän tuli. Ambulanssissa ei saatu vuotoa lakkaamaan kylmäpussilla niskassa, nii eikun takaisin jälleen sairaalaan. Siellä se pari kertaa vielä vuoti mutta sitten saatiin lakkaamaan. Pari päivää seurannassa ja kotiin.

Turvotuksen tunnetta on oik. puolella ja kipua on edelleen, kun leikkauksesta on nyt kulunut yli neljä viikkoa. Ja puhe ei vielä ole palautunut kunnolla R tahtoo olla hankala sanoa.

PARANEMISIA!

 

minulta poistettiin nielurisat v. 1956 ruudilla polttamalla ja sairaslomaa annettiin yksi päivä.

 

Itsellä neljäs päivä jälkeen leikkauksen ja piti paikkansa mitä sairaalassa sanoivat, että 3. ja 4. päivä leikkauksen jälkeen saattavat olla kivuilta pahimmat. Kotiuduin yhden yön jälkeen sairaalasta. Huomista odotellessa josko sitä kivut hellittäisivät edes vähän. Panacodia on mennyt 6 tabua päivässä, joskus kaksi kerralla esim. aamulla kun kipulääkkeiden ottoväli jäi liian pitkäksi ja kivut yltyivät. Kivun lievitys kannattaa ottaa tosissaan, turha niitä kipuja on sietää kun lääkevalikoimaa löytyy kyllä. Olin myönteisesti yllättynyt, että sairaalassakin kysyttiin vähän väliä että tarvitsenko lisää kipulääkitystä. Monissa muissa vaivoissa tuntuu siltä, että kipulääkkeiden pyytämistä ryhdytään heti kyseenalaistamaan.

Vatsa tässä joutuu myös koville lääkkeistä ja siitä kun ei pysty syömään oikein mitään, vain vähän soseutettua ruokaa. Tiistaina oli leikkaus ja en ole sen jälkeen käynyt isommalla hädällä... Toivottavasti tässä ei saa ummetusta vielä kaupan päälle. Kaipa se suoli alkaa toimimaan, kun sinne saa lykättyä ensin jotain kiinteämpää tavaraa. Onko muilla mitään kokemuksia ummetuksesta? Oletteko joutuneet käyttämään jotain ummetuslääkettä Duphalac tms.?

 

ummetukseen runsas veden juonti ja hyviä öljyjä, voi tipotella esim ruoan sekaan, salaattiin ym. ulostuslääkkeet tekee vain enimmäkseen järkyttäviä ilmavaivoja.

 

ummetukseen runsas veden juonti ja hyviä öljyjä, voi tipotella esim ruoan sekaan, salaattiin ym. ulostuslääkkeet tekee vain enimmäkseen järkyttäviä ilmavaivoja.

pitkaikaiseen ummetusvaivaan joo. Mutta toi esim. panacodin aiheuttama lama on kyllä ihan erilaista. Mulla ei vatsa toiminut viikkoon kun jouduin syömään nielurisaleikkauksen jälkeen monta päivää maksimiannoksella panacodia, tuolloin se oli kahdeksan tablettia päivässä.

peräruiskella (toilax) piti sitten autella taas vauhtiin.

 

ummetukseen runsas veden juonti ja hyviä öljyjä, voi tipotella esim ruoan sekaan, salaattiin ym. ulostuslääkkeet tekee vain enimmäkseen järkyttäviä ilmavaivoja.

pitkaikaiseen ummetusvaivaan joo. Mutta toi esim. panacodin aiheuttama lama on kyllä ihan erilaista. Mulla ei vatsa toiminut viikkoon kun jouduin syömään nielurisaleikkauksen jälkeen monta päivää maksimiannoksella panacodia, tuolloin se oli kahdeksan tablettia päivässä.

peräruiskella (toilax) piti sitten autella taas vauhtiin.

pistän vielä paremmaksi: risaleikkauksen ja panacodin jälkeen mulle kehittyi ummetus joka kesti 3kk. rusinoita tuli vain tuona aikana ja sitten ei auttanut muu kuin mennä koneelliseen suolihuuhteluun ( 3 kk ajan). ei ollut muuten paha kokemus, ja pääsin vaivasta.

 

Mulla on menossa seitsemäs päivä leikkauksen jälkeen. Leikkautin yksityisellä Terveystalolla ja pääsin samana päivänä saattajan mukana kotiin.. Kaikki sujui hyvin, mutta sitten n. 5h leikkauksen jälkeen alkoi tajuton verenvuoto nielusta. Ei muuta kun kylmäpussia niskaan ja kaulalle, samalla myös kastelin suuta kylmällä vedellä (jääpalat myös erinomaisia). Vuoto kesti n. 4min, mutta verta tuli tosi paljon.. Päivät menivät sen jälkeen hyvin, nielu ei ole ollut edes kovinkaan kipeä. Kuitenkin nyt kaksi viimeistä yötä on tullut verenvuotoa nielusta, ne ovat olleet n. 3 minuuttia, eli ei pitkiä.. mutta silti verta tuli jälleen melko runsaasti. Mulla siis toipumisessa pahinta ovat olleet noi vuodot, ei niinkään kipu.. se pysyy hyvin kipulääkkeitten kanssa hallussa. Peitteet on osittain lähteny, siitä tämä verenvuoto.. mutta pahoin pelkään, että tänäkin yönä on sama show edessä. Eli kylmäpussit, jääpala ja jäätelö valmiiksi. Verenvuodon jälkeen (ja myös muutenkin) kannattaa nukkua pää hieman ylempänä, jolloin kaulalle ei kohdistuisi suurta painette, joka taas nostaa vuotoriskiä. Tsemiä kaikille, jotka leikkauksesta toipuvat. Itsekkin olen kai jo voiton puolella

 

Niin ja vielä lisäys edelliseen, eli oon 20-vuotias mies. Ois tosi hyvä, jos joillain ois jakaa kokemuksii noist verenvuodoista, koska itteeni hieman hirvittää toi juttu. Ei sillä, että kuolisin verenhukkaan.. vaan, koska se on ällöttävää nieleä hyytynyttä verta unissaan. Niin ja Panacod sopii mulle erittäin hyvin, ei mitää ongelmaa vaikka tyhjään vatsaan kiskasee!

 

Maanantaina 23.8 suoritettiin leikkaus. Kaikki oli sujunut hyvin vaikka jännitinkin ihan perkeleesti. Ainoastaan haavojen kiinnipolttamisen yhteydessä poltettiin sitten kieli ja pikkukieli. Kurkku oli aivan uskomattoman kipeä ensimmäiset 2päivää, vaikka söin tupla-annokset määrättyjä kipulääkkeitä, niin silti kurkku säteili kipua sydämentahdissa :/

Perjantaina erehdyin yskäisemään voimakkaasti, mikä aiheutti ensimmäisen verenvuodon, otin tilanteen rauhallisesti ja laitoin kylmäkallen kaulalle ja jääpaloja suuhun. Vuoto tyrehtyikin noin 15 minuutissa.

Seuraavat päivät sujuivat taas hyvin ja pystyin jo nielemään pehmeitä ruokia, kuten perunamuusia, makaronia ja puuroa. Mutta sitten sunnuntai-iltana alkoi taas vuoto, taas rauhallisesti vain kylmää ja jäitä, vuoto loppui nopeasti, mutta kurkku tuntui kummallisen kipeältä.

Maanantai aamuna jälkitarkastukseen sairaalaan, sanoivat kurkun näyttävän hyvältä. Itse olin erimieltä ja pyysinkin vahvempia lääkkeitä, koska sunnuntai-illan vuodon jälkeen kipu oli taas pahentunut.

Nyt olen maanantaista alkaen joutunut syömään taas vain jogurttia ja mehukeittoja. Kurkku ei tunnu yhtään paremmalta, ja peitteet ovat sitkeästi paikallaan. On siis menossa 9.päivä leikkauksen jälkeen.

Ja jos ulostamisesta mainitaan niin: 9päivää ja 2paskaa. Molemmilla kerroilla istunto on ollut noin 20min mittainen. Kiinteää!

 

Tiistaina 14.9 leikattiin nielurisat ja samalla tehtiin kurkkuun jotain joka ehkäisee kuorsausta. Aamulla siis menin sairaalaan ja pari tuntia jouduin odottamaan kunnes tuotiin esilääkitys, sen jälkeen nukahdin vähäksi aikaa ja sitten noin tunnin sisällä esilääkityksestä tulivat hakemaan leikkaukseen. Jännitin nukutusta aika paljon mutta kun olin salissa niin en enää edes tiennyt nimeäni, sen verran hyvin tehosi se esilääkitys. Sitten kun heräsin niin koski ihan älyttömästi, ja laittovat tipan kautta meleko myrkyt kun hävis kivut kokonaan. Ruinasin hoitajilta luvan päästä samana iltana kotiin kun en halunnut sinne jäädä. Ensimmäinen yö meni ihan hyvin mutta sitten alkoivat kivut. Yhtään yötä en ole sen jälkeen nukkunut kokonaan vaan herännyt aamuyöllä ja ottanut 2x 500mg pamol f ja 2x 600 buranan ja takasi nukkumaan. aamulla herättyäni oon ottanu aina saman satsin uuvestaan. Olen syönyt lääkkeitä aika paljon enemmän kuin lääkäri määräsi, tosin nyt vähän vähentänyt. kivut vaan ei tunnu häviävän millään kokonaan pois. lämmintä ruokaa en ole syönyt ollenkaan, pilttiä, viiliä ja jogurttia enimmäkseen. muutamia leipä palasia olen myös syönyt mutta ei olisi näköjään kannattanut, sen jälkeen aina kurkku menee tosi kipeäksi. suussa maistuu tosi pahalle, alkaa varmaan peitteet irrota. Tyttöystävää varmaan etoo jo aika paljon meikäläisen haju, hammasharjaan en oo uskaltanu koskea saati sitten suuhun laittaa. Kieli on vielä tosi turvoksissa, puhe kuulostaa (ainakin itsestä) ihan pikku lapsen lässytykseltä. Suosittelen kaikille että ottakaa niitä lääkkeitä niin paljon kuin maha ja pää vaan kestää, niin on vähemmän kipuja. Ite oon käyny yhen kerran paskalla, ei tule mittään mutta pierettää koko ajan. Verta ei ole vuotanut kuin yhden kerran, silloinkaan ei paljon yli tee lusikallista tullut.

 

Saikku vetelee viimeisiään, risat leikattiin 12 päivää sitten. Ei voi muuta sanoa, kuin että toipuminen on todella yksilöllistä.

Leikkaus ei jännittänyt niinkään, mutta nettikeskusteluja lukeneena toipuminen paljonkin. Yllätyksekseni minulla ei ole ollut juuri mitään kipuja: toki kurkku on arka, tuntui alkupäivinä turvonneelta ja nieleminen ei juurikaan houkutellut, mutta mitään jatkuvaa kipua ei ollut. Otin säännöllisesti kipulääkkeitä ja koetin ajoittaa syömiset niiden mukaan, vaikka yhtään ruokahalua ei kyllä ollut.

Minulla suurempi ongelma oli syömättömyydestä ja särkylääkkeistä johtuva kuvotus. Ikävin päivä oli viikko leikkauksen jälkeen, jolloin ilmeisesti peitteet irtoilivat. Henki haisi ja syljessä oli verta. Koko päivänä en juuri muistanut syödä, jolloin alkuillasta tuli veristä oksennusta. Tämän jälkeen psyykkasin ihteni syömään vaikka jogurttia lääkkeenoton jälkeen. Nenä oli tosi tukossa muutama päivä leikkauksen jälkeen, jolloin aloin huuhtelemaan sitä "sarvikuonokannulla". Lääkkeet myös nukuttivat rajusti, saatoin nukkua 10-12 tunnin yöunet ja siihen päälle vielä 4 tuntia "päiväunia".

Kuitenkin olo on jo nyt todella hyvä, oikeastaan koko toipumisaika on mennyt paljon paremmin kuin uskalsin ajatella. Ummetus oli minullakin vieraana, koska normaalit kuitulähteet (ruisleipä yms.) jäi ruokavaliosta pois, mutta sekin on nyt ohi. Tällä viikolla oon jo syönyt ihan normaalia ruokaa.

 

Maanantaina oli leikkaus ja nyt eletään keskiviikkoa. Olo ollut ihan hyvä ja mitään pahoinvointeja ei ainakaan vielä ole ollut. Leikkauksessa en ollut ekaa kertaa pappia kyydissä, joten ei yllätyksiä.

Nyt pieni yllätys, että keskiviikkona (3 päivänä) ollut kurkku eniten kipeä. Ja saa nähä alkaako ne verivuodot ja katteiden irtoamisetkin jossakin vaiheessa... Voipi olla ettei tuo normi 3x burana, sekä 6x panacod riitä, joten lisätään jos kipeytyy....

 

minulta poistettiin nielurisat v. 1956 ruudilla polttamalla ja sairaslomaa annettiin yksi päivä.

tuffaltani poistettiin nielurisat sodassa. hieman viinaa kaadettiin kurkkuun ja lääkäri itsekkin otti muutaman kulaukset. oli järkyttävä kokemus, mutta hengissä selvisi siellä ei kans saanu montaa päivää saikkua...tämä vaan kerroin että saisi toipilaat voimia muistaessaan mitä joskus on ollut kun morfiineistakin oli sodassa pulaa sit loppuvaiheessa.