Ranska ja Itävalta ovat Euroopan ainoita maita, joissa toksoplasmavasta-aineet seulotaan kaikilta raskaana olevilta.
Useimmissa maissa, Suomi mukaan luettuna, ei seulota kaikkia, koska selkeää näyttöä synnynnäisen toksoplasmoosin estohoidon tehosta ei ole (Gilbert ja Gras 2003). Selviä riskiryhmiä on vaikea erottaa. Tutkimukset eivät ole paljastaneet mitään erityisiä riskitekijöitä, joiden mukaan kohdennettua seulontaa voitaisiin suunnitella (Boyer ym. 2005). Toisaalta paljon maaperän tai raa'an lihan kanssa tekemisissä olevat, kuten puutarhurit, teurastamo- ja elintarviketyöntekijät ja eläinlääkärit, voivat altistua toksoplasmalle muita useammin. Keski- ja Etelä-Euroopassa toksoplasma on yleinen, joten sinne matkustavilta raskaana olevilta olisi hyvä määrittää vasta-aineet ennen matkaa ja tarkistaa ne seronegatiivisilta matkan jälkeen. Taudille alttiita tulisi opastaa välttämään vajavaisesti kypsennettyä lihaa, pesemättömiä vihanneksia ja kuorimattomia hedelmiä sekä noudattamaan hyvää käsihygieniaa.
Todettu tai epäilty toksoplasmainfektio raskauden aikana. Jos raskaana olevan naisen todetaan tai epäillään sairastaneen toksoplasmainfektion raskauden aikana, hänelle aloitetaan estohoito spiramysiinillä (Montoya ja Remington 2008). Tämä on makrolidiryhmän antibiootti, jota saa erityisluvalla. Hoitoannos on 9 miljoonaa yksikköä (3 g) vuorokaudessa jaettuna 2-3 annokseen. Spiramysiini ei makrolidien tapaan läpäise istukkaa kovin helposti, mutta se konsentroituu istukkaan. Tarkoituksena on estää toksoplasman pääsy sikiön puolelle, mikä saattaa tapahtua vasta useiden viikkojen kuluttua äidin infektion alkamisesta. Sikiön mahdollinen tulehdus tulisi sulkea pois lapsivesinäytteestä PCR-tutkimuksella. Negatiivinen tulos suositellaan ainakin Ranskassa tarkistettavaksi esimerkiksi neljän viikon välein mahdollisen myöhemmän transmission toteamiseksi. Estolääkitystä jatketaan raskauden loppuun saakka. Vastasyntynyttä hoidetaan spiramysiinillä yleensä muutamia kuukausia, kunnes synnynnäinen infektio voidaan sulkea pois vasta-ainemääritysten perusteella (IgM-negatiivisuus, äidistä peräisin olevan IgG:n vähenevä suunta). Jos sikiö todetaan infektoituneeksi eli toksoplasmaspesifinen PCR-löydös lapsivedestä on positiivinen, hoidoksi vaihdetaan pyrimetamiinin ja sulfadiatsiinin yhdistelmä sekä foolihappoprofylaksi. Suomessa tätä hoitoa annetaan 3-4 viikon jaksoissa vuoroin spiramysiinin kanssa. Hoidon on todettu vähentävän toksoplasmoosin vaikeita seurauksia. Sen sijaan estohoidon tehosta ei ole selkeää näyttöä (Gilbert ja Gras 2003). Joka tapauksessa spiramysiiniä suositellaan käytettäväksi, kunnes saadaan näyttöä sen tehosta tai tehottomuudesta.
Epäily synnynnäisestä tulehduksesta saattaa herätä kaikututkimuksen perusteella. Synnynnäiselle toksoplasmoosille tyypillisiä ovat keskushermostolöydökset - yleisimmin aivokammioiden laajeneminen eli hydrokefalia tai mikrokefalia - ja myös kohdunsisäisen kasvun hidastuminen on mahdollista. Kaikille kohdunsisäisille infektioille on tyypillistä suuri istukka. Jos oireinen synnynnäinen toksoplasmainfektio havaitaan aikaisin, esimerkiksi keskiraskauden rakennekaikututkimuksessa tai sikiön poikkeavuuden perusteella otetussa lapsivesinäytteessä, kyseessä on jo vakavasti sairas sikiö. Tällöin vanhempien kanssa on keskusteltava myös raskauden keskeytyksestä. Synnynnäisen toksoplasmainfektion saaneista lapsista 85 % syntyy oireettomina, jolloin tautia ei yleensä ole edes epäilty. Klassinen löydöskolmikko hydrokefalia, kallonsisäiset kalkkiutumat ja korioretiniitti on hyvin harvinainen. Keskushermostolöydösten ohella muita vastasyntyneen oireita tai löydöksiä voivat olla maksan suurentuminen, askites, kouristelu ja muut neurologiset oireet, trombosytopenia tai anemia. Oireettoman lapsen hoitamaton toksoplasmainfektio saattaa aiheuttaa korioretiniitin ja siitä johtuvia näköongelmia myöhemmin, jopa varhaisessa aikuisiässä. Tästä syystä joissakin maissa seulotaan vastasyntyneet oireettoman infektion toteamiseksi määrittämällä heiltä toksoplasmaspesifinen IgM-vasta-aine.