äiti vm70 Paljon onnea minultakin!
Meidän lapset ovat poika-00, tyttö-02 ja poika -05.
Mulla on ovulaatioaika käsillä, kalenterin mukaan huomenna. Voi kun tuo mies vain myös innostuisi asiasta! Turha toivo taitaa olla... Ainakin vielä. Mutta jospa se vielä tuosta sulaisi!
Toivossa on hyvä elää!
Sen kun saisi käsittämään, että vauva-aika ei tulisi olemaan samanlaista häslinkiä kuin edellisillä! Kun eka syntyi, kaikki oli uutta ja kaiken tahtoi tehdä niin täydellisesti. Ja väsyihän äiti siinä sitten ja oli raskasta -vaikkakin ihanaa. Toka kun tuli, niin esikoinen oli 2v vauhtiveikko. Vaikka toka oli varmasti maailman helpoin ja tyytyväisin vauva, niin raskasta oli. Esikoinen jätti päiväunet pois alta vuoden, ja muutoinkin erittäin eläväinen kaveri oli. Olihan siinä sitten tekemistä. Kolmas kun tuli, oli esikoinen 5v villikko. Toka oli 3v, eikä vauhdissa juuri esikoista jälkeen jäänyt. Ihan mahdottomia olivat. Siinä sitten vielä vauvan imetykset päälle niin huh-huh! Ei ole ollutkaan vauvakuumetta sen ajan jälkeen, enkä uskonut enää koskaan tulevankaan!
Kunnes sitten se iski! Melkein kuin salama kirkkaalta taivaalta. Nyt jos vauva saisi alkunsa, olisi kuopus vauvan syntyessä jo 4,5v. Kakkonen olisi 7,5v ja esikoinen jo 9,5v. Esikoinen on tätä nykyä rauhallinen, toisia huomioiva, tosi fiksu nuorimies. On kovasti apuna minulla. Toka on myös oma-alotteinen pikkuneiti. Olisivat isommat jo kovasti varmasti apuna vauvan hoidossa. Lisäksi tuo kuopus on tosi rakas kummallekkin, ja tulevat pääsääntöisesti hyvin toimeen toistensa kanssa.
Eli olisi apua vauvan hoidossa ja kotitöissä jo ihan eri tavalla kuin muiden ollessa vauvoja. Kun se tuo mieskin sen ymmärtäisi!
Miten sen saisikin sen ymmärtämään!? :/