*** Neljännestä Kuumeilevia vol.4***

Johnu
Täällä samaa "vikaa". En vielä uskalla siirtyä odottajaksi vielä.
Mulla oireiden vähyys hämää kamalasti.. Ei mulla oo edellisissäkään raskauksissa ollut tämän enempää oireita, mutta silti... Mulla vaivaa siis väsymys, hajut käy nenään ja pissalla saa käydä useammin..
Alkuraskauden ultra on siis varattu, mutta taidan siirtää sitä viikolla (piinaviikko!!) et varmasti sitten näkee missä mennään..
No mutta joo.. odotellessa..

Lehdetönpuu

 

Paljon onnea johnulle=):flower: Ihanaa, että viimein yritys palkittiin! :heart:

Adrianna ja kirppu 22+4 :heart:

 

Mitäs tänne kuuluu? Taitaa kaikilla olla niin jouluvalmisteluja meneillään, että jää palstailut taka-alalle. Tuossa taas, kun kerkisin hetkeksi istua, niin mietin että mihinkä olen taas pääni pannut. Neljäs lapsi??? Onko mitään järkeä? Aivan täysipäisen hullun hommaahan tämä on, mutta silti niin ihanaa... Ja oikeen "smurffin laki" taas vainoaa, kun kaikki sukulaiset (jotka ei asiasta vielä tiedä) sanovat mulle tämän tästä, että kyllä se pian helpottaa, kun pojat kasvaa isommiksi. Saat sitten olla rauhassa!! Niin. Kolmen vuoden päästä nelkku on suurin piirtein saman ikäinen kuin kolmas nyt. Kolme vuottahan on yksi hujaus!!

Lehdetönpuu: Niinpä, raskausoireiden vähyys hämmentää edelleen. Hajujen voimakkuus mullakin oikeastaan ainoa oire. Mutta kyllä tuonne elokuisiin mahtuu vielä!!!

johnu ja "nelkku" 6+1

 

Kurkkimassa täällä:wave: Onnea kaikille plussan saaneille:heart: Meidän nelonen on jo 4 kk... miten tää aika näin nopesti kuluu:O

Ja miten sitä eksyykään tänne vauvakuume puolelle aina uudestaan:ashamed:

 

Mukava kuulla sinustakin Katjuska Aika menee kyllä niin hirmuista vauhtia, ajatella, että teidänkin pikkuinen on jo noin "iso" Itselläkin puoliväli jo ylitetty ja eilisessä 4D-ultrassa saimme kuulla, että meille on nyt sitten kolmen pojan jälkeen tulossa tyttö. :heart: Ja niin kuin silloin nelosta kuumeillessa sanoin, että ei kai meille nyt enää kolmen pojan jälkeen voi tyttöä tulla Ei sitä kyllä vieläkään tahdo uskoa todeksi, mutta ehkä sitten viimeistään huhtikuussa, kun vauva syntyy ja jos se tosiaan on tyttö. Ja on se aina vaan kumma, että tänne puolelle eksyy aina vaan uudestaan katsotaan kauanko minä pysyn poissa huhtikuun jälkeen

Adrianna ja kirppu 23+4 :heart:

 

Onnea Adrianna tytöstä:heart:.Tytöt ei katos viitti heti esitellä paikkojaan niin siksi ei ultrassa näkynyt.Nyt sitten vaan ostelemaan kaikkia tyttöjen juttuja.Kyllä mekin aiotaa sukupuoli selvittää.
Ihan vaan pikana tulin kommentoimaan.Pluussa tuulia vielä kaikille!
Mm itu 9+6

 

Kiitos Mommysmonsters
Kyllä ne tytöt vaan sitten siveellisempiä on On kyllä vieläkin ihan uskomaton olo, mutta on se kyllä ihanaa saada vaihtelua tähän poikien joukkoon. En tosiaan uskonut tätä kokevani. :ashamed: Hyviä vointeja myös sinulle!

Adrianna ja kirppu-tyttönen 23+5 :heart:

 

Onnea Adrianna, kun teille pieni prinsessa on tulossa.. :flower: Minun esikoinen on poika ja hänen hoitaminensa oli tietysti ainutlaatuista, mutta sitten kun toinen lapsi olikin tyttö, niin voi miten ihanaa oli niitä vaaleanpunaisia pieniä vaatteita suloiselle pikkuneidille pukea... Isompana tyttölapsi taivuttelee isänsä ostamaan mitä ihmeellisempiä juttuja kaupasta. Ja tietty linjahan tässä pitäisi säilyttää kaikkien osalta, mutta tytöt osaa paremmin neuvotella ainakin isänsä kanssa.

Kiitos tsemppauksesta johnu ja onnea Sinulle! Meillä vielä odotellaan odotusta... Jostain syystä kierto piteni viikolla. Mikähän tämä nyt ois, kp9 varmaan...
Meillä on nuorin jo 6-vuotias, joten jos saisin vauvanodotuksesta kertoa, niin varmaan aika moni sanoisi, että "onko järkeä aloittaa kaikki alusta?" Mutta niinhän monet on nytkin kyselleet, että "Muutatteko jouluksi kotiin?" Ihmiset vaan sanovat kaikkea mitä on tapana sanoa sen enempää ajattelematta... Niin me muutetaan sitten kun talo on valmis ja kyllähän ne läheisimmät ihmiset ensimmäisenä vauvauutisen kuultuaan onnittelevat, vaikka ois kuinka mones... ja kuinka kauan edellisestä.

Eipä ole ainakaan hetkellisestä vauvakuumeesta meidän neljäs alkunsa saava.. Kovasti tuntuu vaan pahenevan tämä kuume, kun pikkuisia näkee... En silti vielä ole alkanut ovulaatiotakaan testailemaan.

Hyvää joulua kaikille!:xmas:

 

Kiitos Cristine varmasti tytöt osaa kyllä käsitellä isiään Meillä mies jo nyt kun saatiin tämä tyttölupaus niin on aivan odotusta täynnä, kun nyt poikien jälkeen saa tyttären. Että mitähän tosiaan sitten ku tyttö oppii vielä oikein vetelemään oikeista naruista
Meillä kuopus täytti tänään vuoden ja me taas saamme kuula joka ainoassa kommentissa, jotain ehkäsystä yms. Meillä tulee esikoisen ja nelosen ikäeroksi 4,5v. Että teki niin taikka näin, niin aina ihmisillä tuntuu olevan jotain sanottavaa... Mutta olet ihan oikeessa siinä, että kyllä ne todelliset ystävät ja läheiset onnittelevat. Jokaisen oma asiahan se lapsiluku on ja missä tahdissa niitä sattuu saamaan. Pidän peukkuja sulle, että pääsisit myös mahdollisimman pian tuonne odotuspuolelle. :heart:

Adrianna ja kirpputyttö 24+1 :heart:

 

Jännitys tiivistyy, alkaa olla käsillä aika et jätettäis ehkäisy pois. Jopa mies on nyt hiukan lämmennyt ajatukselle En ole viel osannut päättää et joko jätän viikon päästä uuden laastarin laittamatta vai vieläkö yks kierto odotellaan se on varmaan vähän miehestäkin kiinni..ja kun eihän se nyt ihan noin vaan käy..voidaan joutua odottelemaan tosi pitkäänkin.
Täällä melkein kaikki jo plussanneet, et mahtaako täällä enää ketään muita kuumeilevia ollakkaan?? Mikäs on jennynnyn tilanne??
Olis se vaan ihana semmonen pien paketti ens jouluksi :xmas:

 

Jaaha, että yksin täällä sit höpöttelen?
No mutta miehen kanssa nyt juteltu, vauva saa tulla jos on tullakseen Ihanaa :heart:

 

Hei, minäkin olen täällä... vaikka monet on jo plussanneet. Onnea teille yritykselle Hölyhuispake! =)

 

Hölyhuispake & Cristine Myös minä täällä taustailen..enemmän kirjoitellut tuolla vauvahaaveena vuonna 2011-2012. Kun täällä niin kovin hiljaista.
Täällä myös mahdollisesti aloitetaan yritys oikein kunnolla ensi kierrosta. Kierukan poistatin jo tuosssa 3kiertoa sitten ja sen jälkeen käytetty keskeytettyä yhdyntää (ei haittaisi vaikka siitäkin raskaaksi tulisin :
) )
Paljon tässä ollaan mietittty miten sitten taloudellisesti pärjätään jos neljäs lapsi vielä meille tulisi...

 

Hei Vauvako?... En ole itse juuri muissa ketjuissa kirjoitellut/lukenut. Minkäikäisiä lapsia Sinulla on? Meillä on miehelläkin jo semmoinen vauvakuume, ettei ole paljon taloudellisia puolia kovin perusteellisesti pohdittukaan. :headwall: Tosi asiahan se on, että kunhan lapset kasvaa, niin sitä rahaa alkaa menemään jo ruokaankin ihan eri tavalla. Meidän vanhin on jo kolmasluokkalainen, toinen kakkosluokkalainen ja kuopus on eskarissa. Joka vuosi pitää ostaa melkoinen määrä esim. kenkiä, vaatteita, urheilutarvikkeita ym. harrastustarvikkeita... Tosin ollaan pärjätty ihan hyvin, kun on ollut töitä ja sukulaisilta ja kummeilta on toivottu joskus lapsille hyötylahjoja... ja kierrätys toimii. Me asutaan pienessä kaupungissa, jossa eläminen on halvempaa. Perheen koko vaikuttaa tietysti myös niin, että valitaan mitä oikeesti tarvitaan ja esim. ulkomaanmatkat jäävät tekemättä, ainakin niin kauan kun lapset ovat pieniä.

Minä mietin miten me vielä osattais hoitaa pientä vaavia..!

Mietin myös miten jaksaisin fyysisesti... Olen kyllä terve 31-vuotias nainen, eikä lapsien ollessa pieniä ollut mitään erityistä hankaluutta... mutta olihan siinä tekemistä ja valvomista, tosin nyt sitten ei ois kolmea alle kolmevuotiasta yhtä aikaa! Millaista ois hoitaa yhtä pientä vaan (kun koululaiset ovat jo koulussa)? Minun tuurilla sitten kun tärppää, tulee tuplat...

Miten Sinulla Adrianna muuten voimavarat riittää, jos haluat sanoa? Sulla varmaan kans myös puoliso tykkää hoitaa lapsia?

 

Cristine
Meillä lapsoset 9v,7,5v ja 3v, joten nyt tulisi aika sama ikäero kuin keskimmäisellä ja nuoremmalla.

Kyllä paljon kaikki mietityttää, oma jaksaminen ja onko järkevää aloittaa kaikki taas "alusta". Myös taloudellinen puoli mietityttää, vaikka meillä kyllä kaikki ihan kunnossa ja molemmat vakituisissa töissä yms. Äitiyspäiväraha kun on kuitenkin niin paljon vähemmän kuin käteen jäävä palkka(ja nyt jo tuntuu että kaikki mitä tulee niin myös menee) ja kodinhoidotuelle ei voisi edes ajatella jäävänsä.

Vauva ajassa (kaikista raskaammaksi ?) koin sen kun nuorempi oli sen vajaa vuoden ja menin töihin. Öisin valvottiin/nukkui huonosti vielä ja aamulla kauhealla kiireellä töihin/tarhaan/kouluun ja sitten koko päivän täytyi olla skarppina töissä vaikkei ollut nukkunut kuin muutaman tunnin joka yö viimeisen vuoden aikana : / sitten kun tuli töistä kotiin oli nuorimmainen ikävöinyt niin että illat istuttiin sylissä ja kitistiin enemmän ja vähemmän : /

Mutta olihan se ihan eri juttu kun vauvoja oli vain yksi samaan aikaan, kun aikaisemmat lapset olivat pienellä ikäerolla niin siinä suhteessa helpompaa. Ja voi miten nautein vauvasta... -huokailee-

Joten olisi ihanaa jos nyt voisi jäädä vähän pidemmäksi aikaa kotiin...mutta täytyisi ensin saada rahaa säästöön että edes pärjää sen äitiysloman ajan. :| Jotenkin kun on tottunut tiettiin "elintasoon" on siitä vaikea lähteä tinkimään ja kuluja laskea. Tietenkin jonkin verran ne kulut laskee muutenkin kun ei enää käy töistä niin paljon ulkonasyömässä jne.. eikä tarvitse niin edustavia vaatteita jne.. Mutta kyllä se neljäs ruokittava suu sitten taas tuo muita kuluja lisää.

Olen muuten samanikäinen kuin sinä eli 31v

Tuplista sen verran et olen joskus odottanut tuplia joista toinen meni kesken...silloin oli irronnut kaksi munasolua. Joten sama vika täällä et ihan varmaan jos tärppää niin tuleekin tuplat Siinä sitä sitten oltaisiinkin, olisi kyllä aikamoinen shokki!!

Mitenkäs teidän muiden sosiaaliset verkostot/saatteko paljon apua ja tukea lastenhoitoon? Meillä tukiverkosto on heikohko ja ei pahemmin päästä kahdestaan elokuviin...ollaan viimeksi varmaan oltu kahdestaan jossakin niin 3 vuotta sitten : / Toisaalta iltaisin on aikaa olla "kahden" kun lapset nukkuu ja nautitaan siitä et koko perhe voi tehdä yhdessä asioita. Mutta olisihan se mukavaa joskus kahdenkin mennä jonnekkin Mutta eikähän sekin hetki tule! Itseasiassa yllättävä pian..kun olen 40v on meidän vanhemmat lapset jo täysi-ikäisiä!!

Vauvakuume on kyllä valtaisa ja uskon kaiken järjestyvän...kyllä elämä kuljettaa kun perusasiat on kunnossa (parisuhde kunnossa, perheessä kaikki hyvin, molemmilla vakityöt, talossa tilaa jne...)


adrianna Onnittelut prinsessasta!! Käy ihmeessä täällä vielä kertomassa kuulumisia

Kyllä ajatukset pyörivät jo paljon mahdollisessa yrittämisen aloituksessa..olen jo ovulaatiotakin pongaillut kierukan poiston jälkeen ja sen pongannutkin..eli kierto normalisoitunut. Aikaisemmin on tärppi aika nopeasti käynyt(tyyliin kerta ja laaki ) ja nyt haaveilen jos vielä kerkeisi tuonne lokakuun odottajiin.

Vaaka lapsi olisi ihan tervetullut tähän sekasortoon Mutta tietenkin ikääkin on jo enemmän kuin 10v sitten... eli ei se välttämättä niin yksinkertaista ole. Aika näyttää.

 

Hei Vauvako...=)

Meillä ei ole kovin hyvät verkostot ympärillä jos ajatellaan sukulaisia. Molemmat mummolat ovat eri paikkakunnilla ja vanhemmat ovatkin vielä sen verran nuoria, että ovat työelämässä mukana. Lapsenhoitajia olemme tarvittaessa saaneet esim. Mll:n kautta ja yksi vielä lapseton ystäväpariskunta hoitaa lapsiamme ihan auttamisenhalusta joskus. Nyt lapset ovat sen verran isoja, että pärjäävät mummolassa tai tätinsä luona jo useamman päivänkin peräkkäin. Silloin tällöin he lomillaan pääsevät näille vierailuille. Parisuhdetta pitää hoitaa, joten yrittääkäähän päästä joskus jonnekin... Meilläkin tosin meni monta vuotta, että kävimme kahdestaan lähinnä vain jouluostoksilla, kun oli monta pientä ja heitä kaikkia ei oikein mihinkään voinut antaa hoitoon. Meillä oli kuopus moniallerginen ja korvatulehduskierteessä, joten ihme kai tämä on, että vielä on vauvakuume herännyt! Ei minulle ole kuitenkaan erityisen hankalia hetkiä muistoihin jäänyt, joten aika kultaa muistot... vaikka kun oikein muistelen, niin pahinta oli se, kun tuli tunne ettei tiennyt mitä oikein antaa lapselle ruoaksi, kun kaikesta tuli jotain ihottumasta hengenahdistukseen ja välillä vauva oksensi kaaressa. Onneksi imetys onnistui hyvin ja löytyi hyvä hoitava lääkäri. Kuopuksen allergiat ja korvatulehduskierre paranivat 3-vuotiaaksi mennessä. Minulla ei muuten ole vakituista työpaikkaa, mutta töitä on aina ollut. Taloudellisesta puolesta mietin vaan sitä auton vaihtoa. Neljän lapsen kanssa ei viidelle rekisteröity auto riitä. Autolainaa ei ole eikä tekisi mieli ottaa.

Minulla on nyt kp18/28. Saa nähdä miten on käynyt...

 

Täällä yksi joka ilmottautuu mukaan...varovaista kuumeilua,joka taitaa vaan nousta kun teidän kuumeiluja lukee!Meillä 9v poika,pian 8v tyttö ja 3v poika.Jännittää,hirvittää,kutkuttaa ne ajatukset perheen suurenemisella -eli samat ajatukset kuin kolmannenkin aikana Miehen kanssa ei ihan olla vielä päätöstä tehty,kierukka vielä tallella,alkukesään haluaisin odotuksen sijoittaa mikäli siihen pystyisi vaikuttaan ja tärppäisi sitten heti.

 

Kiva, onhan täällä muitakin kuin minä :wave:
On tää vaan kutkuttavaa, katselin kalenterista vähän menneitä kiertoja ja laskeskelin tulevia..alkoi ihan mahanpohjassa kutittaa kun mietin mihin olen taas ryhtymässä =)
Oi, sulla on jo ensimmäinen jännäilykierto cristine siellä mulla vasta menkat loppui, joten tammikuun puolelle menee meillä ensimmäinen yrityskierto.

 

valaiskaapa vähän noita ovis ja kiertojuttuja,milloin on niinkuin otollisin hetki ihan pihalla vaikka 3 jo pyöräyttänyt kauankohan menee kuparikierukan jälkeen että tärppää?

 

Hei Heenu ja tervetuloa tänne! :wave:
Minulla on kuule ihan sama tilanne, että en ole paljon suonut ajatusta ovulaatiolle, vaikka olen kolme lasta saanut... Korjatkaa jos olen väärässä: Ovulaatio tapahtuu (suunnilleen) puolivälissä kuukautiskiertoa ja menkkojen alkamispäivä on kiertopäivä1. Ovulaatiossa munasolu irtoaa ja raskaaksi tulemisen mahdollisuus on suurimmillaan juuri munasolun irtoamispäivänä tai sitä seuraavan vuorokauden aikana. Raskaaksi voi tulla rakastelemalla paria päivää ennen ovista, koska ne siittiöt voivat säilyä ainakin sen aikaa hengissä. Esim kotitesti.fi sivuilta voi ostaa ovistestejä tai sitten vain kokeilla kuulostelemalla kroppaansa, että huomaako oviksen itse. Munasolun irtouduttua kehon lämpötila nousee hieman ja pysyy pari päivää korkeammalla ja voi erittyä valkoista paksuhkoa limaa. En tiedä tuosta kuparikierukasta paljoakaan... mutta siinä ei taida mitään hormoonia olla, joten vaikuttaneeko sen poistaminen mitenkään esim. sinun kuukautiskiertoosi.. Onko se ollut säännöllinen?

Hölyhuispake, hei Sinullekin! Olen muuten jo jonkin aikaa ollut tässä vauvakuumeessa ja meillä tämä yrityskierto on muistaakseni jo viides... Aikaisemmin tässä ketjussa kirjoittelin, että me rakennetaan taloa ja siitä johtuen lakanoiden välissä käydään lähinnä nukkumassa...

Mutta joskus onnistuu huomata tuo ovis ja silloin se on yritetty hyödyntää. Toivon, että mahdollisimman pian tulisin raskaaksi. Aikaisemmin se on ollut helppoa ja siitä johtuen olen testannut pari kertaa miinusta ja se on sitten ikävää! Nyt sanoinkin miehelle, etten enää miinustestejä aio tehdä... Kyllä kai sen sitten huomaa jos alkaa maha kasvamaan tai jotain muita oireita sitä ennen...

 

hei,ja kiitos vastauksestasi!jostain kumman syystä hakeudun tänne palstalle vähän väliä pelottaako muita..?itseä pelottaa oma jaksaminen,kun kuopus on aika vaativa..kestääkö parisuhde ymym.mutta kyllä se vauva vaan olisi niin kiva,sydämessä olisi tilaa vielä kuulisin mielelläni muiden perusteluja kuumeiluun,mietin lähinnä sitä että mikä meissä naisissa on kun kolme(kaan) lasta ei riitä itellä varsinkin nyt kun kuopuksen kanssa alkaa helpottaan niin jo haaveillaan uutta.äidin vaistoja ja sen sellaisia

 

Heenu: niin minäkin hakeudun tänne kerta toisensa jälkeen, vaikka perjaatteessa oon päättänyt että nää kolme riittää, mut silti jossain siellä sisällä elää se "entä jos sittenkin"Meillä ois kyllä talossa tilaa ja pari suhde ihan kunnossa.Esikoinen 4,5v,kakkonen 3,5v ja kuopus 9kk.Nyt kun kuopuskin nukkuu jo yöt hyvin ja kaikki muu paitsi hänen mahdoton eroahdistuksensa alkaa helpottamaan niin miks sitä vielä haaveilee yhdestä??Mut kun se tuntuu niin mahdottoman haikealta ajatella että ei enään koskaan jännää tuleeko testiin plussa?, kanna sitä ihanan suurta salaisuutta ja ihmettä sisällään, kulla ekat sydänäänet ja nähdä pikkuinen huiskimassa kohdussa, tuntea niitä liikkeitä ja pidellä sitä vastasyntyneyttä nyyttiä sylissä ja tuijottaa sitä pystymättä ajattelemaan mitään muutaSaisin olla kotona kun esikoinen aloittaa koulun ja sisarukset ovat suuri rikkaus elämässä.Mut oishan se elämä paljon helpompaa kun ei enään tulisi vauvoja kun vaativin pikkuvauva aika on meilläkin ohi,kolmen kanssa on vielä yksin kohtuu helppo liikkua paikasta toiseen (vai onko muka sit oikeasti neljän kanssa sen hankalampaa?),ei enään monia yöheräämisiä,itkuja kun et tiedä syytä?Imetys taisteluja, autoa ei tarvitse vaihtaa...näitä miks ei enään vauvaa on vaikempi keksiä
Toisaalta vähän pelottaa ja haluis olla itsekäs että ei enään ja pääsis helpommalla mut kuitenkin se vastaus ei täysin tyydytä mieltä ja pikku vauva aikakin kun kuluu niin älyttömän nopeasti niin miksi ei??Ja kuitenkin on vielä niin monta vuottaa aikaa keskittyä töihinsä ja itseensä kun lapset ovat vaan niin hetken pieniä ja niistä saa niin paljon voimavaroja ja iloa elämään vaikka ne välillä ottavatkin niin paljon enenrgiaa,mies tekee kyllä kesällä niin paljon töitä et sitä ei kotona juuri näy ja muutenkin välillä tuntuu että se haluais jo välillä keskittyä enemmän harrastuksiinsa kuin perheeseensä ja kyllähän sitä toivois että se ois tässä arjessa välillä enemmän mukana ja oma aloitteisempi, mut silti se on hyvä mies ja isä vaikka välillä se mua raivostuttaatää on niin iso päätös kuitenkin ja tuo mieskään ei tee asiaa helpoksi...ei juuri innostu enään uudesta lapsesta mutta jos haluan sen niin voidaan alkaa sitä yrittämään...
Pari kertaa oon ajatellut et oispa tää kolmas vasta eka silloin oli niin itsestään selvää että annetaan toiselle lapselle mahdollisuus ja kolmannenkin yrityksen aloittaminen oli vielä kuitenkin niin helppo pääös vaikka silloinkin hieman mietitytti kun juuri oli silloinkin elämä ruvennut helpottamaan, mutta hetkeäkään en oo katunut.Päinvastoin oon nauttinut joka hetkestä ja nyt taas oon tän ongelman edessäJokohan tää kuumeilu neljännen jälkeen loppuis jos nyt vaan heittäytyisin virtaan ja antaisin sen kuljettaa mukanansa ja jättäisin turhat pohdiskelut, vai katuisinko? -tuskin, mutta se on varmaa että se neljäs ois meidän viimeinen kun rahkeet ei valitettavasti enempään riitä.Muistan kun kolmosen synnytyksen jälkeen kätilö kysyi että vieläkö meinasitte neljättä niin vastasin että se asia on vielä aukiKertaakaan en oo vielä kieltävästi vastannut kun ne on sairaalassa asiaa kysny
Voi kun oiskin joku jolta kysyä oikea ja paras vastaus tähän piinaavaan kysymykseen.Ystäviäkin oon jo niin paljon vaivannut tällä asian vatvomisella että en kehtaa enään sanoa mitään aiheesta ennen kun on kierukka terveyskeskuksen roskiksessa tai vauvanvaatteet kirpparilla.Anteeksi kun täältä taustalta heitän teille romaanin luettavaksenne:ashamed:

 

Mukavaa että tämäkin ketju on taas herännyt henkiin! Toivottavasti täältä siirrytään sitten porukalla vatsoja kasvattamaan!

Heenu Olen miettinyt ihan samoja asioita...omaa jaksamista ja eikö pitäisi olla onnellinen kun on jo kolme tervettä lasta...mutta kun jotenkin sitä kaipaa vielä yhtä. Tuntuu että sylissä olisi tilaa =) Olen paljon myös asiaa pyöritellyt mielessäni ja todennut että sitä varmasti katuisi myöhemmin jos sen neljännen jättäisi "tekemättä"(uskon että lapsen saantia ei koskaan kadu, mutta jos jättää edes yrittämättä niin sitä voi varmasti myöhemmin katua).

Nyt kun on taas alkanut helpottamaan nuoremman kanssa (nuorin nyt 3v) niin ruvennut miettimään että miksi ei? (meidän perheen piti olla jo tässä). Paljon miettinyt mitä sitä sitten oikein elämältään haluaa, onhan se ihanaa kun saa nukkua jo yönsä ja ei ole kiinni imettämisessä, vaippojen vaihdossa jne.. voisi jo taas alkaa harrastamaan ja lapsille on helpompi saada hoitajaakin kun eivät ole enää ihan vauvoja. Mutta kun tiedän että sekin aika vielä koittaa, lapset ovat niin vähän aikaa pieniä. Nyt olenkin yhtäkkiä taas valmis yö syöttöihin, vaipan vaihtoihin valvomisiin... (tai siltä ainakin tuntuu).

Vaikka raskausajat ovat olleet minulle vaikeita, takana on koliikkia, korvatulehduskierrettä, väsymystä yms.. niin jotenkin sitä kuitenkin taas kaipaa. Aika "hullujahan" me äidit taidetaan olla

Ovulaatiosta On ollut puhetta, itse sitä olen tässä testaillut vaikkei yritystä olla vielä aloiteltu. Itse tiedän sen aina siitä kun alavatsa alkaa nippailemaan ja tekee mieli peittoja heilutella mutta tosiaan jos esim. kierton 28pv (eli kuukautisten alusta seuraavien alkuun on 28vrk) on ovulaatio yleensä kiertopäivä 14...huom .yleensä. Poikkeuksiakin on. Itsellä ennen kierukkaa kierrot aina 26-28vrk, mutta nyt viimeksi kierto vain 23 vrk : / Ja se voi olla liian lyhyt. Ovulaatio jälkeen kuukautiset alkaa yleensä 12-15vrk päästä. Nyt pongasin oviksen testeillä kp 10 joten mielenkiinnolla odottelen kuinka pitkä kierto tulee...jos ovulaation jälkeen on esim. vain 7vrk ei munasolu välttämättä ehdi kohtuun kiinnittyä ja raskaus ei ala. Joten toivon että hieman nämä kierrot tästä pidentyisivät ja tulisi ainakin se 13vrk ovulaation jälkeen ennen kuin täti paikan päälle tulee.

Hölyhuispake Täällä myös ekat jännäykset menevät tuonne tammikuun puolelle...saadaan täällä sitten kilpaa vertailla oireita ja jännäillä

Cristine On se vaan kumma miten aika ne muistot kultaa...taitaa olla ihan evoluution tekemisiä Kun aina vaan kaiken jälkeen se vauvakuume heräilee.

).( Kyllä täällä myös välillä perhoset pyörii ympäri vatsaa kun miettii että pian saa tosissaan jännäillä. nauroin itsekseni kun laitoin yhden paitani päälle, ja mietin että tämähän menee sitten hyvin raskausaikanakin :headwall: On se raskausaika vaan niin ihanaa nimimerkki:raskausmyrkytys, raskaudiabetes ja muut mukavat raskausvaivat aina seuranani..ja silti sitäkin aikaa jo kaipaan : / On tämä vauvakuume vain ihmeellinen "vaiva"

 

Metsätähti Nöyttää meistä moni pyöritellä samoja asioita, ihanaa! Eihän se enää ole sama asia kuin silloin ekan lapsen jälkeen tiesi että tottakai me nyt toinen tehdään...mutta tottakai neljän Ei se enää olekkaan niin yksinkertaista. Mä olen asiaa pyöritellyt varmaan kolmanne syntymästä saakka ja sitten lykännyt ja taas pyöritellyt ja taas lykännyt. Mutta nyt olen päättänyt et antaa tunteen viedä, tai muuten pöyritän tätä asiaa vielä kymmenen vuodenkin päästä kun vanhimmat lapset on jo muuttaneet pois kotoa : / Joten parempi katsoa kuin katua. Isoja asioita...mut niin mä kolmattakin mietin ja hyvin ollaan jaksettu enkä ole päivääkään katunut (ehkä joitakin minuutteja) Meilläkin on tämä neljäs sitten viimeinen, eli sitten on meidän perhe koossa, jos siis neljäs meille vielä suodaan jos ei niin on ainakin yritetty.

 

Tossa oli hyvä,nyt yhtäkkiä taas on valmis vaippoihin,syöttöihin,hiki pääs pukemiseen,"raahamiseen" :O Oon tainnut itse kärsiä jonkin asteisen masennuksen kuopuksen jälkeen.Elämä oli aika raiteiltaankin jo siinä vaiheessa,elin vaan ja ainoastaan hevosille,pakenin kotia,en pystynyt nauttimaan enää mistään muusta kuin omasta itsestäni.Kotityöt oli ihan hirvee asia.Tilanne pääsi sitten niin pahaksi että erottiin,tukka putkella äkkiä oma kämppä-jes lapset vuoroviikoin isällänsä.8kk kesti sitäkin "iloa",kunnes tulin(onneksi pääsin...) takaisin Se lähensi meitä,mies muuttui vastuullisemmaksi,arvot molemmilla uusiksi.Ehkä se oli sen arvoista,10v yhteiseloa siis takana.Tämä on se suurin syy mitä ehkä pelkään ja jännitän uuden vauvan suhteen.Pystyisköhän sitä ehkäisemään mitenkään...kokemuksia? Ikää on kumminkin vasta 32,kerkeehän sitä taas elämään itellensä(vaikka ei sekään tällä hetkellä tunnu edes tärkeältä).Kouluun kun menee niin lapsi on jo aika itsenäinen,ei niin hoivattava-ja kaksi murkkuakin olis jo siinä vaihees Hmmm..mikä tässä nyt sitten enää estelisi? Raha?Kämppä pysyy,4h riittää ihan hyvin koska naapurissa asuu 5 lasta samankokoisessa,välillä oli 6 lasta kun aikunen poika kävi bunkkaamassa Autolla ei juurikaan kuljeta,kuskaamiseen tarve lähinnä.Isot kauppareissut hoidan yleensä kaverin tai äitini kanssa,koulu vieressä,keskustaan kivenheitto. Entä rahkeet kuskata ja antaa jokaisen lapsen harrastaa?Miten revit ittes jokaseen?Voinko olla niin "julma" että nämä joutuu etsiä sellaset harrastukset ja silloin vasta kun itse pääsevät liikkumaan? AAAArggghhh,sata kysymystä ja sata morkkista -.- Työelämä sitte? Mun työtunnit on n 180h/kk,alkaa riittään,en riitä lapsille enää sen jälkeen.Pinna kireellä,kuulun tähän suomalaiseen suorittajakansaan.....rakastan työtäni,mutta lapset on äkkiä isoja.Tuntuu jo nyt tämä vanhin,joka on pian 9,olevan kovin itsenäinen,ei paljo kotona näy,ekaluokkalaisen koulunkäynnistä oon välillä ihan pihalla Lippuja ja lappuja tulee tuutin täydeltä,unohtelen ja morkkistelen ja taas yritän suorittaa...huoh -.- Jospa uusi vauva toisi rauhan tänne,ja jäisin kotiin?Mutta se raha............ ONPA HELPOTTAVAA PURATA TUNTEITA!En ole edes kehdannut kavereilleni sanoa että kuumeilen,äitistäni nyt puhumattakaan..Yksi ystävä tietää ja on vastaan.Sen mielestä miedän pitäisi hoitaa parisuhdetta nyt kun alkaa jo tosiaan helpottaan,nauttia olemisen helppoudesta,tehdä kaikkea kivaa.Kieltämättä kyllä lomareissut ym kyläilyt onkin nyt jo kivempi tehdä kun 3v alkaa kasvamaan,hitaasti ja toivottavasti varmasti mutta:Miksei näitä kaikkea voisi vielä odottaa sen yhden 3 tai 4v?Olisin kumminkin alle 40,eli varmaan ihan ok kunnossa vielä Tässähän tätä mietittävää,järkeilyähän tästä ei onnistu tehdä,kädestä suuhun ollaan aina menty,symbioosi ja se Meidän Perhe on tärkein. Jaksaa,ei jaksa,jaksaa,ei jaksa,jaksaa............?