Näittekö tän? Kotiäitiys vs päivähoito, Nina Mikkonen vauhdissa....

[vieras]

Mä kyllä ihmettelen, että miks joidenkin äitien lapset muka olis niin innoissaan siitä päiväkodista. Kun syksyllä sairastuin kilpirauhasen liikatoimintaan, niin jouduin viemään lapset ensimmäisen osa-aikaiseen hoitoon. Tänä aamuna meidän 2,5 vuotias alkoi hiljaa itkeä heti hoitopaikan pihalla, vaikka saa siellä hyvää hoitoa. Hän olis mielummin lähtenyt äitin kanssa kauppaan tai uimahalliin kuulemma. Onneksi kohta lapset jää taas kotiin, niin ei tartte jättää heitä hoitoon, kun lapsesta näyttää tuntuvan hylkäykseltä koko hoito. Myös meidän 5-vuotias valittaa joka päivä hoitoon menosta. Ei kuulemma tykkää päikkäreistä yms.

Olen minäkin valittanut joka päivä päiväunista pienenä, kotona ja päiväkodissa!

 

[Mama the Strange]

En Mikkosen haastattelua kuullut, mutta luin/kuulin siitä kyllä... No joo, meitä on moneen junaan.
Jokainen hoistakoon lapset tyylillään, joskus päivähoito on paras ratkaisu, joskus kotihoito. Riippu perheen tilanteesta, lapsesta yms.
Oma poikani on perhepäivähoidossa ja viihtyy hyvin. Itse olen kotona hoidettu (tai oikeammin mummolassa) viihdyin kyllä hyvin, mutta minusta tuli todella arka ja ujo kun en pahemmin ollut vieraiden ihmisten kanssa tekemisissä.

 

[k]

Ihana lukea, että tällä palstalla kirjoittajina on asiallisia kotiäitejä. Harmi, että heidän äänensä ei kuulu, vaan mediaan keskustelijoiksi otetaan hyvän aatteen pilaavia fanaatikkoja. Itse olin lasten kanssa pitkään kotona, enkä ollut hyvä kotiäiti. Hampaat irvessä yritin hoitaa lapsia kaikkien terveys ym.sääntöjen mukaan. Rentoutta ei ollut pätkääkään mutta olipahan ulkoisesti hyvin hoidetut lapset. Nykyään lapseni ovat koulussa ja päivähoidossa ja itse teen töissä sijaisuuksia. Paljon rennonpaa on elämä ja jaksan olla paremmin lasten elämässä läsnä myös henkisesti.

 

[viiden muksun mamma]

Minusta oli kiva lukea tuo Anna Tuliharjun juttu (esim. kopio on tuossa vähän ylempänä). Siinä oli ihan asiallisesti selitetty asiaa ihan lapsen kehityksen kannalta. Voi kun vastaväittelijänä olisi ollut joku tällainen asiapohjalta asiaa tarkasteleva henkilö eikä tämä Mikkosen vaimo natsikommentteineen.

Niin eipä tämä asia tämän kummemmaksi muutu vaikka tästä kuinka täällä väiteltäisiin tai tätä lauantain väittelyä kommentoitaisiin. Kummallakin puolella on kannattajansa ja he näkevät oman puolensa oikeaksi. Suotakoon se meille kaikille. Tekisi mieleni vielä kerrata yhteiskunnan arvostukset kotona hoitamiseen, mutta jääköön...

 

[Saraldo]

Olen itse ollut kotona äidin hoidettavana eskariin asti ja minusta se oli kyllä todella huono ratkaisu. Olisin halunnut päiväkotiin, että olisin saanut kavereita sieltä ja tekemistä itselleni, muistan varsin hyvin kuinka kateellinen olin naapureiden lapsille kun olivat päiväkodin pihalla leikkimässä ja minä yksin omalla leikkipaikalla päiväkodin vieressä.

Eskarin alettua kaikilla oli valmiiksi jo kaverit ja jäin siis eskarissakin yksin aluksi. En missään tapauksessa tekisi niin omille lapsilleni, että he olisivat kotihoidossa jonkun minun aatteeni takia!

Mä pistän vielä paremmaksi: mä en päässyt edes eskariin . Kaikki muut naapuruston ipanat oli päivät muualla ja mä äidin kanssa kahdestaan. Eli mä menin kouluun suoraan äidin luota. Olen kyllä pärjännyt hyvin ja sain heti paljon ystäviä, mutta jotenkin oli kuitenkin usein sellainen ulkopuolinen olo, kun monet lapset oli tunteneet toisensa jo vuosia. Olin viimeisen vuoden ennen koulua sellaisessa seurakunnan päiväkerhossa, jossa opeteltiin vähän samanlaisia taitoja kuin uskon että eskarissakin opetellaan. Mutta ei niistä kavereista tullut samaan kouluun ketään, kun se kerho keräsi lapsia aika laajalta alueelta.

Mun tyttö meni päiväkotiin 1,5-vuotiaana ja olen siihen ratkaisuun enemmän kuin tyytyväinen. Ja uskon, että lapsenikin on.

 

[olkinalle]

En nähnyt tuota haastattelua, mutta lehdestä luin.
Mä myös kotiäitiyden puolesta, mutta.... jossain vaiheessa ne lapset kaipaavat ikäistään seuraa. Meidän esikoinen pian 4-v ja tarkoituksena olisi että hän menisi seurakunnan kerhoon. Se siis 2 x vko aamupäivät. Muuten ehdottomasti kotihoidossa.

 

[viiden muksun mamma]

En nähnyt tuota haastattelua, mutta lehdestä luin.
Mä myös kotiäitiyden puolesta, mutta.... jossain vaiheessa ne lapset kaipaavat ikäistään seuraa. Meidän esikoinen pian 4-v ja tarkoituksena olisi että hän menisi seurakunnan kerhoon. Se siis 2 x vko aamupäivät. Muuten ehdottomasti kotihoidossa.

Meillä on myös menty näin, että lapset ovat olleet kotihoidossa. n. 3,5v-4v. ovat aloittaneet seurakunnan kerhossa ja hyvin ovat siellä kavereita saaneet. Koskaan ei ole ollut vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa, vaikka kotihoidossa ovat olleet. Hyvin on eskarit ja koulut alkaneet.

 

[P123]

Te joilla paljon lapsia - miten teillä on varaa olla noin kauan kotona? Missä päin asutte? Luulisin että ainakaan täällä pk seudulla ei olisi kauaa varaa olla kotona ilman että eläisi yhteiskunnan tuilla..

Tämä ei siis ollut kritiikkiä teitä kohtaan - hienoa että lapset saavat olla kotona Ja ymmärrän sen että aina ei tarvi ostaa kaikkea ja tehdä kaikkea kallista.

 

[juuh]

Kirjoitinkin jo tonna toiseen ketjuun, mut se painu unholaan.. Nämä kummatkin Mikkoset saa mut näkemään niin punaista, ovat vaan niin raivostuttavia besserwissereitä. Ja harmi, että kotiäitiys saa tuollaisen esikuvan.

Kotiäitiys on valinta, siinä missä sekin, jos lapset menevät päivähoitoon. Lähipiirissäni kotiäideiksi ovat jääneet ne, joilla ei ole ammattia tai mielenkiintoa työntekoon/opiskeluun. Ne, ketkä ovat laittaneet lapsensa päivähoitoon, ovat jo ennen lasten tekoa opiskelleet ammatin ja olleet työelämässä. Nämä asiat ovat paljon riippuvaisia katsantokannasta. Kummankaan ryhmän en koe rakastavan lapsiaan enemmän tai vähemmän.

Äitini laittoi minut päivähoitoon ollessani 11-kuukautinen ja olen aivan selväjärkinen, sekä pärjännyt koulussa/työelämässä hyvin.

 

[koti-isänä 1kk]

Mykistävää, että täällä on yhtä fanaattisia kotihoidon puolustajia kuin tuo oksettava Mikkonen! TTA:n vaimo, kyllä siinä on vakka kantensa löytänyt. Millainen keskitysleiri siellä kotona lapsilla onkaan...
Miksi asiat pitää nähä niin mustavalkoisina? On olemassa myös keskitie ja kaikille ei sovi samat kasvatusmetodit.
Mikäs siinä, jos ei itse saa töitä tai puolison tuloilla elättää koko perheen. Sitten onkin helppo käänytä vaikka fanaattiseksi asian puolustajaksi...

 

[vieras]

Olen onnellinen siitä, että voin viedä lapseni päiväkotiin. Menin suoraan äitiyslomalta töihin, uuvuuin reilun vuoden jälkeen. Minulla oli pitkät työpäivät ja ajomatkat päälle. Nyt olen ollut viime syksystä asti masennuksen takia pois työelämästä kokoamassa itseäni. Minulle on suuri ilo nähdä iloinen, sosiaalinen, puhelias lapseni aamulla, kun hän lähtee päiväkotiin. Päivällä olen saanut kuntouttaa itseäni ja illalla olen lapsen kanssa aidosti läsnä enkä poissa olevana muumiona, kuten töissä ollessa. Tämä on vain yhden perheen tarina. Mieheni tukee täysin kuntoutumista ja oman ajan ottamista. Olen tuntenut kovasti syyllisyyttä, mutta se ei vie minua eteenpäin. Päivän yritän mennä eteenpäin ja kiitän Jumalaa tästä sairastumisestani, koska olen sen kautta pystynyt näkemään arjessa niitä pieniä asioita, joille en ole osannut antaa arvoa. Kuten päivähoidolle, josta maksamme täyden maksun itse.

 

[halipupu]

Näin itse ohjelman suorana ja se oli kauhea. Laitoin just ylelle palautetta, toimittaja istuu tuppisuuna eikä saa huutamista keskeytettyä, aarhg! Jokaiselle perheellä tulee/tulisi olla oikeus päättää itse tästä asiasta eikä sitä saisi muut arvostella ja kritisoida. Nykyään myös äidit ovat tottuneet sosiaaliseen kanssakäymiseen työnsä kautta ja moni on töissä ennen lasten saamista ja sitä samaa sosiaalista kontaktia harvoin saa ollessaan kotona lasten kanssa. Ja sitten on myös niitä aloja joissa jää helposti kehityksestä jälkeen kotona ollessa ja joutuu käytmään monet kurssit ennen kuin pääsee taas kyytiin mukaan.

Itse tässä olen juuri miettinyt hakisinko töihin syksyllä vai olisinko vielä vuoden tai puolivuotta kotona lasten (4v ja 1v8kk tällä hetkellä) kanssa. Ei ole helppo päätös ja varsinkin kun maan taloudellinen tilanne on se mikä on eikä ole työpaikkaa odottamassa valmiina. Toisaalta osa-aikainen työ olisi paras ratkaisu, mutta niitä paikkoja ei ole paljon alallani.

 

[öh]

Jos tuo nainen on se ainoa ihminen joka opettaa lapsilleen sosiaalisia taitoja niin pelottaa ajatella lopputulosta.

Itse olen kyllä kotihoidon puolella siinä että terveelle alle 3v:lle uskon terveiden vanhempien normaalitilanteessa kykenevän antamaan sen kaiken mitä lapsi tarvitsee ja tuolloin koti on se lapsen paras paikka. Kuitenkin on yksittäistilanteita joissa lapsen paras voi olla päiväkodissa tai päiväkoti on esimerkiksi taloudellisista syistä pakkovaihtoehto, silloin eletään sen mukaan ja turha siinä itseään soimia.

Sitäpaitsi ei se päiväkoti tee tyhjäksi kodin merkitystä lapselle. Ei kaikki lapset suinkaan ole hoidossa 10h hoitopäiviä.

 

[Helmari]

:headwall: :headwall: :headwall: voi että, miksi tuollainen itsekritiikitön pölöttäjä laitetaan tv:hen puhumaan kotiäitien puolesta! Myötähäpeän!

 

[Molly]

Katsoin juuri äsken kyseisen ohjelman YLE:n Areenalta. Hävettää kun joutuu asumaan samassa kunnassa. Tässä ei kyllä nyt uskalla mitään kertoa ettei joudu oikeuteen mutta voitte vaan kuvitella...
Mielestäni jokaisella saa, ja pitääkin olla mielipide asioista, mutta toisten kunnioittaminen ja normaali kohteliaisuus on kyllä kunnioittavampaa kuin järjetön mesoaminen. Jokainen tallaa tavallaan ja päivähoito on mielestäni todella hyvä vaihtoehto ainakin meidän perheessä. Köyhyydessä tässä rypeäisi jos ei voisi töissä olla.

Ja kaikki kunnia kaikille päiväkodissa työskenteleville. Olette ihania ja ammattitaitoisia.
Halauksia ja kukkia näin sähköisesti kaikille tarhatädeille. KIITOS!

 

[tyttöjen äiti]

Mä kyllä ihmettelen, että miks joidenkin äitien lapset muka olis niin innoissaan siitä päiväkodista. Kun syksyllä sairastuin kilpirauhasen liikatoimintaan, niin jouduin viemään lapset ensimmäisen osa-aikaiseen hoitoon. Tänä aamuna meidän 2,5 vuotias alkoi hiljaa itkeä heti hoitopaikan pihalla, vaikka saa siellä hyvää hoitoa. Hän olis mielummin lähtenyt äitin kanssa kauppaan tai uimahalliin kuulemma. Onneksi kohta lapset jää taas kotiin, niin ei tartte jättää heitä hoitoon, kun lapsesta näyttää tuntuvan hylkäykseltä koko hoito. Myös meidän 5-vuotias valittaa joka päivä hoitoon menosta. Ei kuulemma tykkää päikkäreistä yms.

Olen minäkin valittanut joka päivä päiväunista pienenä, kotona ja päiväkodissa!

Mä en tiedä mitä siellä on sattunut, mutta meidän lapsi pelkää niitä päikkäreitä siellä. Ryntäs kerran hysteerisenä itkien mun syliin sieltä huoneesta ja kertoi, että ei tykkää siitä tätistä, joka oli nukkarissa. Muttei siitä tullut sen selvempää, kun ei vieläkään olla saatu selville mitä siellä on sattunut. Kotona ei nuku päiväunia. Täyttää kuitenkin kohta viisi. Ja en edes tajua, että miks sen pitää sinne jäädä makoilemaan, kun ei sitä kuitenkaan väsytä, kun menee hoitoonkin vasta yhdeksältä. Mutta eivät suostu siihen, että tyttö jäis leikkimään, vaan pakko yrittää niitä hiton päikkäreitä joka kerta. Semmosta pakkopullaa ja armeijan järjestystä. Ja kun muuten sanovat, että on rauhallnen lapsi, niin miks hitossa se ei voi jäädä leikkimään???

 

[Madicken04]

Mä kyllä ihmettelen, että miks joidenkin äitien lapset muka olis niin innoissaan siitä päiväkodista. Kun syksyllä sairastuin kilpirauhasen liikatoimintaan, niin jouduin viemään lapset ensimmäisen osa-aikaiseen hoitoon. Tänä aamuna meidän 2,5 vuotias alkoi hiljaa itkeä heti hoitopaikan pihalla, vaikka saa siellä hyvää hoitoa. Hän olis mielummin lähtenyt äitin kanssa kauppaan tai uimahalliin kuulemma. Onneksi kohta lapset jää taas kotiin, niin ei tartte jättää heitä hoitoon, kun lapsesta näyttää tuntuvan hylkäykseltä koko hoito. Myös meidän 5-vuotias valittaa joka päivä hoitoon menosta. Ei kuulemma tykkää päikkäreistä yms.

Olen minäkin valittanut joka päivä päiväunista pienenä, kotona ja päiväkodissa!

Mä en tiedä mitä siellä on sattunut, mutta meidän lapsi pelkää niitä päikkäreitä siellä. Ryntäs kerran hysteerisenä itkien mun syliin sieltä huoneesta ja kertoi, että ei tykkää siitä tätistä, joka oli nukkarissa. Muttei siitä tullut sen selvempää, kun ei vieläkään olla saatu selville mitä siellä on sattunut. Kotona ei nuku päiväunia. Täyttää kuitenkin kohta viisi. Ja en edes tajua, että miks sen pitää sinne jäädä makoilemaan, kun ei sitä kuitenkaan väsytä, kun menee hoitoonkin vasta yhdeksältä. Mutta eivät suostu siihen, että tyttö jäis leikkimään, vaan pakko yrittää niitä hiton päikkäreitä joka kerta. Semmosta pakkopullaa ja armeijan järjestystä. Ja kun muuten sanovat, että on rauhallnen lapsi, niin miks hitossa se ei voi jäädä leikkimään???

Höh. Päiväkodissa jossa olin aikanani harjoittelussa, kaikki lapset menivät päikkärihuoneeseen lepäämään ja kuuntelemaan sadun. Lyhyen lepohetken jälkeen ne jotka eivät nukkuneet/halunneet nukkua saivat tulla pois.

Eikä meidän tyttöä edes 2v iässä pakottettu päikkäreille, sai sitten tulla piirtelemään tms toisen huoneen puolelle.

 

[Nokoma]

Ihana lukea, että tällä palstalla kirjoittajina on asiallisia kotiäitejä. Harmi, että heidän äänensä ei kuulu, vaan mediaan keskustelijoiksi otetaan hyvän aatteen pilaavia fanaatikkoja. Itse olin lasten kanssa pitkään kotona, enkä ollut hyvä kotiäiti. Hampaat irvessä yritin hoitaa lapsia kaikkien terveys ym.sääntöjen mukaan. Rentoutta ei ollut pätkääkään mutta olipahan ulkoisesti hyvin hoidetut lapset. Nykyään lapseni ovat koulussa ja päivähoidossa ja itse teen töissä sijaisuuksia. Paljon rennonpaa on elämä ja jaksan olla paremmin lasten elämässä läsnä myös henkisesti.

Tämä on niin totta usean äidin kohdalla. Minulla on kaveri joka on ollut monta vuotta yhteen putkeen kotona. Ei pääse yksin lasten kanssa minnekkään, tarvii koko ajan hoitoapua. Valittaa joka käänteessä lasten luonteesta ja heidän käyttäytymisestään, mutta ei anna periksi että hakisi vaikka töitä ja lähtisi pois kotoa. Ketä sellainen oikein palvelee, että äiti karjuu kotona kurkku suorana joka käänteessä lapsille, haukkuu heitä heidän kuullen, mutta on kotona ihan vaan siksi, että kunnon äiti on 3v lapsen ekaa vuotta kotona...

 

[vieras]

Kamalan fanaattinen Nina Mikkonen ja tekee hallaa asialleen. Mutta vastaväittäjäkin oli kyllä pöllö, mitätöi sellaiset tosiasiat mitä monessa muussa tutkimuksessa on todettu.
Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että on hienoa hoitaa lapsia kotona, alle kolmevuotiaille jopa paras vaihtoehto. kukaan tuskin nykymaailmassa elää niin tynnyrissä, etteikö lapsille saisi sopivaa määrää sosiaalisia kontakteja ystäväperheiden, kerhojen, puistojen ym. kautta ja virikkeitä löytyy ihan varmasti kotielämästä ja varmuuden vuoksi vaikka muskareista tai vastaavista. Toinen asia on se, että Suomessa saa kuitenkin laadukasta päivähoitoa ja jos kotona hoitaminen ei syystä tai toisesta (työ, talous, opiskelu, oma jaksaminen jne.) ole vaihtoehto, niin ihan varmasti lapsen voi viedä turvallisin mielin päivähoitoonkin.
Elämä ei ole mustavalkoista ja vastakkainasettelu on turhaa.

 

[evita]

Tässä vähän asiallisempi ja asiantuntevampi kannanotto:

7.1.2009 UNICEF-RAPORTTI

Jättämällä lapsensa huonolaatuiseen päivähoitoon työssäkäyvät vanhemmat saattavat pilata lapsensa terveyden ja onnellisuuden, Unicefin tuoreessa raportissa varoitetaan.

Taaperoiden psykologiselle kehitykselle vanhempien työssäkäynnistä koituu monenmoista haittaa eivätkä liian varhain hoitoon jätetyt lapset pärjää koulussa. Päiväkodissa mahdollisesti opittu aggressiivinen käyttäytyminen jatkuu myöhemmin koulujen luokkahuoneissa, raportissa kerrotaan.


Uhkapeliä huomisen maailmalla


Kyseessä on ensimmäinen mittava ja kansainvälinen raportti, jossa varoitetaan riskeistä, joille lapset altistuvat, jos vanhemmat (käytännössä edelleen useimmiten äidit) ajetaan liian varhain takaisin työelämään.

"Panokset ovat suuret tässä uhkapelissä, jossa mukana ovat tämän päivän lapset ja huomisen maailma", raportissa kirjoitetaan.


Liian varhainen päivähoito horjuttaa lapsen turvallisuudentunnetta


Alle vuoden ikäisille lapsille kodin ulkopuolinen hoito on raportin mukaan erityisen pahasta. Pitkät päivät poissa kotoa horjuttavat lapsen psyykkistä ja emotionaalista kehitystä sekä heikentää lapsen oppimiskykyä.

Kun lapsi on pienestä pitäen hoidossa, kiintymyssuhde vanhempien ja lapsen välillä ei ehkä pääse kehittymään toivotulla tavalla. Lapsen turvallisuudentunne horjuu ja toisiin ihmisiin on vaikea luottaa, raportissa varoitetaan.


Korkealaatuisen päivähoidon etuja ei sovi unohtaa


Päivähoidolla on kaikki mahdollisuudet hyvään, jos se on korkealaatuista, raportissa muistutetaan. Huonolaatuinen hoito taas voi pahimmillaan saada aikaan sekä välitöntä että pitkän aikavälin vahinkoa lapselle.

Äitien mahdollisuus työntekoon on ollut komea voitto sukupuolten väliselle tasa-arvolle, mutta vähintään yhtä suuri huolenaihe lapsen näkökulmasta, raportissa todetaan.




Lähde:

The child care transition. A league table of early childhood education and care in economically advanced countries. Unicef, 2008.

Ei-fanaattisena kotiäitinä tätä tekstiä oli ilo lukea! Kiitos :flower:

Tähän voi kyllä yhtyä näin ex-kotiäitinä. :flower:

 

[heh]

Kuinka hurmaava kotirouva

 

[Madicken04]

Kuinka hurmaava kotirouva

Meillä ei se video-mikä-lie näy, mutta eiköhän tuo kuva puhu jo puolestaan.

Mitä kyseisen ihmisen kommentointia olen aiemmin lukenut niin fanaattisuudellaan tekee kyllä hyvälle asialle hallaa. :/ Ihan näin lapset "pieninä" hoitoonvieneenkin näkökulmasta.

 

[XXX]

Minä vaan mietin että millähän päivähoito kokemuksella tuo nainen puhuu???Mistä hän on kerännyt kokemuksensa?Ja jos jostain on ,niin yksi kokemus tai kaksi kokemusta ja tuomitsee koko järjestelmän ja upeat ihmiset jotka ovat alalle kouluttautuneet .Minusta tuo nainen on avohuoltoon joutuntu,vaikka laitoshoidon tarpeessa olisi.

 

[PYH]

Kuinka hurmaava kotirouva

Kotiäiti jonka korvien välissä tuulee,kun aivot kutistunut rusinoiksi. Jeesus sentään-no,joku tarkoitushan hänenkin olemassa olollaan on??

 

[PiipaHarmaana]

Ei hyvää päivää!että ihan natsisaksasta perittyä mallia..
mä en osaa ees kommentoida.
ei oo kaikki inkkarit kanootissa tolla kotiäidillä.