naisystävän rintsikat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Häpeilijä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Häiritsevät ne minuakin. Mautonta, jotenkin halpamaisen epätoivoista tyrkkymeininkiä. Teineillä ymmärrän, kuuluu kapinointeihin mutta aikaihmisillä - ei.

Että pitäisi hankkia elämä? Minä taasen kehottaisin ihmisiä katsomaan peiliin, myös taustapeiliin kun lähdetään himasta ulos.
No oido, Minä en elä tätä elämää miellyttääkseni ulkonäölläni muita ihmisiä, siksi en omista peiliä.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä se on hyvä vilkaista ensin peiliin. Jos joku röllipeikkoa muistuttava olento tulee vastaan, niin hän on lähinnä huvittava.
Noista naisten vaatteista, jokainen pitää niitä vaatteita, joita itse haluaa, kun on ne omaksi hankkinut, mutta eri vaatteet näyttää vain paremmilta tuommosten teini-ikäisten yllä kuin keski-ikäisten, vaikkei sanottavaa ylipainoa olisikaan. Meillä ei ole erikseen eri ikärymille, omia vaatteita, joten jokaisen on itse tehtävä valinta, omaksi parhaakseen ja mielikseen.
;-)) naistystävän vaatteita ei parane mennä arvostelmaan, mutta olen kuullut, jonkun miehen sanoneen vaimolleen, jos tuon panet päällesi, saat mennä yksin. Kieltämättä, olin miehen kanssa samaa mieltä.
 
Olen kyllä vähän eri mieltä tuosta itsetunnosta ja provosoivasta asuvalinnasta, viittaa kyllä enemmän itsekkyyteen ja kyvyttömyyteen huomioida kokonaisuus. 95% naiset osaavat pukeutua, mutta tietysti helle saattaa muuttaa lukuja.
 
ja sinä olet ap sitä mieltä ettei naisystäväsi osaa pukeutua kun ei kuulu tuohon 95% hyvinpukeutuvien ryhmään.
Ole onnellinen, että naisesi ei ole laumasielu, ainakaan tässä asiassa.

Jos sinusta rintsikan olkaimien näkyminen 30 asteen helteellä on provosoivaa,
niin eipä herralla ole paljonkaan kokemusta provosoivasta pukeutumisesta.
Minusta minimittainen roiskeläppä jonka alta näkyvät selluliitit ja pikkpöksyt, olisi provosoivaa pukeutumista.

Se miten juhliin pukeudutaan on häilyvä viiva.
Katselin eilen Tapsan tahtejasurjäsilmällä kotitöiden ohessa, taisi tulla kakkoselta.
Valitsivat vuoden 2011.. jonkun.
Muut naiset juhlavasti pukeutuneita, mutta yhdellä artistilla oli todella synkkä mattapintainen musta tunika, kiiltävät puolipitkät caprit jotka muistuttivat yöpuvun housuja ja jotkut kiilakorkoiset remmisandaalit. Hiukset näyttivät täysin kampaamattomilta ja hän itse selkeästi lihavammalta ja vanhemmalta kuin mitä jos hiukset olisivat olleet kiinni ja jos päällä olisi ollut kaunis yhtenäinen, vaikkapa kotelomekko tai housupuku.
Totaalinen floppi minun mielestäni, mutta ei se hänen arvoaan alentanut minun silmissäni. Huonosti valitut vaatteet, ei sen kummenpaa.
 
On kyllä hieman eri asia olla "huonostipukeutuvan" naisen rinnalla, kuin katsella häntä ulkopuolisena.

Vai tuntisitteko olonne hyväsi, jos miehenne tulisi seurassanne kalsareissa tai vaikka vain paita mahan kohdalta auki.
 
On kyllä hieman eri asia olla "huonostipukeutuvan" naisen rinnalla, kuin katsella häntä ulkopuolisena.

Vai tuntisitteko olonne hyväsi, jos miehenne tulisi seurassanne kalsareissa tai vaikka vain paita mahan kohdalta auki.

Voi jessus sentään, kun olet tyhmä. Tuntuu, että naisystävän ulkonäkö merkkaa enemmän, kuin se mitä hän on luonteeltaan.
Onko miesten kalsarit ja rintsikan olkaimet verrannollisia keskenään? Ei minusta.
Jos sinulla on nainen vain näytelläksesi häntä kaupungilla, kuin jotain esinettä, niin ei siinä muu auta, Etsi itsellesi upeampi ja näyttävämpi nainen.
Tai jätä naisesi kotiin ja mene yksin sinne kaupungille bongailemaan niitä upeita typsyjä, joilta ei rintsikan olkaimet näy ja muutenkaan eivät käyttäydy provosoivasti? Huh. Taidat olla aika tyhjäpää?
Mitä ihmeen provosoivaa, itsensä tyrkyttämistä siinä on, jos ne olkaimet näkyy????
Ei ymmärrä nyt ollenkaan sinun ja eräiden muiden järjenjuoksua.
Mitenkä, jos hän jättäisi liivit pois ja rinnat piirtyisi oikein mukavasti etumusta vasten? Voipi olla, että teikä olisi vielä enemmän pöyristynyt ja sulkisi hänet kotiin.
Sanokaa nyt hyvät ihmiset, että mikä niissä olkaimissa oikein on niin rivoa, ärsyttävää ym.
Ei voi muuta kuin nauraa. Tämä aihe jo piristi kummasti työpäivää. Jatkakaa samaa mallia, niin elämänne ei tule olemaan liian helppoa hengittää.
 
Viimeksi muokattu:
Eevan asussa saunan jäläkee. Se ,että asutaan näin lähellä pohojoesnappoa pakottaa tietysti kylymän takkie pukkeutummaa.Oon ussein miettiny kummassa syy tähänni assieseen enemmän on käärmeessä vae Eevassa...
 
Katseluin tässä yks päivä kassajonossa edelläni juuri tällaista tapauksta ja kyllä se jotenkin rumalta ja halvalta näytti. Olen ihmetellyt sitä muutenkin näinä vuosina, kun tämä "muoti" tuli vallalle, mutta nyt vasta oikein ajattelin sitä kunnolla. Ihan tosiaan tuli sellainen tunne, kuin nainen ei olisi pukeutunut riittävästi ylösnoustuaan.

Ja totta, ihan nuorilla se ei vielä kauheasti haittaa, mutta tollasella vanhemmalla lievästikin ylipainoisella, vähän lysähtäneellä huonoryhtisellä ihmisellä se vain korohtaa sitä lässähtäneisyyttä. sillä naisella oli vielä tukkakin niin huolimattomasti täysin kampaamatta, rasvaisen näköisiä suortuvia sojotti eri suuntiin ja toiselta sivulta oli isolla pinnillä vedetty muutama likainen suortuva päälaelle, muuten kaikki rötkötti olkapäille väsyneen ja epäsiistin näköisesti. Ilme tympeä, suupielet alaspäin. Ajattelin, että sekin nainen oli kuitenkin itse asiassa kasvoiltaan ihan kaunis kun olisi sitten vaan oikaissut ryhtinsä ja pukeutunut ja laittautunut muuten siististi. Ne rintsikoiden olkaimet oli likaisen näköiset ja toinen niistä oli koko ajan alas tippunut. Tietysti vielä hame oli aivan vesirajaan ja jalassa likaiset crocksit. Ikää oli ehkä vähän päälle 40.

Kun itse en ole kasvoilta kaunis, harmittaa tuollainen kauneuden hukkaan meneminen. Olen koko ikäni yrittänyt kompensoida tätä omaa ulkonäköäni sillä, että olen opetellut seisomaan ja liikkumaan ryhdikkäästi, yritän pitää painoni kurissa ja hoitaa hyvin hiuksiani, jotka ne sentään ovat hyvälaatuiset ja runsaat. En ikinä pukeutuisi huolimattomasti, vaikka se olisi kuinka "muotia." Olen aina pitänyt yhtenä ohjenuoranani sen, että ns. tissivako ei saa näkyä. En vaan tiedä miksi, mutta en tykkää siitä. Ainoa poikkeus tietysti uimarannalla.

Nuoret naiset on eri asia, mutta tässä ilmeisesti ruoditaan nyt keski-ikäisten pukeutumista. Nuoret naiset voi kulkea ihan hyvin vaikka aivan olkaimettomissa topeissakin, jos kantti kestää. Mutta rintaliivit on heilläkin minusta alusvaatteet. Ei kai niiden ole tarkoitus kaikelle kansalle näkyä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja anna mun kaikki kestää;10944962:
Voi jessus sentään, kun olet tyhmä. Tuntuu, että naisystävän ulkonäkö merkkaa enemmän, kuin se mitä hän on luonteeltaan.
Onko miesten kalsarit ja rintsikan olkaimet verrannollisia keskenään? Ei minusta.
Jos sinulla on nainen vain näytelläksesi häntä kaupungilla, kuin jotain esinettä, niin ei siinä muu auta, Etsi itsellesi upeampi ja näyttävämpi nainen.

Ei kai ap olisi naisen kanssa jos ulkonäkö merkkaisi enemmän kuin luonne. Kun kerran ulkonäkö/pukeutuminen ei häntä miellytä, niin eiköhän hän ole nimenomaan naisen kanssa luonteen vuoksi.

Miksi naiset saavat kommentoida miesten pukeutumista, mutta miehet eivät naisten? On paljon miehiä joilla ei ole tilannetajua mitä pukeutumiseen tulee, mutta on näitä naisiakin. Kuten ap:n naisystävä. Heti aletaan mollata miestä joka asiasta mainitsee, jos nainen olisi kirjoittanut että mies pukeutuu huonosti, olisi varmasti kehotettu ostamaan miehelle parempia vaatteita ja neuvomaan mitä laittaa päälle. Ihmettelen tosiaan miten noin kipakasti pitää tulla kommentoimaan että "hanki kauniimpi nainen sitten". Ei riittäisi miehiä jos naiset aina hankkisivat uuden kun huomaisivat ettei mies osaa pukeutua.

Minusta on toisten huomioonottamisesta pukeutua hyvin ja tilaisuuteen sopivasti. Kyllä minä häpeäisin miestäni (vaikka häntä rakastankin) jos hän olisi häihin lähdössä risa teepaita ja verkkarihousut päällä. Oma mieheni on näitä, jotka ajattelevat että juhlapukeutumiseen riittää se että vaatteet ei ole likaiset. Pukua hän ei edes omistanut ennen kuin me aloimme seurustella ja tuli kutsu häihin, sanoin että pitää ostaa puku, muuten mies olisi mennyt varmaan farkuissa ja teepparissa. Vai antaako muut naiset miehensä mennä ihan missä tahansa vermeissä häihin ja hautajaisiin? Minusta siinä on jo kohteliaisuussyistä puututtava pukeutumiseen jos se on täysin sopimatonta.

Miehille voi sanoa suorempaan koska he eivät loukkaannu niin helposti, mutta naiselle joutuu ehkä vihjaamaan hienovaraisemmin. Minusta se oli hyvä vinkki, että jos näkee muita samalla tavalla pukeutuvia niin voi sanoa ettei pidä siitä tyylistä.

Ei ole mukava muuten naisellekaan, jos muut naureskelevat selän takana hänelle.
 
On kyllä hieman eri asia olla "huonostipukeutuvan" naisen rinnalla, kuin katsella häntä ulkopuolisena.

Vai tuntisitteko olonne hyväsi, jos miehenne tulisi seurassanne kalsareissa tai vaikka vain paita mahan kohdalta auki.

Kun olet naisystävääsi ansiokkaasti moitiskellut, voit samalla vaivalla valottaa omaa pukeutumistyyliäsi. Joidenkin miesten mielestähän "hyvinpukeutumiseen" riittää se iänikuinen ja vuosia vanha sama puku, josta jo housut ovat hitunaiset ja puvun takin kyynärpäät kiiltelevät. Sama puku sitten palveleekin kaikissa tilaisuuksissa häistä hautajaisiin + muihin kissanristiäisiin.

Tässähän voimme yhdessä Elleissä päivittää tyylin sekä sinulle että naisystävällesi. Naisillehan juhlapukeutuminen tuottaakin enemmän mietittävää, kun sitä samaa mekkoa ei luultavasti viitsi pitää joka tilaisuudessa.
 
Viimeksi muokattu:
Väenö: Ee ollunna kiärmeen syy, se vaen hookuttel ja eevan hupakko ojenti aatamille, joka sitten söe, ja ehoton kieltohan oel, ettee sua syyvä, joten aatamin syy! Se oel iha yhtä löösä naesten hookutuksille ku nykysettii miehet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja anna mun kaikki kestää;10944962:
Voi jessus sentään, kun olet tyhmä. Tuntuu, että naisystävän ulkonäkö merkkaa enemmän, kuin se mitä hän on luonteeltaan.
Onko miesten kalsarit ja rintsikan olkaimet verrannollisia keskenään? Ei minusta.
Jos sinulla on nainen vain näytelläksesi häntä kaupungilla, kuin jotain esinettä, niin ei siinä muu auta, Etsi itsellesi upeampi ja näyttävämpi nainen.
Tai jätä naisesi kotiin ja mene yksin sinne kaupungille bongailemaan niitä upeita typsyjä, joilta ei rintsikan olkaimet näy ja muutenkaan eivät käyttäydy provosoivasti? Huh. Taidat olla aika tyhjäpää?
Mitä ihmeen provosoivaa, itsensä tyrkyttämistä siinä on, jos ne olkaimet näkyy????
Ei ymmärrä nyt ollenkaan sinun ja eräiden muiden järjenjuoksua.
Mitenkä, jos hän jättäisi liivit pois ja rinnat piirtyisi oikein mukavasti etumusta vasten? Voipi olla, että teikä olisi vielä enemmän pöyristynyt ja sulkisi hänet kotiin.
Sanokaa nyt hyvät ihmiset, että mikä niissä olkaimissa oikein on niin rivoa, ärsyttävää ym.
Ei voi muuta kuin nauraa. Tämä aihe jo piristi kummasti työpäivää. Jatkakaa samaa mallia, niin elämänne ei tule olemaan liian helppoa hengittää.


Jo Marilyn Monroe totesi aikanaan että hieno nainen ei näytä alusasujaan koskaan. Paitsi silloin kun hän haluaa ne näyttää, hän haluaa näyttää ne tarkoituksella.

Eli ap, mietihän vähän, mitä viestiä vaimosi viestittää ympärilleen, taitaa olla aika tyrkky.
 
Viikon kamalimmat asut. Kuulemma, mutta ei minun mielestäni, vaikka on tuollakin valkoiset kalsarit.
Siis nuo asut ovat OK.

Viikon kaameimmat asut

Tätä kommenttia vasten suosittelen, ettet jatka enempää nasiystävävi vaatetuksen ruotimista.

Jos naisystävlläsi on muuten edes yksi asu joka sinua miellyttää, kehu sitä kokonaisuutta kovasti. Voi olla että ottaa onkeensa ja voi olla että ei.

Kuten tuolla neuvottu, menkää yhdessä ostoksille. En tiedä muiden kokemuksista, mutta itse ainakin arvostan vaateostoksilla rehellisiä mielipiteitä ja annan niitä itsekin, Toki todella nätisti sanottuna, ei tölväistynä.

Rintaliivien näkymisestä voit sanoa, että mielestäsi se ei ole kivan näköistä.
 
Viimeksi muokattu:
Jo Marilyn Monroe totesi aikanaan että hieno nainen ei näytä alusasujaan koskaan. Paitsi silloin kun hän haluaa ne näyttää, hän haluaa näyttää ne tarkoituksella.

Eli ap, mietihän vähän, mitä viestiä vaimosi viestittää ympärilleen, taitaa olla aika tyrkky.
Juu. Tyrkkypä tosiaan. No huh huh ja höllentäkää jo pipojanne. On tainut tämä helle käydä jengille päähän, kun ei mitään rajaa näissä Marilyneissä ym.
 
Viimeksi muokattu:
Minusta on hyvä puheenaihe miettiä, miten kumppanin pukeutumiseen voi puuttua, jos se ei miellytä.

Itse olen seurustellut miehen kanssa, jolla oli aina liian lyhyet housut ja usein kaupungillakin röntöt urheiluvaatteet (vaikka hän omisti erittäin siistejäkin kenkiä ja takkeja). Mutta rakastin häntä näistä asioista riippumatta ja siksi purin tietoisesti huulta enkä sanonut mitään. Yritin vaan kannustaa käyttämään siistimpiä vaatteita useammin kehumalla häntä komeaksi silloin, kun hän niitä joskus käytti. Ja kun hän kerran tarvitsi uudet housut, menin mukaan kauppaan ja otin ikään kuin uutena asiana esille, että housut voisivat muuten olla pidemmätkin.

Ylläoleva menetelmä oli lempeä mutta hidas. Jos toivoo nopeampia tuloksia, kumppanille täytyy puhua avoimesti. Mutta senkin voi tehdä loukkaamatta. Jos suinkin mahdollista, on aina parempi kehua jotain joka hänellä jo on ja sanoa että toivoisi hänen käyttävän sitä useamminkin kuin sanoa, että ei pidä jostain.

AP voisi kokeilla sellaista, että kysyy viattomasti naisystävältään, että kuuluuko olkaimien näkyä, onko se muotia, eikö näiden pitäisi olla piilossa, tms. Tähän nainen todennäköisesti vastaa, että njoo eihän niiden pitäisi näkyä mutta kun on niin vaikea löytää sopivampia rintaliivejä niin hän nyt käyttää sitä, mitä sattuu omistamaan. Tähän AP voisi vastata tarjoutumalla makutuomariksi ostoksille tms, ja sitten kaupassa vaikka vaivihkaa pyytää myyjää puhumaan olkaimattomien puolesta ja esittelemaan jotain parempia vaihtoehtoja.

Ottakaa myös hyvät ihmiset huomioon se, että isorintaisten on erittäin vaikea löytää siro-olkaimisia liivejä. AP:n naisystävä saattaa hyvinkin tehdä parhaansa. Ehkä hän pitää ko. mekosta muuten niin paljon, että on ajatellut olkaimien näkymisen olevan pienempi synti kuin se, että hän ei voisi käyttää mekkoaan ollenkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huh hellettä;10946670:
Juu. Tyrkkypä tosiaan. No huh huh ja höllentäkää jo pipojanne. On tainut tämä helle käydä jengille päähän, kun ei mitään rajaa näissä Marilyneissä ym.


Joo ei muutakun repikää loputkin vaatteet pois ja kadulla nakuna, niin et ole sitten tiukkapipo!
 
tässä keski-ikäisen naisen pitkä kommentti asiaan.

Mulla oli ystävätär.
Hän oli koko sen ajan mitä me tunnettiin, eli 14 vuotiaasta 54 vuotiaaksi asti, n. 20-30 kg ylipainoinen. Tykkäsi pitää iloisen ja kirkkaan värisiä, erittäin outojakin vaatteita. Ei todellakaan koskaan ollut minkään vallalla olleen trendin mukainen. Piti hippimekkoja ja inkkarivaatteita silloin kun ne oli totaalisen out, piti välillä minimekkoja, välillä nilkkaan saakka ulottuvia hameita ja mekkoja, kun kukaan muu ei sellaisia pitänyt. Oli isoja printtikuvioita ja pitsihörhelöitä.
Talvella oli villatumput, 4m kaulaliina, tupsupipo, paksu villatakki pörröistä angoralankaa, vaikka mitä, mutta missään nimessä ei sitä mitä muilla oli päällään.

Ystäväni mennä touhotti iloisena hypellen paikasta toiseen. Ei kävellyt, pulppuili sinne tänne, saattoi pyörähdellä, tarrasi käsikynkästä kiinni, keksi kaiken maailman kujeita ja juttuja.

Nuorempana hävetti todella paljon kulkea hänen kanssaan kaupungilla.
Hän oli omituisesti pukeutunut pullea elohopea ja minä kuin muotilehdestä leikattu aikuinen ihannemitoissaan, oli jakkupuvut ja korkokengät + viimeisen päälle kampaukset ja meikit.
Ystäväni vaan länttäsi pipon päähänsä, jos tukka oli pystyssä ja eikun menoksi.
Itselleni ei olisi tullut kuuloonkaan lähteä ovesta ulos edes kauppaan ilman ripsiväriä.

Välillä karttelinkin yhdessä oloa, oli muka kiireitä, mutta kun hänen kanssaan minulle tuli niin hyvä mieli, niin ei sitä karttelua koskaan pitkään jatkunut.

Monesti ehdottelin vaatekaupoissa, kymmeniä ja kymmeniä tunteja niissä vietettiin yhdessä, että osta toi ja toi, ne olis tosi nättejä sun päällä. Hän kokeili ja olivathan ne nättejä, siis mun ja kaupan myyjien mielestä ja varmaan koko kaupan muunkin asiakaskunnan mielestä.

Mutta kun ystäväni katsoi peliin, hän sanoi, että "en mä voi tollasia pitää, ei nää sovi mulle". Ja sitten hyppäys toiselle rekille ja "hei mä haluun ton, tää on just mun vaatteeni".
Minusta se taas oli kaamee kaapu tai muu hirvitys jota en olisi päälleni laittanut vaikka selkään olisin saanut.

Aikanaan kumpikin meistä avioitui, syntyi lapsia, mutta ystävyyssyhteemme pysyi ja vankistui.
Ystäväni teki täysillä kaiken. Vihainen tai masentunut ei ollut koskaan.

Enää ystävääni ei ole, ainakaan täällä maanpäällä, ja mulla on hirveä ikävä hänen iloisen värisiä vaatteitaan ja mieletöntä energiaa. Hän oli ainutkertainen. Hän oli hän ei kukaan muu.

Aplle sanoisin, ole onnellinen naisystävästäsi.
Älä katso ulkokuorta vaan näe hänen sisimpänsä. Se mitä siellä on, on miljoona kertaa arvokkaampaa kuin mitä ulospäin näkyy.
 
tässä keski-ikäisen naisen pitkä kommentti asiaan.

Mulla oli ystävätär.
Hän oli koko sen ajan mitä me tunnettiin, eli 14 vuotiaasta 54 vuotiaaksi asti, n. 20-30 kg ylipainoinen. Tykkäsi pitää iloisen ja kirkkaan värisiä, erittäin outojakin vaatteita. Ei todellakaan koskaan ollut minkään vallalla olleen trendin mukainen. Piti hippimekkoja ja inkkarivaatteita silloin kun ne oli totaalisen out, piti välillä minimekkoja, välillä nilkkaan saakka ulottuvia hameita ja mekkoja, kun kukaan muu ei sellaisia pitänyt. Oli isoja printtikuvioita ja pitsihörhelöitä.
Talvella oli villatumput, 4m kaulaliina, tupsupipo, paksu villatakki pörröistä angoralankaa, vaikka mitä, mutta missään nimessä ei sitä mitä muilla oli päällään.

Ystäväni mennä touhotti iloisena hypellen paikasta toiseen. Ei kävellyt, pulppuili sinne tänne, saattoi pyörähdellä, tarrasi käsikynkästä kiinni, keksi kaiken maailman kujeita ja juttuja.

Nuorempana hävetti todella paljon kulkea hänen kanssaan kaupungilla.
Hän oli omituisesti pukeutunut pullea elohopea ja minä kuin muotilehdestä leikattu aikuinen ihannemitoissaan, oli jakkupuvut ja korkokengät + viimeisen päälle kampaukset ja meikit.
Ystäväni vaan länttäsi pipon päähänsä, jos tukka oli pystyssä ja eikun menoksi.
Itselleni ei olisi tullut kuuloonkaan lähteä ovesta ulos edes kauppaan ilman ripsiväriä.

Välillä karttelinkin yhdessä oloa, oli muka kiireitä, mutta kun hänen kanssaan minulle tuli niin hyvä mieli, niin ei sitä karttelua koskaan pitkään jatkunut.

Monesti ehdottelin vaatekaupoissa, kymmeniä ja kymmeniä tunteja niissä vietettiin yhdessä, että osta toi ja toi, ne olis tosi nättejä sun päällä. Hän kokeili ja olivathan ne nättejä, siis mun ja kaupan myyjien mielestä ja varmaan koko kaupan muunkin asiakaskunnan mielestä.

Mutta kun ystäväni katsoi peliin, hän sanoi, että "en mä voi tollasia pitää, ei nää sovi mulle". Ja sitten hyppäys toiselle rekille ja "hei mä haluun ton, tää on just mun vaatteeni".
Minusta se taas oli kaamee kaapu tai muu hirvitys jota en olisi päälleni laittanut vaikka selkään olisin saanut.

Aikanaan kumpikin meistä avioitui, syntyi lapsia, mutta ystävyyssyhteemme pysyi ja vankistui.
Ystäväni teki täysillä kaiken. Vihainen tai masentunut ei ollut koskaan.

Enää ystävääni ei ole, ainakaan täällä maanpäällä, ja mulla on hirveä ikävä hänen iloisen värisiä vaatteitaan ja mieletöntä energiaa. Hän oli ainutkertainen. Hän oli hän ei kukaan muu.

Aplle sanoisin, ole onnellinen naisystävästäsi.
Älä katso ulkokuorta vaan näe hänen sisimpänsä. Se mitä siellä on, on miljoona kertaa arvokkaampaa kuin mitä ulospäin näkyy.


Kiitos tämän tarinan kertomisesta. Kyyneleet nousivat väkisinkin silmiin.
 
Viimeksi muokattu:
kiitos sulle liikuttunut.
Mutta älä itke, oli ihanaa saada pitää hänet ystävänä niinkin kauan.

Ystäväni nuorimmainen sanoi hautajaispäivänä minulle kun yhdessä itkettiin, jotenkin tähän tapaan..

"olen nähnyt kuvissa pelkästään valkoisiin puettuja enkeleitä.
Ehkä äiti onkin taivaassa sen vuoksi kun sinnekin tarvittiin kaikki sateenkaaren värit, joku joka ei ole samanlainen kuin kaikki muut."
 

Yhteistyössä