Näin kesällä taas hämmennyn naisten innosta vaihtaa sukunimi häiden jälkeen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Akaatti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä halusin yhdistelmä nimen siksi koska oma sukunimeni on harvinainen (alle 20 ihmistä) ja minun aiemmat lapset on minun sukunimellä. Miehen sukunimi on vielä harvinaisempi ja tulevat lapset on miehen sukunimellä. Niinpä on käteväää olla molemmilla nimillä. Jos miehen sukunimi ois ollut Virtanen tai joku muu perusnimi olisin pysynyt omassa sukunimessäni. Luultavammin siloin mies ois vaihtanut minun sukunimeen.
 
[QUOTE="vieras";26768001]:D hyvä pointti, se käy paljon helpommin kun nimikin on jo sama! Kohta voi siirtyä samalle parturille ja mennä yhdessä verenpainemittaukseen aamuisin kiusaamaan työssäkäyviä terveyskeskukseen.[/QUOTE]

..ja verenpainemittauksesta ehtiikin jo sopivasti työpaikkojen lounastauon ajaksi cittarin kassajonoon ostamaan eläkeläisherkkuja ja kyselemään kassaneidiltä viimeisiä kuulumisia :D

ah ,auvoinen vanhuus,tule jo pian :xmas:
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
Mun identiteettini ei ole sukunimestä riippuvainen. Mä olen sukunimeäni vaihtanut jo monta kertaa, eikä sillä ole ollut kuin kerran tekemistä avioliittoni kanssa.

Enkä mä koe liittyneeni mieheni sukuun ja irtautuneeni omastani. Ihan samalla tapaa kuulun omaani kuten silloin kun käytin sitä oman sukuni nimeä.

Mulla oli kyllä tuhannesti hienompi sukunimi kuin miehellä, mutta mies ei halunnut omastaan luopua. Mäkin kyllä olisin omani halunnut pitää, mutta mies halusi ihan ehdottomasti, siis ilman että asiassa on mitään keskustelunvaraa, pitää omansa.

Mäkin olisin saanut omani pitää, mutta koen kuitenkin mukavaksi sen, että perheessämme on yksi sukunimi, koska yhtä perhettä me olemmekin. Niinpä päädyin sitten joustamaan ja ottamaan mieheni nimen.

Mieheni koko elämä on yhtä joustoa, koska hän elää kanssani. Joten kaipa mäkin voin edes muutaman myönnytyksen ja jouston tehdä?

Olen ollut nyt jo joitakin vuosia mieheni sukunimellä ja kyllä se ihan ok on. Kyllä mä edelleen olen sitä mieltä, että omani oli paljon hienompi, mutta sukunimi on kuitenkin VAIN sukunimi...ei sen kummempi asia. Joten loppujenlopuksi mulle on ihan sama, mimmonen se sukunimi on.
 
No, ukon nimi on kauniinpi, ja minun sukunimeni oli sama kun väkivaltaisen alkoholisti-isäpuoleni. Jostain kumman syystä en halunnut sen hullun juopon sukunimeä itselläni pitää. Toki olisin voinut vaihtaa äidin tyttönimen itselleni, mikä on vielä erittäin harvinainen (vaan meidän pikkusuku, papan keksimä nimi sodan jälkeen) mut ei se sitten tuntunut niin merkitykselliseltä tai järkevältä.

Ja postinkantaja kiittää, vain yksi sukunimi laatikossa. :D
 
Minusta ja minulle perheen yhteinen nimi lisää ja edustaa sitä perheyksikön yhteenkuuluvuutta. En haluaisi eri sukunimeä kuin lapsillani, enkä voisi vaatia tätä puolisoltanikaan. Eli yhteinen sukunimi oli selvä. Miksi sitten miehen eikä minun? Molemmilla on erittäin perus-nen-nimet, joten kumpi vaan olisi käynyt hyvin. Miehen nimen ottaminen on tavallisempaa ja helpompaa (sitä tarvitsee perustella vähemmän ja naisen muuttunut sukunimi aiheuttaa hämmennystä harvemmin ja naiselta älytään tarvittaessa kysyä entiset sukunimet). Identiteetissä en tunnusta olevan mitään vikaa :)
 
  • Tykkää
Reactions: Sintu74
Minä en tunne mitään yhteenkuuluvuutta omaan sukuuni enkä halua tulla yhdistetyksi sukulaisiini. Nuorena jopa inhosin omaa sukunimeäni (tosin en enää). Mutta SILTI en ikinä ottaisi miehen sukunimeä, jos menisin naimisiin (en tosin ole aikeissa mennä, mutta jossitellaan).

Jos oma nimeni olisi käsittämättömän nolo tai ruma, olisin jo ajat sitten vaihtanut sen johonkin itse valitsemaani. Ikävästä sukunimestä ei tässä maassa tarvitse kärsiä - sen voi kyllä vaihtaa. Avioliittoa ei tarvitse sitä varten odottaa, ja sitä paitsi naimisiin mennessähän saa sattumanvaraisesti minkä tahansa nimen, ei siis välttämättä mitään erityisen hienoa.

Ihmettelen, ettei tässä ketjussa ole juurikaan noussut esiin sukunimikäytännön yhteiskunnalliset ja symboliset merkitykset. Minulle nimittäin ne ovat painavat syyt, joiden vuoksi en ikinä ottaisi miehen nimeä. Kyseinen nimikäytäntö heijastelee vanhaa, patriarkaalista perhekäsitystä ja sukupuolten eriarvoisuutta. Itse en feministinä halua pönkittää sellaista käytäntöä enkä siirtää sitä mallia omille lapsilleni.

Olemme avoliitossa ja myös lapset saivat minun sukunimeni.
 
eipä tullut mieleenkään olla vaihtamatta nimeä, se oli itsestäänselvyys.

mennessäni naimisiin liityin mieheeni, tottakai haluan myös saman nimen. ja toista kertaa tuskin nimeni vaihtuu sillä en ole menossa uusiin naimisiin jos en jää leskeksi.
 
Mörköäiti ja ap, kumpikas teistä nyt tietäää tämän paremmin, onko se vanha perinne vai verraten nuori juttu? Tahtoo tietää, te kun tunnutte kumpikin tietävän asian oikean laidan!
 
[QUOTE="vieras";26768067]Mörköäiti ja ap, kumpikas teistä nyt tietäää tämän paremmin, onko se vanha perinne vai verraten nuori juttu? Tahtoo tietää, te kun tunnutte kumpikin tietävän asian oikean laidan![/QUOTE]

Ei tässä ole mitään ristiriitaa. On totta, että se on nuori ja vain vähän aikaa ollut käytäntö, että naisen oli pakko ottaa miehen nimi. Mutta tarkoitin itse sitä, että patriarkaalinen perhekäsitys on vanha käytäntö. Aiemmin sukunimet eivät olleet niin merkityksellisiä Suomessa, koska usein ihmiset identifioitiin talon mukaan. Mutta nimenomaan vanhan, patriarkaalisen perhejärjestelmän vuoksi tuli pakolliseksi, että nainen ottaa miehen nimen - ja sitä kautta siitä tuli "tapa", normi ja automaatio vielä senkin jälkeen, kun se ei ollut enää pakollista.

Siitä ei varmaan kukaan voi olla eri mieltä, etteikö yhteiskunta olisi ollut patriarkaalisuuteen perustuva ja etteikö naisen asema olisi ollut huonompi kuin miehen - vai voiko?
 
  • Tykkää
Reactions: Akaatti
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;26768051:
Minä en tunne mitään yhteenkuuluvuutta omaan sukuuni enkä halua tulla yhdistetyksi sukulaisiini. Nuorena jopa inhosin omaa sukunimeäni (tosin en enää). Mutta SILTI en ikinä ottaisi miehen sukunimeä, jos menisin naimisiin (en tosin ole aikeissa mennä, mutta jossitellaan).

Jos oma nimeni olisi käsittämättömän nolo tai ruma, olisin jo ajat sitten vaihtanut sen johonkin itse valitsemaani. Ikävästä sukunimestä ei tässä maassa tarvitse kärsiä - sen voi kyllä vaihtaa. Avioliittoa ei tarvitse sitä varten odottaa, ja sitä paitsi naimisiin mennessähän saa sattumanvaraisesti minkä tahansa nimen, ei siis välttämättä mitään erityisen hienoa.

Ihmettelen, ettei tässä ketjussa ole juurikaan noussut esiin sukunimikäytännön yhteiskunnalliset ja symboliset merkitykset. Minulle nimittäin ne ovat painavat syyt, joiden vuoksi en ikinä ottaisi miehen nimeä. Kyseinen nimikäytäntö heijastelee vanhaa, patriarkaalista perhekäsitystä ja sukupuolten eriarvoisuutta. Itse en feministinä halua pönkittää sellaista käytäntöä enkä siirtää sitä mallia omille lapsilleni.

Olemme avoliitossa ja myös lapset saivat minun sukunimeni.

Nyt eletään 2000-lukua. On eletty jo jonkin aikaa. Ehkä joskus vuonna keppi ja käpy sillä sukunimellä on ollut yhteiskunnallinen ja sybloninen merkitys, mutta eipä sillä enää tänä päivänä ole samanlaista merkitystä, kuin mitä on joskus ollut.

Miksei hyväksytä sitä, että asiat muuttuu. Mielipiteet ja ajatusmaailma on tänä päivänä HYVIN ERILAINEN sukunimenmuutoksen suhteen, kuin mitä oli joskus ennen. Mä olen mieheni sukunimen ottaessani siirtänyt lapsilleni sellaisen käytännön, että koko perheellä olisi kiva olla sama sukunimi ja että se saattaa vaatia vähän joustoa, joka on siis hyvä taito elämässä. Siis se joustaminen. Ei yhden helkutin sukunimenvaihdon tarvitse sen syvällisempää olla :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;26768088:
Siitä ei varmaan kukaan voi olla eri mieltä, etteikö yhteiskunta olisi ollut patriarkaalisuuteen perustuva ja etteikö naisen asema olisi ollut huonompi kuin miehen - vai voiko?

Voiko kuitenkaan sanoa, että jos nainen vaihtaa vapaaehtoisesti nimensä avioliittoon mennessään, hänen asemansa siitä huonontuisi?
 
Mä olen mieheni sukunimen ottaessani siirtänyt lapsilleni sellaisen käytännön, että koko perheellä olisi kiva olla sama sukunimi ja että se saattaa vaatia vähän joustoa, joka on siis hyvä taito elämässä. Siis se joustaminen. Ei yhden helkutin sukunimenvaihdon tarvitse sen syvällisempää olla :)

Lapsesi saattavat silti kyllä tehdä asiassa aivan toisenlaisen päätöksen, eikö vaan?
 
[QUOTE="vieras";26768099]Voiko kuitenkaan sanoa, että jos nainen vaihtaa vapaaehtoisesti nimensä avioliittoon mennessään, hänen asemansa siitä huonontuisi?[/QUOTE]

Lisäys: tarkoitin siis sitä, että nykyään kun tekee tämän päätöksen, vaikuttaako se huonontavasti naisen asemaan.
 
Itselle on ihan selvää että en aio ottaa miehen nimeä kun mennää naimisiin. Koska oma nimeni on kauniimpi ja todella harvinainen. Kun tätä on minulta kysytty ja olen kertonut vastauksen niin aika harva kommentoi kiva juttu, vaan ennemminkin ollaan että no just joo.....

Kun lapsi syntyi se sai nimensä minun mukaan. Sitäkös vasta monen kaverinkin oli vaikea niellä.. "kyllä minusta lapselle kuuluu antaa miehen nimi" ja "mies ei ole mies ollenkaan jos lapselle ei tule sen nimeä" ja plaaplaaplaa.

Noh, meidän lapsella on nyt kaunis ja harvinainen sukunimi, kaverit itse lapsineen on jotain möttösiä, joka on mieheltä niin ihanasti "perinteen" mukaan "ilolla" otettu. Ja kaikkein karmeimpia tosiaan on nämä nimi yhdistelmät jotka ei sovi ollenkaan toisiinsa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;26768088:
Siitä ei varmaan kukaan voi olla eri mieltä, etteikö yhteiskunta olisi ollut patriarkaalisuuteen perustuva ja etteikö naisen asema olisi ollut huonompi kuin miehen - vai voiko?

Miksi omiin henk.koht. ratkaisuihin omassa elämässään pitäisi ottaa mukaan politiikka ja aatteet? Sitäpaitsi, nykyfeminismi on kaukana siitä, mitä minä pidän tasa-arvon kannattamisena.
Eiköhän oikeasti tasa-arvoinen ratkaisu ole yhdistelmänimi. Miehelle ei ole tasa-arvoista että omat lapset eivät saa hänen nimeään. Naiselle ei taas jos lapset eivät saa hänen, joten yhdistelmä on ainoa hyvä kompromissi, ja aitoa tasa-arvoa. Tai sitten kokonaan uuden sukunimen keksiminen perheelle.
 
Eihän meillä aiemmin ollutkaan. Meitä oli 3 henkeä, 3 sukunimeä kattoni alla. Nyt vain tuntui yhtenäiseltä, että kaikilla yhteinen sukunimi, ovessa yksi nimi vain. Lapset ovat ottaneet nimenmuutoksen vastaan ihan hyvin, he olivatkin miettineet asiaa jo aiemmin johtuen siitä, että heillä eri nimi kuin minulla.

Mitäs sun ex, lastesi isä, tykkäs siitä että hänen lapsensa saivat sun nyxän nimen?? Mitäs sitten kun te eroatte tänä Datan kanssa, niin otatteko sit taas koko katraalle jonkin uuden äijän nimen? Mun mielestä mennään kyl liian pitkälle kun lapsetkin joutuu aina muuttamaan nimeään riippuen siitä, minkä kuvatuksen kanssa äiti kulloinkin hengailee...
 
[QUOTE="vieras";26768148]Mitäs sun ex, lastesi isä, tykkäs siitä että hänen lapsensa saivat sun nyxän nimen?? Mitäs sitten kun te eroatte tänä Datan kanssa, niin otatteko sit taas koko katraalle jonkin uuden äijän nimen? Mun mielestä mennään kyl liian pitkälle kun lapsetkin joutuu aina muuttamaan nimeään riippuen siitä, minkä kuvatuksen kanssa äiti kulloinkin hengailee...[/QUOTE]

Eihän min lasten sukunimi ole koskaan aiemmin muuttunut? Exiltä ei ole tullut palautetta asiasta ja ei heillä ois varaa mitään sanoakaan, kun eivät lapsia edes tapaa. Tää liitto on lopuksi elämää.
 
Nyt eletään 2000-lukua. On eletty jo jonkin aikaa. Ehkä joskus vuonna keppi ja käpy sillä sukunimellä on ollut yhteiskunnallinen ja sybloninen merkitys, mutta eipä sillä enää tänä päivänä ole samanlaista merkitystä, kuin mitä on joskus ollut.

Kyllä sellainen sukunimikäytäntö, jossa nainen ottaa miehen nimen, heijastelee patriarkaalista perhekäsitystä - nykyisin lähinnä symbolisesti. Ei sillä samaa merkitystä ole kuin ennen, mutta jo tämä ketju on osoittanut, että kyllä sillä silti jotain merkitystä on.

Miksei hyväksytä sitä, että asiat muuttuu. Mielipiteet ja ajatusmaailma on tänä päivänä HYVIN ERILAINEN sukunimenmuutoksen suhteen, kuin mitä oli joskus ennen. Mä olen mieheni sukunimen ottaessani siirtänyt lapsilleni sellaisen käytännön, että koko perheellä olisi kiva olla sama sukunimi ja että se saattaa vaatia vähän joustoa, joka on siis hyvä taito elämässä. Siis se joustaminen. Ei yhden helkutin sukunimenvaihdon tarvitse sen syvällisempää olla :)

Eiväthän asiat ole muuttuneet, jos kuitenkin ajatellaan, että se perheen yhteinen sukunimi pitäisi mieluummin olla miehen sukunimi. Ei todellakaan voi olla sattumaa, että suurin osa valitsee miehen nimen. Ja kyllähän tässäkin ketjussa miehen nimeä on perusteltu sillä, että sitä ei joudu selittelemään ja naisilta kysellään kuitenkin edellisiä nimiä - eli ei se nimen vaihtaminen arvoneutraalia edelleenkään ole, ja kyllä siihen jotain oletuksia ja normeja liittyy.

Ja mitä sukunimikäytäntöihin tulee, nehän eivät muutu, ellei niitä aktiivisesti muuteta. Omasta mielestäni ihannetilanne olisi se, että suunnilleen yhtä usein valittaisiin naisen kuin miehen nimi - ja sitä tilannetta taas ei saavuteta muuten kuin että ihmiset tietoisesti ja "perinteitä purkaen" valitsevat naisen nimen. Sitä kautta siitä tulee yhtä tavanomainen käytäntö ja myöhemmin nimivalinnat todennäköisesti tulisivat olemaan sattumanvaraisesti kumman hyvänsä.
 

Uusimmat

Yhteistyössä