Näin kesällä taas hämmennyn naisten innosta vaihtaa sukunimi häiden jälkeen

[Bonaire]

Minä kyllä sen ymmärrän hyvin, että annetaan lapsille isän sukunimi. Jomman kumman sukunimihän lapselle on kuitenkin pakko antaa, yhdysnimeä ei voi Suomessa antaa lapsille. Ja lapset ovat syntyjään siitä suvusta, siis äidin ja isän suvusta, joten on ihan luonnollista, että heillä on jomman kumman vanhemman sukunimi. Mutta vaimo ei ole millään tavalla miehensä sukua. Moni ei muuten tunnu tajuavan sitä, että mies ja vaimo eivät ole keskenään sukua, eikä esimerkiksi miehen sisko ole miehen vaimon sukulainen.

En mä koe olevani miehen tai miehen perheen sukulainen, vaikka meillä sama sukunimi onkin.Mieheni kanssa olemme perhe, joten on luonnollista olla saman sukunimen alla.

 

[astrolabe]

Vanhempi perinne se on, että nainen pitää oman nimensä?

 

["Vanhanaikainen"]

Itse olen vanhanaikainen. Olin päättänyt jo aikoja sitten, että avioituessani otan mieheni sukunimen.
Varsinkin siinä vaiheessa kun päätimme hankkia lapsia, ajatus kypsyi lopullisesti.
Mielestäni sen vaan kuuluu mennä niin, että kaikilla ydinperheen jäsenillä on sama sukunimi.

Ja naimisiin en aio toista kertaa mennä, syy löytyy alta.
Olimme mieheni kanssa avoliitossa 17v ennenkuin menimme naimisiin.
Kyllä siinä ajassa oppii tuntemaan toisen hyvät ja huonot puolet niin hyvin, että tietää jatkuuko avio-onni sinne asti, kunnes kuolema erottaa.
Mekin olemme niin monet myötä- ja vastamäet käyneet jo läpi ja liittomme on niistä vaan lujittunut.

Hyvää kesää teille kaikille, harkitsettepa sitten miehenne sukunimen ottamista tai kenties jo omaatte saman sukunimen. =)

 

[Akaatti]

mitä vikaa on perinteissä? Minulla ja miehelläni on tasavertaiset sukunimet, joten miehen sukunimen "paremmuus" ei ollut valintani syy. Minusta oli vaan mukava ottaa mieheni sukunimi naimisiin mennessä. yhdistelmänimeä en missään nimessä halunnut, sillä molemmat ovat -nen -loppuisia. Lapsilla myös miehen sukunimi (yllätys, yllätys) ja mikä pahinta, lasten toinen nimi on "perintönimi" suvusta, tytöllä miehen suvusta, pojalla minun suvusta.

perinteitä on kiva noudattaa... Ei aina tarvitse tehdä viimeisimmän muodin mukaisesti tai erikoisemmin kuin naapurin Kaisa ja Matti...

Nimenomaan kyse EI ole perinteestä vaan ainoastaan joidenkin vuosikymmenten pakosta, minkä vuoksi nykyajan ihmiset pitävät tätä "perinteenä", vaikka aiemmin ei ollut mitään pakkoa tai perinnettä ottaa miehen sukunimeä. Tuo "perinne" tuli vasta 1920-luvulla ja pakko oli vuoteen 1985 asti.

 

[Khimaira]

Tyttönimeni on erittäin yleinen, kun taas miehen nimi harvinainen ja suku pieni. Siinä yksi syy miksi haluttiin hänen sukunimensä. Toinen oli se että omani on niin kamala, joten ilolla otin uuden nimen vastaan, etteivät lapset vaan saa tyttönimeäni.
Plus muutamia muita syitä :snotty:

 

["vieras"]

Miksi muuten näin kesällä hämmennyt asiasta? Talvimorsianten nimenmuutoksetko menevät sukkana läpi sinun kummastussiivilästä?

Voisin kertoa muutaman asian, joka minun hämmästyttää vaikka sinun tekemisissäsi, mutta eivät ne tähän kuulu, joten antaa olla.

 

[Tönt]

jaa..no kyllä mä vaan tiiän miehen joka otti vaimon sukunimen. luulen että aika moni nykyään saa ensin sen lapsen ja sitten menee naimisiin. ja usein miehen sukunimi siirtyy lapselle joten vaimo ottaa sitten sen saman nimen.

mä en osannut päättää jättääkö oma vai ottaako mieheni joten otin molempii.

 

["pöh"]

Mun mielestä on typerää jos samassa perheessä on kahta eri sukunimeä. Meillä sattui miehellä olemaan kivempi sukunimi joten otin sen. En ymmärrä yhtään näitä kaksiosaisia sukunimiä, ne ovat naurettavia. Mieluummin pelkkä Virtanen kuin joku Richardsson-Virtanen :X Luulisi jos naimisiin menee että pääsee yhteisymmärrykseen yhdestä nimestä.

 

[Akaatti]

[QUOTE="vieras";26767847]Miksi muuten näin kesällä hämmennyt asiasta? Talvimorsianten nimenmuutoksetko menevät sukkana läpi sinun kummastussiivilästä?

Voisin kertoa muutaman asian, joka minun hämmästyttää vaikka sinun tekemisissäsi, mutta eivät ne tähän kuulu, joten antaa olla.[/QUOTE]

Häät ovat suositumpia kesällä kuin talvella, joten siksi on tullut kiinnitettyä asiaan enemmän huomiota.

 

["Vieras"]

Jaa, no me mentii oikeastaan naimisiin sen takia että koko perheellä olisi sama nimi
Mun tyttönimi on harvinainen ja miehen sukunimi taas tosi yleinen. Sinänsä harmi oli vaihtaa, mutta mä taas toisaalta arvostan perinteitä. En oikeen ymmärrä tätä yltiö feministisyyttä, mutta se on vain mun mielipiteeni.

Olisin ottanut yhdistelmä sukunimen, mutta koska etunimeni on kaksiosainen, siitä olisi tullut aivan liian pitkä ja hankala.

 

["vieras"]

Miksi se muuten koetaa intona? Kun kyse on siitä, että avioliittoon mentäessä kumpikin osapuoli tekee päätöksen mikä hänen kohdallaan tulee olemaan sukunimenä sen jälkeen. Niin ollen voisi sanoa, että mikä into miehillä on pitää oma sukunimensä? Eikö sitä voisi myös hämmästellä? Ei siinä mitään erityistä intoa ollut omalla kohdallani, tein valinnan, kun se oli tehtävä. Valinta on myös se, ettei vaihda nimeä. Valinta on tehtävä.

 

["Vieras"]

Nimenomaan kyse EI ole perinteestä vaan ainoastaan joidenkin vuosikymmenten pakosta, minkä vuoksi nykyajan ihmiset pitävät tätä "perinteenä", vaikka aiemmin ei ollut mitään pakkoa tai perinnettä ottaa miehen sukunimeä. Tuo "perinne" tuli vasta 1920-luvulla ja pakko oli vuoteen 1985 asti.

No voihan se olla perinne, vaikka ei nyt niin pitkäaikainen olisikaan. On meidän suvussakin " perinteitä", jotka eivät ole niin kauaa kestäneet tai ei suvun ulkopuolisille merkitse mitään.

 

["eee"]

Mulla on niin törkeän ruma sukunimi, että todella toivon saavani joskus tulevaisuudessa ottaa jonkun muun sukunimen itselleni

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";26767880]No voihan se olla perinne, vaikka ei nyt niin pitkäaikainen olisikaan. On meidän suvussakin " perinteitä", jotka eivät ole niin kauaa kestäneet tai ei suvun ulkopuolisille merkitse mitään.[/QUOTE]

Aivan, tuleehan perheelle esim joulunviettoperinteitä, kun perhe on perustettu ja aletaan niitä omia tapoja kehitellä. Ei sitä voi sanoa, että ei tämä ole vielä perinne, kun olette tehneet näin vasta 10 vuotta.

 

["oli karkki"]

Piidän ehdottomasti oman nimeni, jos menen naimisiin. Oma sukunimeni on minulle rakas, se kertoo juuristani, toisaalta se on myös erikoinen ja harvinainen Suomessa. Se on vierasperäinen, vaikka sukuni onkin täysin suomalainen. Pidän sukunimestäni.

Mieheni sukunumi sen sijaan rimmaa etunimeni kanssa. Mieheni sukunimen ensimmäinen kirjan on myös sama kuin sekä hänen, että minun etunimeni ensimmäinen kirjain. Tyyliin Sami ja Sinikka Sukka. Olisi siinäkin sit pariskunta.

 

["eee"]

Nimenomaan kyse EI ole perinteestä vaan ainoastaan joidenkin vuosikymmenten pakosta, minkä vuoksi nykyajan ihmiset pitävät tätä "perinteenä", vaikka aiemmin ei ollut mitään pakkoa tai perinnettä ottaa miehen sukunimeä. Tuo "perinne" tuli vasta 1920-luvulla ja pakko oli vuoteen 1985 asti.

No minä kun olen kaksikymppinen, niin kyllä 20-luvulta alkanut perinne on minun näkökulmastani ihan tarpeeksi pitkäaikainen =)

 

["oli karkki"]

lisään vielä että mun mielestä olisi kyllä romanttista jos koko perheellä, myös mahdollisesti tulevilla lapsilla olisi sama sukunimi. Mutta omastani en luovu.

 

[Tönt]

[QUOTE="Vieras";26767863]Jaa, no me mentii oikeastaan naimisiin sen takia että koko perheellä olisi sama nimi
Mun tyttönimi on harvinainen ja miehen sukunimi taas tosi yleinen. Sinänsä harmi oli vaihtaa, mutta mä taas toisaalta arvostan perinteitä. En oikeen ymmärrä tätä yltiö feministisyyttä, mutta se on vain mun mielipiteeni.

Olisin ottanut yhdistelmä sukunimen, mutta koska etunimeni on kaksiosainen, siitä olisi tullut aivan liian pitkä ja hankala.[/QUOTE]

niin on mullakin ja kaikki nimet ovat pitkät. harvoin mahtuu yhelle riville kirjoittaa jos on jotain virallisempaa paperia. etunimi 5-7 sukunimi 9-8 ja siihen vielä mahtuu väliin toka nimi missä on 8 kirjainta.

 

["korsi"]

Tyttönimeni on erittäin yleinen, kun taas miehen nimi harvinainen ja suku pieni. Siinä yksi syy miksi haluttiin hänen sukunimensä. Toinen oli se että omani on niin kamala, joten ilolla otin uuden nimen vastaan, etteivät lapset vaan saa tyttönimeäni.
Plus muutamia muita syitä :snotty:

Meilläkin minun sukunimeni on yleinen ja miehen harvinainen, mutta en silti ottanut miehen nimeä. Syyt:

- Miehen nimi on paitsi harvinainen, myös vähän hankala. En halua aina joutua toistamaan ja tavaamaan nimeäni vieraille.
- Miehen perhe teki alusta asti selväksi etten ole heille mieluisa miniä ja käly, että he eivät pidä minusta ja heidän mielestään mieheni on valinnut väärän puolison. Minulle oli alusta asti selvää etten halua heidän nimeään.
- Nimen "julkisuus" täällä päin Suomea. Mieheltäni kysytään usein onko hän "niitä Virtasia". Perhe ja suku ja heidän nimensä tunnetaan täällä, koska suku on asunut täällä satoja vuosia. Minä en halua assosioitua nimeni kautta heihin.

Meillä on yksi lapsi, jolla on minun sukunimeni.

 

["xXx"]

Mun sukunimi on kerrassaan kuvottava, enkä myöskään halua olla mitenkään yhdistettävissä isäni puolen sukuun. Pienellä paikkakunnalla se tosin on aika vaikeaa mutta eri sukunimi helpottanee vuosien kuluessa asiaa. Siis siksi miehen sukunimi tuli mulle, kun naimisiin mentiin. Lisäksi kuulun niihin joiden mielestä ydinperheellä "pitää" olla sama sukunimi. Muut tehköön miten lystää, mutta näin meillä

Itse asiassa kokisin hankalana asiana lasten suhteen olla eri nimellä, esim kaikki viralliset asioinnit kuten neuvola, pk yms. Huomattavasti helpompi hoitaa asioita kun on itsekin samalla nimellä, ei tarvi toistella että niin siis olen sen ja sen äiti...

 

[Sisar Ponteva]

Tuntuu, että ainakin 95 % naimisiin menneistä naisista ottaa miehensä sukunimen. Todellisuudessa tuo luku lienee noin 90 %, sellaisen muistan jostain lukeneeni. Tai siis tuohon lukuun tulee myös yhdysnimen ottaneet, onhan niissäkin se miehen sukunimi mukana.

Mutta kieltämättä on alkanut ihmetyttää, että miksi? Moni tekee näin vielä useamman kerran, otetaan aina uuden miehen nimi. Ensin oltiin 30 vuotta Jaana Virtanen, kohta ollaan sitten Jaana Nieminen ja sen jälkeen Jaana Korhonen jne.

Mutta miksi se on aina nainen, joka ottaa miehen sukunimen? En tiedä ketään miestä, joka olisi ottanut vaimon sukunimen. Heitäkin kuitenkin on, tilastojen mukaan muistaakseni noin 1 % kaikista aviopareista ottaa yhteiseksi sukunimekseen vaimon nimen. Usein perustellaan tätä miehen sukunimen ottamista, että "miehellä on kauniimpi sukunimi". No ei taatusti useinkaan ole, yhtä lailla noin 50 %:ssa tapauksista naisella on se kauniimpi sukunimi, mutta silti otetaan miehen sukunimi.

Usein miehen nimen ottamista perustellaan perinteillä. Tuo "perinne" ei ole mikään kovin vanha, Suomessa oli 60 vuotta pakko ottaa miehen sukunimi (joko kokonaan tai sitten pitää yhdysnimi eli tyttönimi + miehen nimi). Tuo pakko poistettiin vuonna 1985.

Minusta se tuntuu jotenkin oudolta, että nainen sukunimeä vaihtaessaan tavallaan liittyy miehensä sukuun, että miksi hän haluaa olla miehensä sukua, eikä omien vanhempiensa sukua? Millainen on miehensä sukunimen ottavan naisen identiteetti? Onko se riippuvainen miehen sukunimestä? Onko perheellä paremmat olot jos koko perheellä on sama sukunimi?

Minä halusin miehen sukunimen, koska perheellä kuuluu olla minun mielestäni sama sukunimi. Lisäksi miehen suku on pieni ja sukunimi todella harvinainen, joten valinta oli senkin puolesta selvä.

Keskustelimme myös minun nimeni ottamisesta, mutta se on luonteeltaan niin tyttömäinen että ymmärrän jos ei mies sitä halua.

Yhdistelmänimiä en ymmärrä. Varsinkaan ylipitkiä "anna-maija virtanen-korhonen" yhdistelmiä, miksi joku tahtoo väkisin hankaloittaa elämäänsä?

Tunnen muutaman parin, jossa mies on vaihtanut nimensä. Yksi pari vaihtoi kokonaan uuden sukunimen omalle perheelleen mennessään naimisiin.

 

[Viikate]

Otin naimisiin mennessäni mieheni sukunimen, koska inhosin omaa sukunimeäni eikä miehen sukunimi ole mikään yltiöruma, hyvin tavallinen. Nyt päätökseni harmittaa minua. Oma sukunimeni on harvinainen ja kaunis, ei olisi pitänyt antaa lapsuusmuistojen ja nimestä kiusatuksi joutumisen vaikuttaa

 

["Rouva"]

[QUOTE="hih";26767713]Minusta mies on perheen pää ja hyväksyn patriarkaalisen sukunimen periytymisen. Siksi minulla on mieheni sukunimi.[/QUOTE]

Mä tapasin mieheni verrattain vanhana ja olin niin tottunut olemaan sukunimeltäni se, joka olen, joten en halunnut vaihtaa nimeäni, mutta lisäsin omaan sukunimeeni mieheni eli se on kaksiosainen.

Mutta sinulta kysyisin, mitä sinusta tai sinulle tarkoittaa se, että mies on "perheen pää"?

 

["vieras"]

aatelisnimi

Eikös aatelisnimiä koske nykyisin samat säännöt kuin muitakin nimiä?

 

[siinä se]

vanha tapahan se taitaa olla ja miehen sukunimi on parempi. Tuntuu luontevalta että meillä on sama sukunimi, kun ollaan yhtä perhettä.