Naimisiinmenosta; miehet erityisesti, kertokaa mielipide olkaa kilttejä!

[ap]

Kela: "Sekä Kelan hoitamaa että ansioeläkelakien mukaista leskeneläkettä maksetaan vain silloin, kun leski ja edunjättäjä olivat avioliitossa ja he ovat menneet naimisiin ennen kuin edunjättäjä oli täyttänyt 65 vuotta. Avopuolison kuoleman jälkeen leski ei voi saada itselleen leskeneläkettä, mutta avopuolison lapset voivat saada Kelasta lapseneläkettä."

ap:kin tietää tämän hyvin

 

[Love and marriage]

tätä keskustelua lukiessa tulee sellainen olo että meillä on kyllä vissiin superläheinen suhde...meillä ei ole mitään asiaa mistä en voisi puhua miehelleni suoraan tai hän minulle...minusta tuntuisi tosi pahalta jos mieheni olisi kihlautunut kanssani ap:n kaltaisella tyylillä. Ollaan me ihmiset niin erilaisia.

No, minä olen iloinen, että miellä on tällainen suhde mikä se on. Olemme superläheisiä, ja puhumme kaikesta. Kuitenkin on asioita, joissa haluamme säilyttää tietyn miehen ja naisen välisen jännitteen välillämme.

Emme piereskele toistemme kuullen, pesemme hampaat ennen aamupusua, enkä vingu väkisin naimiisiin vaan annan mieheni olla mies ja päättää itsekseen näistä asioista. Kukin tyylillään.

Me piereskellään toistemme kuullen... :ashamed:

 

[Myy-80]

Mies voi helposti ymmärtää sen niin että yrität käyttää seuraavaa lasta kiristyskeinona, varmistaaksesi naimisiinpääsyä.. mikä taas herättää kysymyksiä sinun varsinaisesta motiivista päästä naimisiin.

Tää on ihan totta, joten kannattaa miettiä millasessa muodossa asian ilmasee puheeks ottaessaan. Mä ehdottaisin seuraavaa... Seuraavan kerran kun mies alkaa jutella vauvasta, otat varovasti puheeksi sen naimisiin menon. Tyyliin, että "mites kun meillä oli aikasemmin puhetta tällasesta..." ja sit juttelet sen sun toiveen naimisiin menosta ennen seuraavaa lasta jne. Luulisin, että sillon mies ei tulkitse sitä painostuksena vaan ihan tarkistuskysymyksenä. Onhan se hyvä varmistaa, että molemmat muistaa mitä aikasemmin on ollu puhetta ja onko ajatukset vielä samat. Ehkä kantsii kysästä ennen tuota onko mies ajatellu jo tarkempaa ajankohtaa seuraavan lapsen yrittämiselle, mikäli se ei sulla o jo tiedossa.

 

[Mansen likka]

Vai olenko vain hiljaa, koska osaan kuvitella, mitä häillä ahdistaminen voi miehessäni saada aikaan...

Ketjusta ei ihan selvinnyt että mitä se häillä ahdistaminen voi sitten miehessä saada aikaan?

 

[tripod]

Mies voi helposti ymmärtää sen niin että yrität käyttää seuraavaa lasta kiristyskeinona, varmistaaksesi naimisiinpääsyä.. mikä taas herättää kysymyksiä sinun varsinaisesta motiivista päästä naimisiin.

Anteeksi? Varsinaisesta motiivistani päästä naimisiin?? Tottakai haluan olla varma, että olemme valmiit sitoutumaan toisiimme tosissamme ennen lisälapsia. Koska yhden lapsen kanssa pärjään hyvin itsekseni, kahden lapsen yh:ksi en halua. Ja vinkkinä sinulle; kannattaa tutustua avo- ja aviopareja koskevaan lainsäädäntöön. Avo- ja aviopuolison oikeuksissa on eroja. Viisas äiti turvaa elämänsä. Ja sitä kautta lastensa elämän. En ole kuitenkaan mieheni rahojen perässä, jos sitä luulet, koska en suostu menemään ilman avioehtoa naimisiin ylipäätäänkään. Syistä, joita en tässä kerro.

Varmista että miehesi ymmärtää kaiken tämän samalla tavalla - parasta olisi puhua tästä selkokielellä, eikä leikkiä romanttisia arvausleikkejä.

Avioehto on testamentin lisäksi oleellisen tärkeä varmistamaan lasten taloudellista asemaa avioliitossa - ilman näitä toinen vanhemmista voi käytännössä viedä lasten koko perinnön, esim. henkisen sairauden tai kostonhimon seurauksena.

 

[ap]

Mies voi helposti ymmärtää sen niin että yrität käyttää seuraavaa lasta kiristyskeinona, varmistaaksesi naimisiinpääsyä.. mikä taas herättää kysymyksiä sinun varsinaisesta motiivista päästä naimisiin.

Tää on ihan totta, joten kannattaa miettiä millasessa muodossa asian ilmasee puheeks ottaessaan. Mä ehdottaisin seuraavaa... Seuraavan kerran kun mies alkaa jutella vauvasta, otat varovasti puheeksi sen naimisiin menon. Tyyliin, että "mites kun meillä oli aikasemmin puhetta tällasesta..." ja sit juttelet sen sun toiveen naimisiin menosta ennen seuraavaa lasta jne. Luulisin, että sillon mies ei tulkitse sitä painostuksena vaan ihan tarkistuskysymyksenä. Onhan se hyvä varmistaa, että molemmat muistaa mitä aikasemmin on ollu puhetta ja onko ajatukset vielä samat. Ehkä kantsii kysästä ennen tuota onko mies ajatellu jo tarkempaa ajankohtaa seuraavan lapsen yrittämiselle, mikäli se ei sulla o jo tiedossa.

No, aion heittää sen vitsin naimisiinmenoasiasta ihan viattomasti... Juuri siksi tämä asia on vaikea, kun en missään tapauksessa halua pilata hyvää suhdettamme miehen ahdistamisella. Mutta kyllähän se mies voi siitäkin vetää vääriä johtopäätöksiä, jos seuraavan x kuukautta väistelen lapsikysymystä ympäripyöreillä kommenteilla. Nyt tuntuu, että on pakko keksiä joku ratkaisu asiaan, koska niitä lapijuttuja tulee miehen suusta ulos jatkuvalla syötöllä, ja tänään hän sanoi, että haluaisi lapsellemme "melkein saman ikäisen sisaruksen"...

 

[ap]

Vai olenko vain hiljaa, koska osaan kuvitella, mitä häillä ahdistaminen voi miehessäni saada aikaan...

Ketjusta ei ihan selvinnyt että mitä se häillä ahdistaminen voi sitten miehessä saada aikaan?

Paniikin? Ahdistusta? Ei ainakaan mitään hyvää, jos miehen mielipide asiasta on mikä on.

 

[Dietorelle]

tätä keskustelua lukiessa tulee sellainen olo että meillä on kyllä vissiin superläheinen suhde...meillä ei ole mitään asiaa mistä en voisi puhua miehelleni suoraan tai hän minulle...minusta tuntuisi tosi pahalta jos mieheni olisi kihlautunut kanssani ap:n kaltaisella tyylillä. Ollaan me ihmiset niin erilaisia.

No, minä olen iloinen, että miellä on tällainen suhde mikä se on. Olemme superläheisiä, ja puhumme kaikesta. Kuitenkin on asioita, joissa haluamme säilyttää tietyn miehen ja naisen välisen jännitteen välillämme.

Emme piereskele toistemme kuullen, pesemme hampaat ennen aamupusua, enkä vingu väkisin naimiisiin vaan annan mieheni olla mies ja päättää itsekseen näistä asioista. Kukin tyylillään.

pakko tarttua.
meillä o miehen ja naisen välinen jännite vaikka voidaan olla toisen seurassa ja edessä ihan kuin yksin.
ja pystymme puhumaan aivan kaikesta.

minusta sinun ehdottomasti kannattaa kertoa miehelle mitä ajattelet. se ei ole vinkumista vaan kerrot omat ajatuksesi/tuntemuksesi asiasta

 

[Viiva]

että haluaisi lapsellemme "melkein saman ikäisen sisaruksen"...

Siis tulit paksuksi puolen vuoden tuntemisen jälkeen, minkä takia naimisiin ette uskaltaneet mennä, eihän nyt sentään "puolituntemattoman" kanssa. Uuden lapsen sitä uskaltaa silti heti perään pykätä?

 

[Vieras]

Suhde, jossa mä en saisi puhua jostain tietystä asiasta olisi ihan hirveän ahdistava
Samoin tuo, jos pitää miettiä asiaa että luuleeko se vinkuvan lapsen varjolla naimisiin, kuulostaa ihan hirveeltä.

Mutta me ollaanki niitä ihmisiä jotka piereskelee avoimesti ja pussaa aamulla kun herää ennen hampaiden pesua Ja muulla tavoin en voisi elää, kuin avoimesti sen kanssa jonka kanssa elämän jaan. Mutta kukin tyylillään.

 

[::]

että haluaisi lapsellemme "melkein saman ikäisen sisaruksen"...

Siis tulit paksuksi puolen vuoden tuntemisen jälkeen, minkä takia naimisiin ette uskaltaneet mennä, eihän nyt sentään "puolituntemattoman" kanssa. Uuden lapsen sitä uskaltaa silti heti perään pykätä?

Mutta puolituntemattoman kanssa voi tehdä lapsia

Ette siis ole olleet yhdessä kuin muutaman vuoden? Kaipa sä ap vielä maltat hetken odottaa, että mies on valmis naimisiin. Onhan se jo kosinut.

 

[ap]

Mies voi helposti ymmärtää sen niin että yrität käyttää seuraavaa lasta kiristyskeinona, varmistaaksesi naimisiinpääsyä.. mikä taas herättää kysymyksiä sinun varsinaisesta motiivista päästä naimisiin.

Anteeksi? Varsinaisesta motiivistani päästä naimisiin?? Tottakai haluan olla varma, että olemme valmiit sitoutumaan toisiimme tosissamme ennen lisälapsia. Koska yhden lapsen kanssa pärjään hyvin itsekseni, kahden lapsen yh:ksi en halua. Ja vinkkinä sinulle; kannattaa tutustua avo- ja aviopareja koskevaan lainsäädäntöön. Avo- ja aviopuolison oikeuksissa on eroja. Viisas äiti turvaa elämänsä. Ja sitä kautta lastensa elämän. En ole kuitenkaan mieheni rahojen perässä, jos sitä luulet, koska en suostu menemään ilman avioehtoa naimisiin ylipäätäänkään. Syistä, joita en tässä kerro.

Varmista että miehesi ymmärtää kaiken tämän samalla tavalla - parasta olisi puhua tästä selkokielellä, eikä leikkiä romanttisia arvausleikkejä.

Avioehto on testamentin lisäksi oleellisen tärkeä varmistamaan lasten taloudellista asemaa avioliitossa - ilman näitä toinen vanhemmista voi käytännössä viedä lasten koko perinnön, esim. henkisen sairauden tai kostonhimon seurauksena.

Ei ole mahdollista. Haluamamme sisältöinen avioehto sulkee täysin pois puolisoiden oikeuden toisen omaisuuteen. Ja lain mukaan molempien koko perintö menee lapsille (koska emme lakiosaa ylittävää perintöosuutta tule määräämään toisaalle). Jos lapsemme perii jommankumman alaikäisenä, on holhoojan tehtävä tämän perimsätä omaisuudesta viranomaisille vuositili. Jos vuositilissä käy ilmi, että omaisuutta on hukattu, saa hukkaaja syytteen. Aviopuolisolla tulee tapauksessamme olemaan tasan oikeus pitää lain nojalla yhteinen koti-irtain jakamattomana hallinnassaan sekä asua puolisoiden yhteisessä kodissa. Irtaimen leski voi hukata, mutta se ei ole iso menetys. Kotia on mahdoton myydä ilman perillisten suostumusta.

 

[hmm]

Musta teidän suhde ei ole kovin kestävällä pohjalla kun ette pysty/ halua keskustella näinkin tärkeästä asiasta. Selvittäkää asia, voidaanhan palstalla miettiä mutta jotenkin tämä kaikki kuulostaa alaikäisen jutuilta lukuunottamatta että tiedät laista noin paljon. Joku tässä klikkaa....?

 

[ap]

että haluaisi lapsellemme "melkein saman ikäisen sisaruksen"...

Siis tulit paksuksi puolen vuoden tuntemisen jälkeen, minkä takia naimisiin ette uskaltaneet mennä, eihän nyt sentään "puolituntemattoman" kanssa. Uuden lapsen sitä uskaltaa silti heti perään pykätä?

Käyttämäsi alatyylinen kieli on naurettavaa. Kuten myös kommenttisi muutoinkin. Lue mitä olen kirjoittanut, niin ei tarvitse laukoa tuollaisia.

 

[ap]

että haluaisi lapsellemme "melkein saman ikäisen sisaruksen"...

Siis tulit paksuksi puolen vuoden tuntemisen jälkeen, minkä takia naimisiin ette uskaltaneet mennä, eihän nyt sentään "puolituntemattoman" kanssa. Uuden lapsen sitä uskaltaa silti heti perään pykätä?

Mutta puolituntemattoman kanssa voi tehdä lapsia

Ette siis ole olleet yhdessä kuin muutaman vuoden? Kaipa sä ap vielä maltat hetken odottaa, että mies on valmis naimisiin. Onhan se jo kosinut.

Maltan maltan!! Mutta malttako mies odottaa niitä lapsia, se on toinen asia

 

[Viiva]

Käyttämäsi alatyylinen kieli on naurettavaa. Kuten myös kommenttisi muutoinkin. Lue mitä olen kirjoittanut, niin ei tarvitse laukoa tuollaisia.

Alatyylinen? Anteeksi. Mutta luepa myös itse noita kirjoituksiasi, niin ymmärrät miksi jotkut muut saattavat ihmetellä "ongelmaanne". Minusta ainakin kannattaisi ratkaista tuo naimisiinmeno ennen lasta. Ja jos siihen ei pystytä, niin pitäisikö sitä lastakin sitten miettiä...?

 

[tripod]

Varmista että miehesi ymmärtää kaiken tämän samalla tavalla - parasta olisi puhua tästä selkokielellä, eikä leikkiä romanttisia arvausleikkejä.

Avioehto on testamentin lisäksi oleellisen tärkeä varmistamaan lasten taloudellista asemaa avioliitossa - ilman näitä toinen vanhemmista voi käytännössä viedä lasten koko perinnön, esim. henkisen sairauden tai kostonhimon seurauksena.

Ei ole mahdollista. Haluamamme sisältöinen avioehto sulkee täysin pois puolisoiden oikeuden toisen omaisuuteen. Ja lain mukaan molempien koko perintö menee lapsille (koska emme lakiosaa ylittävää perintöosuutta tule määräämään toisaalle).

Ilman avioehtoa on hyvinkin mahdollista, ja tapahtuu valitettavasti jatkuvasti. Teillä asia lienee hoidossa, joten jäljellä on enää asioiden puhuminen niiden oikeilla nimillä, jotta saatte sekä avioliiton että perheenlisäyksen hoidettua ilman turhia väärinkäsityksiä?

Näin miehenä on velvollisuus kehottaa selkokieliseen kommunikaatioon.

 

[ap]

Musta teidän suhde ei ole kovin kestävällä pohjalla kun ette pysty/ halua keskustella näinkin tärkeästä asiasta. Selvittäkää asia, voidaanhan palstalla miettiä mutta jotenkin tämä kaikki kuulostaa alaikäisen jutuilta lukuunottamatta että tiedät laista noin paljon. Joku tässä klikkaa....?

Jos meidän suhde on tällä perusteella hataralla pohjalla, niin on sitten useimpien tuttujenikin, jotka ovat avioituneet "vasta" 5-10 vuoden seurustelun jälkeen kosintaa (malttamattomina ja hiljaisina odotellessaan.

 

[hmm]

Musta teidän suhde ei ole kovin kestävällä pohjalla kun ette pysty/ halua keskustella näinkin tärkeästä asiasta. Selvittäkää asia, voidaanhan palstalla miettiä mutta jotenkin tämä kaikki kuulostaa alaikäisen jutuilta lukuunottamatta että tiedät laista noin paljon. Joku tässä klikkaa....?

Jos meidän suhde on tällä perusteella hataralla pohjalla, niin on sitten useimpien tuttujenikin, jotka ovat avioituneet "vasta" 5-10 vuoden seurustelun jälkeen kosintaa (malttamattomina ja hiljaisina odotellessaan.

Joko teillä on paljon "vanhaa rahaa takana" tai sitten.. no, mitä jos sun mies ei oikeesti edes halua sun kanssa naimisiin? Kihlat on ostanut että "saa olla rauhassa".

 

[ap]

Varmista että miehesi ymmärtää kaiken tämän samalla tavalla - parasta olisi puhua tästä selkokielellä, eikä leikkiä romanttisia arvausleikkejä.

Avioehto on testamentin lisäksi oleellisen tärkeä varmistamaan lasten taloudellista asemaa avioliitossa - ilman näitä toinen vanhemmista voi käytännössä viedä lasten koko perinnön, esim. henkisen sairauden tai kostonhimon seurauksena.

Ei ole mahdollista. Haluamamme sisältöinen avioehto sulkee täysin pois puolisoiden oikeuden toisen omaisuuteen. Ja lain mukaan molempien koko perintö menee lapsille (koska emme lakiosaa ylittävää perintöosuutta tule määräämään toisaalle).

Ilman avioehtoa on hyvinkin mahdollista, ja tapahtuu valitettavasti jatkuvasti. Teillä asia lienee hoidossa, joten jäljellä on enää asioiden puhuminen niiden oikeilla nimillä, jotta saatte sekä avioliiton että perheenlisäyksen hoidettua ilman turhia väärinkäsityksiä?

Näin miehenä on velvollisuus kehottaa selkokieliseen kommunikaatioon.

Totta tuo pointti, että ilman avioehtoa on mahdollista. Ja sitä tapahtuu paljon! Mutta tosiaan meidän tapausta se asia ei koskisi.
Kiitos vinkistäsi liittyen selkokieliseen kommunikaatioon On vain vaikeaa tietää kumpi painaa enemmän vaakakupissa; miehen kihlauksen yhteydessä esittämä toive vai kaikkien miesten (myös omani) toive selkokielisestä kommunikaatiosta...

 

[Me-myself-and-I]

Probleemi: mies haluaa toisen lapsen, ei naimisiin. Ahdistuu naimiskeskusteluista.
Sinä haluat naimisiin ennen toista lasta. Ahdistus lapsikeskustelusta.


Taitaisi olla paikka puhua asioista niiden oikeilla nimillä KESKENÄÄN. Ahdistusta voi aiheuttaa, mutta eikö molempien kanta pitäisi tehdä selväksi ja sitten yhdessä miettiä mitä tehdä.

 

[ap]

Musta teidän suhde ei ole kovin kestävällä pohjalla kun ette pysty/ halua keskustella näinkin tärkeästä asiasta. Selvittäkää asia, voidaanhan palstalla miettiä mutta jotenkin tämä kaikki kuulostaa alaikäisen jutuilta lukuunottamatta että tiedät laista noin paljon. Joku tässä klikkaa....?

Jos meidän suhde on tällä perusteella hataralla pohjalla, niin on sitten useimpien tuttujenikin, jotka ovat avioituneet "vasta" 5-10 vuoden seurustelun jälkeen kosintaa (malttamattomina ja hiljaisina odotellessaan.

Joko teillä on paljon "vanhaa rahaa takana" tai sitten.. no, mitä jos sun mies ei oikeesti edes halua sun kanssa naimisiin? Kihlat on ostanut että "saa olla rauhassa".

Ei ole paljon vanhaa rahaa takana. Siksi haluankin naimisiin ennen lisälapsia, että voin olla miehen sitoutumishaluista varma. Se on villakoiran ydin. Koska voihan olla niinkin, että mies osti kihlat juuri siksi, että saisi olla rauhassa. En kuitenkaan halua uskoa, että mies tekisi sellaista, koska on sanansa mittainen kaveri. Kaikille. Voi kuitenkin olla, että mies on unohtanut, mitä avioliitosta ja lisälapsista olen sanonut. Ja että hän ajattelee, että voidaan hakkia lisää lapsia samoilla ajatuksilla kun hakittiin tämä ensimmäinenkin. Mistä sitä tietää.

 

[Jaka]

En ole mies, mutta vastaan naisena näin. Jos itse haluaisin naimisiin joskus, niin en menisi kihloihin, jos mulle sanotaan, että en saa kysyä, koska mennään naimisiin. Milestäni kihlaus on lupaus avioliitosta ja mielestäni sen naimisiin menon soisi tapahtuvan noin kahden-kolmen vuoden sisään. Siksi en ole suostunut menemään kihloihin, koska en halua naimisiin, niin en näe pointtia olla vain kihloissa. No, en nyt varmaan yhtän auttanut, mutta ihmettelen vaan, miksi menit kihloihin noilla "ehdoilla".

Noh, siksi, koska en itsekään halunnut heti naimisiin. Ja koska "ehto" johtui siitä, että mieheni on hyvin perinteinen. Hän halusi olla se, joka kosii. Ja hän haluaa olla se, joka päättää häiden ajankohdan.

Lupauksen avioliitosta teimme kihlautuessamme. Ei lienee kuulu muille, kuinka pitkä kenenkin kihlaus on? En nyt odottanut ihan tällaista feedbackia... Mieheni ei ole sika, tai asettanut minua ikävään jamaan. Mieheni vain on perinteinen.

Olen mies ja olen siinä uskossa että tänä päivänä naiset ottavat ohjat jos mies on tumpula ja ei ymmärrä mitä kihlaus tarkoittaa. Se on lupaus avioliitosta ja ei siinä vuosia tarvii odotella.
Tosin olen ollut saman naisen kanssa 28 v ja emme ole naimisissa ja meillä on kohta kaksi aikuista lastakin mutta emme ole edes kihloissa ja en näe sitäkää mitenkään elämääni häirinneenä asiana .Näin pitkä suhde kun tuppaa menemään enemmän kaveri suhteeksi kuin muuksi.
Joskus asiaa kun mietin niin ajattelen että monista elämä alkaa kai tylsistyä kun on kauan saman naisen kanssa , sillä elämä ei enään juurikaan tuo yllätyksiä. Mutta asiaan kyllä mielestäni voit sanoa että ei lapsia jos ei häitä jos vaan sinusta niin tuntuu sillä itse olet se paras oman suhteesi tuntija ei siihen ole paljon muilla sanomista.

 

[Viiva]

Ja että hän ajattelee, että voidaan hakkia lisää lapsia samoilla ajatuksilla kun hakittiin tämä ensimmäinenkin. Mistä sitä tietää.

Eikös se eka lapsi ollutkaan vahinko? Nyt puhuit itsesi pussiin, ap.

 

[ap]

Käyttämäsi alatyylinen kieli on naurettavaa. Kuten myös kommenttisi muutoinkin. Lue mitä olen kirjoittanut, niin ei tarvitse laukoa tuollaisia.

Alatyylinen? Anteeksi. Mutta luepa myös itse noita kirjoituksiasi, niin ymmärrät miksi jotkut muut saattavat ihmetellä "ongelmaanne". Minusta ainakin kannattaisi ratkaista tuo naimisiinmeno ennen lasta. Ja jos siihen ei pystytä, niin pitäisikö sitä lastakin sitten miettiä...?

Niin aionkin tehdä. En todellakaan lopeta ehkäisyä ennenkuin se asia on selvä Sitähän tämä ketju koskee, että kuinka ratkaisisin asian miehen tahtoa kunniottaen...