M
mietityttää
Vieras
Mitä tässä nyt tekisi... Yritän kertoa tilanteen lyhyesti:
Yhteiseloa takana kohta kuusi vuotta. Elämä mallillaan, kummallakin hyvät työpaikat. Yhteisiä harrastuksia, yhteiselo melko sujuvaa; ei isoja riitoja tai pettämistä.. Mutta silti, tuntuu kuin eläisin kulissia.
En näe miehessäni enää mitään seksuaalista, en vain halua häntä. Koen ettei meillä ole mitään henkistä yhteyttä. Mies on ajatusmaailmaltaan täysin erilainen kun minä. Miehen ajatusmaailma on todella suppea ja suhtautuu kaikkeen vähän lapsellisesti.. Ollaan kuitenkin lähemmäs kolmekymppisiä, joten toivoisin jotain muutakin kun alapäähuumoria, totuuden vääristelyä, porukan "pelleksi" heittäytymistä...
Tuntuu että jotenkin ajauduimme elämään yhdessä (toki alussa oli rakkauttakin), mutta nyt ei enää tunteita ole... Ennen jaksoin nalkuttaa ja rähjätä, itkeä, keskustella, ehdottaa, pyytää ja puuttua epäkohtiin... Mies kuittasi kaiken sanomalla ettei ymmärrä mistä puhun, hänen mielestään ongelmaa ei ole. Lopulta väsyin ja lakkasin välittämästä. Miehen mielestä menee hyvin, emmehän edes riitele. Minun mielestäni suhteessa ei enää ole mitään riitelemisen arvoista,,
Ongelma on se että olen alkanut miettiä eroa, mutta samalla tuntuu etten ole oikeutettu siihen.. Suhteessa ei ole mitään massiivisia ongelmia kuitenkaan ja tiedän rikkovani miehen sydämen. Joten kertokaa, rakkaat palstalaiset, mitä minun tulisi tehdä??
yhteisiä lapsia ei ole
Yhteiseloa takana kohta kuusi vuotta. Elämä mallillaan, kummallakin hyvät työpaikat. Yhteisiä harrastuksia, yhteiselo melko sujuvaa; ei isoja riitoja tai pettämistä.. Mutta silti, tuntuu kuin eläisin kulissia.
En näe miehessäni enää mitään seksuaalista, en vain halua häntä. Koen ettei meillä ole mitään henkistä yhteyttä. Mies on ajatusmaailmaltaan täysin erilainen kun minä. Miehen ajatusmaailma on todella suppea ja suhtautuu kaikkeen vähän lapsellisesti.. Ollaan kuitenkin lähemmäs kolmekymppisiä, joten toivoisin jotain muutakin kun alapäähuumoria, totuuden vääristelyä, porukan "pelleksi" heittäytymistä...
Tuntuu että jotenkin ajauduimme elämään yhdessä (toki alussa oli rakkauttakin), mutta nyt ei enää tunteita ole... Ennen jaksoin nalkuttaa ja rähjätä, itkeä, keskustella, ehdottaa, pyytää ja puuttua epäkohtiin... Mies kuittasi kaiken sanomalla ettei ymmärrä mistä puhun, hänen mielestään ongelmaa ei ole. Lopulta väsyin ja lakkasin välittämästä. Miehen mielestä menee hyvin, emmehän edes riitele. Minun mielestäni suhteessa ei enää ole mitään riitelemisen arvoista,,
Ongelma on se että olen alkanut miettiä eroa, mutta samalla tuntuu etten ole oikeutettu siihen.. Suhteessa ei ole mitään massiivisia ongelmia kuitenkaan ja tiedän rikkovani miehen sydämen. Joten kertokaa, rakkaat palstalaiset, mitä minun tulisi tehdä??
yhteisiä lapsia ei ole