Voi hemmetti.. kertokaa nyt mulle, pliis.

[ap täällä taas hei]

Ihan pakko palata tähän aiheeseen ja kertoa..


Eilen näin tuon ihanan miehen työpaikalla, olin jo menossa ohitseen mutta käännyinkin takaisin ja huikkasin miehelle jotain. Tää ihana ois voinut kuitata sen sanalla tai kahdella, mut se tulikin siihen mun viereen juttelemaan pitemmästi. Kysyin sitten ohimennen jääkö ylitöihin mun ja muun tiimin kanssa, hymyili ja sanoi että vois jäädä muuten mutta on kimppakyydillä ja muut kyytiläiset ei ehkä tykkäis.. tai jos hän heittäiskin niille autonsa avaimet ja sanois että menkää sillä.. ja nauroi. Mä leijuin taas niin tuon jälkeen, miten ihana hän onkaan. :heart: Pakko sen on olla musta kiinnostunut, eihän se muuten tuommonen ois, eihän? Tää kuulostaa ihan teiniltä, mutta ihan aikuisia ollaan. Ja mä niin rakastunut, etten tiedä miten päin oisin. Kuulostaako tää teistäkin siltä, että tää on ihan molemminpuolista? Kuulostaahan? :heart:

 

[Toikka]

No hei, nyt vaan rohkaisemaan sitä miestä. Kun juttelette, niin laita vaikka käsi sen olkapäälle tai hipaise sen sormia tai kosketa jotenkin muuten. Ja jos ei vieläkään mies rohkaistu, niin pyydä sitä ulos.

Ja pidä meidät ajantasalla . Ihana lukea rakkaustarinoista.

 

[ap]

Mä rohkaistuin jo eilen Jostain syystä tosiaan käännyinkin kannoillani ja palasin juttelemaan tuon miehen kanssa. Ja mä pyysin sitä jäämään mun seuraksi illaksi, no, töiden merkeissä mut anyway.. Pelottaa vaan, että tää onkin tasan mun puolelta kaikki, ja mies ahdistuu kun tajuaa että mä olen ihan rakastumassa siihen.

 

["vieras"]

Oletko uusin naistulokas työpaikallasi? Ehkä mies on jo muut testannut ja merkinnyt. Joillakin vain on tuollainen tapa...

 

["Joo"]

Ja sä oot vissiin joku yh ja se mies on naimisissa oleva perheeniskä?

 

[ap]

[QUOTE="vieras";21978162]Oletko uusin naistulokas työpaikallasi? Ehkä mies on jo muut testannut ja merkinnyt. Joillakin vain on tuollainen tapa...[/QUOTE]

Tämä teoria ei nyt tällä kertaa valitettavasti mennyt ihan oikein..

 

[Fleur de la Cour]

Minä kysysisin mieheltä asiaa. Oletteko mahdollisesti työpaikan kesken fb:ssä, meidän työyhteisö on kaikkinensa kavereita siellä, joten kysyminen keneltä tahansa kahdenkesken jotakin asiaa onnistuu. Muuten joudut nyt odottamaan sitä perinteistä pikkujoulujuttua, näinhän se yleensä menee..

 

[onnea sulle ap !]

miksi täällä tulee taas niin ilkeitä kommentteja???!! menkää ilkeilijät hoitoon ja hankkikaan itsellennekin elämä! ja kaikille "epätoivoisille" tiedoksi, että ei se ikä kerro mitään, koska oikean voi kohdata.

 

[ap]

Ei se mies ole fb:ssä. Olisikin, niin mä oisin tehnyt jotain jo ajat sitten.. Pikkujouluihin on vaan ihan liian pitkä aika. Onko ihan typerää olettaa, että mies tekis pikapuoliin jonkin siirron, jonkajälkeen mikään ei ois enää epävarmaa..? Ts. vaikuttaako teistä siltä, että en ole tässä yksin tunteitteni kanssa?

 

["vieras"]

Et sit nyt ole töissä?

 

[Fleur de la Cour]

Ei se mies ole fb:ssä. Olisikin, niin mä oisin tehnyt jotain jo ajat sitten.. Pikkujouluihin on vaan ihan liian pitkä aika. Onko ihan typerää olettaa, että mies tekis pikapuoliin jonkin siirron, jonkajälkeen mikään ei ois enää epävarmaa..? Ts. vaikuttaako teistä siltä, että en ole tässä yksin tunteitteni kanssa?

No sitten sun on vaan rohkaistuttava kysymään asiaa suoraan, tai miten ois tekstiviestillä? Sähköpostilla? Kyllähän nykymaailmassa kanavia riittää jos kasvotusten on vaikeaa sanoa asioita.

 

[ap]

:heart: :heart: :heart:

Tässä on ihan pakko olla jotain suurempaa. Ihan oikeesti. Eilenkin, kun saavuin samaan huoneeseen hänen kanssaan, huomasin miten hän vilkuili mua salaa. Menin istumaan häntä vastapäätä ihan muina naisina. Hän kääntyi juttelemaan selkänsä takana istuvalle henkilölle hetkeksi, mutta kääntyi sitten kohta minua päin ja pyyteli anteeksi että istui muhun selin. Siitä sitten alkoi juttelu, ja taas ne silmät etsivät mun silmät.. ja se hymy. Jossain vaiheessa mies oli jo lähdössä pois, mutta jäi seisomaan siihen mun viereen ihan sen näköisenä että haluaisi vielä sanoa jotain.. mä sitten jatkoin juttua sen kanssa, ja tuo ihana hymyili leveästi ja istui takaisin juttelemaan mun kanssa.

Ihan oikeasti, ei kukaan voi katsoa sillä tavalla kuin hän mua katsoo, jollei siinä ole yhtään mitään taustalla. Ei vaan voi. Ja tuo ylenmääräinen kohteliaisuus mua kohtaan. Ja ihan selkeä "tikusta asiaa"-tyylinen jutustelu. Tai no.. kai sitä voi sitten jutella vaan jonkun kanssa jos se toinen on mukava mutta ei semmoisia katseita kyllä luoda kehen tahansa. Se vilkuilu alkoi heti kun astuin huoneeseen, eikä ollut vain yksi tai kaksi katsetta jonka muhun loi ennenkuin menin siihen istumaan. Ja se hymy, joka hänellä on aina kun hän mua katsoo tai mulle puhuu.

:heart:

Mun on vaan niin vaikea käsittää tätä kaikkea. Että ihan oikeasti tää on totta ja tää tapahtuu just mulle. Mä olin niin varma siitä, että olen loppuelämäni yksin. Ihan oikeasti täysin varma. Olin tehnyt surutyön asian suhteen ja jatkanut elämääni suhteellisen helpottuneena siitä, että kaikki ihmissuhdeviritykset oli taakse jäänyttä elämää. Ja sitten tuo mies vaan käveli mun elämääni ja tää kaikki alkoi.. ja voitte uskoa, että mä en todellakaan ole ollut aloitteen tekijä. Päinvastoin tuo mies on "piirittänyt" mua jo muutaman kuukauden, pikkuhiljaa vain voimakkaampia merkkejä antaen. Alkuun oli vaan katseita ja hymyjä, sitten ihan lähelle tulemista. Sitten seuraavaksi kahden keskisiä juttutuokioita, nyt jo näemmä rohkeampia lähestymisiä.

Tää kaikki on ihan totta, onhan? Se mies on ihastunut muhun, eikö niin? Miten mä saan mun typerän järkeni uskomaan, että tää on ihan totta, muhunkin voi joku sen kaltainen ihana, upea mies ihastua.

Olen niin onnellinen. Ja rakastunut.

 

["vieras"]

:heart:

 

[---]

nosto

 

[Mrs Shillelagh]

No kyllähän miehelle aina pimppi kelpaa.

 

[Näkymätön Ninni]

Toivottavasti tällä tarinalla on ihana loppu :heart: Oli niin ihana lukea tuollasesta ihastuksesta, on jo kauan itellä noista tunteista...

 

[Toikka]

Mitäpä tälle romanssin aluelle kuuluu?