N.20-v. kuumeilijat, joilla yritystä pitkään ~Vol.2~

Dreamer: Älä vielä menetä toivoasi. :hug:

Kierron pituus oli ainaki ennen tuota tuulimunaa 25-30, joten kai se sille välille nytkin asettuu. Eli kp 1/25-30 tänään. Emmä tiiä mitkä yk:t siihen pitäs laittaa. Tuo kaks tuntuu niin kamalan vähältä. :D Mutta se kai siihen oikee oppisesti tulis. :)
 
No nyt jos olisi ensimmäisiä yrityskertoja, olisin lähes varma, että raskaana ollaan.. mutta on tässä 1,5 vuodessa oppinut että mihinkään edes uuteen oireeseen ei ole luottamista.. mutta siis olen superväsynyt (joka ilta mennyt yöunille klo 21, normaalisti klo 23 maissa ja eilen nukahdin jo klo 19-> todella outoa minulle, ei ole edes univelkaa), rinnat on kipeät, masu turvonnut, lämpö koholla (vain 36,6 mutta minulla jo 37 on kunnon kuume..), paleltaa ja sitten saattaa yhtäkkiä tulla kauhea hiki.. joten oireita olisi.. mutta voi liittyä siihen, että on flunssa.. olisihan se ihana kun masussa olisi tiukasti kiinni pikkuinen (tai pikkuiset) :) Mutta vielä muutama yö odotettava :)
 
Dreamerilla kuullostaa lupaavalta.

Mulla itsellä melkeinn samat oireet, siis tuo väsymys, kuten kerroinkin mä olen myös nukkunut sikeästi yli 12 tunnin yöunia, mutta nyt olen kyllä melkein varma, että kuukautiset alkaa, mahassa tuntuu sellaiselta, ,ja mieli todella maassa,jotenkin super epäoivoinen ja surullinen olo. Näin vielä kamalan painajaisen, että mies petti mua yhden entisen kaverin kanssa, ja se kaveri tuli heti raskaaksi, ja mies halusi olla sen vauvan kanssa tekemisissä, mutta meidän suhde oli sen mielestä ihan ok entisellään. Se tunee oli ihan kauhea,että mies saakin toisen kanssa vauvan ja mä en saa mitään. Aamulla mies kyllä nauroi ja halasi, ja olihan tuo uni aivan päinvastaista, minkälainen mieheni on, ikinä hän ei tuollaista teksi, mutta kaikkea sitä alitajunta käy läpi. Kaapissa olis 2 raskaustestiä, mutta en halua viedä itseltäni viimeisiä toivonrippeitä, ja käyttää ihanaa kevätpäivää itkemiseen. huomenna tai ma se täti ryntää kylään :'(
 
Hei, olen uusi täällä enkä tiedä että kuulunko edes tälle osastolle mutta tunkeilempa kuitenkin.
Dreamerille antaisin mielelläni ison halauksen. Maailma on tosi epäreilu näissä raskautumis-asioissa, sitä miettii välillä että miksi jotkut, jotka ei edes tahdo tulla raskaaksi raskautuu kerta panosta vahingossa (anteeksi ruma ilmaisu :ashamed: mutta siltä tuntuu). Pahinta kuitenkin kai mitä voi tapahtua on se että katkeroituu liikaa voidakseen iloita enää mistään (enkä nyt siis tarkoita sinua vaan ihan yleisesti sillä tämä katkeroituminen uhkaa myös itseäni). Oireesi kuulostavat todella lupaavilta, toivotaan että teillä on vidoin tärpännyt!! :hug:
Sitten vähän taustaa että mikä kumma täällä höpöttää. Minä olen 21v tyttönen jolla on nyt ihana lähes 1v pikkupoika. Leikkikaveria olen toivonut pikkuisellemme elokuusta 07-asti eikä sellaista onnea ole vielä meille suotu.
 
Hei vaan Neppi ja tervetuloa :) Pääset kyllä mukaan jos haluat.. :)

Ja olen miettinyt katkeroitumista, mutta hankala se on iloita vahinkovauvoista, kun itse haluaisi oikeasti, eikä saa..

.. ja vielä olisi kolme yötä piinaa.. :) Hieman on sellainen olo, että voisi olla tärpännyt, mutta on sitä ennenkin kuvitellut ja sitten pettynyt raskaasti :( Mutta sille asialle en mitään voi enää.. jos en ole raskaana niin menkat alkaa ti-ke ja se siitä.. huoh.. :ashamed:
 
tervetuloa Neppi =)

Ja halaukset Dreamerille :hug: samassa veneessä ollaan, minä olin myös Aivan varma raskaudesta tälläkertaa, mutta la illalla pieni turhu, ja eilen vähän lisää ja nyt alkoikin vuoto... Itkin la illan, suri eilisen päivän, ja tänään on pohjaton. tyhjyys. Huomenna ajattelin soittaa aikaa ultraan ja mennä loppuviikosta niihin verikokeisiin, en kyllä tiedä mitä sieltä klinikaltakaan odottaa. aloin kirjoittaa runoja ja päiväkirja-kirjaa aiheesta, ja omista tunteita. helpottaa ainakin mua.
 
Kiitos kaikille pahoitteluista ja myötätunnosta! =)

haltia: Suuri :hug: sinne! Olen todella pahoillani. :( Kaikista pahin pettymys tulee juuri silloin, kun on aivan varma raskaudesta. Takuulla meistä jokainen tietää, miltä sitten tuntuu kun huomaa menkkojen alkavan. Mutta ei tässä auta kuin nostaa häntä pystyyn ja suunnata uuteen kiertoon. Niin vaikealta kuin se välillä tuntuukin. :ashamed: Itsekin itken aina, kun menkat alkaa. Kai se suunnaton pettymys purkautuu niin. Minua se ainakin helpottaa. Ja tuosta päiväkirjan kirjoittamisesta, minäkin olen purkanut näitä tuntojani päiväkirjaan. Helpottaa, kun ne asiat saa kirjoittaa jonnekkin ylös. Voimia vielä! :heart:

Dreamer: :hug: myös sinne! Mutta älä kumminkaan vielä menetä toivoa. Jos tuhru on pientä niin eihän se välttämättä menkkoja tarkoita! Pidetään peukkuja ja toivotaan parasta! :heart:

Orion: Kyselit, että monesko clomikierto mulla lähtee... Tänään alkoi 4. kuuri, mutta 3. peräkkäinen. Tammikuussa oli eka kierto ja sitten oli aukkari, joka piti luomuilla. Sen jälkeen on mennyt peräkkäin nämä kierrot. Mones kierto sulla on? :)

Meinasi aivan unohtua... Tervetuloa, Neppi!!

Varattiin tuossa miehen kanssa mökki keski-suomesta heinäkuun yhdelle viikonlopulle. Mukavaa päästä olemaan miehen kanssa ihan kahdestaan... (Niinkuin ei tarpeeksi saatais kotona olla kahdelleen... ) Eihän se ihan mikään ulkomaan matka ole, mutta jotakin piristystä kesään siltikin. ;) :D Ja toivottavasti tulisi kesään jokin muukin ihana piristys. :) Toivossa eletään...
 
:hug: Dreamerille ja Haltialle. Haltia toi on kyllä kaikista kamalinta kun on eka ihan varma että nyt, vihdoin ja eikä sittenkään.

Tintulla on ihania päiviä luvassa heinäkuussa :) Me mennään viikon vaellukselle kilpisjärvelle heinäkuussa kans. Odotan jo innolla!

Mulla tilanne tuon raskautumisen suhteen on tällä hetkellä ristiriitainen. Oon imettänyt tuota kultapalasta pitkään ja ekat menkat oli vasta viime kuussa. Mulla ei oo mitään käsitystä siitä että kuinka pitkäksi kierto muovautuu mutta täytyy myöntää että pieni toivo nostaa päätään. Nyt on kp34, en uskalla toivoa mitään suurta sillä pelkään yli kaiken sitä että saan taas kokea karvaan pettymyksen. Todennäköisesti tästä on vaan tulossa megapitkä kierto sillä ei oo yhtään sellainen olo että kannattais edes toivoa.

Kävin tänään ihastelemassa kaverin massua. Sillä on laskettuaika 2 viikon päästä ja oon niin iloinen ja innoissani heidän puolesta. Heillä kans ei tullut lapsi heti vaan joutuivat odottelemaan 1,5 vuotta ennen kuin tärppäsi yllättäin ihan luomusti. Jotenkin on helpompi iloita heidän puolestaan kuin niiden ystävien joiden raskausuutisia on tässä sadellut koko kevään. Kaikki muut ovat tulleet raskaiksi kerta yrittämällä ja väkisinkin sitä miettii että miksei se voi kaikille olla yhtä helppoa :kieh:

? Neppi
 
Rakkaat kuumeilijaystävät :) Minä poistun nyt takavasemmalle.. yritän kerätä voimia tulevaan suru-sunnuntaihin a.k.a äitienpäivään (anopin luona vierailu tulee olemaan tuskaa).. Saa nähdä olenko poissa tunnin, päivän vai viikon.. mutta en kuitenkaan ihan heti listaa päivittele.. Plussapuhureita muille! :whistle:
 
Isot halit Dreamerille ja Haltialle.. :hug: Tiedän ihan tarkkaan miltä teistä tuntuu, kuten varmasti muutkin täällä. Kyllä tähän yhteen ja puoleen vuoteen on mahtunut kiertoja, joissa on ollut jo varma, että nyt on tärpännyt ja sitten ei kuitenkaan. Mutta kyllä se vielä tärppää ihan oikeestikin. Laita vain Dreamer mulle vaikka se yk2 sitten kun palailet tauolta. Mukavahan se on mennä vaihteeksi pienillä lukemilla. :)

Itellä vähän ontto olo. Viikonloppuna kuoli tuttava perheestä isä liikenneonnettomuudessa ja hänen kyydissään ollut perheen äiti on kriittisessä tilassa sairaalassa. Heillä on monta pientä lasta.. Surettaa niitten lasten puolesta. :'( Toivottavasti äitinsä selviää. Ja ku oiski siinä kaikki. Samasta perheestä kuoli esikoispoika vuosi sitten, niin kyllä tuntuu, että on siinä yhdelle perheelle sattunut aivan liikaa. Kyllä tää elämä on joskus epäoikeudenmukaista, kuten on tullut täällä monesti todettua. Ja ku tällasia uutisia kuulee, niin alkaa melkeen hävettään omat murheet. :ashamed: Itellä ku on kuitenkin loppujen lopuksi kaikki ihan hyvin, vaikka en mä lapsettomuutta missään tapauksessa pienenä murheena pidä sitäkään. Meillä on kuitenkin toivoa. Joillakin on asiat tosi paljon huonommin...

Ai niin.. Tervetuloa vaan joukkoon Neppi. Ja aivan kuten joku jo totesi, älähän vielä hätäile. Harva tosiaan tulee imettämisen aikana raskaaksi ja jos sullahan on ekat menkat ollut vasta nyt, niin hyvinkin teillä voi pian tärpätä. :)
 
haltia: :hug:

dreamer: :hug:

Tinttu: Mulla on nyt 6. clomikierto, 1. tauon jälkeen ja 4. tällä sopivalla annostuksella. Voipi olla, että tää on nyt sitte viimeinen. Jos ei nyt tärppää, niin pitää varmaan ottaa muut avut käyttöön. Tuntuu turhalta popsia noita jos ei mitään tapahdu vaikka ovis tapahtuiski...

Neppi Tervetuloa!
 
Täällä on näemmä vähän tällaista matalapainetta ilmassa. Paljon osaaottavia haleja Dreamerille ja haltialle :hug: Tuohon ei oikein voi sanoa mitään lohduttavaa.

Tervetuloa porukkaan Neppi :flower: Täältä saa hyvää vertaistukea, näkee tosin kyllä sitä elämän masentavaa puoltakin.. Mutta tukemalla toinen toisiamme pärjätään :)

Voi miten ihanaa Tinttu! Lomailu tekee aina hyvää itse kullekin. Olisipa ihana kun itsekin pääsisi jonnekin lomalle.... Jos saapi töitä niin ehkä sitten... :saint:

Täällä ei mitään uutta. Lasken suurin piirtein päiviä kesäkuun neljänteen... Vielä pitkä aika :(
 
Dreamer: Pahoittelut negasta! :( Ihan ymmärrettäväähän se on, että haluaa välillä pitää pienen tauon palstailusta. Itselleni ainakin se tekee välillä hyvää, kun on edes pari päivää poissa kokonaan näiltä palstoilta. Silloin pystyy hieman helpommin ns. unohtamaan tämän yrittämisen ja keskittymään muihin asioihin. Mutta ei puhettakaan, että tämä yritys unohtuisi pitkäksi aikaa mielestä, joka päivä tulee ajateltua kaikkea mikä liittyy yrittämiseen ja vauvoihin... :ashamed: Minäkin odotan tulevaa äitienpäivää hieman kauhulla... Sitten tämä asia ainakin iskee vasten kasvoja. Jokapaikassa juhlitaan äitejä. Voi olla, että itku on sinä päivänä herkässä...

Orion: Totta! Minustakin tuntuu turhalta syödä clomeja, kun kummiskaan ne ei mitään auta. Mullakin on ovis tapahtunut kaikissa clomikierroissa. Väkisinkin sitä miettii, että mikä tässä vielä mättää kun kaikki pitäisi olla ihan kohdallaan, ovis tapahtuu ja miehen simpoissa ei vikaa. Kai sitä pitää sitten vain pupuilla entistä ahkerammin. :D Meille varmaan ruetaan jo tämän clomikierron jälkeen suunnittelemaan inssejä. Itse en ainakaan halua "pelkkiä" clomeja enempää syödä! Ihan turhia pillereitä... :/

murppa: Se on totta, että lomailu tekee hyvää. Pääsee vähän irti arjesta. Olisi vain joskus rahaa lähteä jonnekkin kauemmas lomalle niin se vasta olis ihanaa. :) Kyllä se tämä toukokuu menee nopeasti ja pian huomaa, että onkin jo kesäkuu ja se teidän lääkäriaika. Ajattele, että enää vajaa kuukausi.

äiti-88: Pahoittelut! :hug:

khaos: Kamalaa tuo, mitä tuttavaperheellesi on tapahtunut! Hiljaiseksi vetää... :ashamed: Se on kyllä ihan totta, että tommoisten vakavien juttujen jälkeen omat murheet (ts. lapsettomuus) tuntuu kuitenkin melko pieneltä, vaikka se itselle tosi iso asia onkin.
 
Kiitos tervetuloa toivotuksista! :)

äiti-88 :hug: toi on just pahinta kun kuvittelee että olis tärpännyt ja sit alkaakin menkat!

Minulla petti pelihermo tänäaamuna. Nyt on kp34 niistä menkoista. Tikku oli sellainen rfsun halpis ja sain siihen viivanpaikan mikä on kai kyseisillä testeillä yleistä tarkoittamatta mitään. Ajattelin että pääsisin tästä piinaavasta epätietoisuudesta mutta ei, pahemmaksi vaan meni! Nooh, nyt kyllä sinnittelen ainakin perjantaihin ennen kuin testaan uudestaan.
 
äiti-88: :hug: Tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu ku viimesetki toivon rippeet viedään. Elämä kaatuu niskaan eikä oikeen mikään tunnu miltään, edessä näkyy vain synkkä tulevaisuus. :'( Kummasti sitä voimaa kuitenkin jossain vaiheessa saa, ja jaksaa taas ajatella positiivisesti. :)
 

Yhteistyössä