Dreamer: Jos yhtään lohduttaa, niin kerrompa, että siinä kierrossa jossa meillä tärppäs, meilläki meni ite ovispäivä ohi. Ja silti tulin raskaaksi, vaikken ois sitä ikinä uskonu. Ei sitä siis koskaan tiiä kuin kauan ne siittiöt siellä elossa sinnittelee. Meillä myös miehellä paineet saattaa tehä sen, ettei onnistu, joten en ees kerro sille millon on ovis. Vaikka ehkä se arvaa ku oon sillon jostain kumman syystä paljo innokkaampi.
Hmm. Nyt on ihan selkeet ovis oireet ollut. Ovis varmaan tapahtuu tänään tai huomenna. Voi että tekis mieli hyödyntää tämä. Onneksi ollaan lähössä tänään Leville kaveriporukan kans mökille, niin eipä oo ees oikeen mahollista. Vältän siis kiusauksen ja tottelen kiltisti lääkäriä.
(Vai miten ois pikainen ukon kellistäminen ennen lähtöä...
)
Orionin idea on hyvä. Positiivista mieltä kehiin, vaikka mitä tapahtuis niin kyllä meillä vielä tärppää. Viimestään kesän jälkeen saadaan haudata tämä pino ja perustaa uus odotuspuolelle. Eikös niin?
Kyllä muakin ärsyttää kaikki tollaset aloitukset.. *viittaa
Tintun linkkiin. Just pari päivää sitten luin tuolta mitäs nyt- palstalla ku joku oli viikolla 12-raskaana ja ihan epätoivoinen ku ei tienny saako enää tehä aborttia. :headwall: Jotenki sattu itteen vielä enemmän ku päiviä oli just saman verran ku mulla ois nyt, jos se raskaus ei ois osoittautunut tuulimunaksi. Ei pitäs ees avata tollasia. Mut nyt mä taas valitan. Tää tapa istuu lujassa. B)
Täytyy alkaa lähtemään koulua kohti. Hoitotyön koe eessä ja valmistautumisaste on suunnillen nollassa. Mutta ei se mitään, tuttuja juttujahan nuo on..
Positiivista mieltä kaikille! Jotain vanhaa lastenlaulua lainaten: " ...Mä kuljen hymyillen eteenpäin ja marssin laulaen aina näin: Jää taakse rikki menneet ikkunat ja seikat hankalat, kun kuljen hymyillen eteenpän... " Vaikka mein ongelmat on ehkä vähän isompia, niin tuo sopii meille nyt.